Naistenpäivän aamuna tein positiivisen raskustestin.
En ole mikään teini, vaan omanelämäni keski-iän jo ohittanut.
Abortti on asia jota en ole oikein koskaan ymmärtänyt mutta nyt sellaisen eteen olen päätymässä - Nöyräksi vetää.
Ilkeintä on tämä asioiden hidastelu, ei ole terveysasemalla lääkäri/terkkaa paikalla, sitten kun saat jonkun kiinni niin aikaa ei samalle päivälle, odottele viikonloppu, EI minulla ole aikaa odotella, ei minun ole tarkoitus kiintyä tähän joka ruumiini on vallannut pienellä sydämellään ja tahtoisi minusta Äitiään.
Luulisi jo tähän ikinää oppineen että paras ehkäisykeino on olla harrastamatta seksiä, olinhan minä 3 vuotta, mutta niitä ei tässä pelissä lasketa.
Olen tehnyt elämässäni suuria ratkaisuja -Hyviäkin!!
Mutta sitä en tiedä miten selviän itseni kanssa Abortin jälkeen, ehkä mulle vaan läntätään kasa rauhottavia kouraan ja sanotaan "Paranemisiin"??
Mies ei tätä lasta halua, sanookin ettei ole hänen, hän palasi exänsä luo mutta se ei ole ongelma, kaikkien suhteiden ei vain kuulu jatkua ja toisten ei kuulu päättyä.
Miten ihmisiä hoidetaan Abortin jälkeen?
Jääkö jokainen vain tavallansa taistelemaan vai eikö se abortti tunnu missään? Voi jatkaa elämää kuin ei mitään?
En ole mikään teini, vaan omanelämäni keski-iän jo ohittanut.
Abortti on asia jota en ole oikein koskaan ymmärtänyt mutta nyt sellaisen eteen olen päätymässä - Nöyräksi vetää.
Ilkeintä on tämä asioiden hidastelu, ei ole terveysasemalla lääkäri/terkkaa paikalla, sitten kun saat jonkun kiinni niin aikaa ei samalle päivälle, odottele viikonloppu, EI minulla ole aikaa odotella, ei minun ole tarkoitus kiintyä tähän joka ruumiini on vallannut pienellä sydämellään ja tahtoisi minusta Äitiään.
Luulisi jo tähän ikinää oppineen että paras ehkäisykeino on olla harrastamatta seksiä, olinhan minä 3 vuotta, mutta niitä ei tässä pelissä lasketa.
Olen tehnyt elämässäni suuria ratkaisuja -Hyviäkin!!
Mutta sitä en tiedä miten selviän itseni kanssa Abortin jälkeen, ehkä mulle vaan läntätään kasa rauhottavia kouraan ja sanotaan "Paranemisiin"??
Mies ei tätä lasta halua, sanookin ettei ole hänen, hän palasi exänsä luo mutta se ei ole ongelma, kaikkien suhteiden ei vain kuulu jatkua ja toisten ei kuulu päättyä.
Miten ihmisiä hoidetaan Abortin jälkeen?
Jääkö jokainen vain tavallansa taistelemaan vai eikö se abortti tunnu missään? Voi jatkaa elämää kuin ei mitään?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olet saanut elämältä ihmeellisen lahjan vielä myöhemmällä iällä, iltatähden, jonka siis haluat nyt survoa viemäriin. Se jos mikä on ilkeää. Toivottavasti sinut laitetaan miettimään vielä pidemmäksi toviksi mitä olet tekemässä ja kenelle. Ehkä lapsellasi on vielä toivoa ja annat inhimillisen moraalin, omantuntosi ja äidinvaistojen voittaa.
"Miten ihmisiä hoidetaan Abortin jälkeen?"
No moni tekijä on valmis hautaan sen jälkeen.. oman käden kautta. Surmattujen lasten eteen ei toki mitään ole enää tehtävissä.
Luuletko että lapsentappamisen jälkeen voi elää "kuin ei mitään"? Tulet muistamaan tekosi aina ja mikä sitten olet koko loppuikäsi.. miltä luulet että se tuntuu?
Olet jo siis yli 50? kun sanoit että olet oman elämän keski-iän jo ohittanut.
Sain viimeisen lapseni kun täytin 31 ja nyt olen jo yli 50-v.
Jos nyt tulisin raskaaksi vielä, pitäisin lapsen. Odotettavissa voisi olla downin lapsi, mutta en siltikään voisi tehdä päätöstä vain siksi että ikäni on tuon verran.
