Tämä naisen sydän. Ei se kovin usein näin suurta numeroa itsestään tee mutta tänään tässä suovassa tuntuu olevan niin paljon teräviä neuloja. Jotenkin se tuntuu lohdulliselta että toisilla on ihan saman ajatukset ja kivut kuin itsellä mutta jotenkin se myös ärsyttää. Tämäkin viesti voisi olla hänelle minulta tai nuo toiset häneltä minulle. Kaikki kuitenkin jollekin jossain.
On tämä herkkä elin
Sydän taas lyö
10151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse vaistoan paljon asioita sydämelläni. Se tuntee surun, ilon, rakkauden, kaipuun, pyyteettömyyden,
väliinpitämättömyyden, vihamielisyyden.
Hän kenelle sydämeni annan, pidä sitä hyvin, se on hyvin herkkä ja todella helpolla haavoitettavissa jos joku haluaa.. Se myös yllinkyllin rakastaa takaisin, ihmistä joka on sille hyvä. :)
Nämä naisten tekstit vaan on joskus niin suloisia. :)
:)
tulee mieleen ensirakkauteni.Hänen paras kaveri kiikuttaa käteeni kirjeen, jossa punaisella tussilla piirretty kauniita sydämiä.Kun oli sitten viikonloppu edessä niin minä tietysti otin ne mukaan meidän mökille ja lueskelin niitä siellä.Kuinkas ollakaan isäukkoni sattu yllättämään ja koppasi ne mun kädestä ja luki ne kaikki,ja sitten kiusas koko viikonlopun niistä...kyllä nolotti, olinhan niin rakastunut.Niin ne ajat muuttuu, mutta "tytöt" ei.Vaan en ole unohtanut tuota tyttöä kuitenkaan, vaikka on noita vuosikymmeniä kulunut.Terveisiä vaan Eliselle, jos nyt jostain syystä luet näitä palstoja...VR
Mä tossa muuton yhteydessä löysin kaikkia vanhoja rakkauskirjeitä ja valokuvia. Tuli kyllä niin hyvä mieli niitä tutkaillessa. Osa nauratti ja osa liikutti. Kyllä on niin ihania ihmisiä tähänkin elämään mahtunut. Kadu en niistä mitään, kaikki ovat jollain tavalla osa siitä mitä tänään olen. Maailmassa tuntuu nykyisin olevan niin paljon kaikkea ihmisten aiheuttamaa pahaa... miten onkin kuitenkin tielleni osunut aina vain noita ihania...vaikkei toisistamme ole sen pidemmälle riittänytkään. Kiitos teille..menneilleni!
Muistan vastaavan tapauksen ala-asteelta.
Eräs poika oli ottanut pulpetistani laulukirjani ja kirjoittanut sinne eräälle sivulle: I love you ja piirtänyt sydämiä.
Tunnistin pojan käsialan silloin... en kehdannut näyttää tuota kenellekään ja tallensin sanat vaan sydämeeni.
Nyt kun muutama aika sitten tavattiin luokkakokouksen merkeissä, hänestä oli kehkeytynyt maailmankansalainen, liikemies, upea ihminen, edelleen. Tunnistin hänelle, että muistan ne kirjoitukset sieltä musiikinkirjassani vieläkin... ja tuosta kirjoittelusta on aikaa kymmeniä vuosia... hänkin muisti.... :)
unohda, ne seuraa koko loppuiän matkassa, ja putkahtelee aina sillointällöin mieleen, kun jostain alitajunnasta tulee muistijälki, tai jotain sinnepäin.Ja parastahan näissä on just tuo, että kiinnostaa mitä heille kuuluu nykyään.Minäkin kyllä seuraan tämän ensirakkauden tapahtumia etäältä, mutta en häiritse milläin lailla...pääasia että hänen on hyvä olla.Asuttiin kumpikin aikoinaan samassa kaupungissa, ja kummatkin elämä kuljetti tänne pohjoisemmaksi.Hän asuu nykyään oulussa ja kaikki on hyvin.
Tämä minun ihastukseni asuu nykyään Kaukoidässä...
Oih, muistan kun tanssittiin hitaita diskossa kaulakkain...
Koko yläasteen olimme vielä samalla luokalla, vasta lukiossa tiemme erosivat.
Hauskoja muistoja vaikka kuinka paljon.
Ollaanhan me suloisia muutenkin. Kuin ovat myös monet miehetkin. Sitä vaan ei nykyisin heti päältä näe. Kaikki on aina niin viileitä, ihan varmuuden vuoksi.
Ei ihan kaikki mutta moni on. On helpompaa naamioitua kuoren sisään kun näyttää oikeat tunteet.
Sääli.