Meillä on 3,5 vuotias chihuahuanarttu, jonka otin aikoinaan entisen mieheni kanssa. Koira on todella nopea oppimaan, esimerkkinä voisin antaa, että pari päivää sitten opetin sille muutamassa minuutissa "ryömi" -käskyn, mutta noihin otsikossa oleviin asioihin en oo saanut mitään kuria, niin ajattelin täältä kysyä vähän neuvoa...
Ovikellorähinä alkoi kun koira oli noin puolivuotias, silloin asuin vielä entisen mieheni kanssa ja meillä oli 2 viikkoa exän vanhempien tuolloin 5vuotias pikkukoira hoidossa, jolla oli tätä samaa vikaa, heti kun ovikello soi alkaa hirvee räksytysrumba ja kun vieraat pääsevät sisälle, ne haukutaan pystyyn. Tää ongelma ehkä jopa korostuu vielä mun isän luona, jossa käyn usein kylässä, siellä kun ovikello soi ja vieraat astuu sisään, koira on aivan hermona ja selkäkarvat pystyssä hyppii vieraita vasten.
Remmirähinässä taas jo kaukaa kun nähdään toinen koira tai joku tietty ihminen, nousee niskavillat pystyyn ja alkaa murina, kohdalla sitten haukutaan pystyyn. Pyöräilijöitä ei hauku, eikä kaikkia ihmisiä, joissain vain on joku 'tietty' piirre, mikä koiraa hermostuttaa. Rullaluistelijat ovat todella paha! Tuntuu, että tää on lisääntynyt nyt talven aikana, voiko mahdollisesti johtua siitä, että koiralla on liikaa energiaa varastossa tai vastaavaa...? Keväät, syksyt ja kesät kuitenkin tehdään jopa 1,5 tunnin lenkkejä päivittäin ja sillon koira on mun mielestä ollut rauhallisempi, paitsi noille rullaluistelijoille.
Ajattelin koittaa kolinapurkkia tai pet correctoria (paineilmaa), voisko niistä mahdollisesti olla apua?
Lasten pelko taas on hankala sinänsä, koska meidän lähipiiriin ei kuulu pienempiä lapsia ollenkaan, nuorin on 11 vuotias ja sekin on jo siinä rajoilla, että hermostutti koiraa todella paljon ensimmäisillä tapaamiskerroilla, nykyään ovat ihan kavereita.
Chihulla on lapsista varmaan ainoastaan huonoja kokemuksia, rautatieasemalla kerran sellanen tuntematon polvenkorkunen kakara juoksi suoraan kohti ja alkoi jahtaamaan koiraa väkisin vaikka raivona sanoin että EI! Paniikissa kahmasin koiran syliin ja liukenin paikalta koiran kanssa, ääliökakaran ääliövanhempien päivitellessä perään.
Toinen paha oli puistossa, jossa istuskeltiin sellaisella pyöreänmallisella penkillä koiran kanssa, kunnes yhtäkkiä kakara hyppää penkiltä alas aivan vieressä, ilmeisesti kiipesi selkäni takana penkille, koira pelästyi todella pahanpäiväisesti.
Ja pari viikkoa sitten bussissa, juuri tuollanen samankokonen kakara rymisteli kovaan ääneen kiekuen suoraan etuosasta perälle, missä mekin istuttiin, koira selvästi hermostui, mutta ei onneksi haukahtanut kun kerran, kuitenkin vahti silmä tarkkana lapsen suuntaan koko matkan ajan.
On lapsista yksi hyväkin kokemus, oltiin kaverin ja hänen koiransa kanssa pitkällä lenkillä ja loppupäässä tuli vastaan kaksi ehkä 7 vuotiasta tyttöä, jotka kysyivät saako koiria silittää, chihu oli oikein rentoutuneen oloinen ja rauhallisessa mielentilassa, niin annoin luvan ja koira silminnähden nautti siitä.
Miten tuota lasten kanssa käyttäytymistä voisi edes harjoitella, kun niitä ei tosiaan lähipiiriin kuulu? Ei nyt rakastaa tarvi, mutta edes sietää lapsen läsnäolo ja kiekuminen ja tömistely samassa tilassa. En nyt varsinaisesti viitsisi käydä leikkipuistojenkaan tykönä kävelemässä koiran kanssa, koska on niin valitettavan paljon näitä huonosti kasvatettuja lapsia ja vanhempia, jotka ei ymmärrä, ettei vierasta koiraa tulla silittelemään luvatta.
Kovin kiva olis jos vastailisitte!
Ovikellorähinä alkoi kun koira oli noin puolivuotias, silloin asuin vielä entisen mieheni kanssa ja meillä oli 2 viikkoa exän vanhempien tuolloin 5vuotias pikkukoira hoidossa, jolla oli tätä samaa vikaa, heti kun ovikello soi alkaa hirvee räksytysrumba ja kun vieraat pääsevät sisälle, ne haukutaan pystyyn. Tää ongelma ehkä jopa korostuu vielä mun isän luona, jossa käyn usein kylässä, siellä kun ovikello soi ja vieraat astuu sisään, koira on aivan hermona ja selkäkarvat pystyssä hyppii vieraita vasten.