Mieti vielä, en voi oikein muuta neuvoa.
Tukiverkkoja varmasti löytyy jotain? ystävät ovat siinävaiheessa varmasti kultaa kalliimpiakin?
Abortti tuntuu ihan varmasti, ei niin kylmää ihmistä olekaan, ainakaan minun mielestäni etteikö abortti kosketa ihmistä syvältä.
Toiset pääsee sen ylitse nopeammin, ainakin väittävät niin, toiset eivät pääse siitä koskaan yli, se pysyy hautaan saakka.
Ihmisinäkin olemme hyvin erilaisia. Toista ei hetkauta jotkut asiat, toista taas
sama asia liikuttaa hyvinkin paljon.
Tuskin meillä on paljon antaa toisen ihmisen elämään ohjeita. Jokainen kuitenkin on vastuussa omista tekemisistään loppukädessä.
Voimme antaa neuvoja, ne voivat olla jonkun mielestä hyviäkin, toisen mielestä huonoja.
Päätöksen teot tulevasta lapsesta on varmasti raskaimpia asioita mitä voisin kuvitella, tai haudata oma lapsi jossain elämänsä vaiheessa.
Syyttämisellä ei tietysti ketään auteta eteenpäin.
Jokainen tekee elämässä virheitä. Virheistä opitaan, näin ainakin pitäisi olla. En kannusta sinua aborttiin. Kehotan enempi katsomaan siihen mikä on puntarissa painavin asia, löydätkö raskaudesta hyviä puolia ja miten paljon.
Mikä on elämäntilanteesi todellisuudessa?
jne.
Mikä sitten onkin päätöksesi, omat käteni eivät psyty kantamaan siihen syvällisempään joka tekee päätöksen lapsesi puolesta, loppupeleissä me voimme olla jonkiasteisia neuvoantajia, mutta muuhun emme kykene.
Toivon että löydät tukihenkilöitä siellä missä asut ja elät. Puhu livenä, älä jää nettipalstojen ainoaksi toivoksi, etsi tukea, kysy apua. Monet naiset ovat saaneet lapsen vanhempan, ns. "iltatähtiä". ja kasvattaneet lapsensa, löytäisitkö tämänsuuntaista keskustelukaveria, jne.
En ole pakottamassa sinua päätökseen, mutta kehotan kuitenkin miettimään.
Sydämesi alla on kuitenkin alkanut yksilöllinen ja ainutlaatuinen elämä.
Lastasi ei enää abortin jälkeen voi hoitaa. Hän on kuollut.
Sinulle annetaan rauhoittavia lääkkeitä jos kuolemansurusi on sietämätön. Suru ei katoa, mutta turtana on helpompi kestää. Jos saat sosiaalisia ja fyysisiä vammoja, ei niitä juurikaan voi hoitaa. Aborttiväki pitää sinua itseäsi syyllisenä mukavuusaborttiin, joten tältä palstalta saamillasi yllytyksillä ei ole kuluttajansuojaa eikä palautusoikeutta.
Olet riittävän kypsä ymmärtämään lapsesi olemuksen, vastuusi ja tekosi. Varjele siis lapsesi. Samalla varjelet itsesi ja elämäsi. Tiedät, että elämä kantaa, jos siihen luottaa. Tiedät että rakkaus palkitsee antajansa monin verroin.
"Jääkö jokainen vain tavallansa taistelemaan vai eikö se abortti tunnu missään? Voi jatkaa elämää kuin ei mitään? "
LÖytyy ihmisiä jotka ovat täysin sinut ratkaisun kanssa, eivätkä ajattele sitä kovin paljon, eivätkä jää suremaan.
Löytyy niitä jotka aina muistavat aborttinsa, saattavat tasaisin välein ajatella ett lapsi olisi nyt täyttänyt niin ja niin paljon, ja miettiä millaista se elämä olisi ollut ilman ja aborttia... Ja sitten huokaisevat että onneksi tekivät abortin, huonoista ratkaisuista oli se vähiten huono, ei lapsen pitäminen olisi ollut järkevää.
Löytyy niitä jotka eivät ole itse varmoja abortistaan, ja kuvittelevat että on pakko tehdä koska pelkäävät jäädä yksin, pelkäävät miten pärjätä taloudellisesti, haluaisivat pitää mutta ei tiedä mistä saisi apua joten päätyvät aborttiin.. Ja katuvat sitä syvästi, ja itkevät, ja ajattelevat että elämä olisi ollut paljon parempaa jos sittenkin olisi synnyttänyt.
