Ajokortti hyllyllä ja jalka paketissa!! Tulen hulluksi!!

Vähän sama tilanne kun minun 15-vuotiaalla pojallani. Hän sai koulusta kondoomiajokortin osallistuttuaan valistavaan koulutuntiin. Siinä se nyt hyllyssä kortti komeilee, ei ole tyttöystävää koeajokaveriksi, ja ikäkään ei vielä oikein innosta lähtee kartsalle kaahailemaan kortsuliukkailla :D

Meneppä nyt ensin ja avaa ikkuna. Sitten vedät syvään henkeä muutaman kerran,,,, jos ei auta vielä, ota paperipussi ja hengitä sen lävitse hetken aikaa...
Kerro sitten meille,,, auttoiko? ;-)

kilautat kaverille, semmoselle jolla on varmasti se kortti, ja selvinpäin. Sittehän voit laahustaa siihen ylinopudenvauhdilla kiitävään ajopeliisi, ja nauttia maisemista.

Ymmärsinkö oikein, että mitä enemmän ajaa, sitä vähemmän ehtii kiinnittää huomiota toisarvoisiin seikkoihin, kuten ajonopeuteen, liikennemerkkeihin, mummoihin tiellä.....

Tietysti on ihan epistä, että kortti otetaan kuivumaan. Vaan voit lohduttautua sillä, että aikoinaan yksi jälkikasvustani oli päästänyt kakkosvaiheen ajotutkinnon vanhenemaan, eli ei suorittanut sitä säädetyssä määräajassa. Kortti lähti vuodeksi kuivumaan, eikä siinä ollut yhtään ajovirhettä rasittamassa......

Älä masennu minä nousen mopon päälle kesällä vaikka tikapuilla....
jalka leikattiin viime kesänä ja vaivaa vieläkin en ole seonnut enkä aio ...
15 km puotiin ;))

Myöhäistä repiä stressiä, jos on vain kaksi viikkoo jäljellä sanktioo.;)
Ajattele positiivisesti ja ota vaikka Olvia, jos ei parempaa juomaa löydy.:))

Hahahaaa!!! Tuu vaan hulluksi! Se on tosi kivaa! Meitä on paljon!
Ei se kauaa ahista ku saa kunnon pillerit!

Pelaa tietokonetta :)

ette ole tulossa hulluksi, hyvä herra. Olette vaan vitunmoinen luuseri.

Mun miesystäväni kertoi että kortti meni joskus aikoinaan hyllylle muutamasta ylinopeussakosta.

Kun hän toimitti kortin poliisiasemalle niin sieltä sanottiin että kotipihaan saa vielä ajaa. Siinä sitten körötellessä kotiin hän hupmasi että ilman korttiakin voi ajaa ....

Tämä oli tarkoitettu lähinnä vitsiksi C :

Tilaa taxi Bariin tai tilaa huora himaa!!!!!

Moi, ymmärrän tuskasi, vitutuksesi, syö miestä!!
Auttaa en voi, mutta Zemppiä ja jaksamista sulle, oot loppusuoralla jo ja saat korttis kohta takaisin, elämä jatkuu ; )

Tiedän tunteen kun kerroskoppiaseunto alkaa oleen todellinen vankila jos autoa ei ole kun ei saa sitä rekisteröityä , asuu maalla jossa matkat pitkiä ja ei kavereita , ei työtä koska ei pääse sitä etsimään ... ilman sitä rakasta autoa ! vihonviimeinen asumismuoto kerrospaska jossa vain koppi ja ei muuta , ei pihaa ei mitää , kävellen ei huvitä pihassa seisoa kun naapurit kyttää

Säännöt on kaikille samat. Miks esim monet taksikuskit ja bussikuskit osaa ajaa rajoitusten mukaan. Jotenkin vaan tuntuu, et nuoret on niitä 'kaahailijoita' enemmänkin. Siinä on taas esimerkki siitä, et ku on terve ihminen, ni maailma romahtaa parista pienestä vastoinkäymisestä. Varsinkin ku toinen on oma vika, ni ei auta ku kärsiä. Monet joutuu esim sairautensa vuoksi leikkauksiin vähän väliä ja tuskin valittavat noin paljon. Tietty ihmistä tuntematta paha sanoa tän enempää...
Mut onhan netti, telkkari, leffoja jne... Osaatko lukea? :) Kirjatkin on hyvä tapa kuluttaa aikaa...

Voi sua. Itsellä niin Onnekas tilanne et epilepsian takia ei oo ajokorttia, joudun siis turvautumaan usein muiden kyyteihin., Leikkausvirheen takia olen joutunut vuosiksi saikulle. (työkykykin meni) enkä asu mitenkään hirveen lähellä kavereirtani. et joo, ymmärrän toki et sua ottaa päästä tollanen pari kuukautta, mut henk. koht. itte olisin lähes onnellinen jos omalla kohdalla olis tosiaan kyse parista viikosta/kuukaudesta.

Silti yritän kaikkee sellaista tehdä mihin pystyn. Kotona nyt tietty tulee enimmäkseen oltua, kun tuo kävely on aavistuksen verran hankalaa, ja yksinäistä on, onneks kuitenkin on netti ja yritän nähdä myös kavereitani, silloin kun heille se sattuu sopimaan.

Joten ota se sillä et sua ei ole tuomittu kuitenkaan vuosiks neljän seinän sisään, ja sul on tulossa se kortti takasin. kaikilla ei ole ees mahollisuutta siihen.

Voisin koittaa keksi sinulle tekemistä ja avustavia kommentteja, mutta koska moni on jo kaikenlaista sanonut, niin sanon vain tämän: Vaikka olet kuinka menevä ja sosiaalinen normaalisti, niin viikko (jalan takia), 2 viikkoa kortin odottamista ja sekin kokonaisaika 3 kuukautta ovat hyvin hyvin lyhyitä sen jälkeen kun ne on ohi. Ihan pian olet taas kiinni normaalissa elämässäsi, joten jaksat ihan varmasti!

No, sinulla on se hyvä puoli, että ei ole käsi paketissa lisäksi. Voit kirjoitella netissä. Lisäksi voit nukkua pitkään ja keittää kahvia ja juoda yms...

Olen viettänyt viimeiset 5 vuotta neljän seinän sisällä kotonani tietokoneella. Ihan kivaa on ollut. En näe ongelmaa.

No eihän tämä koko asia mihinkään ajokorttiin liity vaan pelkästään siihen että jos asuu pienellä paikkakunnalla niin tuollaista se elämä on ylipäätään. Muuta pois. Ei muuta tästä aiheesta.

Welcome to my life. Pelaa counter-strikeä!

kaiken jälkeen nopeusrajotukset!

Istut kotonasi sen tarkoitetun ajan ja kärsit seurauksista! Ota opiksesi tai hakkaa tattiin.

Miten olis naisseura aina silloin tällöin, haet netistä!!?? Eiköhän siinä jokunen viikko vierähdä siivillä, kun odottelet milloin seuraavan kerran saat naista... Vai oliko sulla mikä se tilanne entuudestaan? Missäs kaukana asut, jos seuraa kaipaisit ;)

Netistä löytyy myös joitakin hyviä elokuvia ja mielenkiintoisia juttuja. Kokeile aluksi vaikka tätä:

http://www.youtube.com/user/21per3?feature=mhee#p/u/0/t3GXri7izYI

Vaihda se autosi invamopoon, niin saat ajaa ilman korttia ja ilman ylinopeutta.

tuo on tuttua omassa kodissa vankina.kyllä jokela ampujien ihmisiä höösätään.samoin pohjanmaan ampujien omaisia.mutta kuka höösää kelan ja varman kiusaamia ihmisiä joita ei lasketa eläkkeelle vaan vuosia kiusataan henkisesti hermot jo riekaleina,että ei pysty katsomaa mikko niskasen kahdeksaa surmanluotia,kun televisio suljettava kun iskee pakokauhu.onko kelan ja varman tarkoitus työkyvytöntä sairasta kiusata hengiltä.kyllä per kele olis kirveele töitä.lukutaidottomia mullikoita meidän päättäjät.halonen sais ruveta hoitaa meidän asioita,eikä juosta ulkomaalaisia höösää.ja niinistö sais ruveta töihin ja hoitais ensin meidän kiusattujen asiat kuntoon.tai sillä ei ole mitään virkaa kun äänestimmekin vielä kun luvattiin hoitaaa huonoosaisten asiat kuntoon.

Johtuukohan tämä kaikki pelkästään globaalista yhteiskunnasta vai oikeasti
virikkeitten puutostilasta? Koulutuksesta vai jostain muusta syystä?
Veikkaisin et paljon pahempia ongelmia on eessä tällätyylisuunalla kaikille
elollisille myös heille jotka luulevat olevansa onnellisia nyt tällähetkellä kortilla tai ilaman.
mutteivat ehkäpä iänkaikkisesti millään (velka)rahallakaan.
Joten anna itsellesi anteeksi paljon pahaa mitä olet tehnyt ja ala vaikka sätätä
jos oot niin vaivainen ettet muuhun kykene,,muista tosin et net on osa keinotodellisuutta mikä ei ole totta kun jonkinverran.
Oikeesti ennenvanhaan koko laumasta pidettiin huolta.
Nykysi ei edes osata pyytää oikeesti vaan huu-haa feikisti apua taikka kalaa
rehellisesti.

vedä kunnön persset olalle!pyydä taksikuskin hakemaan itsellesi satsi viinaa alkosta!se auttaa sekoamiseen!

