Tässä tarinassa esiintyvä kaupan henkilökunta ei ole ähläm sählämeitä vaan ihan tavallisia tamperelaisia, vaikka muuta voisi olettaa. Epäilen myös, etteivät kaikki olleet ensimmäistä päivää kaupassa töissä, vaikka ei oikein siltä tuntunut.
Uudella Pikkololla on tutustumistarjouksia tuossa lähellä, joten lähdin tutustumaan siihen.
Tarjous kahvin ja munkin osto meni vielä kassalla OK. Vedätin vähän myyjää kysymällä omistajapohjasta ja kyllä sieltä vastaus tuli, tosin ihan vähän töksähtäen. Ei tästä vielä virhepistettä. Pienen tuijotuksen jälkeen uuden asiakkaan jatko-opastus OK kahvinurkkaan.
Sitten kahvilusikkaa ei löytynyt, mutta ilman sitäkin tulee toimeen. (Plussaa hammastikuista)
Lehtikin löytyi ja se oli puhdas. Mitä sopii ihmetellä, koska pöydät eivät olleet puhtaita. Henkilökunta kyllä pyöri ympäriinsä, mutta asiakkaita ei ollut liikaa. Huussin ovi oli vieressä tuettu somasti auki jätesäkillä.
Oli työvuoron vaihtumisaika ja selvästikään henkilökunta ei tiedä, miten työvuoron vaihtuessa toimitaan. Paikat jätetään siistiin kuntoon seuraavalle työvuorolle.
Laitan kahvin pyödälle, henkilökunta jää turisemaan osittain selin pöydän toiseen päähän, tönäisee reippaasti pöytää, joka yllätyksekseni ei ole lattiassa tukevasti kiinni ja neljäsosa kahvista läikkyy pöydälle. Katson ällistyneenä henkilökuntaa joka ei huomaa tai ole huomaavinaan mitään. Ajattelen, että tuollaisella sivusilmällä varustettuna niiltä viedään täällä kohta pikkupöksytkin jalasta.
Ohi käppäilee äijä, joka sanoo pöydällä kaatuneesta kahvista ja minä yritän korjata tilannetta huomauttamalla, että henkilökunta oli syyllinen. Henkilökunta on siis kuurosokea.
Olen siis juuri aloittamassa munkkia ja kahvia ja äijä kysyy minulta josko olen jo lukenut sanomalehden, johon olen tarttunut kouristuksen omaisesti, koska paikassa ei ole puhdasta pöytää jolle sitä laskea. Vähän hidasälyinen äijä ei toki ole Pikkolon vika.
Lähellä olevat 2 henkilökunnan jäsentä lähtevät ja tiskin takaa paikalle tulee kolmas, joka heittää paperia pöydän kahvimereen sekä palaa tiskin taakse. Katson tilannetta vähän aikaa ja siivoan pöydän ja totean äijälle, että ensin henkilökunta sotkee ja sitten siivouttaa asiakkaalle. (Siivosin pöydän tehdäkseni tilaa sanomalehdelle.) Nyt henkilökunta tiskin takana valpastuu ja tulee siivoamaan pöydän uudelleen - minä en kai siivonnut sitä tarpeeksi hyvin :-)
Minä ajattelen, että tamperelainen palvelu, Keskon/Fortumin putiikki ja huoltoasema ei ole
hyväenteinen yhdistelmä.
Mutta farssi jatkuu. Muistelen tarjouksia ja alan tehdä ostoksia. Banaanit 99 senttiä kilo paljastuvat aika kypsiksi tapauksissa. Ihan OK, vaikkeivat näytä samoilta kuin mainoskuvassa. Pidän kypsistä banaaneista. Edellisellä kerralla maksoin mokomista 66 senttiä kilo, mutta muutoin myymälä ilahduttaa hintatasollaan - siellä ei ole huoltoasemahintoja vaan myymälä on keskihintainen.
Tarjousjuuston kanssa alkaa olla ongelmia. Hyllyssä ei ole täsmälleen tarjousjuustoa tai tarjous on epäselvästi laadittu, mutta ajattelen
asian selviävän kassalla. Tarjousleipä on loppu. Huomautan asiasta myyjälle, joka käy tsekkaamassa tilanteen varastosta. Tieto kaupan tilanteesta ei siis kulje työvuorojen välillä, vaikka muuten juttu luisti.
No leipäähän ei ole, joten kysyn, voiko asiasta sopia (mielessäni on tuotteen vaihto vastaavaan). Tarjouksessa ei puhuta mitään rajoitetusta erästä nääs, ajattelen. Myyjä toteaa yks'kantaan ettei voi. Suomeksi hän ajattelee, etten minä asialle mitään voi, vaikka kauppa rikkoi Suomen lakia ja oli välittämättä hyvästä vakiintuneesta kauppatavasta.
Uudella Pikkololla on tutustumistarjouksia tuossa lähellä, joten lähdin tutustumaan siihen.
