Hei.
Minä sairastuin 26-vuotiaana. Olin tuolloin 3:n lapsen äiti, ja kun mieheni oli työss, olin kovin paljon yksin. Riidat alkoivat kun sosiaalitoimistosta tultiin käymään ja ehdotettiin heidän järjestämää äiti-lapsiryhmää, jossa kävinkin muutaman vuoden, ja sain sieltä ystäviä.
Sairaus puhkesi kun isäni sairastui vakavasti, ja samoihin aikoihin jehovantodistajat kävivät meillä. Tulin uskoon, ja sitä ystäväni tukivat, tosin vaistosi n ettei se heidän tuki ihan rehellistä ollut.
Menin eräs ilta helluntaisrk:n kokoukseen, ja heittäydyin täysillä siihen touhuun mukaan. Hehän pitävät täysin normaalina sitä että nähdään näkyjä, ja koetaan kaikkea ns.yliluonnollista.
Paljon kuulin tarinoita matkan varrella kuinka saatana ilmestyi, ja demonit vilistivät nurkissa, puhuttiin rukouksessa"Jeesus sanoi"ja se oli monesta ihailtavaa. Mitä hengellisempää sitä parempi.
Mietinkin nyt että onkohan noissa ns.karismaattisissa piireissä diagnostisoimattomia tapauksia...?
Mieheni hylkäsi minut uskon vuoksi.
Hän kieltäytyi antamasta lapsia minulle.
Kuulin juttua että naispuoliset ystäväni, mukaanluettuna sisareni kävivät ex-mieheni ja lasteni luona usein. Ajattelin heitä päivittäin.
Olin ö-luokan kansalainen. En tajunnut olevani uskonnon uhri, enkä sitä että olin sairastumassa.
Luulin olevani vain"hengellinen"kun yöllä juttelin Jeesuksen kanssa, joka antoi minulle säveltämisen lahjan.
Kuuliaisena "jeesukselle"lauleskelin laulujani, ja se on ollut varmasti karmeaa kuultavaa. Kerrankin kokouksessa, puhujapöntöstä, ilman säestystä.
Häpeä jälkeenpäin oli hurjaa.
Olin helppo uhri eräälle alkoholisoituneelle uskovaista esittävälle miehelle, joka rakastui äitiini. Äiti oli nimitellyt minua huoraksi, kun olin lapset tehnyt, mutta silloin minulla oli vielä mahdollisuus paeta mielipahaa toisten ikäisteni kotiäitien seuraan. Mutta nyt ei enään ollut.
Kerran hän tuli meille ja hakkasi minut. Sitä ei ollut tapahtunut koskaan ennen. Silloinen miesystävä säesti että minut saikin hakata, ja huusi vieressä"olet mielisairas, mielisairas."
Hän otti palkkani, ja kielsi näkemästä lapsiani. Muutin työsuhdeasuntoon, ja siellä lauleskelin hengellisiä lauluja kolleegoilleni. Ystäväni tulivat minua sinne katsomaan ja kerran lauloin kapakan loossissa heille omakeksimän hengellisen laulun.
En vain enään ollut sairaudentunnoton. Tajusin että ihmiset, ne kaikki läheiset, ja työkaverit pitivät minua hulluna. VArsinkin se Sanna joka tuijotti loossissa minua, ja esitti ystävääni. Hän loukkasi minua kaikkein eniten. MIKSI hän oli siinä? Ihanko vain siksi että häntä hyödytti ystävyys mielisairaan kanssa, jolla oli paljon tuttuja..
Vastaavanlainen tapaus sattui myös kun mies soitti pommiuhkauksia työpaikalle, ja sytytti asuntoni palamaan, jolloin sain potkut. Jouduin asunnottomaksi ja mut majoittanut mies, ensin raiskasi, sitten yritti tappaa, jonka jälkeen menin mielisairaalaan... Sieltä kun kotiuiduin erään turvallisen oloisen miehen luokse, tämä Sanna tuli ja heti suoraan alkoi jutella tälle miehelle.