Mieti hieman asiaa sinä puhut viikosta.Minä kerron sinulle oman tarinani .Olin selkälaikkauksessa ennen joulua, ja se ei onnistunut nyt leikattiin uudestaan en saa kolmeen viikkoon istua ja kipuja on, sitten helmikuussa puhkesi diabetes joka jouduttiin laittaan heti pistokselle.Mitä tulee sinun ajokieltoon niin nyt kun saat kortin niin päätä että et enää sitä hyllytä.Sillä siellä tiellä on myös muita jos sattuu vakavaa niin sitten sinä olet yksin .Ota yhteyttä oman kuntasi kelaan sinulla pitäs olla oikeus käyttää taksia että voisit mennä kirjastoon tai nuorten tapaamis paikkoihin vaikka et saa kävellä.En tiedä millainen leikkaus sinulle on tehty mutta ei kovin suuri kun viikko vaan ilman kävelyy.Soittele tutuile ja jos sinulla on vanhemmat muualla pyydä heitä hakeen luokseen vaan oletko jo naimisissa tai avoliitossa .Ei ystävät katoa joka ei käy sinun luona niin se ei ole ystävä joka odottaa kun saat kortin.Sinähän voit pyytää sellaista kaveria jolla kortti niin sinulla auto niin ajelkaa uskoisin että tämä onnistuis.Hei sinulla on viellä elämää jatkossa.

Minullakin äsken oli leikkaus, 5viikkoa on mennyt, onneksi nyt voin n.s. kävellä ulkona,vaikka jalka vielä paketissa.Ensin luulin,että sekoan..mutta aika meni nopeasti.Teen kotityö(mitä on mahdollista),luen paljon,katson TV-ta ja uskon,että joskus minun kärsimyksiä loppuu.Rauhoitu,nyt sinun pitää unohda ,että olet aktiivinen sosiaalinen työssäkäyvää ihminen.

Voi jumalauta! Sekoa ruikuttaja! Tolla henkisellä kapasiteetilla ei tulla muutenkaan selviämään tulevista vastoinkäymisistä.

Itselläkin melkein sama ongelma, jäin kiinni ratista ja kortti lähti, asun pinehköllä paikkakunnalla ( syrjäaluetta , ei kauppoja tai postia ) joten nyt on sanoinkuvaamaton ongelma se että en pääse käymään alkossa kun kortti hyllyllä!

nimimerkillä: Henskelimies

sitä saa mitä tilaa...

Ole muiden sekojen kanssa täällä 24sella,täällä niitä piisaa.HANKI ELÄMÄ!

eihän tommosesta ny kortti lähe.

uskon että tuntuu kuin sekoaisi jos ei pysty edes kävelemän voit toki kuluttaa aikaasi katsomalla elokuvia kutsut välillä kavereita kylään aina sillon kun he pääsevät luet jotakin teet jotakin mitä pystyt kyllä se iloksi vielä muuttuu Tsemppia

Toivottavasti voit astua,vaikkei kävely onstukkaan...

OLE VALITTAMATTA.
Meitä jotka emme pääse liikkumaan koskaan on paljon ja kestetään.
Ihminen häpeä typeryyttäsi.

1. Kaverin tai sukulaisen kyydillä jos on.
2. Taksi joskus ja palveluseteli?
3. Muutto hieman lähemmäs jotain.
4. Vuokraa invalidimenopeli tai muu vastaava härpäke viikoksi, ei hullumpi ajatus välttämättä. Itse voisin käyttää pienemmässä paikassa, jos ei ole isompaa liikennettä. Pimeässä pitäisi olla hyvä näkyvyys, mieluummin valoisalla.
5. Hanki autoon käsiohjaimet.
6. Keksi kotiin kivaa tekemistä siksi aikaa: teknisiä vempaimia, kädentaitoja tai muuta.
7. Kirjoita vatutusblogia.
8. Laita treffi-ilmoitus.
9. Mene ystävän luo siksi aikaa. Matkusta Helsinkiin hotelli- ja shoppauslomalle apuvälineiden kanssa ja kaverin.
10. Lue nettiä, kirjoja, opiskele kieli tms.
11. Kirjoita elämänkerta.
12. Ota kaakaota tai banaanilimsaa, se rauhoittaa hetkeksi.
13. Katso muutama kiva elokuva.
14. Käsijumppaa jos se on sallittua.
15. Tee aarrekartta paperille, mitä voit tehdä sillä aikaa, kun jalka on kipeä.
16. Jotkut messut jos olisi niin siellä voisi piipahtaa kaverin kanssa.
17. Tutki tähtitaivasta maalla.
18. Kartoita radion ja tv:n ohjelmistoa.
19. Tee opas miten selviää leikatun jalan kanssa, havaintokuvat mukaan.
20. Hanki sähköpyörätuoli jolla voi kiihdyttää sallitun rajoissa kylän keskustaan.
21. Suunnittele unelmien parveke, puutarha, kukkaistutus kotiin.
22. Ideoida voi omien mieltymysten mukaan, ei näistä ole pakko ottaa mitään.
Kerro miten kävi.

Niin että ajat TODELLA paljon joten et voi millään kytätä mittaristoa....Johan on selitys...
Jos olet todellakin ajat paljon autoa niin sinunhan pitäisi olla esimerkki muille.Mut ihan oikein sulle et lähti kortti.Turhaan valitat koska ihan itse olet syypää tilanteeseen.En tarkoita sun jalkaa vaan et sulla lähti kortti.Ärsyttää tuollaiset jotka menettävät kortin ja sitten vielä kehtaavat valittaa.Pidä huoli omasta ajotavasta niin ei lähe kortti.

otettiinko korttisi pois voi valivali, jalkasi kipeä, valivali. Mene afrikkaan niin näet koska on aihetta valittaa olotiloja, sulla on kaikki hyvin.. sinusta tulee mieleen 15 kesäinen pelle joka ei osaa tai tiedä mistään mitään.

Voimia vaan oleiluun, mutta älä toki sekoa. Itse jouduin jalkaleikkaukseen tammikuun lopussa ja olen ollut kirjaimellisesti neljän seinän sisällä kuusi viikkoa. Kyllä tiedän miltä tuntuu, kun iskee paniikinomainen vankeuden tunne. Rauhoituttuani löysin kuitenkin tekemistä lukemisesta, kaverit on käyneet kylässä, katson elokuvia, pelailen. Aika on kuitenkin lyhyt suhteutettuna elämänkaareen ja kaikenlisäksi ohimenevä olotila. Tsemppiä vaan kevät aurinko paistaa jo ja kesä tulossa.

ninkö

Minulla on kaksi läheistä, jotka invalidisoituivat alle kolmikymppisinä. Toinen heistä joutui vuoteeseen loppuiäkseen tultuaan hevosen ruhjomaksi ja toinen nuorena sairastui vakavasti eikä koskaan parane. Sinulla sentään on vain kyse joistakin viikoista eikä koko loppuelämästä, ole onnellinen, ettei sinulle käynyt pahemmin.
Pikaista paranemista sinulle!

Tuota ööööh....olet 3 kuukautta "vanki"....En ole ilkeä, mutta maailmassa on ihmisiä jotka ovat loppu elämänsä oikeita vankeja siksi ,että he ovat ilmaisseet mielipiteensä ääneen tai puolustaneet ihmisoikeuksia...
Siis he eivät ole KAAHAILLEET autollaan.

testaa ihmeessä tunnelukkosi ja hanki tuo kirja

www.tunnelukkosi.fi/testi.php

Toivottavasti saat apua lukkoihisi, musta että niitä on meillä kaikilla eivätkä ne ole sairauksia, mutta juuri tällaisen käytöksen taustalla.

Toivottavasti sillä operaatiolla kevenneettiin kaasujalkaa.
Minulla on ollut kortti kohta 30v, ainuttakaan sakkoa en ole saanut. Vuodessa ajan työmatkoja 40000km, päälle huviajo.
Kyllä nyt saat kortittomuudestastasi itseäsi syyttää. Samat saamarin läpsät tien reunassa kertoo maksiminopeuden sinulle kuin minullekin. Nyt olisi mahdollisuus käyttää nämä viikot itsesi tutkiskeluun ja miettiä syntyjä syviä. Toivon todella, että olisit kortiton muutaman vuoden ja ajokortti uuden autokoulun kautta. Serkkuni kuoli juuri tuollaisen kaaharin alle seitsemän vuotiaana. Minulta et saa sympatiaa tai säälipisteitä.

HEI BEIBI ONHAN SULLA KAVERIT

Jos elämä on autosta kiinni niin ei ole ihminen kauaa maan päällä ollut ja jos ei viikkoa kestä olla kotona niin ei ole kovin vahva tulevaisuus, on tainnut tähän asti olla elämä liian helppoa.

Heips!
Empä neuvo sinua muuta kuin, että rauhallisesti. Olen ajanut autoa työkseni enkä osaa mollata poliisa sillä jossain aina on raja. Olen saanut lentosakkoja-- pysäköimaksuja -- yms. Kaksikymmentä on kuiten kohtuullisen kova ylitys. Jalkani loukkasin työtapaturmassa , josta olin yli 7 viikkoa sairaalassa. Samalla olisi pitänyt ajaa ja mennä töihin. Ei onnistu. Sairasta rauhassa ja ota kepit kainaloon ja lähde lenkille. Mikäli tästä tulet hulluksi niin taitaa olla parempi käydä lääkärillä.
Jouvaa

Pieniä on murheet sulla, ajattelepas minua, minulla on haimassa ja maksassa syöpä lisäksi etäpesäkkeitä ainakin keuhoissa, nyt on tilanne se etten ensi joulua takuulla näe, ainoastaa yritetään pitkittää elämää hiukan, ottaisin yksijalkaisen kortittoman elämän milloin vain .

