Haluan lapsen, haluan sitä enemmä kuin mitään muuta. Mutta en nyt. Opiskeluni kestää vielä 5 vuotta ja olen vasta 20 vuotias. En toki halua saada ensimmäistä lastani 30v, mutta en vielä nytkään. Äitini sai minut nuorena ja siitä on ollut pelkkää hyötyä kun on nuorekas äiti, mutta äitini ei opiskellut vaan kävi töissä joten tilanne hiukan eri. Mieheni on töissä ja on 24v. Hän on sanonut ettei missään nimessä halua lapsia vielä. Joskus tuntuu, että hän ei halua niitä kanssani koskaan, mutta on helpompi vain vastata toiselle "sitten joskus".
No ei tämä jaarittelu auta. Pillereitä syön, mutta silti tulin raskaaksi. Tein raskaustestin n. viikko sitten, kun oli rinnat kipeät, maha kipeä ja kuukautiset eivät alkaneet. Positiivinen oli. En uskalla kertoa tästä miehelleni, hän saattaisi vaikka jättää minut tai mitä tahansa, hän ei halua lapsia nyt. Ei edes asuta yhdessä vielä ja mies on ollut viimeaikoina epävarman tuntuinen meidän suhteesta. Jos nyt ilmottaisin pitäväni lapsen, niin hän juoksisi karkuun ja kovaa. Miten sitten pärjäisin vauvan kanssa yksin, ottaisin mukaan luennoille vai? Ja vaikka mies jäisikin, niin miten me pärjättäis lapsen kanssa. Voisikohan sitä mun kouluakaan sitten hoitaa.. Paljon paljon kysymyksiä ja vain yksi oikea vastaus: pidä lapsi. Aborttiin en pysty, tuskin adoptioonkaan. Raha ei ole ongelma sinäänsä, mies tienaa kohtuu hyvin ja molemmilla on varakkaat vanhemmat. Mutta se vauvanhoito ja minun koulutukseni, nuoruus tms on tässä suurin ongelma. Välillä havahdun siihen, että toivon keskenmenoa :/ Vaikka muuten olen innoissani ja suunnitellut vauvalle nimiä, katsellut vauvanvaatteita ja miettinyt kaikki valmiiksi. Enää pitäisi vaan uskaltaa kertoa asiasta miehelle ja vanhemmille. Apua :/
No ei tämä jaarittelu auta. Pillereitä syön, mutta silti tulin raskaaksi. Tein raskaustestin n. viikko sitten, kun oli rinnat kipeät, maha kipeä ja kuukautiset eivät alkaneet. Positiivinen oli. En uskalla kertoa tästä miehelleni, hän saattaisi vaikka jättää minut tai mitä tahansa, hän ei halua lapsia nyt. Ei edes asuta yhdessä vielä ja mies on ollut viimeaikoina epävarman tuntuinen meidän suhteesta. Jos nyt ilmottaisin pitäväni lapsen, niin hän juoksisi karkuun ja kovaa. Miten sitten pärjäisin vauvan kanssa yksin, ottaisin mukaan luennoille vai? Ja vaikka mies jäisikin, niin miten me pärjättäis lapsen kanssa. Voisikohan sitä mun kouluakaan sitten hoitaa.. Paljon paljon kysymyksiä ja vain yksi oikea vastaus: pidä lapsi. Aborttiin en pysty, tuskin adoptioonkaan. Raha ei ole ongelma sinäänsä, mies tienaa kohtuu hyvin ja molemmilla on varakkaat vanhemmat. Mutta se vauvanhoito ja minun koulutukseni, nuoruus tms on tässä suurin ongelma. Välillä havahdun siihen, että toivon keskenmenoa :/ Vaikka muuten olen innoissani ja suunnitellut vauvalle nimiä, katsellut vauvanvaatteita ja miettinyt kaikki valmiiksi. Enää pitäisi vaan uskaltaa kertoa asiasta miehelle ja vanhemmille. Apua :/
Vastaukset 27
Vanhimmat
ompas sinulla pulma.. mun mielestä sun kannattais pitää lapsi.. ja siitä kertomisesta se kannattaa tehä suoraan eikä mutkien kautta tai et ootat yhtää pitempään.. jos se mies jättää sut sen takia, nii se ei sitte ollut sua varten se mies.. löydät kyllä paremmanki, joka on valmis isäksi vaikka ois toisen miehen lapsi.. semmoinen rakastaa oikeasti kun on valmis elättämää toisen muksuja. :) kyllä sitä jotenki pärjää lapsen kans yksin, niinku toisetku yksinhuoltajat :) siihen koulutuksee en ossaa sannoo oikee mittää, kun ei ole itellä ollut tuollaista tilannetta että oisin koulussa kun ootan.. toivottavasti oli ees jotaki hyötyy tästä kirjotuksesta.. :) ja onnea plussaukseen..