Esimerkkejä löytyy varmaan enemmänkin, nämä nyt tuli mieleen.
Mihin ryhmään luulet että itse kuuluisit?
Neuvoisin sinua soittamaan neuvolaan, kerro ett' et ole varma mitä tehdä, kerro että olisi tärkeää että mahdollisimman nopeasti saisit keskustella jonkun kanssa.
Huomaatko abortti-asiamiehen virittämän silmukan, johon lapsi yritetään hirttää?
Aborttiasiamies synkistelee elämää ja kehottaa "heittämään rahaa" lapsen hengellä. Pahimmassa tapauksessa kohtaat neuvolassa juuri tämän saman vanhan hämähäkin, joka "asiantutijana" "pelastaa" sinut ongelmistasi ja toimittaa lapsesi tuonelan tuville.
Voi nyt helvatan kuusitoista sinun kanssasi...
En ole virittämässä mitään ansaa.
Luotan nimittäin siihen, että kun tämä aloittaja tarpeeksi miettii, punnitsee vaihtoehdoy, käy neuvolassa eikä suoraan lääkärissä hakemassa lähetteen, hän huomaisi että ehkä se abortti ei olekaan häntä varten, varsinkin jos hän ei ole ikinä aborttia ymmärtänyt.
Oikeus aborttiin hänellä kuitenkin on, jos hän ajattelee pystyvänsä siihen.
En voi luvata hänelle kuitenkaan että hän olisi onnellinempi abortin jälkeen, kun ei vaikuta siltä että hän oiekastiabortin haluaisi, joten miten ihmeessä minä voisin hänelle aborttia suositella?
En muutenkaan pidä itseäni niin vaikutusvaltaisena että olettaisin että joku toimii niinkuin minä sanon.
Pidä likaiset näppisi irti toisten lapsista.
Kiinostu ensisijassa omista asioitasi ja jätä odottavat äidit rauhaan!
Älä tyrkytä mukavuusabortteja vaan arvosta ihmislasta.
Lennä homeisella luudallasi jo ennen täysikuuta takaisin Kyöpelin vuorelle levittämästä pahaa hajuasi ihmisten ilmoilla. Siinä on paras saavutuksesi.
Ei luoja =DDDDDDD
Tämä menee jo niin överiksi taas että huuuhhuh =DDDDDDDDDDD
Perjantaipullo avattu?
Sentään lohduttavaa, että tuo itsekin laittaa vitsiksi omat juttunsa...
Onkohan siitä tullut nyt jostain syystä onnellisempi kun huumorintajua tuntuu nykyisin riittävän jopa itsensä ivaamiseen? Ettei vain olisi jälleen raskaana? Onnea kovasti!
Old Spider?
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/5d/Old_spice_front.png
No heh. Tuota justiinsa, se lemuaa niin kauhealta.
Sinun aloittaja mahdollisuus on saada keskusteluapua abortin jälkeen esimerkiksi jo sairaalassa jos epäilet että et pääse asian yli yksin. Kriisipaikoilla ihminen vaan tarvii toisen tukea ja onneksi myös ammattilaisten apua, jotka osaa auttaa ilman mitään syyllistämistä ja haukkumista sinun tilannettasi ajatellen. Terveyskeskuksestasi voit varata ajan psykologille tai voit soittaa erilaisiin tukipuhelimiin, joista myös osataan neuvoa eteen päin. Löydät kyllä netistä paljon puhelinnumeroita.
"Psyykkisestä jaksamisesta, mielialasta myös keskustellaan ja järjestetään tarvittaessa tukea. Ota rohkeasti yhteyttä myöhemminkin, jos koettu raskaudenkeskeytys mietityttää. On luonnollista, että kokemus nostattaa surun tunteita. Asiat voivat nousta mieleen erilaisina vasta vuosien päästä ja vaatia käsittelyä. Pohdinta ja keskustelu yhdessä oman terveydenhoitajan tai muun ammattilaisen kanssa usein auttaa, saat halutessasi myös ohjauksen esim. psykologille. (näin TAYS:issa)
Pääset kyllä yli tuosta, jos et näe tässä tilanteessa kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin abortin. Kriisit vaan kuuluu elämään. Itsekin tulin raskaaksi liika vanhana. En mitenkään jaksanut enää äitiyttä keski-iässä ja vanhuudessa kun on jo isovanhemmaksi tulossa, koin äitiyden hyvin raskaana. Nelikymppinen saa abortin ilman mitään muita perusteluja iän perusteella.