Taksit ovat olemassa. Minulla ei ole varaa autoon, mutta käytän paljon taksia. Edullista ja turvallista kaikissa olosuhteissa.

mullon auto mutta ei varaa ostaa siihen pensaa en ole työssä ja aikaa on vaikka kelle jakaa jos tarvitset kyytiä voin kuskata vaikka minne jos ostat pensat ,millon lähetään minäkin ollut kohta 10v tässä tilassa

Etpä voi syyttää ,kuin itseäsi,koska korttisi on hyllyllä.....
Katsohan peiliin,niin sieltä näet syyllisen siihen että korttisi on ,hyllyllä.........
Itsekin ajan ammatikseni rekkaa ja kyllä v........kun kortti oli hyllyllä ekasta kerrasta puolitoista kuukautta,ja kolmesta sakosta rekalla.ja seuraavan kerran sitten olikin kolmekuukautta sakoista taas .
Ja nyt ollaan ajeltu rajoitusten mukaan ,itseään saa syyttää jos kortti menee hyllylle.
Rauhallisesti ja rajoitusten mukaan ,niin korttikin pysyy taskussasi.
Eipä auta hermojaan menettää mokoman pikku asian takia....

Rupeappa pelaamaan jotain massiivimoninpeliä. Ne on todella koukuttavia ja laajoja maailmoja, ja siellä on muitakin "kotiinsa lukittuja" (siis vapaaehtoisesti) joiden kanssa voi edes jonkin asteista kommunikaatiota harrastaa. Jotkut pelit tarjoavat viikon ilmaisen aloitusmahdollisuuden, joten kokeileppa jotain. Siinä hurahtaa viikko kuin vettä vain jos oikein innostuu, ja toipilaana ei tarvitse tuntea edes huonoa omaatuntoa :)

Minulle unelmaloma olisi se, että sais olla kerrankin kotona tekemättä mitään ns. hyödyllistä, vaan vois vaan keskittyä itseensä. Tekisin esim. seuraavia asioita:

- sättäilisin
- soittaisin kavereille ja pyytäisin heitä kylään
- soittelisin sukulaisille pitkästä aikaa ja kyselisin kuulumisia
- lukisin päivän lehdet netistä (esim. Iltalehti, Helsingin sanomat, Kauppalehti)
- opettelisin jotakin kieltä
- pohtisin asioita ja kirjoittaisin elämänkertaani
- kuuntelisin musiikkia ja etsisin esim. youtubesta vanhoja unohtuneita hyviä biisejä, opettelisin sanoituksia
- pelaisin netissä pelejä (ilmaisia)
- opettelisin hyötyohjelmia netissä
- lukisin kirjoja
- tekisin ristikoita ja sudokuita
- opettelisin vihdoin helpot soinnut kitaralla netin opastuksella
- tekisin mielikuvitusmatkoja ympäri maailman
- opettelisin twiittaamaan
- opettelisin virkkaamaan
- korjaisin vanhoja vaatteita
- treenaisin lihaskuntoa sen verran, mitä jalka paketissa pystyisi (esim. kädet, vatsa)

työttömönä joudun aina olemaan erossa kaikesta päivästä, kuukaudesta, vuodesta toiseen syrjässä kaikesta.. oliskin vain viikko tai kaksi.... .. niipä...... mutta kaikesta aina ja ikuisesti yksin ja yksin ja yksin vain omat ajatukset seurana... mietippä ja suhteutappa sitä omaa oloos toisen . täydellinen yksinäisyys ja hiljaisuus ympärillä aina.... .. sinulla on asiat vielä hyvin... mitä sinä ruikutat

Mitä minä tekisin.

1. Nyt on hyvää aikaa tutustua Jumalaan. Lue Raamattua ja rukoile Jeesusta Kristusta ilmestymään elämääsi konkreettisesti.

2. Netti on täynnä naisia. Suomalaiset jo tiedätkin. Entäs niissä muissa maissa. Juttele naisten kanssa ympäri maailmaan. Osaavat lässyttää ja lohduttaa, ihan mitä haluat.

Suosittelen kuitenkin tuota ykkösvaihtoehtoa. On hienoa täyttyä Pyhällä Hengellä, jos et ole sitä vielä kokenut. Suosittelen lämpimästi, ajaa ohi kakkosvaihtoehdon.

Ei toi 3kk neljän seinän sisällä ole vielä mitään! Itse olen ollu vankina omassa kodissani 3 vuotta.

Siperia opettaa

Oma moka. Oma vika. Suorita itse aiheuttamasi tuomio kuten ihminen! Äläkä kitise.

Minulla oli viisi vuotta sitten puolen vuoden syöpähoidot ja koko ajan tunsin yökötystä. Hoitojen loputtua lähdin reippaana töihin ja liukastuin, sillä kengissäni oli muovikorot. Nilkka murtui ja olin kuusi viikkoa jalka paketissa. Olo tuntui silti hyvältä, sillä minulla oli pelkästään jalka paketissa ja muuten vointini oli ihan terve.

Voisit miettiä jotain kotipuuhaa. Kotona voi järjestellä pieniä tavaroita ja lueskella jopa jotain hyödyllistä. Paikallaan oleminen hiukan jarruttaa mielikuvitusta ja siksi voisit yrittää liikkua jotenkin. Koekeile vaikka keppijumppaa istualtaan. Nyt on vuodenaikakin muuttunut kevääksi. Talvivaatteita voi jo pestä ja paketoida pois käytöstä.

Jälkeenpäin saatat harmitella, miksi jotain on jäänyt tekemättä, vaikka sinulla olisi ollut aikaa. Nyt voit jo suunnitella mitä teet kun saat jalat allesi. Kannattaa silti olla pari viikkoa varovainen. Jos jalka murtuu uudelleen, niin siihen voi jäädä pysyvä vamma.

Lue kirjoja, ja tai opiskele, ihmisellä ei ikinä ole liikaa tietoa. Itse olisin tyytyväinen jos saisi olla 3 kk kotona ja lukea. Työni takia minulla ei ole ikinä aikaa lukea yhtäkään kirjaa loppuun. Jätä sosiaalinen elämä hetkeksi toiselle sijalle ja sivistä itseäsi. Huomaat jossain vaiheessa että se voi olla mukavaa.

Voi kyynel.

Onhan sulla netti seurana ja puhelinkin. Ei nyt enää parin viikon takia kannata kahjoksi ruveta:)
Tuli vaan mieleen omasta nuoruudestani sama vankina olon fiilis. Oli pari pientä lasta (alle 2v), asuimme neljännessä kerroksessa eikä talossa ollut hissiä. Silloin ei neteistä vielä mitään tiedetty eikä muten ollut edes puhelinta. Hengissä siitäkin selvisi.
Kantsii muuten jatkossa tihruta sitä nopeusmittaria, jos ei uusi lepotauko ole mieleen.

ikävä asia on tuo kyllä.
mutta koitas vaikka mennä jollekkin kaverille vaikka yöks taikka vähäks aikaa ei pitäs olla niin tylsä olo ainakaan koko ajan sitten.

Rajoitukset ei huomioi mitenkään keliä / tilannetta jne... ja jos ei poliisikaan muka (vaikka väittävät että katsovat) niin ei hyvä, sillä nykyautoille ei esim. tuo 140km/h hyvällä moottoritiellä hiljansena aikana ole nopeus eikä mikään.

Itsetyydytystä kehiin vaan niin tullee mielihyvää hetkeks ;)

Jos sinulla olisi pieniä lapsia voisit vahtia niitä kuten äidit tekevät. Ovat muuten kanssasi samassa tilanteessa. Päinvastoin kuin sinä eivät voi olla koneella eikä lukemassa tai telkkua katsomassa.

Don't give up! It is only temporary! Call evryone - Invite evryone to visit- will be suprice how people simpatetic :-) Read books, see new movies, learn new language! make friends with neubors- don't be shy to ask for help ( get food and etc.) Use this time to learn about yourself more: what are you wish for and what are you gen get already now from your life :-)

juo viinaa...

WoW - johan aika rientää

Ota kirja käteen ja ala lukemaan. Venäläisten klassikkojen parissa aika kuluu. Älä unohda myöskään kotimaisia klassikkoja.

Kylläpä olet saanut paljon kommentteja ????Tunnut sellaiselta ADHD-tyypiltä ,joten meneppä nettiin ja katso mitä kirjoja olisi tarjolla luettavaksi.Saisit muutakin ajateltavaa...Pyydäppä kaverilta kyytiä ja mene paikalliseen kirjastoon.Voisit vaikka lukea jotain itsehillintään liittyvää kirjallisuutta ja lopettaa puhumisen sekoamisesta.Et kerro ikääsi ,mutta arvelen 18-23 .Ota kuitenkin opiksi miten liikenteessä liikutaan auton kanssa niin ei tule turhia lomia ja aika pitkäksi.Tuntuu kuin sinulla ei olisi mitään omia ajatuksia mitä voisit tehdä törppöilysi jälkeen.Putkiaivot voisit heittää menemään ja ajattelemaan muitakin asioita kuin sitä ettet pääse mihinkään,,ruokit oikein sitä päässäsi ja se lisää vain sitä ahdistuksen tunnetta.Mene käymään jollain terapeutilla jos kovin ahdistaa.,,tai sitten vammaisten ja liikuntakyvyttömien ihmisten laitoksissa.Pikaista paranemista!

Täällä syntyy suuresta tyhjiöstä ihan keskustelua. Täyspäiset ovat jo ottaneet ihan muita osoitteita keskusteluille.

Tuohon kortin lähtöön en edes puutu,tiedän että ihan älytön käytäntö...
mutta elä sekoa!!!!Onko mitään harrastusta mitä voisit koipi poikki tehdä?Lukeminen...?Nettailui....?Shakki...?Anything...?Pyydä kavereita käymään,älä vaan soittele...?Pääsetkö yhtään liikkumaan?Mene sinne pihalle istumaan näin hyvillä keleillä,joku mamma tai pappa kohta viereen ilmestyy,on ees juttuseuraa,ja saatpahan ainakin nauraa sit yksin himassa...:D Tsemiä sulle,koita jaksaa,kohta on koipi vapaa,ja paras kevät lähtee liikenteeseen!!