Minulla ei ollut kunnon vaatteita, nehän oli palanut tuhopolton yhteydessä. Sen jälkeen sain kuulla vuosia kuinka Sanna vain käytti minua hyväksi.
Tämä tuntuu niin pahalta. Se ei ollut ainut, se Sanna, entiset naispuoliset ystäväni olivat lasteni ja lasteni isän luona päivittäin. Minut vain sysättiin syrjään.
Mielisairaaloissa näin kuinka nuoret naiset istuivat tupakkahuoneessa, joka kerta yksi kaunis nainen, ja monta miestä.
Rakaus ei ollut enää. Seksi pyöritti maailmaa. Myös minua miehet halusivat, mutta en voinut enkä voi enään luottaa.
Onko muita? Onko muita jotka ovat huomanneet että sairaus antaa terveille mahdollisuuden päteä? Onko muita henkisen hyväksikäytön uhreja? Onko muita jotka tietävät etteivät terveet tahdo kuunnella, niin kuin ennen sairastumista, ellei se heitä hyödytä? Onko sinulta kiristetty rahaa, kun on huomattu miten heikko olet? Miten olet kestänyt? Onko aseita, keinoja tällaista vastaan?
Minä sairastuin 26-vuotiaana. Olin tuolloin 3:n lapsen äiti, ja kun mieheni oli työss, olin kovin paljon yksin. Riidat alkoivat kun sosiaalitoimistosta tultiin käymään ja ehdotettiin heidän järjestämää äiti-lapsiryhmää, jossa kävinkin muutaman vuoden, ja sain sieltä ystäviä.
Sairaus puhkesi kun isäni sairastui vakavasti, ja samoihin aikoihin jehovantodistajat kävivät meillä. Tulin uskoon, ja sitä ystäväni tukivat, tosin vaistosi n ettei se heidän tuki ihan rehellistä ollut.
Menin eräs ilta helluntaisrk:n kokoukseen, ja heittäydyin täysillä siihen touhuun mukaan. Hehän pitävät täysin normaalina sitä että nähdään näkyjä, ja koetaan kaikkea ns.yliluonnollista.
Paljon kuulin tarinoita matkan varrella kuinka saatana ilmestyi, ja demonit vilistivät nurkissa, puhuttiin rukouksessa"Jeesus sanoi"ja se oli monesta ihailtavaa. Mitä hengellisempää sitä parempi.
Mietinkin nyt että onkohan noissa ns.karismaattisissa piireissä diagnostisoimattomia tapauksia...?
Mieheni hylkäsi minut uskon vuoksi.
Hän kieltäytyi antamasta lapsia minulle.
Kuulin juttua että naispuoliset ystäväni, mukaanluettuna sisareni kävivät ex-mieheni ja lasteni luona usein. Ajattelin heitä päivittäin.
Olin ö-luokan kansalainen. En tajunnut olevani uskonnon uhri, enkä sitä että olin sairastumassa.
Luulin olevani vain"hengellinen"kun yöllä juttelin Jeesuksen kanssa, joka antoi minulle säveltämisen lahjan.
Kuuliaisena "jeesukselle"lauleskelin laulujani, ja se on ollut varmasti karmeaa kuultavaa. Kerrankin kokouksessa, puhujapöntöstä, ilman säestystä.
Häpeä jälkeenpäin oli hurjaa.
Olin helppo uhri eräälle alkoholisoituneelle uskovaista esittävälle miehelle, joka rakastui äitiini. Äiti oli nimitellyt minua huoraksi, kun olin lapset tehnyt, mutta silloin minulla oli vielä mahdollisuus paeta mielipahaa toisten ikäisteni kotiäitien seuraan. Mutta nyt ei enään ollut.