Paljon onnea vauvasta. Opiskella ehdit myöhemminkin ja yksinhuoltaja äiti voi olla hyvä äiti. Älä murehdi, varmasti kaikki järjestyy. Yritä nyt kertoa miehelle asiasta. Uskon että pärjäät. Minä ja mieheni harkitsemme lasta vuoden ja yritimme viisi kuukautta. Laskettu aikani on kuuden viikon päästä, ja mulla jää sairaanhoitajan opinnot kolme vuotta kesken, ja olen 19v. Kaikki järjestyy usko pois. Opiskelu on täysin mahdollista myös, vaikka olisikin perheessä lapsi. :)
Minä en aio valehdella...Opiskelu ja lapset on tietystikkin rankka yhdistelmä mutta on siitä muutkin selvinneet :) Itselläni on 3 ja 5 vuotiaat lapset ja opiskelen ja olen yksinhuoltaja.. Paljoa ei ole rahaa mutta lapsilta ei silti puutu mitään.. Minulta tietysti sitäkin enemmän, mutta haitanneeko tuo..Joskus sitä ärsyttää kun ei ole rahaa ja vuorkakin kallisui vuoden alussa satasella ja asumistuki nousi silti vain kahdella kympillä...Kotityöt pitää tehdä vasta kun lapset ovat menneet nukkumaan, tosin yksi lapsi tietenkin sotkee vähemmän kuin kaksi :) Koulutyöt pystyt tekemään vasta kun lapsi on mennyt nukkumaan.. Joskus joudut valitsemaan, käytätkö aikasi ennemmin siihen että siivoat kodin vai teet koulujuttuja...valitset kummin vain, toinen jää rästiin ja odottaa sinua seuraavana päivänä.. Itse olen yrittänyt että lapset siivoaisivat lelunsa ennen nukkumaanmenoa ja itsele jäisi vain tiskaus ja joku pikasiivous..mutta eihän tuo nyt aina päde..
Minulla on ystäviä joilla opinnot ovat jääneet kesken raskauden takia ja he ovat kyllä tehneet joitain kursseja äitiyslomallaankin, heillä on ollut vauva luennolla mukana ja ovat jatkaneet vanhempainvapaan jälkeen opintoja,toiset on laittaneet lapsen hoitoon, toiset ovat olleet vielä hetken hoitovapaalla (mitä suosittelen ihan lapsen kannalta) ja toiset ovat saaneet aina lapsen jollekkin hoitoon.. eihän sun opinnot viivästy kuin minimillään vuodella, jos olet kotona esim siihen asti kuin lapsi on kaksi, niin kahdella vuodella..kerkeet silti olemaan työelämässä koko loppuelämäsi :)
Jos miehesi ottaa ritolat kun kuulee vauvasta niin sitten ottaa..kenenkään miehen takia ei keskeytystä pidä tehdä, sillä miehellä on aina mahdollisuus olla kuulumatta lapsen elämään (joka tietenkään ei pitäisi olla näin, mutta onhan se oikeassa elämässä juuri näin...), maksaa vain elatusmaksuja... Jos teet keskeytyksen miehen takia ja eroatte vaikka vuoden päästä, niin kuinka paljon kadut keskeytystä silloin?