Onpas kiva lukea tuommoisia trolleja.Oon maannut leikkausten takia 1,5 vuotta vaihdellen kyljeltä toiselle.Ja joku juippi kehtaa tämmöistä kirjoittaa

moi, mulla leikattiin jalka omasta tahdostani viime kesänä, siitä tuli yli pari kk sairista. Käpyttelin kainalosauvilla, ja parin vkon jälkeen tikkien ottamisen jälkeen, aloin käymään uimassa. No, ei sillä jalalla niin hyvin päässyt uimaan, mutta toispuolisesti pikku hiljaa. Mulla oli se onni,että pystyin tekemään töitä kotona, muuten olisin minäkin varmaan hyppinyt seinille. Aika kului paremmin, kun nousin aamulla ihan norm työaikaan ja tein täyspäiviä kotona. Kyllä se vähän kypsytti, mutta onneksi oli kesä.
Voit kuule vaikka alkaa kirjoittaa päiväkirjaa tuosta sun toipumisesta, tai kirjoittaa vaikka elämänkertaa lapsuudesta tähän päivään. Onhan sulla aikaa, niin et turhaan pyöri itsesäälissä, et nimittäin voi tehdä tilanteelle mitään, et siis saa sitä korttia takaisin vähään aikaan, ja jalkakin on leikattu, joten hyväksy tilanne, turha siinä on valittaa, se kun ei auta yhtäään mitään - päinvastoin, tulee vain paskempi olo,eikö niin?
On olemassa myös nettikoulutusta, osallistu vaikka sellaiseen, tai opiskele netissä jotain kieltä, saat muuta ajateltavaa. Toi sun sekoaminen johtuu siitä, ettet ole hyväksynyt sitä, mitä on tapahtunut. Kun nyt ole pyörinyt v--itutuksen äärirajoilla, pitäs nyt palata maan pinnalle, valittaminen ei auta. Asenne auttaa, vain asenne, ja toimiihan sun nuppi, pitää vain ajatella positiivisesti, ihminen on selviytyjä, etkä sinä sekoa, koska sentään tajuat, että olet sekoamassa. Nimittäin ihmiset, jotka ovat hulluja, tai sekoamassa, eivät itse sitä tajua...eli jotain positiivista:))

Ei kannata syyllistää itseään eikä antaa muidenkaan tehdä sitä, sähän sait jo siitä rapsut, joten se siitä, ja katse vain tulevaisuuteen, ja kohta sekin on sitten "lusittu", joten pääset taas elämäään ormaalia elämää - tilanne voisi olla paljon pahemmin ,onnettomuus, invalidisoituminen jne, Olet ihan terve, joten turha valittaa oikeasti. Katto pään päällä jne. ja ruokaa riittää

VOIHA VTU!!! jotkut sentää on vuosia kiven sisällä eikä narise, tuunko taputtaan pääppiä ja lohduttaan ettei oo paha olo...

No vitsiltähän tää lähinnä kuulostaa.
TAI sitte nykyihmisillä on kaikki nykyään niin hyvin, et joku luulee sekoavansa moisesta. Eipä tullu muuta mieleen, ku et älä viitti välittää noi vähästä!!!

Mulla on ajokortti hyllyllä vielä vuoden, jalka leikattu enkä voi kävellä enää koskaan askeltakaan ilman kipua. Eli lopeta tuo itku, iso mies !

Jos sinulta nuppi sekoaa siihen, että joudut olemaan viikon kotona, olet luultavasti niin elämyshaluinen ihminen, että sinua ei edes pitäisi päästää auton rattiin. Normivauhtia köröttely ottaa sinua päähän niin paljon, että pakko saada vähän jännitystä ja vaihtelua ajamalla nopeammin ja vaikka riskejäkin ottaen. Sulle tulee niitä "vahinkoja" jatkossakin. Poliisin tilannetajussa ei tapauksessasi ole mitään häikkää. Miksi sinun kohdallasi pitäisi tehdä joku poikkeus yleisestä säännöstä?

Onhan sulla kotona näköjään nettiyhteys, surfaile nyt sydämesi kyllyydestä ja pelaa nettipeleja.

Hanki elämä.

Hanki vakionopeuden säädin maksaa noin.100 €

ota yhteyttä asuinkuntasi vammaispalveluun ja pyydä pikana ittelles vaikeavammaisen kuljetuspalvelumatrkoja taksiin, niitä voi siis saada lyhytaikasiinkin vammoihin. jos sinulla on kohtuuttomia vaikeuksia käyttää julkisia kulkuneuvoja.... kokkeile ainaskin saada, ja ajele varovaisemmin tulevaisuudessa..

Törmäät omaa sekavuuteesi. Tarkemmin sanoen ympäristöltä opitut ja ristiriitaiset ajatukset hiipivät mieleesi nyt kun et pääse niitä karkuun. Ihminen kopioi lapsuudesta lähtien näitä ajatuksia ympäristöltään, ja ne määrittelevät meille hyvin vahvasti mm mitä meidän elämässämme tulisi tehdä, ja tämän takia oma tahtomme vajoaa tiedottomuuteen.

Tämä on pohjimmiltaan siis ristiriita jonka ympäristö on aiheuttanut. Useimmat pakenevat tuota ristiriitaa koko elämänsä eri tavoin ja yrittää kaikin keinon piiloitella sitä itseltään sekä muilta, mutta sinulla on nyt mahdollisuus ratkaista se.

Hanki hyvä kirja joka kuvailee tarkalla tavalla miten ongelman ratkominen tapahtuu. Kirja on Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja, ja voin lyhyesti kertoa miten se toimii. Kirjan avulla opit tarkastelemaan ajatuksia mielessäsi. Kun löydät jonkun tietyn ajatuksen, olet tullut siitä tietoiseksi ja voit siksi valita sen pois. Sitä ennen se vaikuttaa sinuun tiedottomuudesta, etkä edes huomaa sitä. Mieltä putsatessa tietoisuutesi omasta tahdostasi kasvaa, ja tuo ristiriita pienenee koko ajan. Jossakin vaiheessa olet ratkaissut ongelman kokonaan, ja tiedät myös mitä tahdot tehdä elämässäsi. Kannattaa lukea, tämä kirja todella toimii. Löysin kirjan sivulta www.alkuajatus.org

Älä selitä!!! Jos ajaa joskus alinopeutta, ei se korvaa sitä, että ajaa ylinopeutta! Voit tulla hulluksi ihan rauhassa, mutta taidat jo olla sitä......

Se on kumma kun joillekkin sakkoja tulee ja itselleni vain yksi on osunut vaikka olen koko ajan säännöllisesti ylinopeutta viimeisen 14 vuoden ajan...

Täytyy tietää paikat missä ajaa, koska tarkkailemalla muuta liikennettä voi aavistaa mitä on menossa..

Ainoan sakon minkä sain, niin sekin oli siittä syystä että olin samassa letkassa muiden kansssa, joten kaikki oli samalla SPIT Stopilla sitten kerralla...

-Hansson

toi on niin saatanan pientä -_-

ja toi mylläääjä homo voi vetää vit'un päähänsä ja muuttaa norjaan

No, melkeenpä sama asia kuin mulla viime talvena ja ehkä ens syksynä...
Korttia ei ole ja polvi leikattiin(norm. 4-6kertaa viikos ja 5-7h päiväs ulkona) eli jumalaton kolahus :/
Nyt leikataan polvi todennäkösesti uudelleen ja viime talvena ainoa mikä rauhoitti oli käydä kaverin kans kepeil lähi kaupas ja polttaa pari tupakkaa.
Jos joku alkaa siitä et "ei saa polttaa" nii vetäköön käteen..kävin jo pienessä masennuksessa parikuukautta sit, kun kuulin et leikataan uudestaan!!!!!!!!!!!

Tavallaan koko elämäsi on yhtä paskaa mutta sinulle se on riittävän hyvää elämää koska odotat vain että se jatkuu taas normaalina.

Persana, ookko sää meirän poika. Ko kuvasta piätellen voeisit olla. Ja lapsetko ne on leluja pannunna sohvan ympärille ??

KUULEPAS SINÄ TOIMITTAJA JONKA KIRJOITUSTYYLI ON ERITTÄIN TUNNISTETTAVA: mene kesäkioskiin myymään jäätelöä!
Se tekee sinulle hyvää.

No joop , eihän ne enää vahinkoja oo jos jatkuvasti niin teet. Mietihän ny itekkin.
Ja poliisihan tekee vai työtään. Paljonkohan niitä kaahareita olis ja rattijuoppoja jotka aiheuttaa vaaratekiöitä liikenteessä jos poliiseja ei olisi, kysyn vaan?

Voi että ikävääää. Elä märise aikuinen mies

olen sairastanut viimeiset kolme vuotta, taudista tautiin, uusimpana viimeset puolitoista vuotta vastaan tapellut syöpä.

olen ollut koko tämän ajan jumissa joko kotona tai sairaalassa, koska olen työkyvytön sekä huonon voinnin vuoksi en pysty pahemmin ulkona liikkumaan, saatikka ajamaan autoa.

tule sitten valittamaan että on tylsää kun elämä alkaa tosissaan potkia päähän.

siihen saakka nauti ajasta kun saat ottaa rennosti ilman murheita. tylsyyteen ei ole kukaan kuollut.