Siis kun etukäteen on jo epäilys että jostain seuraa kriisiä sun muuta, niin eiköhän sitä aiheuttava teko kannattas jättää vaan ihan suosista tekemättä, kun vielä voi??
Kyllä sitä on parempi katsoa ihan joka suunnalta. Myös lapsen saaminen on kriisi.
Kriisi on tavallinen reaktio epätavalliseen tilanteeseen. Jokaiselle tulee kriisejä ja niistä ei aina selviä yksin.
Kriisi: traumaattiset ja kehityskriisit:
Traumaattiset kriisit syntyvät yllättäin ja varoittamatta. Tapahtuman syntyä ei pystytä kontrolloimaan eikä siihen pystytä valmistautumaan.Traumaattisen kriisin aiheuttaa traumatisoiva tapahtuma. Näitä ovat esimerkiksi onnettomuudesta aiheutuva fyysinen loukkaantuminen tai vammautuminen, lähiomaisen äkillinen kuolema, lähiomaisen tekemä itsemurha tai väkivaltatilanne. Tällöin ihmisen psyykkiset sopeutumiskeinot ovat riittämättömiä ja elämänhallinta usein pettää.
(minusta ei-toivottu raskaus on tässä eka ryhmässä, koska se on ei toivottu tapahtuma ja siihen ei ole valmistautunut)
Yksilön kasvamiseen ja kehittymiseen liittyvät kriisit ovat: lapsen uhmaikä, murrosikä, koulun alkaminen, itsenäistyminen ja lapsuuden kodista pois lähteminen, ”kolmenkympinkriisi”, ”viidenkympinvillitys”, vaihdevuodet ja eläkkeelle siirtyminen.
Perheen ja parisuhteen kehittymiseen liittyvät kriisit ovat: seurustelusuhteen aloittaminen sekä avo- ja avioliitto, esikoisen syntymä, sisarusten syntymä, lasten koulun alkaminen ja heidän irtautuminen kotoa, parisuhteen päättyminen ja avioero.
Aborttiasiamies houkuttelee epävarmaa äitä sillä, että hän saa "kriisiapua" kuolemansuruun. Törkeää röyhkeyttä!
Alempana aborttiasiamies nimittää kaikkia mahdollisia elämänvaiheita "kriisieksi", jotka oikeuttavat lapsen tappamisen mukavuusabortissa... - todella sairasta.
Tuollaiset jorinat osoittavat aborttiväen maanittelujen täydellisen valheellisuuden ja mitättömyyden.
Kai sinä syvästi asiaan perehtyneenä tiedät, että kriisi sana on synonyymi sanalle muutos.
Kaikki elämänvaiheet eivät ole muutoksia, mutta elämän vaiheesta toiseen siirtymiset ovat aina muutoksia.
Kun puhutaan mukavuusabortista niin eikös kaikki abortit ole sellaisia?
Sanoin "omanelämäni keski-iän ohittanut" eli olen hiukka alle 40v
Olen käynyt tämän saman läpi muutamia vuosia sitten, silloin päätin odottaa vauvan ja sitten luopua hänestä.
Rankka mutta Oikea päätös.
Nyt minusta ei enää ole siihen mutten tiedä onko minusta aborttiinkaan - Tai pakkohan minusta on olla.
Minun ei saisi harrastaa seksiä lainkaan, uskokaa pois niin kondoomit ovat hyvin tuttuja mutta syystä tai toisesta eivät kestä toivotulla tavalla kanssani, hormonaaliset ehkäisyt eivät käy.
Älkää Te rakkaat ihmiset taistelko minun asiaani, tahdoin vain kirjoitaa ja katsoa mitä tunnen kun luen tekstin, nyt tunsin vain pahoittelevaa mieltä kun huomasin saaneeni muutkin taistelemaan.
Käyn maanantaina juttelemassa terkan ja lääkärin kanssa.
"mukavuusabortista niin eikös kaikki abortit ole sellaisia?"
En pitäisi vakavia terveyssyitä sellasina.
"mutten tiedä onko minusta aborttiinkaan - Tai pakkohan minusta on olla."
Mikä ihmeen pakko???
"silloin päätin odottaa vauvan ja sitten luopua hänestä.
Rankka mutta Oikea päätös."
Niin oli. Miksi tällä lapsella olisi vähemmän oikeutta elää? Miksi tämän lapsen elämä ei olisi yhtä Oikea päätös?
"eli olen hiukka alle 40v"
Nykysin moni saa ensimmäisen lapsensa tuolla ikää... et edes ole mikään vanha vielä.