Omiin tai puolison rikkaisiin vanhempiin ei todellakaan kannata nojautua muuten kuin jos trvitset joskus lastenhoitoapua. Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin ihmiset jotka nojautuvat isovanhempiin kun oma lapsi on tulossa. Opiskelijalla ei tietysti ole varaa ostaa uusia emmaljungan rattaita tai viimosen päälle manducareppuja ja turvaistuimia mutta voi voi :) kun lapsi on tulossa, on siitä otettava itse vastuu..eri asia tietysti jos vanhemma tarjoutuvat ostamaan jotain... :)
Me olemme ex-mieheni kanssa aina ostaneet lapsemme tavarat itse, emme edes ajatelleet että vanhempiemme pitäisi kustantaa meille vaunut tai mitään muutakaan vaikka emme rahassa ole koskaan uineet.
Mitä pidemmälle asiassa odotat, sen vaikeampi sinun on asiasta miehellesi kertoa ja sen varmemmin mies kokee että olet salannut asian häneltä ja suuttuu.
Lasten takia ei kannata yhdessä olla mutta yritä ainakin saada mies mukaan lapsen elämään.
Kummasti sitä vain selviytyy kaikesta, kun ottaa tarjotun avun rohkeasti vastaan ja ottaa selviytyjä asenteen...äidit ovat hyviä orgaisoimaan joten etköhän sinäkin osaa arkesi organsioida kun lapsi on maailmassa ja tunnet hänet ja sen miten hän reagoi ja miten hän elä :)
Tule kertomaan sitten että miten meni :) Onnea vauvasta, huolimatta rankkuudesta, lapsi tulee olemaan sinulle tärkein maailmassa :)
Luennolle ei lapsia oteta. Siellä kun muitakin!
Kuuleppas tyttö: Sinun äitisi sai sinut joskus aikana, kun maailma ja naisen asema oli erinlainen, eli nuorta ikää äitiyteen ei todellakaan voi soveltaa enää.
Sotien jälkeen, kun tarvittiin kaatuneiden tilalle lisää lapsia ja sotakorvauksena saaduille tiloille jatkajaa, samaan aikaan kun ihmisten elinikä oli lyhyempi ja terveydenhuolto oli mikä oli, niin silloin naisen asema oli sellainen, että pystyi vastuullinenkin tekemään lapsia nuorena. Se oli ihan eri tilanne kuin nykyisin, ottaen huomioon senkin, etä nykynaiset ovat "uusavuttomia" eivätkä osaa edes ruokaa laittaa, nämä nuorena sikiävät varsinkaan vanhempana tekevät kyllä on sen taidon opetelleet.
Nykyisin lapset tehddään vastuullisten ihmisten toimesta siinä 30 - 40 vuotiaana, ja kaikki menee hyvin. - Älä siis missään nimessä sovella ja perustele lapsentekoviettiäsi minnekkään 90 -luvulle tai sitä aiempoaan aikakauteen. Nyt eletään 2012-vuotta ja pitää elää sen mukaan ja fiksuthan jättää ttä nykyä lapset kokonaan tekemättä tai tekevät niitä vasta vanhempana ja varmempina, mutta siltikin nuorekkaina naisina.
Nykypäivän 20-vuotias nainen on rumpsahtaneempi useon kuin itsestään huolta pitänyt kolmivitonen ai jopa nelikymppinen. Syy: uusavuttomuus, ravinto, viina sekä tupakka, liikkumattomuus jne.
Ikä on siis vain numeroita ja jos alta kolmikymppisenä teet lapset, niin varmuudella rupsahdat ja olet kolmikymmpisenä kuin viisikymppinen.
Aika rajuu tekstii sulta... Hah 30 rupsahtaa jos tekee nuorempana lapsia... Juuust.... Kyllä sitä pysyy hyvässä kunnossa jos pitää itestään huolta... On niitä esimerkkejä paljon vanhemmissa sukupolvissa... Tottakai pitäs mennä virran mukana kun muutkin menee ja heti haukutaan vastuuttomiksi kun lapsia pyöräyttää.. Mutta kaikki on aika suhteellista... Mekin olemme vain ihmisiä.... Ja sanot että kaikki menee hyvin jos 30-40 lapsia tekee... On kuule niissäkin ikäluokissa ongelmia... Ei voi vaan nuoria tuomita sen suhteen että niillä menee kaikki pieleen... 30-40 lapseton ja juuri lasta saamassa tai saanut on yhtä kokematon lapsissa kuin se nuorikin... Ja kokemus lapsista tulee sitten sen lapsen myötä....