Kui mulla tulee juuri mieleeni 2 viikoa sitten kokemani 6 viikkoa. Oli jalkapaketissa, ensimmäiseen 3 viikkoon ei saanut astua yhtään, vaikka minulla onkin tällä kertaa ihana poikaystävä joka kävi kaupassa ja kuskasi minua mutta silti pääasiassa istuin himassa sohvalla 24 h alko pikkasen pää hajoamaan kun jossain vaiheessa ei voinut ees televisioon päin katsoa kun tuijotellut jo 3 viikkoa putkeen. vaihdoin sohvan sänkyyn ja television kirjaan niin ees välillä autto ja istuin parvekkeella tai aukasin ikkunan ja istuin sohvalla takki päällä että ees vaihtu ilma.
että taas niin arvostaa kokemani jälkeen että on 4 toimivaa raajaa. mä en taas ees pystynyt ajamaan autoa. Päähajoili mut selvisin, kun vaan odotin päivää jolloin saan kipsin pois ja jalka parantunut.

Mulle tuli aikanaan 5kk ajokieltoa rattijuopumuksen takia, ratkaisu hommaan löytyi kun sain mahdollisuuden muuttaa Helsinkiin missä julkinen liikenne pelaa, sille tielle jäin kun pystyin jopa työllistymäänkin 1,5v työttömyysputken jälkeen.

RAUHOTU, RAUHOTU, ja opi kantamaan vastuusi, älä uikuta, sinä olet tehnyt valintasi ja kanna vastuusi kuten MIES ???? siinä ohje, ei se sinun pääsi minnekään räjähdä, kun vaan RAUHOTUT

hirmuinen muisto on vuodelta 2004 jolloin mursin lontoossa jalkani. säären pikkuluu - se takimmainen - murtui vinosti naps kiitos baarireissun ja pientareen. paluu saksaan oli tuskainen - sillä säärellä käveltiin taksista junaan ja kentälle. saksassa odotti auto - automaattivaihteinen - jolla pääsi ajamaan kotiin jalka suorana. ironista oli jotta tuolla matkalla ylinopeuskamera välähti ja sain sakot. :-)

Kyllähän ny viikko menee, koetas yli kuukauden kävelykieltoa ja 3 kk kipsi koivessa. Kuukauteen ei saanu varata jalalle pätkääkään luuleikkauksen jälkeen, sen jälkeenkin vaan 30%. Siinä on jo ihan toinen meininki. Sillon voi sanoa, että mökkihöperyys iskee. Been there done that.

Paska tikki sulla. Jos auto on välttämätön töissä, niin eikö työnantajasi olisi antanut sinulle todistusta siitä? Ainakin meillä on onnistunut niin, että työnantaja antaa todistuksen ja poliisin kanssa on sitten voinut neuvotella mahdollisimman lyhyen ajokiellon ja ajokiellon suorittamisen ajankohdan ainakin ensikertalaisille. Työkaverini sai "lusia" kuukauden ajokiellon kesälomallaan.

Ymmärrän sua tossa "sekoomisessa". Itekin olin seota. Olen aina tullut toimeen omillani ja ei ole tarvinnut vaivata ketään. Teloin koipeni ja viisi kuukautta olin "vankina" kotona. Autoa en voinut ajaa, kun koipi oli koukussa niin, ettei se "sopeutunut" polkimille ja se piti nostaa kaksin käsin kaasulta jarrulle. Joten ajaminen oli täysi mahdottomuus. Viiden kuukauden aikana en käynyt muualla, kuin lääkärissä ja kuntoutuksessa. Kaupassa kävin pari kertaa, mutta isoissa marketeissa en voinut käydä, koska en jaksanut kävellä niitä pirun pitkiä käytäviä ja koipeen sattu joskus niin pirun paljon, että kyyneleet valu silmistä.

Onneksi oli auttavia kavereita, jotka kävivät kaupassa ja turisemassa. Oi ja ah sitä onnen tunnetta, kun tämän kuun alkupäivinä palasin työelämään takaisin ja tapasin työkaverini. Viimeiset päivät olivat pahimpia. Tuntui, kuin aika olisi pyshtynyt paikoilleen ja se monta kuukautta odotettu päivä ei tulisi koskaan.

Paranemisia ja ajahan nätisti.

Kirjota SEKOSIN.
Ei muuten mutta lukijakunta säästyy saduiltas.

Nythän sinulla on oiva tilaisuus heittäytyä tuhansien ja taas tuhansien vanhusten asemaan. Voit miettiä, mitä tervehdyttyäsi voisit tehdä vanhusten yksinäisyyden poistamiseksi.

hei olet sympaattinen kaveri ja siksi haluan vastata sinulle.Elämäsi tilaisuus uuteen on alkanut.jälkeenpäin ymmärrät.Nyt voit tehdä jotain muuta kuin tavallisesti.Et sekoa,anna itsellesi tilaisuus löytää itsestäsi jotain muuta.tee jonkinlainen raami päivääsi, se auttaa pitämään mielen virkeänä.Ota tavaksesi säännöllinen ulkoilu vaikka jalka on paketissa,toki sulla on kainalosauvat? pelkällä jalalla ei varmaan kannata kävellä ettei tule takapakkia.Kirjoita itsellesi vaikka päiväkirjaa,se auttaa jäsentämään ajatuksia,sitä käytetään myös hoitavana tapana ongelmatilanteessa.Mikä tahansa tavallisuudesta poikkeava tekeminen kuten käsillätekeminen ,leipominen,ruoanlaitto virkistää myös mieltäsi.anna mielikuvituksellesi tilaisuus.Kaikkea hyvää sinulle!

Ylinopeudet aiheuttaa enemmän kuolonkolareita,kuin rattijuopot ja varsinkin jos on tuore kuski jolle ei ole kehittynyt liikennepelisilmää. Itselläni oli kaasujalka saapaskipsissä 12 viikkoa ja pahimpaan työsesonkiaikaan ,eikä tuuraajaa ollut saatavana. Jos sinulla on laatuauto,niin syrjäkyliltä luulisi löytyvän joku autoton työtön kaveri sinulle hovikuskiksi kunnes kortin saat ja jalka paranee. Eikös se tuntuisi aika päällikkömäiseltä ajatukselta kun saisi istua laatuautossa mikä se merkki nyt sitten onkaan ja vielä olisi oma kuljettajakin.

Onneksi tuo sisälläoleminen eristyksissä ei kestä enää pitkään.
Sinusta tuntuu että sekoat, joten jos tilanne on paha ja todella ahdistaa niin tilaa ambulanssi ja joutuin sairaalaan. Saat ahdistukseesi hoitoa. Kaikkien ahdistus ei häviä ihan jotain kivaa tekemällä.

Itselläni on kemuksta sairastelusta. Viimeksi leikkauksen jälkeen 3 kk yksin kotona, eikä kukaan käynyt katsomassa eikä edes soittanut. Se oli tosi vaikeaa aikaa, koska ennuste oli aika huono tuolloin. Itse soitin sitten sielunhoitajille jne. vaan jonkun kanssa puhuakseni. Kirjoittelin nettiin ja luin. Jossain vaiheessa minustakin tuntui että sekoan, ja kävinkin lääkärillä.

Älä jää yksin, jos sinulla olisi mahdollisuus mennä vaikka vanhempiesi luokse olemaan, kun on jalkakin leikattu. Kyllä ihmiset ymmärtävät, että tarvitset apua. Avun hakemista ei tarvitse pelätä.

voi että kun on kauheeeeta, oikeesti.

Kokemuksesta sanon ,että vituttaa ja kovin,sain puhelimessa puhuessani ensinmäisen,toisen kameraan ajaen 80 alue ja 88 oli mittarissa ja kolmas tuli turvavyöstä,jonka laitan pihasta lähtiessä seuraavissa valoissa,nyt vaan poliisi ehti nähdä vyöttömän miehen ja 3 kuukauden kakun sani,kuten sinä,onnea vaan,eipä neuvoja ole,kuin että kestä vitutus ja alat ajamaan ,kuin minä,teen nykyisin kaiken kuten kuuluu,se 3 kuukautta koulutti hyvin.

Mulla oli aikonaan sama tilanne. Olin pahassa kolarissa jossa katkesi selkäranka, se leikattiin kasaan. Ekana 10 päivää saikussa, kotiin ampparilla ja 3 KUUKAUTTA ortoosin ja kyynäreiden varassa. Meinasi tosiaan nuppi seota kun oon liikunnallinen ihminen kaikin puolin. Kivut yksistään oli yhtä helvettiä. Jonkun piti laittaa kipulääkkeet yöpöydälle ja vettä sain juotua nokkamukista. Yksin kotona.

Sitten aloin vaan vaivaamaan kavereita, aamusella töihin menessä kävi yksi ja töiden jälkeen toinen. Illaksi kutsuin aina jonkun taluttamaan vessaan tai tekemään voileivän. Yksi kavereista pelasti kai mun hengen kun älysi tuoda matkatelkkarin makuuhuoneeseen, muuten oisin hypännyt parvekkelta, siis jos oisin päässyt sinne. Toinen toi vessan pöntön koroke renkaan, kolmas kävi tuomassa postit.

Siitä sitten pikkuhiljaa rakensin päiväohjelmaa.
Amulla tunnin jumppa töllöä tujottaen. Hiki tursui, koski niin h...tisti mutta PERIKS EI ANNETA. Sitten suihkuun, joka on ortoosin kanssa operaatio, kestää pari tuntia. Sitten kun tukka kuvaa, kipulääkkeet on otettu niin kauppaan vaikka hampaat irvessä. Kaupassa vaivasin kaikkia mahdollisia ihmisiä, rohkeesti vaan. Sain kannettua repussa kolme tavaraa kerrallaan.

Ei saanut istua ensimmäiseen kolmeen viikkon joten seisoin pihalla ja huidoin kiviä ja käpyjä kyynäreillä. Jututin kaikki ohikulkijat, jopa naapurin kissan. Soittelin kotiavustajalle; ala tulla pesemään ikkunat.

Kyllä sie selviät, selvisin miekiin !!!
Nyt on aikaa jo reilut 5 vuotta siitä mutta tiiän hyvin tuntees.