Remmirähinässä taas jo kaukaa kun nähdään toinen koira tai joku tietty ihminen, nousee niskavillat pystyyn ja alkaa murina, kohdalla sitten haukutaan pystyyn. Pyöräilijöitä ei hauku, eikä kaikkia ihmisiä, joissain vain on joku 'tietty' piirre, mikä koiraa hermostuttaa. Rullaluistelijat ovat todella paha! Tuntuu, että tää on lisääntynyt nyt talven aikana, voiko mahdollisesti johtua siitä, että koiralla on liikaa energiaa varastossa tai vastaavaa...? Keväät, syksyt ja kesät kuitenkin tehdään jopa 1,5 tunnin lenkkejä päivittäin ja sillon koira on mun mielestä ollut rauhallisempi, paitsi noille rullaluistelijoille.
Ajattelin koittaa kolinapurkkia tai pet correctoria (paineilmaa), voisko niistä mahdollisesti olla apua?
Lasten pelko taas on hankala sinänsä, koska meidän lähipiiriin ei kuulu pienempiä lapsia ollenkaan, nuorin on 11 vuotias ja sekin on jo siinä rajoilla, että hermostutti koiraa todella paljon ensimmäisillä tapaamiskerroilla, nykyään ovat ihan kavereita.
Chihulla on lapsista varmaan ainoastaan huonoja kokemuksia, rautatieasemalla kerran sellanen tuntematon polvenkorkunen kakara juoksi suoraan kohti ja alkoi jahtaamaan koiraa väkisin vaikka raivona sanoin että EI! Paniikissa kahmasin koiran syliin ja liukenin paikalta koiran kanssa, ääliökakaran ääliövanhempien päivitellessä perään.
Toinen paha oli puistossa, jossa istuskeltiin sellaisella pyöreänmallisella penkillä koiran kanssa, kunnes yhtäkkiä kakara hyppää penkiltä alas aivan vieressä, ilmeisesti kiipesi selkäni takana penkille, koira pelästyi todella pahanpäiväisesti.
Ja pari viikkoa sitten bussissa, juuri tuollanen samankokonen kakara rymisteli kovaan ääneen kiekuen suoraan etuosasta perälle, missä mekin istuttiin, koira selvästi hermostui, mutta ei onneksi haukahtanut kun kerran, kuitenkin vahti silmä tarkkana lapsen suuntaan koko matkan ajan.
On lapsista yksi hyväkin kokemus, oltiin kaverin ja hänen koiransa kanssa pitkällä lenkillä ja loppupäässä tuli vastaan kaksi ehkä 7 vuotiasta tyttöä, jotka kysyivät saako koiria silittää, chihu oli oikein rentoutuneen oloinen ja rauhallisessa mielentilassa, niin annoin luvan ja koira silminnähden nautti siitä.
Miten tuota lasten kanssa käyttäytymistä voisi edes harjoitella, kun niitä ei tosiaan lähipiiriin kuulu? Ei nyt rakastaa tarvi, mutta edes sietää lapsen läsnäolo ja kiekuminen ja tömistely samassa tilassa. En nyt varsinaisesti viitsisi käydä leikkipuistojenkaan tykönä kävelemässä koiran kanssa, koska on niin valitettavan paljon näitä huonosti kasvatettuja lapsia ja vanhempia, jotka ei ymmärrä, ettei vierasta koiraa tulla silittelemään luvatta.
Kovin kiva olis jos vastailisitte!
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Ovikellorähinä alkoi kun koira oli noin puolivuotias, silloin asuin vielä entisen mieheni kanssa ja meillä oli 2 viikkoa exän vanhempien tuolloin 5vuotias pikkukoira hoidossa, jolla oli tätä samaa vikaa, heti kun ovikello soi alkaa hirvee räksytysrumba ja kun vieraat pääsevät sisälle, ne haukutaan pystyyn."..Kuvailit juuri opittua käytöstä (itse opittua)
Aika pitkän aikaa koira on sanut vahvistaa tuota käytöstä. Täällä on monta ketjua vastaavasta asiasta.
"Toinen paha oli puistossa,"...tässäkin tapahtui kokemuspohjaisesti käytös, muutos ja vahvistus.
Tilanne korjaantuu helposti vahvemmalla tilanne hallinnalla. Päätät mitä saa ja mitä ei..ketjuja on samasta aiheeesta aikas paljon...
"kuitenkin vahti silmä tarkkana lapsen suuntaan koko matkan ajan"...puutuitko? Tässä kohtaan pitäisi jo ohjata puheella koiraa, ei seurata sen reaktiota, koska re rakentaa sen muuten vaistopohjaisesti..