Turha edes lässyttää että asia olisi niin.... Kyllä nuorilla on silloin vaikeampaa.. Kun haluaisi lapselle hyvän alun elämään ja joutuu hakee apuja sieltä sun täältä... Siinäkin on todiste siitä että nuori haluaa kuitenkin pärjätä ja myöhemmin varmasti parempi tilanne jos todellakin haluaa tehdä asioiden eteen jotain... Tiedän myös että nuoret osaavat olla myös sairaan tyhmiä... Mutta on niitä viisaampiakin yksilöitä...
Kyllä minä sanon että sinun aikasi tehdä lapsia on NYT.
Jos nyt et tee niin voisin veikata ettei lapsenteko sinulta onnistu ennen 30 v.
Opiskelet siis 5 v. Ei riitä että olet valmistunut ammattiin. Töitökin pitäisi saada. Silloin ei mietitä vielä lapsentekoa jos ei ole töitä. Etsit siis 5 v. päästä töitä,et saa kun ei vielä ole kokemusta alalta. Hankit kokemusta,pätkätöitä,sijaisuuksia... mutta ei vakipaikkaa. Eikä lasta uskalla kun ei ole töitä.
Ja hups... siinä ylittyi 30 v. rajapyykki.
Kannattaa nyt vaan vastaan ottaa mitä tulee niin ei ole sitten myöhemmin tule stressiä asiasta kun vuodet vierii eteenpäin
Ihme höpinää. Ikä on vain numeroita, ja itsestään huolehtimalla ja omaa elämää elämällä pysyy nuorena ja ehtii myöhemmin lapsia. Mutta tee lapset nyt, jos sulla rupsahtajan geenit ja olet kolmi - nelikymppisenä( parhaassa iässä) vanha käpy. Mutta ainahan voit varmistaa ruosahtamisesi ja tehdä lapsia nuorena.
Luonto kun ajattelee niin, että jotkut rupsahtaa nopeammin ja kuolee pois heti kun lapsia tekee. Jos sulla em. geenit, ei tarvitse ihmetellä kun naama on viiruilla jo kakskymppisenä, ja elämäntavat sitä ennenaikaista menopaussia edesauttaa eli lapset myöskin.
olen samaa mieltä lkrtyn kanssa, noinhan se menee nykypäivänä.. Ja kun siinä 35:sena se hedelmällisyys ei ole enää samaa luokkaa mitä parikymppisenä, toki poikkeuksiakin on. Mutta sekin on totta, että lapsen on hyvä tulla silloin kun vanhemmat sitä haluavat ja ovat valmiita siihen. Me olimme valmiita nyt 20v. ja 24v. :)
Mielenkiinnosta: nimimerkit Age is only numbers ja Lapset vanhentaa, onko teillä lapsia? Tai oletteko aikoneet hankkia? Ikä, sukupuoli?
Tarkennan vielä viimeistä kysymystä: onko kirjoittaja nainen/mies ja minkä ikäinen?
Olen mies isolla M-kirjaimella! - Luuletko, että muuten voisin havainnoida ja puhua tästä lasten vanhentavasta vaikutuksesta ja siitä, että jotkut vaan rapistuu nuorempana?
Siis todellakaan lapsia ei vastuullisesti tehdä silloin kun; "siltä tuntuu", "frenditkin tekee", kun "ei jaksa nyt kouluta/ työtä ja olis hyvä sauma", "lapset tulee tehdä nuorena jotta varmaan saa" tai kun "me Jusan kans on nyt styylattu puolvuotta" tai kun "mä olen nyt kakskymppisenä valmis mammaksi ku löysin ton Bönen disestä viime viikolla ja haluan olla sen kaa, for ever" tai muuta ihan sairaasta syystä. Minun mielestäni nykyajan lapsenhankintavimma on ihan sama asia verrannollisesti kuin se, että pikavippi-firmat antaa lainaa kaikenmaailman lahopäille, ja ne niitä ottaa, kun eivät malta odottaa ja säästää.
