Rokotesodan veteraanit ovat ihmeissään.

Tosiaan, nyt, kun sotiemme veteraanit alkavat pikkuhiljaa vähentyä oikein joukolla ikärakenteestaan johtuen, saatiin sitten uudet veteraanit; Pandemrixin lapsiuhrit tilalle.
Saapas nähdä, muistetaanko heitä samalla mitalla tulevien vuosikymmenien aikana, vaikka he ovat kaikkein kalliimpansa -henkilökohtaisen terveytensä- uhranneet pyyteettömästi joukkohysterian ja varsinkin ryhmäimmuniteetin alttarille.
Ei ainakaan tähän päivään mennessä heidän etujaan ole oikeaoppisesti pyritty ajattelemaan, vaan irrotettavissa olevaa energiaa on pyritty käyttämään ja tuhlaamaan pelkästään kilven kiilloitteluun ja imagonparantamiseen itsekkäällä tavalla.
Pandemrixin aiheuttamat ikävät seuraukset ovat kuitenkin tehneet jo tehtävänsä ja saaneet kansan karsastamaan turhanpäiväisiä ja haittapuolisia piikkejä, joita miltei vuosittain yritetään heille tuputtaa. Kun parasta aikaa vielä tutkitaan, mitä muita sikainfluenssarokotuksen aikaansaamia pysyväisluonteisia muutoksia elimistä löytyy narkolepsian lisäksi, tilanne on erityisen arka ja aktuelli ja pakottaa piikilläkäyvän kansanosan pitämään mietintämyssynsä tiukasti korvilla.

Sama hullunmylly joka puolella terveydenhoitoa. Miksi esim rannemurtumaa on liki mahdotonta saada kuntoon? Tätä pähkäillessäni lääkäri kertoi, ettei ole nähnyt ainoatakaan täysin onnistunutta ranne- tai nilkkavamman hoitoa, enkä muuten ole nähnyt itsekään. Yhtä muhkuraisia ja vinossa tuntuvat kaikki tyynni olevan. Kenties joku julkkis on saanut tässä suhteessa asiansa hoidettua jollain huippuspesialistilla? Ortopedinen epidemiako tavallisilla pulliaisilla? Korvausten pelossa virheitä ei voida myöntää, eikä uusia niksejä opita, koska lääkärin aika menee puolustautumiseen ja ongelmien kiistämiseen.

Se, että narkolepsia ylipäänsä liitettiin rokotteeseen, on tällä rintamalla jo melkoinen voitto. Monien sairauksien kohdalla on yritetty samaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Lääkeaineista on vaikea saada ketään vastuuseen ja leikkausvirheistäkin yleensä vain ääritapauksissa. Potilasvahinkonakin voidaan maksaa vain sen verran kuin valtiolla on varaa ja loput, vaikka olisivatkin oikeutettuja, jäävät ilman. Lisäksi on huomioitava, että sairaalat eivät halua potilasvahinkomainetta, mikä tuo oman sävynsä asiantuntijatodisteluun.

Narkolepsiatapausten jälkeen on iso kynnys myöntää seuraavaa rokotekatastrofia. Se saattaisi suureen vaaraan kansallisen rokoteohjelman ja joidenkin hyvät tienestit, puhumattakaan uravalinnoista.

Jos valtion täytyy Reikka-kolehdin keruuta varten jostain vielä leikata niin rokoteostokset vois jättää vähemmälle; sen sijaan että nyysitään lapsiperheiltä ja vammasilta