Mullekkin ehotettiin lukemista tms mutta kun ei ole mun laji.
Treenasin, treenasin ja sen päälle vähä treenasin. Vuosi siitä leikkauksesta, olin jo alpeilla laskettelemassa St Antonissa.

On ihan invaa olla sidottuna johonkin paikkaan, ala vaivaamaan kavereitas !!!!

"Ja ajan TODELLA paljon joten pakosti en voi millään kytätä mittaristoa kokoajan!

Sen mitä olen tästä oppinut on ainakin että poliisi on **********!
Ei tunnu olevan minkäänlaista tilannetajua!

Kertokaa miten ihmeessä selviän näistä tylsistä hetkistä!?"
POLIISIlla on ohjeet joita noudatetaan ja niin on sullakin! Olkoon vaan motari, mutta sulla saattaa hetkeks mennä näkö vaikka auringosta ja silloin saatat pasauttaa vaikka päin perhettä ja henki pois kaikilta!
Ja jos eyt itsesi kanssa pärjää viikkoa, on aika heikkoa!

Kirjoituksestasi huomaan sinun olevan vielä pahasti keskenkasvuinen, ympäröivään yhteiskuntaan täysin sopimaton.
Toivottavasti makoillessasi henkinen kehityksesi kypsyy, että kykenet näkemään omaa napaasi kauemmaksikin.
Mikään meille sattunut tapahtuma ei katoa jälkeä jättämättä. Rauhoita mielesi, miehisty.
Onnea päiviisi!

Tossahan se kaikki tuli selväksi jotta sinunlaisella yksilöllä EI TARVITSE KOKO ajokorttia koska SULLA on KAAMEA ASENNE VAMMA, siksi sulla on se ajokortti siellä narikassa. NYT sinun on aika ruveta opettelemaan Elämäsi arvot uuteen uskoon. Ihan Oikeesti olen vakavissani.
Ei ihminen tarvitse autoa liikkumiseen ja ajattelemiseen, siihen käytetään hyvin hoidettua päätä. Voit aloittaa sen pään käytön jo tänään jyskytät sitä vaikka sänkyssä tyynyyn aluksi, sitten voit vapaasti visioida kovempiin kohtiin vaikka omaan nyrkkiin.
Terv: Kohta viisikymmentä vuotta ajokortti ollut, EIKÄ yhtään sakkoa.

Moikka

jos sua yhtään lohduttaa niin mulla on tulossa lähiaikoina polvileikkaus ja paranemis aika venähtää kaheksaan kuukauteen ett siinä ajassa tulee varmasti mökkihöperöks :D

itte oot vaarmaankin aih. korttisi menetyksen. nyt voit vaikka keskittyä ajattelimiseen miltä vangitusta eläimesta tuntuu- tai jos ihminen ja teljetty lukkojen taa. hae mielialalääkkeitä ja oo pilvessä sen ajan. tietämättä aikaa-paikkaa niin se aika menee vittuako valitat

Älä sekoa.

Mieti tätä; olen ollut vuoden vankina kotonani. Burn out ja masennus.

Haluaisin lähteä ulos mutta en pysty.

Ensinnäkin - ota asia rauhallisesti! Asia on täysin oma vikasi. Pysähtyminen tuo joskus hyvää. Miksi et voi pyöräillä???? Miksi et voi kävellä??? Auto on turhake ellei sitä tosiaan tarvitse!

Sanoisinko, et helpossa on sun sekoamises.
Taistele kipujen ja liikutarajoitteesta vuosia.
Kun et kykene liikkumaan, kun et kykene istumaan pitkää aikaa, niin mitä
iloa on ajokortista.
Vaihtaisin tilani kanssasi kiljuen, jos olis mahdollista. Sulla on näköpiirissa tilanteen muuttuminen parmpaan, mulla ei. Silti jaksan päivästä toiseen, milloin paremmin, milloin huonommin.
Asun yksin ja ystäviä on vähän ja vähenee kaiken aikaan. En voi osallistua mihinkään rientoihin tai tapahtumiin.
Olen kuin elinkautisvanki, mutta ilman kaltereita.

ei muuta kun ranteet auki ja kylpyammeeseen, eihan tuohon tradekiaan mitään muuta ratkaisua voi olla.

Sitä saa mitä tilaa:)
Elämä on:))))

Otan osaa. Vinkkinä, nyt on hyvä aika surffata netissä. katsoa kuvia, etsiä mielenkiitoisia tekstejä mieltä askarruttavista asioista, katsoa youtubesta filmejä, eri artistien lauluja. Tehdä hiljetymis harjoituksia ja pohtia syvempiä ja henkisiä asioita. Lukea mielenkiintoisia kirjoja. Pyytää ystäviä kylään. Pyytää ystäviä tuomaan kirjastosta sulle luettavaa. keskustella fasebookissa. soittaa skypellä

tässä muutama vinkki miten nautin vapaudestasi

Ajattele, sinulla kuitenkin vielä kaikki aistit toimii. Mitä jos lukisit kirjan?

Toivottavasti et tule vanhana huononäköiseksi, huonokuulloiseksi ja liikuntakyvyttömäksi, koska se on sitten sängyssä makaamista lähes 24/7. Joku saattaa viedä sinut vessaan tai jos huonommin käy - olet vaipoissasi.

Jos 3 kk aikana alkaa pää seota kortittomuudesta, niin ei hyvä ja tuskin koipesi on poissa pelistä koko tuota kolmea kuukautta?

Muuta elämäsi suunta,jos se on noissa ympyröissä vaivaan vievä.Niin tässä on tehnyt itse kukin.
Eikä ollut silloin tätä nettiä kun niitä tehtiin.
Sinulla on vielä nyt tämäkin foorumi joissa jakaa ajatuksiaan,kaikilla ei ole sitäkään.
Ja joka vaivojaan valittaa on vaivojensa vanki,ei ne asiat parane valittamalla !
Vaan MUUTUMALLA perusteet on kaikki sisälläsi opettele käytämään niitä MUUTOS ALKAA SINUSTA.

lukeminen auttaa tai voit oppia jonkun kielen.

Kirjaudu aapeli.com tai vastaaviin, niin sieltä löydät mukavia pelejä ja juttuseuraa :)

Ensinnäkin, kyllä se viimeinen ajokiellon pvm vielä tulee. Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa, kortti hyllyllä omista hölmöilyistä ja syrjäisellä paikalla asun. Niin se vaan tuli päivä jolloin kortin sai hakea ja seuraavana päivänä uuteen työpaikkaan. Silloin huomasi että mieliala koheni joka päivä. Ihmettelen kovasti monia viestejä joissa mollataan ja lällätellään. Keskustelupalstat ovat mulle aika uus juttu mutta on täällä kyllä kaikenlaisia höyrypäitä. Mitä vinkkejä voisin antaa ? Vaikea kysymys, sain ajan tapettua hyvin pitkälle sähköisen viestinnän kautta, puuhailin talon ja pihan parissa. Se on niin yksilöllistä että en osaa varsinaista vinkkiä antaa. Vaikka toisaalta, älä liikaa mieti mitä olet tehnyt. Suuntaa katseesi siihen että pääset taas "elävien" kirjoihin mukaan. Huomasin itse että "mitä jos olisin tehnyt toisin..." ajattelu pitkittää aikaa. 1 vinkki joka minulla loppupuolella auttoi, merkkasin kalenteriin "lusitut" päivät. Tuntui tosi mukavalta loppupuolella katsoa menneeseen ja verrata sitä tulevaan. Se pieni ilo yhtäkkiä, HUOMENNA saan kortin !!! Se oli riemun päivä. Tsemppiä kohti kevättä ja kyllä sulla vissiin riittää luettavaa kun katsoo viestiketjua :)

Ole mielissäsi, että et ajanut kolaria, kun kaahasit. Jalka paranee pian. Tämä on vain pieni harmi ja ainahan voit seurustella netissä.

"Ja ajan TODELLA paljon joten pakosti en voi millään kytätä mittaristoa kokoajan!

Sen mitä olen tästä oppinut on ainakin että poliisi on **********!
Ei tunnu olevan minkäänlaista tilannetajua!"

Kyllä se oot sinä jolla ei ole sitä tilannenetajua. Et kai sä ääliö olis muuten vankina siellä neljän seinän sisällä. Korttis oot ite hyllylle hölmöilly, ja oman jalkaskin varmaan telonu leikkauskuntoon.

No, mut mitäs JOS OTTAISIT VAIKKA SEN AUTOKOULUNKIRJAN OMIIN PIKKUKÄTÖSIIS, opiskelet sen kunnolla, ja painat mielees tarkoin jokaisen liikennesäännön ja etenki ne nopeusrajotuskyltit!

Terkuin, 15 vuotta kortin omannut, eikä yhtäkään sakkoa!!! ja varmasti oon ajanu enemmän kun sinä!

Heikkoja olette, suomalaiset ihmiset, jos pää hajoaa 2 - 6 viikon kotona olemisesta.
Entä kun joudutte sairaalaan tai laitokseen pidemmäksi aikaa?
Vankilassa ette kestäisi viikkoakaan.
Mutta niinhän sanotaan, mitä mitättömämpi murhe, sen ahtaanpi maapallo pään sisällä.

Yksi ihailtava kirjoitus tuolla näkyi "syöpäpotilas" masalta.

Kuule jos yhtään lohduttaa et ole ainoa maailmassa joka joutuu olemaan neljän seinän sisällä JOPA 3kk:tta on monia nuoria ihmisiä jotka ovat onnettomuuden jälkeen koko loppuikänsä toisten autettavia ja sänkyyn sidottuja. Niin jotta hiukan suhteellisuuden tajua kaveri ja kortittomuudestasi voit syyttää vain itseäsi. Kaikesta huolimatta Hyvää kevättä sinulle ei tämä "tauti" ole kuolemaksi.