Kauhea kiire suorittaa ja todistella muille, saada sellaista materiaalista shaibaa kun on ihmisen paha olla sisäisesti kun pitää aina olla kuin muut ja verrata, ei saa olla persoona ja elää omaa elämäänsä tavallaan. Jotenkin suomalaisilta puuttuu identiteetti, kyky tuottaa mielipiteitä, kehitystä, puhetta jne. - kaikki vaan peesailee toisiaan ja astuu samaan miinaan, han kuin jotkut vajakit.
Tuonkin naisen biologisen kellon voitte työntää minne aurinko ei paista, koska se todellakin on yksilöllistä ja ihan kiinni itsestä, eli miten päästää itsensä rupsahtamaan jo nuorena. Tietenkin jos oma äiti on tehnyt lapset kaksikymmpisenä, rupsahtanut ja eronnut ennen kuin tehnyt viidelle eri miehelle lapsia, niin ajattelettehan te erilailla, kun olette nähneet sen tilanteen mihin rupsahtamiseen sellainen elämä johtaa ja siksi vertaatte itseänne äitiinne. Mutta tosiasiahan on se, että ihmisen tulee nuorena mennä ja nähdä - ei sitä lasten jälkeen saa enää kokea sitä vapautta, ei IKINÄ!
Nuorille sinkuille siis veuvo: Huolehtikaa itsenstänne, kunnostanne, mielialastanne naiset ja miehet! Valitkaa se mies/ nainen ja rakastukaa. Jos ei rakkaus kanna, niin uutta vain, eikä todellakaan mitään kotisleikkejä kun aukkoja elämässä/ rakkaudessa täytetään leikkimällä!!Turha se on tyttöjenkään mitään "siittäjää etsiä" ja hötkyillä. Ehditte kyllä sitten kolmivitosena lapsia, kun nytätte sitten vielä kaksvitosilta korreintaan, samaan aikaan kun aikaisin lapsia tehneet ovat jo mummeleita, kun muistatte vain huolehtia vain itsestänne ja parisuhdetta vaalia mahdollisimman pitkään ennen lapsia.
Kolmivitosena kummasti ihmiset tekee lapsia - mekin avokin kanssa. Olenkin miettinyt, että onko se nyt sitten näiden kauniiden naisten toisiksi viimeinen rajapyykki, koska monihan tekee nelikymppisenäkin ilman mitään ongelmia. Kyllä lapsettomuutta on ihan yhtäailla nuorissa, epävalmiissa äideissäkin kuin vahnemmissa, mutta syyhän voi olla korvienvälissä monessakin syyssä. Biologinen kello on siis sihteellinen käsite, ihan kuten ikäkin - ja elämäkin periaatteessa.
Oma avokkini teki eka lapsen 35-vuotiaana, 16 vuoden yhteiselomme jälkeen.
- Eli kyllä se suhde kantaa ilman velvoitteitakin, ja suosittelen kaikille! Ennemmin yhdessä muusta syystä kuin lasten, yhteisten asuntolainojen ym. kulissin takia. Lapsia ei todellakaan kannata hankkia nuorena - se on minun kanta näin kokemuksen perusteella.
Meidän aikaan ei tullut mieleenkään tehdä lapsia nuorena, kyllä sitä ihan elettiin elämää, käytiin töissä, koettiin ja nähtiin, vaalittiin parisuhdetta. Jokunen maajussi teki kaksivitosina, mutta ne on jo eronneet vuosia sitten ja nyt on huonot välit ja lapsilla viikonloppuisä, kun naispuoli koittaa seurustella yh-isän kanssa:( - Ikävää kun lapsista tulee pelinappuloita!
Älkäähän nyt nuoriso hötkyilkö! Menkää ennemmin maailmanympärysmatkalle kun se sosiaalinen paine meinaa ottaa selätysvoiton. Vuosi ulkomailla, niin alkaa kummasti vauvakuume siirtymään nykyaikaa ajatellen järkevämpään ajankohtaan ja saattaa parisuhdekin alkaa toimimaan tai vaihtua uuteen.
että näin kokemukseen pohjautuen....
En edes lähde väittelemään vastaan.... ei jaksa... Mutta se on kyllä harmillista ettet voi ymmärtää,että ihmisillä on erilaiset haaveet ja motiivit elämässä. Minä haluan lapset nuorena, haluan olla äiti. En halua lähteä seikkailemaan ympäri maapalloa, en halua tulla lääkäriksi, haluan perheen. Ja kyllä aion opiskella ammattikorkeassa tämän lapsen mennessä päiväkotiin, en aio olla pelkkä kotiäiti.
