Järkyttävä pelko kalvaa alkuodotuksessa.
Kuinka pelosta pääsee eroon? Kuinka rauhoitella itseään ja olla miettimättä asiaa jatkuvasti?
Tuleva pienokainen ei ole ensimmäiseni mutta aina sitä pelkää pahinta, pelkää putoavansa pilvilinnoista kun on haaveillut vauvasta.
Onko muita pelkääjiä? Ultrassa oli kaikki hyvin kuitenkin, viikkoja 7 3 ja syke löytyi.
Inhottavaa käydä veskissä ja jatkuvasti tarkkailla paperia. Selviä raskausoireita ei ole, joten ei siitäkään selviä (esim niiden loputtua) onko raskaus mennyt kesken.
Itselläni kokemuksia monia keskenmenoista. Myös tietämättäni kantanut sikiötä monta viikkoa jonka luulin olevan kunnossa.
Kuinka pelosta pääsee eroon? Kuinka rauhoitella itseään ja olla miettimättä asiaa jatkuvasti?
Tuleva pienokainen ei ole ensimmäiseni mutta aina sitä pelkää pahinta, pelkää putoavansa pilvilinnoista kun on haaveillut vauvasta.
Onko muita pelkääjiä? Ultrassa oli kaikki hyvin kuitenkin, viikkoja 7 3 ja syke löytyi.
Inhottavaa käydä veskissä ja jatkuvasti tarkkailla paperia. Selviä raskausoireita ei ole, joten ei siitäkään selviä (esim niiden loputtua) onko raskaus mennyt kesken.
Itselläni kokemuksia monia keskenmenoista. Myös tietämättäni kantanut sikiötä monta viikkoa jonka luulin olevan kunnossa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta... Itselläni viikkoja 10. Syke löydettiin viikolla 7 ja kotona kuunellut dopplerilla iltaisin. Ja vahva syke on.
Silti pelottaa aivan jatkuvasti. Lasta on yritetty niin kauan ja pelottaa että tämä on ainoa mahdollisuus ja jos jotain meneekin pieleen. Stressi ei onneksi lääkäreiden mukaan keskenmenoa aiheuta....
Eikös ne yleensä mene hyvin kun syke löytyy? Ja kesken tulee eniten ennen 8 viikkoa? Meillä itse maksettu ultra oli kolmisen viikkoa sitten, ja oli todella kaikki hyvin. Kätilö sanoi,näyttää niin hyvälle, että uskaltaa kertoa sukulaisille - ja kerrottiin mummoille ja tädeille. 10 viikolla emäntä kävi neuvolassa ja syke oli kuulunut sillä Doblerilla oikein hyvin:) Huomenna 12 viikkoa täynnä ja ultra alkuviikosta:) Sitten kai sitä saa huokaista ainakin vähän, vai mitä?
Kyllä tässä isäkin odottaa kovasti sitä että saa sen sinappikoneen syliin:) -Eka lapsi meille.
itse mietin ihan samaa,viikkoja nyt 7,eka neuvola 21.3,ei kauheesti raskausoireita,kolmas lapsi siis tuloillaan,ajatukset pyörii koko ajan.....
itse sain keskenmenon 6-7 vuotta sitten ja sen jälkeen raskaaksi tulo ei tuntunut onnistuvan millään ja luovuin jo toivosta..mutta viime marraskuussa pahoinvoinnin seurauksena tein testin ja sehän oli plussa! vielä ensimmäisellä neuvola käynnillä ajattelin että onkohan siellä masussa edes mitään ja kun mahakipujakin oli ollut, ajattelin että keskenmeno on ainakin tulossa..raskausviikkoja oli kulunut 7..en halunnut keroa raskaudesta muille kuin avomiehelleni enkä osannut oikein iloitakkaan asiasta..lapsia ei ennestään ole ja ajattelin että tämä on minulle suotu ainoa tilaisuus..kun 12 viikkoa oli kulunut, uskalsin jo vähän iloitakin ja nyt ollaan jo viikoilla 23 6 ja pelko on hävinnyt.. :) itse meinasin itseni rauhoittamiseksi hommata koti doblerin että voi kuunnellä löytyykö sydänäänet ja tarkkailin kaikkia pieniäkin kipuja ja vaivoja, mutta kun neuvolassa otin nuo puheeksi niin vakuutti sen olevan aivan normaalia..vaikka eipä sekään minua rauhoittanut..ainut mikä auttoi, oli aika ja toivominen että kaikki menee hyvin.. voimia ja jaksamista kaikille odottajille :)
Km. tulee melkoisella varmuudella ennen ysi-viikkoa jis tulee. Ysi-viikon jälkeen 2% km-riski 12 viikkoon ja siitä vain pienenee.
Tällä netissä puhuu nämä joilla km. Tullut, eli helpommalla pääsette kun nettiä ette lue, vaan annatte kohtalon päättää. Hyvin se 90% varmuudella menee. Jos ei aiempia keskenmenoja suvussa eikä itsellä ja luonnollinen raskaus ( ei hoitoja), todennäköisyys onnistumiseen tosi hyvä.
Moni huonoa kokenut paisuttelee ja jopa toivoo kohtalotovereita - niin kummalle kun se kuulostaakin.
Eipä mulla ainakaan ole pelko hävinnyt yhtään mihinkään missään vaiheessa. Ensin keskenmenon pelkoa, sitten tuli pelko kohtukuolemasta. Viikolla 33 mennään, ja hirveä kohtukuoleman pelko. Nyt alkanut seuraksi tulla pelko siitä, että miten synnytys menee vauvan osalta, ja itsenikin. Myös alkavaa pelkoa kätkytkuolemasta. Nää asiat eivät vaan ole meidän käsissä. Mutta toivotaan parasta.