Tarjous kahvin ja munkin osto meni vielä kassalla OK. Vedätin vähän myyjää kysymällä omistajapohjasta ja kyllä sieltä vastaus tuli, tosin ihan vähän töksähtäen. Ei tästä vielä virhepistettä. Pienen tuijotuksen jälkeen uuden asiakkaan jatko-opastus OK kahvinurkkaan.
Sitten kahvilusikkaa ei löytynyt, mutta ilman sitäkin tulee toimeen. (Plussaa hammastikuista)
Lehtikin löytyi ja se oli puhdas. Mitä sopii ihmetellä, koska pöydät eivät olleet puhtaita. Henkilökunta kyllä pyöri ympäriinsä, mutta asiakkaita ei ollut liikaa. Huussin ovi oli vieressä tuettu somasti auki jätesäkillä.
Oli työvuoron vaihtumisaika ja selvästikään henkilökunta ei tiedä, miten työvuoron vaihtuessa toimitaan. Paikat jätetään siistiin kuntoon seuraavalle työvuorolle.
Laitan kahvin pyödälle, henkilökunta jää turisemaan osittain selin pöydän toiseen päähän, tönäisee reippaasti pöytää, joka yllätyksekseni ei ole lattiassa tukevasti kiinni ja neljäsosa kahvista läikkyy pöydälle. Katson ällistyneenä henkilökuntaa joka ei huomaa tai ole huomaavinaan mitään. Ajattelen, että tuollaisella sivusilmällä varustettuna niiltä viedään täällä kohta pikkupöksytkin jalasta.
Ohi käppäilee äijä, joka sanoo pöydällä kaatuneesta kahvista ja minä yritän korjata tilannetta huomauttamalla, että henkilökunta oli syyllinen. Henkilökunta on siis kuurosokea.
Olen siis juuri aloittamassa munkkia ja kahvia ja äijä kysyy minulta josko olen jo lukenut sanomalehden, johon olen tarttunut kouristuksen omaisesti, koska paikassa ei ole puhdasta pöytää jolle sitä laskea. Vähän hidasälyinen äijä ei toki ole Pikkolon vika.
Lähellä olevat 2 henkilökunnan jäsentä lähtevät ja tiskin takaa paikalle tulee kolmas, joka heittää paperia pöydän kahvimereen sekä palaa tiskin taakse. Katson tilannetta vähän aikaa ja siivoan pöydän ja totean äijälle, että ensin henkilökunta sotkee ja sitten siivouttaa asiakkaalle. (Siivosin pöydän tehdäkseni tilaa sanomalehdelle.) Nyt henkilökunta tiskin takana valpastuu ja tulee siivoamaan pöydän uudelleen - minä en kai siivonnut sitä tarpeeksi hyvin :-)
Minä ajattelen, että tamperelainen palvelu, Keskon/Fortumin putiikki ja huoltoasema ei ole
hyväenteinen yhdistelmä.
Mutta farssi jatkuu. Muistelen tarjouksia ja alan tehdä ostoksia. Banaanit 99 senttiä kilo paljastuvat aika kypsiksi tapauksissa. Ihan OK, vaikkeivat näytä samoilta kuin mainoskuvassa. Pidän kypsistä banaaneista. Edellisellä kerralla maksoin mokomista 66 senttiä kilo, mutta muutoin myymälä ilahduttaa hintatasollaan - siellä ei ole huoltoasemahintoja vaan myymälä on keskihintainen.
Tarjousjuuston kanssa alkaa olla ongelmia. Hyllyssä ei ole täsmälleen tarjousjuustoa tai tarjous on epäselvästi laadittu, mutta ajattelen
asian selviävän kassalla. Tarjousleipä on loppu. Huomautan asiasta myyjälle, joka käy tsekkaamassa tilanteen varastosta. Tieto kaupan tilanteesta ei siis kulje työvuorojen välillä, vaikka muuten juttu luisti.
No leipäähän ei ole, joten kysyn, voiko asiasta sopia (mielessäni on tuotteen vaihto vastaavaan). Tarjouksessa ei puhuta mitään rajoitetusta erästä nääs, ajattelen. Myyjä toteaa yks'kantaan ettei voi. Suomeksi hän ajattelee, etten minä asialle mitään voi, vaikka kauppa rikkoi Suomen lakia ja oli välittämättä hyvästä vakiintuneesta kauppatavasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oot aika äijä kyl :D kaikki tsekattuna, palvelu tosin oli suhteellisen härskiä ja vaisua, onneksi näin ei ole eräässä pikkolossa helsingissä, tiputin sämpylä korin lattialle ja kaikki sämpylät kumoutuivat likaiselle lattialle, mitään ei tapahtunut, nostin sämpylät ja korin takaisin eikä mitään, samoin kävi miehelle joka tiputti kaljapullon joka tietenkin särkyi, näin pikkoloissa :P
Äijä on meikän uusi sankari. Jollakin menee siis huonommin kuin mulla.