Suosittelen Raamatun lukemista ja vaikkapa aloittamista Johanneksen evankeliumista. Kun ihmisen tilanne on sellainen että yksinäisyys tai toimettumuus saa lähes sekoamaan, niin se vain paljastaa sen mikä on henkilön sisäinen todellisuus. Eli tyhjää on. Todellinen elämä puuttuu. Jeesus on Elämä ja elämän Leipä, joka antaa jokaiselle ihmiselle Hengellisen elämän. Ihminen ilman Henkeä on kuin tyhjä viinipullo, olennaisin puuttuu ja sen myötä kaikki puuttuu.

Johan sulla menee kauan aikaa, kun luet nämä kaikki kirjoitukset.
Kuuntelin ja katselin eilen TV7:lta eläkkeellä olevan ylijohtaja Kari Karinkosken haastattelua. Hän oli sairastunut syöpään ja lääkärit sanoivat, että se on levinnyt luustoon eikä mitään ole tehtävissä. Mies ei pelästynyt, vaan ajatteli, että nyt on aikaa lukea raamattua ja rukoilla. Uskossa hän ei ollut. Kuinkas ollakaan, hän löysi etsimänsä. Jumala lupaa pelastaa ihmisen kadotukselta ja parantaa kaikki hänen sairautensa. Hän innostui ja luki raamatun 3 kertaa läpi. Tuli uskoon ja Jumala alkoi puhua hänelle ja näytti näyn, että hänestä tulisi evankelista. Hän parani kokonaan ja hänestä tuli evankelista. Nyt hän on onnellinen Jumalan lapsi. Tällainen on meidän Jumalamme, jos vain haluaisimme kääntyä Hänen puoleensa. Kokeile, varmasti Hän vastaa sinullekin. Terveyttä ja siunausta elämääsi. Toivottaa 65 v. lapsesta saakka uskossa ollut, tavallinen perheenäiti ja mummo.
Aloita Uudesta Testamentista, vaikka Johanneksen evankeliumista. Varmasti et tule katumaan. Teet ihmeellisen löydön. Evankeliumi on kuin peltoon kätketty aarre.

Asenne kasvaa ja yhteiskunta kouluttaa sinusta turvallisen kuljettajan. onnea.

Jos vaikka aloittaisit siitä, että tutkit omaa syyllisyyttäsi siihen että "poliisit ovat perseestä" jne asetelmista!

Aloita Raamatun lukeminen. Suosittelen. Rukoile,Jumnla antaa sinulle voimaa ja viisautta, ettei ajokorttisi enää koskaan joudu hyllylle. Elämäsi muuttu täydllisesti kun otat Jeesuksen vastaan henklökohtaisena Vapahtajanasi Amen.

Moni joutuu elämään koko elämänsä neljän seinän sisällä.

Vähästä valitat!

Terve!
Se on kyllä totta, että tuollainen nakertaa ihmistä rotan lailla.
Mut yksi juttu, ajattele asia näin: PYSTYN kävelemään, SAAN kortin takaisin piakkoin!
Siitä se ilo sitten repeää, eikö!?

Mutta mieti hetki tätä: EN KYKENE kävelemään, OLEN OLLUT kämppäni "vankina" 2011 marraskuun alusta lähtien (3-4 kertaa käynyt kämpän ulkopuolella) toistuvien sairasteluni vuoksi, EN OLE päässyt kahtena menneenä kesänä kunnolla ulos, jossa muun muassa harrastan sekä kilpailen!
Plus tuohon se, että en tiedä millä aikajanalla tämä on ohi!

Hiukan taustaa: Istun pyörätuolissa, harrastan metsästystä, kalastusta, tarkkuus/-kilpa-ammuntaa, jne jne...
Olen aiemmin näitä "pakko-olemisia" lukuunottamatta mennyt melkein joka päivä johonkin kilpailuihin, harjoittelemaan tai muuten vain kaverien luo tai metsään.

Tällä EN HAE sääliä, vaan vinkata että jollain saattaa asiat olla vielä paljon huonommin.
Mä en ota tätä vakavasti, tää nyt vaan on sattunu mun kohdalle ja that's it!
Jossain vaiheessa tääkin paska on ohi ja sit menen ku punasilmäkani, se on varma!

Tietysti olemme kaikki erilaisia ja luontoisia ja jollekkin saattaa tehdä muutamankin päivän paikallaan olo helvetin koko elämästä.

Se mitä tässä yritän kertoa on, että kaikella on aikansa!
Sä tiedät oman olemisesi päätösajankohdan, mutta moni ei!

Mä en anna periks koska tiedän et varmasti tää lopuu, ennemmin tai myöhemmin!
Myönnän kyllä, että välillä tää on ollut yhtä helvettiä, mutta kun en sille mitään voi, niin mennään päivä kerrallaan kunnes ollaan taas kondiksessa!

Mikäli haluut tietää miten tätä pystyy siedettävästi kestämään, pistä vaikka meiliä osotteeseen: [email protected]!

Ja hei, pää pystyyn!
Kohta menet taas niin, että ihmettelet miten ehtisit joka puolelle (toivottavasti)!

Terv. Kaikki lutviutuu jossain vaiheessa

Pahalaatuista aivokasvainta sairastavalta exältäni meni juuri muutama päivä sitten jalat liikuntakyvyttömiksi ehkä elämän loppuun asti. Viikko jalka paketissa, pyh!

Minulla sama tilanne.
Jalka tosin 7viikkoa kipsissä kukaan ei käy, mihinkää ei pääse ilman apua, ja pieni paikkakunta. Tytär yrittää käydä kaupassa ja käyttää koiran. vaikka ikää on vasta 8vuotta. Kortti mulla sentään on taskussa mut ei siitä ole mitään hyötyä kun ei pysty ajamaan. Eikä aina apua viitsi pyytää, synttärit tyttärellä tulossa ja pitäs saada siivottua, mut sisulla.

Vain kahelit yleensäkin ajaa autoa. Polkupyörä on parasta mitä Jumala on keksinyt! Jos tulet joskus järkiisi niin aja sillä ja koipesi paranee? Tuskin pääsi koskaan.
Vaihda työtä, älä valita pullajalka.

Hanki pyörätuoli.

Kuules,taitaa pian olla aika,että saat ajokorttisi takaisin. Silloin huomaat, ettei se niin mahdoton aika ollutkaan. Pikkusen voisit miettiä, mitä elämältä haluat.Ihan pikkusen. Tiedän, ettei siinä sohvallakaan niin hauskaa ole. Tiedätkö mitä. Et ainakaan sekoa. Pyydä joku kaveri tuomaan sinulle kirjastosta muutama hyvä kirja, Sano itsellesi, että selviät kyllä. Tiedätkö, sinusta tykätään. Jumala ei luonut ketään turhaan.mutta ei myöskään ilman ongelmia. Voit sitäkin miettiä,mitä olet tänä aikana oppinut.Kirjoita ajatuksesi ylös.Lukien ja kirjoittaen aika kuluu. Tsemppiä.Rukoilen puolestasi.

Tässä hyvä esimerkki keskustelusta.
Sympatiaa vielä onneksi on.
Nuhteitakaan et kovin saanut.
Meillä jokaisella on omat ongelmamme ,kuten jo huomasit.

Voi voi, miten pienestä "tulet hulluksi". Olin syksyllä 4 kuukautta sairaana enkä päässyt mihinkään, kukaan ei voinut käydä luonani, ettei tauti tartu. Siis 4 kuukautta kodin vankina. Aikuisella lapsellani oli sairauden takia niin paha tilanne, että makasi lähes vuoden sängyssä jalat 45 asteen kulmassa eikä päässyt kuin vessaan ja pystyi istumaan pari minuuttia ruokapöydässä. Joten sinä et tiedä mitään siitä, mitä on olla kodin vankina, ja noin pienestä kehtaat valittaa ja ruikuttaa. Nykyajan avuttomuutta ja vielä osin itse aiheutettua. Pysähdypä vähän miettimään elämääsi ja sitä miksi kortti lähti. Poliisin tilannetajuttomuuden vuoksi...joopa joo, seli seli.
Mitä jos joutuisit olemaan kotona puoli vuotta tai kauemmin tai edes muutamia kuukausia....kyllä on pinna lyhyt. Olet tosi surkimus ja turhanvalittaja!!!!!

kotonahan on ihan mukavaa olla, miksi aina pitää valittaa, et on vaan kotona, juuri kodin takia työssä käydään ja kouluja, et olis joskus oma koti..

Sitä saa mitä tilaa,tekee hyvää olla itsekseen ja miettiä miksi aika ei kulu..
Vaihda asennetta,paranethan kuitenkin vielä,miettippä jos olisit ylinopeutesi takia kolaroinut ja halvaantunut tai halvaannuttanut/tappanut jonkun..
Tilanne ei ole sinulla edes PAHA,mitä muuta ois voinu käydä ja oisit lopun elämääsi sängyssä.

Hulluna on hyvä olla,jos se yhtään lohduttaa ;D

Ihan oikein sulle.

Riippuvuus on heikkoutta

Hei,
2viikkoa on pieni aika. Itselläni oli jalka 3kk kipsissä, joten tiedän, että liikkuminen kotioloissakin on hankalaa. Minä laitoin kaikki paperiasiat järjestykseen mappeihin jne, samoin valokuvia oli kertynyt vuosien varrella, pyörivät irrallaan laatikon pohjalla, nyt ne ovat siististi albumissa hienosti tekstitettyinä.

Turha poliiseja on syyttää omista virheistään, itsellänikin on joskus liian raskas kaasujalka, mutta kunnioitan silti poliisin työtä. Hyvä, ettet ole ainakaan alkoholin takia ajokiellossa.

Et sinä sekoa, aika kuluu nopeasti, kun et koko ajan mieti sitä ja kieriskele itsesäälissä. Tsemppiä!