Sinulla ja miehelläsi on ollut aivan eri suunnitelmat minun iässäni, eri toiveet elämältä, enkä minä sinua syyllistä tai hauku. Jokainen tekee elämästään sellaisen millaisen haluaa :)
Jos pidät lapsen, niin muista: Opintoja ehtii kyllä jatkamaan/ työtä tekemään sitten kun lapsi on vähän isompi. Lapsi on pieni ja äitiään tiiviisti tarvitseva vain vähän aikaa. Ja siitä kodin siisteydestäkin voi tinkiä jos ei ole puolisoa auttamassa :) Itsekin olen nuori äiti ja jäin yh:ksi puolisen vuotta sitten lapsen ollessa 1v (mies jätti). Onneksi oli kuitenkin vähän apuna vauvavuonna... Aion hoitaa lapseni kotona 3v asti ja sitten jatkaa keskeytyneet opinnot loppuun. Rahallisesti on todella tiukkaa, mutta ei sitä lasta rahalla kasvateta.
Pidä lapsi. Kannattaa aina miettiä kun suunnitteleekin aborttia et monet jotka hartaasti toivovat lapsia ei saa ja sit monet tekee abortin tosta noin vain...
Mutta kun elämässä on muutakin kuin lapsi.
Olette ihan sairaita akkoja! Laitatte lapsen jopa toimivan parisuhdeunelman edelle. Lapsi tarvitsee toimivan parisuhteen vanhemmille, ei voi ajatella niin, että lapsensunnutys on joku elämän tärkein asia ja elämä!
Oikeesti, menkää hoitoon! Teitä muiden elämä ohjailee liikaa!!
Väittäisin että lapsi tarvitsee vähemmän vanhempien parisuhdetta kuin rakkautta.
Lasta voi rakastaa yksinäinenkin vanhempi, ja kulissiavioliitto=parisuhdeunelma oli ainakin omassa lapsuudessa pelkästään pahasta.
Järkeä saa olla... Puolin ja toisin.
Täytyy sanoa että tuota viimeistä kommenttia "Teitä muiden elämä ohjailee liikaa" en ihan tajunnut. Olisiko se sittenkin juuri toisin päin?
Ehkä tämä kommentti: "Teitä muiden elämä ohjailee liikaa" tarkoittaa juurikin näitä sosiaalisia paineita, että pitää olla kuten muut ja hakea jotain hyvksyntää lapsien kauta, kun sitä ei muuten saada?
Moi! Tulin ite raskaaks myös 20 vuotiaana, opiskelut kesken ja viikko eron jälkeen sain tietää odottavani, päätin kuitenki pitää vauvan. Mies poistui kuvioista kun olin 5. kuulla ja jatkoin siittä yksin. Nyt pinnasängyssä nukkuu 4 kk ikäinen maailman ihanin tyttövauva. En olis koskaa antanu ittelleni anteeks jos olisin tehny abortin, myös mies on tytön elämässä mukana nykyään :) Nykyään on ihan normaalia valmistua vasta 25-30 vuotiaana, joten kyllä opiskella vielä ehtii :) Voin antaa vaikka s-posti osoitteeni jos haluat vaihtaa ajatuksia! :)
-Adenna
Nuorihan olet ja et varmaan vielä voi asiaa tajuta, turha sitä nyt analysoidakkaan ja skenaarioita miettiä.
Ei voi toivoa muuta ku lykkyä pytytyyn. Siitä se lähtee. Olisit voinut kyllä fiksumminkin tehdä, eli vaikka sinulle tuollainen "onnettomuus" kävi, niin et sinä voi varmaankaan onnistumistasi hehkuttaa? Ja lopputulos nähdään vasta 20 vuoden kuluttua, eli palataampa sitten asiaan.
Kyllä lapsi tarvitsee isän ja äidin, vaikka te velttoperseisiin miehiin pettyneet feministit muuta vitätte ja toivotte!
