jättää minut aina hämilleen. Tunnen tekeväni väärin, jos vain lähestynkään edes kysymyksin. Ja teen työtä sinun haamusi kanssa. Joka hetki kaivaten seuraasi. Saada juoda taas kahvia seurassasi, tehdä töitä, kysyä, kuunnella... Ja olisin onnellinen nainen.
Hiljaisuutesi
*tokiwa
16413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kirjoitat tosi kivasti!
Mutta tiesitkö, aina saa/voi kysyä. Aina ei välttämättä saa vastausta, mutta kysyminen ei ole koskaan kiellettyä. Niitä vastauksiahan ei saa ellei kysy.
Jos joisin kahvia, joisin sen mielelläni sinun seurassasi.
Hymyillään ku tavataan!
Tästä herää kysymys, jonka ajatteleminen tekee mut surulliseksi. Miksi ette juo toistenne seurassa sitä kahvia tai teetä tai vaikka kaakaota? Miksi on oltava hiljaisuudessa. Onkohan nämä liian vaikeita kysymyksiä.
Kyllä ne ovat - liian vaikeita kysymyksiä, joiden vastauksista minulla on joka toinen kirjain, hänellä myös joka toinen. Ei sillä ettenkö olisi yrittänyt luoda jotain yhteyttä, mutta se taitaa olla liian vaikeaa hänelle. Ehkä hän haluaa unohtaa minut, kun itse haluan muistaa. Toinen menee eteenpäin, toinen haluaa takaisin menneeseen. Huono yhdistelmä. Toiveet eivät kohtaa.
Aivan, huomasin, että me olemme eri maata
ja puhumme aivan eri kielillä.
Kaikkea hyvä sulle!
Hmmm.... En ihan niin sanoisi omassa tapauksessani, sillä juurikin tuo samankaltaisuus: sama maa, sama kieli on vetänyt minua puoleensa, kunnes yhteydet katkesivat. En tiedä ketään toista, jonka seura ja sanat tuntuisivat siltä kuin löytäisi janoonsa lähteen metsän keskeltä.
on se hupaisaa kun te täällä niin huomaatte kaikkia juttuja vieraista kirjoittajista :))
kenenhän kanssa se siekin eri kieliä oot puhunut :))
Niin, taitavat olla liian vaikeita kysymyksiä, nuo mitä esitit.
Asiat oli, asiat meni, ja nyt on vaan se haamu, ehkä molemmilla.
Ei ole kahvia, teetä tai sitä kaakaota.
Voishan se joskus olla se kahvi ja toisella vaikka se kaakao.
Mutta niinkuin totesit: "vaikeita kysymyksiä."
Katellaan...
En minä kirvestä ole kaivoon lyönyt. :)
Asiat oli, asiat meni.. haamukin vielä. Mutta miksi hiljaisuus. Pieni toivo heräsi, että saatat joskus vielä istua hänen kanssaan kuuman kupposen äärellä. Mitä tarkoittaa ei ole kahvia, teetä tai sitä kaakaota-lause. Niitä kyllä mun maailmassa riittää tarjottavaksi asti. Mutta se ei ole olennaista. Edelleen surullinen.
Ehkä saan vastaukseni 9 vuoden kuluttua - vuonna 2021?
Katsoin tänä iltana tämän elokuvan. Muistan, ettei se silloin vuonna 2004 tehnyt niin suurta vaikutusta kuin nyt, mutta silloin olinkin viattomampi, nuorempi. Nyt olen samanikäinen kuin elokuvan Celine - ja niin monin tavoin samanlainen.
http://youtu.be/VlEhbnNrcMw
Ehkä en ole ainoa. Ehkä monelle muullekin on vaikeaa vain unohtaa ja mennä eteenpäin.
Ehkä sinä saat vastauksen 9 vuoden kuluttua. En tiedä.
Mutta tälle "naapurintyttöselle": olen pahoillani, mutta minä en voi enään hänelle sitä kupposta kuumaa tarjota. Tai voisin siis tarjota, ja omalla tavallani olen sen hänelle tarjonnutkin.
Mutta tämä asia jääköön tähän.
Hän jatkakoon, jos kiinnostaa jatkaa.....
En tiedä mitä tähän voisi enää sanoa. En vain ymmärrä, miten voi elää tuollaisten haamujen kanssa. Jatkan ihmettelyä suurien kysymysten parissa. Täytyy opetella iloitsemaan siitä mitä jo on.
Ei haamujen kans tarvi elääkkään.
Me olemme, sinä ja minä, eri ihmiset.
Molemmilla eri saavutukset ja eri tavoitteet.
.. och så vidare ....
Mutta rakkautta riittää myös "sinulle" huolimatta erilaisista tavoitteista tai saavutuksista ja minä haluan antaa rakkautta ja annankin. Siitä näissä kysymyksissä on kyse. Suuria, vaikeita asioita, joilla on tämä hämmästyttävän kaunis päämäärä. Ihmettelen sitä, miksi joku ei tahtoisi vastaanottaa sitä. Hyvää yötä kuitenkin sinulle, eri ihminen.
Kirjoitat niin kauniisti, naapurintyttönen.
Ollaan kilttejä toisillemme!
Jahas, sitä on tullut Vancouverissa käytyä joskus.
Hyvää huomenta. Näin viimeyönä unta että olin jossakin kaukoaasiassa. Siinä oli vanha mies joka oli suuren lentävän lautan päällä viiden vesimelonin kanssa. Lautta lähti leijumaan alas ja minä olin myös kyydissä. Rotkon tai jonkin kuopan pohjalla oli sadoittain lisää vesimeloneja. Viisi vesimelonia piti asetella nätisti niiden päälle. Hypin niiden päällä ja potkiskelin niitä sopiviin kohtiin. Niiden paikoilla oli merkitystä ja tärkeyttä ja tein parhaani, vaikka tiesin että on jo kiire. Vanha mies sanoi, että nyt mennään ja kaappasi minut lautan kyytiin. Me naurettiin kun noustiin takaisin maanpinnalle.
Oli ihana herätä hymyillen, vaikka ei tuossa unessa mitään järkeä taida ollakaan.