Kerran hän tuli meille ja hakkasi minut. Sitä ei ollut tapahtunut koskaan ennen. Silloinen miesystävä säesti että minut saikin hakata, ja huusi vieressä"olet mielisairas, mielisairas."
Hän otti palkkani, ja kielsi näkemästä lapsiani. Muutin työsuhdeasuntoon, ja siellä lauleskelin hengellisiä lauluja kolleegoilleni. Ystäväni tulivat minua sinne katsomaan ja kerran lauloin kapakan loossissa heille omakeksimän hengellisen laulun.
En vain enään ollut sairaudentunnoton. Tajusin että ihmiset, ne kaikki läheiset, ja työkaverit pitivät minua hulluna. VArsinkin se Sanna joka tuijotti loossissa minua, ja esitti ystävääni. Hän loukkasi minua kaikkein eniten. MIKSI hän oli siinä? Ihanko vain siksi että häntä hyödytti ystävyys mielisairaan kanssa, jolla oli paljon tuttuja..
Vastaavanlainen tapaus sattui myös kun mies soitti pommiuhkauksia työpaikalle, ja sytytti asuntoni palamaan, jolloin sain potkut. Jouduin asunnottomaksi ja mut majoittanut mies, ensin raiskasi, sitten yritti tappaa, jonka jälkeen menin mielisairaalaan... Sieltä kun kotiuiduin erään turvallisen oloisen miehen luokse, tämä Sanna tuli ja heti suoraan alkoi jutella tälle miehelle.
Minulla ei ollut kunnon vaatteita, nehän oli palanut tuhopolton yhteydessä. Sen jälkeen sain kuulla vuosia kuinka Sanna vain käytti minua hyväksi.
Tämä tuntuu niin pahalta. Se ei ollut ainut, se Sanna, entiset naispuoliset ystäväni olivat lasteni ja lasteni isän luona päivittäin. Minut vain sysättiin syrjään.
Mielisairaaloissa näin kuinka nuoret naiset istuivat tupakkahuoneessa, joka kerta yksi kaunis nainen, ja monta miestä.
Rakaus ei ollut enää. Seksi pyöritti maailmaa. Myös minua miehet halusivat, mutta en voinut enkä voi enään luottaa.
Onko muita? Onko muita jotka ovat huomanneet että sairaus antaa terveille mahdollisuuden päteä? Onko muita henkisen hyväksikäytön uhreja? Onko muita jotka tietävät etteivät terveet tahdo kuunnella, niin kuin ennen sairastumista, ellei se heitä hyödytä? Onko sinulta kiristetty rahaa, kun on huomattu miten heikko olet? Miten olet kestänyt? Onko aseita, keinoja tällaista vastaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Usein Hengelliset ihmiset ovat herkkiä mieleltään, kuten alkoholistitkin. Kumpaisellakin ryhmällä on samansuuntainen käyttäytyminen, aineitten vaikutusten alaisuudessa, nimittäin tietynlainen pätemisen ja pakkomielteiden tarve, esittäminen oman henkensä pätemisen tarpeella, toisiin nähden.
Jaa, no.. Hannu.. minulle hengellisyys ja mielensairaus on täsmälleen sama asia. Nykyisin olen täysin ateisti. Ymmärsin nimittäin ettei mitään jeesusta ollut, vaan olin psyykkisesti sairas. Vähän olen taipuvainen ajattelemaan uskovaisista kaikista että ovat sairaita.
Näkevät näkyjä, tietävät asioita ennalta(profetia), joillekin jumala puhuu eli kuulevat ääniä, jumala johdattaa elikkä harhaluuloja.
Eli minä olin sairas. Ja sitä terveet ihmiset käyttivät hyväksi. En saanut itseäni kuriin sillä ajattelin että he halusivat mut vain sairaana. Halusivat pätea ja jos olisin ollut terve se ei olis onnistunut, siksi esiinnyin vaikka inhosin sitä, ja aina meni läpi.
No, enään en sitä tee.