Vauva-lehdessä oli juuri juttua ensikodeista, varmasti pääsisit sellaiseen asumaan lapsen kanssa jos tuntuisi liian raskaalta hoitaa lasta yksin ja jos siinä samassa meinaa vielä opiskella :)
Itse olen myöskin 20v, eroan vain siitä , että tämä oli täysin suunniteltu raskaus. Olen käynyt lukion, käyn nyt osa-aika töissä. Haen opiskelemaan nyt ja siirrän opiskelujani vuodella tai kahdella, sen näkee sitten :) (rv. 14 5)
Jep jep..Tsemppiä vaan sinullekin valitsemallasi tiellä. Toivottavasti rakkaus kantaa ja odotukset täyttyvät.
Kauankos olitte yhdessä ennen lasta, jos saan kysyä? Montako poikakaveria sinulla ollut ja miehelläsi tyttöystävää?
minulla on ollut 3 poikaystäää ja miehelläni ei ole ollut ainuttakaan tyttöystävää ennen minua. Olemme olleet yhdessä 2vuotta.
En ymmärrä miksi arvostelet ihmisten valintoja noin jyrkästi. Jokainen tallaa tavallaan. Enkä minä yksin tätä tietä valinnut, mieheni on tässä yhtälailla mukana :) Tulevan lapsemme pystymme elättämään mainiosti ja hoitamaan kaikki hänen tarpeensa. Meillä on katto päänpäällä ja onnellinen parisuhde. Pystymme antamaan lapselle kaiken mitä 35:setkin , ties vaikka vielä enemmän :)
Niin ja eivät kaikki nuorten suhteet eroon pääty vaikka lapsia hankittaisiinkin, omat vanhemmat hankkivat 4 lasta ennen 30vuoden ikää ja vieläkin ovat onnellisesti yhdessä :) Tottakai parit eroilevat, niin nuoret kuin vanhemmatkin, ei siitä mihinkään pääse.
No ainakaan et ole tahalleen raskaaksi hommautunu, kun on kerran pillerit pettäny, joten ei ole miehelläs varaa olla ainakaan vihainen raskaaksi tulosta, yhteinen juttuhan se ehkäisystä päättäminen lienee on ollut. Toisekseen, melkoisen vastuuttoman miehen oot rinnallesi saanut, jos hän pakoon tämän takia pötkii, vieläpä omasta jälkeläisestä kysymys. Missään nimessä hän ei kyllä sinua saa aborttiin painostaa. Teidän pitää nyt todeta faktat faktoina; ehkäisy on pettänyt, odotat miehellesi lasta, asiat eivät menneetkään aivan kuin olitte alunpitäin toivoneet (kuten ei kenelläkään kaikki asiat elämän aikana mene, kaikkea odottamatonta sattuu ja tapahtuu). Olet/te nuoria mutta kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa eli varmasti vanhemmuuteen kasvatte, turha sitä on jäädä odottelemaan toisaaltaan mitään erityisen "valmista" aikaa lapsen teolle. Moni asia on järjestelykysymys, kyllä niitä opiskelujakin voi jatkaa vaikka perheenne kasvaa.
Täysin samaa mieltä! :)
Hei vain! :) onnea sydämellisesti vauvan johdosta! Tosi inhottavaa stereotypisointia tuolla ylempänä. Jos nainen rupsahtaa, niin rupsahtaa ja sekin riippuu ihmisestä. Se tuntuu olevan enemmän kirjoittajan henkilökohtainen ongelma. Meidän perheessä on neljä lasta, kaikki hankittu nuorina ja ollaan edelleen parin vuosikymmenen jälkeen yhdessä. Kehuttu vielä äidin ja tyttären kävellessä kylällä, että onpa siinä komiat sisarukset ;) katsele tulevaisuuteen avoimin mielin! Kaikki tulee joka tapauksessa järjestymään. Olen nähnyt niitäkin tapauksia, joissa suhde itsessään ei ole toiminut ja mennyt karille, vauva ollessa tuloilla. Silti lapsesta on kasvanut iloinen ja ulospäinsuuntautunut molempien vanhempien ollessa kuitenkin kasvatuksessa mukana. Niinkuin joku aiemmin jo sanoi, lapsi tulee olemaan tärkeintä ja arvokkainta mitä tulet elämältä saamaan. Ei niinkään kunnia ja arvostus. Onnea vielä' :)