Taksi?

voi hyvää päivää, kyl sulla on vaikee elämä, huh huh mikä säälittävä ruikuttaja :) no kyl sä vielä tuut näkeen et elämä voi olla joskus ihan oikeesti rankkaa!! onneks et oo tappanu ketää ku lasketellu laatuautollas meneen. mee ittees ja vedä k...en !!

kyllähän se on niin että nopeusmittaria on katsottava, ett voi kun syyttää itseäsi. olet yksi niistä ihmisistä joilla ei ole ollut vastoinkäymisiä elämässä. olen itse niin kuin avokkinikin sairastelleet paljon ja olemme olleet vuorotellen liikuntakyvyttömiä ( selkä sairauksia) ei toi kolme kk ole mitään. siitä sitä oppii arvostaan terveyttään ja ei pidä itsestään selvänä asiana että kaikki vain sujuu niin kuin suunnittelee.

olemme niin varautuneita vastoinkäymisiin että jopa lomille lähtiessä on kepit mukana, eikä ole ollut turhaan :)

Täällähän on oikeita kermap*rsepikkupoikia ja tyttöjä.
mitä 20v tekee edes autolla.

yhyy yhyy yhyy niisk niisk

Olin just vankilassa 5 vuotta ja välillä meinas väsyttää se kopissa istuminen, mutta olet itse asiasi järjestänyt ja ylpeytesi estää kavereille soiton. Ei siinä muuta ku "lusi" kakkus pois ja opettele ajamaan autoa kuten sitä kuuluu ajaa.

Huhhuh!
Tulin vilkaisemaan aikani kuluksi tänne, ja täytyy kyllä myöntää että hämmästyin suuresti huomattuani että viestiini on tullut yli 200 vastausta! Huomasin että viestini oli laitettu Suomi24 keskustelun etusivulle näkyville, se taitaa selittää vastauksien suuren määrän=)

Lupasin kommentoida kaikkia viestejä, mutta nyt täytyy kyllä myöntää että taitaa jäädä. Luin tietenkin kaikki viestit läpi. Kiitos kaikille vastauksista!
Mukavat vastaukset lämmittivät mieltä, todella mukavaa huomata että on ihmisiä jotka ovat oikeasti niin myötätuntoisia ja kannustavia vaikka olemmekin tuntemattomia toisillemme :)

Ymmärrän myös moittivat viestit täysin.

Viestejä lukiessani mieleeni tuli ajatus että ilmeisesti aina löytyy joku jolla on asiat huonommin.(Ei ole tarkoitus mollata ketään) Usein on joku joka voi sanoa "Ajatteleppas tätä ja älä valita tuollaisista pikkumurheista"...
Joku heitti myös kommentin että aika on nuorelle ihmiselle aivan eri käsite kuin vanhemmille ihmisille...
On totta että nämä murheeni ovat pieniä kun vertaa joidenkin muiden murheisiin. Pahoittelen jos olen aiheuttanut närkästystä. Keskustelussa oli myös kirjoituksia joissa ihmiset kertoivat esimerkiksi syövästä, selkäleikkauksista ym, joiden johdosta ovat olleet jo vuoden päivät kotiensa vankeja, kaikkea hyvää ja jaksamista teille. En edes tiedä miltä vuosikin tuntuisi tälläistä, kun tämä aika on jo ollut ajoittain niin kamalaa. Olette vahvoja ja hienoja ihmisiä, tsemppiä!:)

Kun saan ajokortin takaisin aion parantaa tapani. Enää en aja vähääkään ylinopeutta. Myönnettäköön että kiinnijäämisen pelko on nyt tämän jälkeen niin suuri, että en pysty ajamaan edes 1km/h ylinopeutta ilman että saan sydänkohtauksen liiasta jännityksestä.. (heh)

Kiitos kaikille jotka ovat pohtineet minulle tekemistä, ja joku taisi myös kirjoittaa rukoilevansa puolestani. Kiitos.
Vetää nöyräksi vaikka tämä nyt vain on pelkkä keskustelupalsta jossa kaikki ovat toisilleen tuntemattomia, mutta silti on upeaa huomata että näin hienoja ihmisiä löytyy.

Kiitos.

Kuulumisia sen verran että vielä on kortittomuutta jäljellä, jalka alkaa kyllä toipua..
Kun kirjoitin aloitusviestin olin varmaan koko tämän "huonon kortittoman aikani" pohjalla henkisesti. Jalkakin oli tuolloin juuri leikattu.
Nyt alkaa jo näyttämään paremmalta.
Olen saanut aikaa kulutettua nyt netissä surffaamalla, ja kuntosalillakin on päässyt käymään kun jalka on paranemaan päin. On tullut siivottuakin jopa.

Kello on tällä hetkellä paljon ja väsymys painaa, pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä tai muuten sekavia kirjoituksia:)


t.Aloittaja

Voit alkaa tutkimaan asioita joista et tiedä tai joita et ymmärrä. Opettele puhumaan takaperin ja opettele kävelemään takaperin tai opiskele kuten tätä:

Ei ole muuta lakia kuin Tee mitä tahdot.

Ymmärretäköön nyt ensiksi, että minä olen Sodan ja Koston jumala. Olen
kohteleva heitä kaltoin.

Tee mitä tahdot on oleva koko Laki. Tee se, ja kukaan muu ei sinua kiellä.

Olkoon armo poissa: kirottuja ovat säälijät! Tapa ja kiduta; älä säästä; ole
heidän kimpussaan!

Älä sääli langenneita! En koskaan tuntenut heitä. En ole heitä varten. En
lohduta: Vihaan lohdutettua & lohduttajaa.

Sinulta on ehtynyt inspiraation hekumallinen runsaus; viimeinen hengenveto on
makeampi kuin kuolema, vuolaampi ja ihanampi kuin Helvetin oman madon
hyväily.

Kutsu minua tähtieni alla! Rakkaus on laki, rakkaus tahdon alla. Äläkä anna
typerysten ymmärtää väärin rakkautta; sillä on rakkautta ja on rakkautta. On
kyyhkynen, ja on käärme. Valitse hyvin! Hän, profeettani, on valinnut, tuntien
linnoituksen lain, ja Jumalan Talon suuren mysteerin.

Olen Salainen käärme, joka on kietoutunut kokoon ja valmis laukeamaan:
kietoutumisessani on iloa. Jos nostan pääni ylös, minä ja minun Nuitini olemmeyhtä. Jos lasken pääni alas, ja syljen myrkkyä, hurmio on maasta, ja minä jamaa olemme yhtä.

Synnin sana on Rajoitus. Oi mies! älä torju vaimoasi, jos hän tahtoo! Oi
rakastaja, jos tahdot, kaikkoa! Ei ole mitään sidettä, mikä voisi erotetut yhdistääpaitsi rakkaus: kaikki muu on kirousta. Kirottu! Kirottu olkoon se aikakausiksi. ********.

Paras veri on kuun, kuukausittainen: sitten tuore lapsen veri, tai taivaan
sotajoukon pisarat: sitten vihollisten; sitten papin tai palvojien: viimeiseksi
jonkun pedon, ei väliä minkä.

Olkoon se tuo monuuden tila sidottu ja inhottu. Niin teidän kaikkien kanssa;
teillä ei ole muuta oikeutta kuin tehdä tahtoo. Tee se, ja kukaan muu ei sinua kiellä.Sillä puhdas tahto, tarkoituksen tyydyttämätön, tuloksen halusta vapautettu, onkaikin tavoin täydellinen.
Täydellinen ja Täydellinen ovat yksi Täydellinen eivätkä kaksi; ei, ne eivät ole yhtään!

Olen se Käärme, joka antaa Tiedon ja Nautinnon ja kirkkaan loiston, ja saa
ihmisten sydämet kuohumaan humalasta. Palvoaksesi minua nauti viiniä ja
outoja aineita joista kerron profeetalleni, & juovu näistä! Ne eivät vahingoita
sinua ollenkaan. Se on vale, tämä hulluus itseään kohtaan. Viattomuuden
altistuminen on vale. Ole vahva, oi ihminen! himoitse, nauti kaikesta aistillisesta
ja hurmiollisesta: älä pelkää, että yksikään Jumala sinulta tätä kieltäisi.

Ei ole muuta lakia kuin Tee mitä tahdot.

Lain Kirja 1904

TO MEGA THERION 666

Aleister Crowley 1874 - 1947

etsippä googlettamalla...

Huomenta

Ongelmasi näyttää vakavalta, heh.

Sinun pitää aleta kehittämään jotakin harrastusta kotioloissa.

Itselläni on niin paljon harrastuksia että voin aina jotakin puuhastella kotona vanhuksenakin.
Nuorempana autoilu oli tärkeä, mutta olen vieroittanut itseni autoilusta ei ole ollut viisasta rahoittaa autoilua ja olen iloinen etten ole lihava sokeri- ja sydänatutinen mersukuski vaan sydämen kunto on 53 vuotiaana niin vahva että pulssi 41/42 /krr/min levossa liikunnan ansiosta kun vasen kammio on iso ja vahva pelkästä paljosta liikkumisesta.

Autoilu oli tosi vaikea jättää joskus, mutta sain ensin ajaa työnikin vuoksi paljon.
Autoilu oli minulle hermolepoa ja harrastusta: Pikku rundi vaikka päättömästi lepuutti hermoja. Kalliiksi se tuli jatkuva ajelu.

Sinulla on tietokone kotona. Siinä puuhaa ja mieti mitä harrastuksia ajan saatossa voisit kotona tehdä koska saattaa tulla ajat ainakin vanhana että olet enemmän sidottu kotiisi.

yst. jari

Se on sulle ihan oikein!

Kiitos sinulle joka aloituksen laitoit.
Saatiin vihdoin melkein asiallinen keskustelu.
Paranemisia. :)
En tuomitse ketään , jokaisesta hyvästä ja huonosta asiasta oppii jotain