"hormonaaliset ehkäisyt eivät käy. "
Miksei? MIkset ole hankkinut sterilisaatiota?
Sterilisaatio on niin lopullinen, siksi minulle on viimeksi laitettu ehkäisykapselit jotka sitten 4 vuoden päästä poistettiin kun tuli todella todettua niiden sopimattomuus.
Nyt liene Sterilisaatio ei enää mikään "ongelma"
Kärjistin tuossa sanaa mukavuusabortti, minä en ole heittämässä ensimmäistä kiveä enkä kysy "Miksi"? vaan "Kuinka sinä nyt pärjäät?"
Ei ole mikään helppo homma odottaa lasta 40 viikkoa ja sitten jäljelle jää tyhjäsyli, kun kuulet itkun mut et näe ketään, jos totta puhutaan pelkään abortinkin jälkeen käyvän juuri samoin.
En tietty ole 100% varma mutta jos merkit pitävät paikkansa tiedän ettei elimistöni tulisi enää kestämään tätä raskautta mutta se on vain tekosyy, toisaaltaan jos kesken raskautta osat hajoaisivat voisin kysyä "miksi en tehnyt aborttia" mutta iänikuista jossittelua, mikään kun ei ole kuitenkaan varmaa, aina voi sattua jotain.
Kiitos vastauksista, minä en voi jatkaa tässä lukemista/kirjoittamista enää, pelkästään hengittäminen tuntuu liian työläältä, minun täytyy kipristyä pieneen maailmaan ja kysellä "Mitä Meille Nyt Tapahtuu"
aloittelijalle.
Sanot että sterilisaatio on raju, eikö abortti sitä sitten ole. Jos kerta et halua lapsia, niin mikä kumma on ettet ole hankkinut sterilisiaatiota. Takana kuitenkin taitaa olla jos sittenkin lapsia? muuta en voi ymmärtää. Sterilisaatio ei todellakaan ole raju, helppo toimenpide, jota ei varmasti voi verrata aborttiin. Eli peräänkuulutan miksi ei sterilisaatio, jos ole alle neljäkymppinen, sinähän saat sen ikäsi perusteellakin.
En ole huomannut että sinulta olisi täällä seksi kielletty?
Miksi et antanut steriloida itseäsi jos kerta oli rankka kokemus ja nyt olet taas samassa tilanteessa.
eikö yksi vahinko merkannutkaan sinulle tuon enempää?
En edes ymmärrä koko alotuksen laittamista, kai ymmärrät että tämä varmasti nostaa monenlaista tunnetta, niin vihastusta kuin muutakin.
nyt on sinusta ja loppuelämästäsi kyse muista se! Itse päädyin raskaudenkeskeytykseen koska tulin KIERUKASTA HUOLIMATTA raskaaksi. minulla oli viimeisen (2)lasta raskauden jälkeen masennus koko raskauden kävin kerran viikos päivän osastolla sairaalassa ja psykiatrin juttusilla koska kahden lapseni välis olin kokenut järkyttävän keskenmenon. Ja näin ollen pelkäsin koko raskausajan että joku päivä todetaan että..:Sain terveen pojan nyt15 v- Raskauden jälkeen tuli kierukka eikä aikaakaan kun pum... en kyennyt edes kuvittelemaan uutta raskautta ja mitä vammoja voisi lapseni saada koska kierukka olis voinut niin tehda. minulla ei ollut voimia kun vielä diabetes tuli. Eli ymmärrän sinua. mieti tarkkaan oma tilanteesi olisiko sinulla tukiverkkoa jos pitäisit lapsen ja lapsellasi joku jos sinulle kävisi huonosti. Kaikesta selviää mikä ei tapa Myös abortista! tottakai sytytän vielä nytkin menetetyille vauvoilleni kynttilän mutta oloni on nyt vain haikea mutta ei surullinen . kahdella ihanalla lapsellani on ollut hyvä ja TERVE äiti .
Aika harvoin se lapsi siitä abortista hengissä selviää...Abortti TAPPAA. Huvikseen tappaminen on kaukana terveestä.
Ennenku teette abortteja niin katsokaa www.hengellinenkotikirjasto.fi ja sieltä videot abortista. Todella surullista luulis ihmisen ajattelevan. Ja monella käynyt myös niin et on tehny abortin ja kärsii sen jälkeen lapsettomuudesta. Ja miettikää et on sellasia ihmisiä jotka hartaasti toivovat lasta mutta ei millään keinolla saa ja sit taas monet käy tekee aborttii samaan tahtiin ku kävis ruokakaupassa. :(