Eli katkeruudesta aina sanotaan että kyllä se häviää ajan kans ja asioita kannattaa miettiä omissa oloissa tai hyvän ystävän kans ja kyllä ne siitä unohtuu. Ei toiminut itselle. Olin vuoden ajan katkera eräälle ihmiselle, joka teki minulle aika likaisen tempun. Aina vaan mietin asiaa omissa oloissani ja se sai minut raivon partaalle niin että syke nousi. Aloin sit miettimään et kostamalla saisin varmaan mielen rauhan. Aivan sama mulle yllättyykö tämä toinen jos kostan jotain vuoden takaista. Ajattelin jo viimein itseäni niin että en anna toisen tuoda itselle pahaa oloa vuosikausiksi.
Kostamisen jälkeen oloni helpottui todella paljon. Itse en saa mielenrauhaa jollei vääryksiä tehnyt ihminen tule kokemaan itse vähintään samaa.
Silmä silmästä ja hammas hampaasta. Näin se on.
Kostamisen jälkeen oloni helpottui todella paljon. Itse en saa mielenrauhaa jollei vääryksiä tehnyt ihminen tule kokemaan itse vähintään samaa.
Silmä silmästä ja hammas hampaasta. Näin se on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kosto elää ja se on suloista. Koin sen myös.
Rikoksista ainakin pitäisi maksaa. Yhteiskunnan pitäisi mennä siinä väliin uhrin puolelle, ettei tarvitse liata käsiään kostoon. Ellei sitten nauti erityisesti kostamisesta. Minä en yleensä. Vaikka sitä olen ajatellut.
Erityisesti kuvittelin vuosia kiroavani yhden jätkän. Ja koin sen helpottavan tuskaani. Nyt vuosien päästä yhä olen katkera tuolle äijälle. Jäin tuohon tunteeseen koukkuun ja aloin kirota mielessäni useita ihmisiä, jotka loukkasi minua tai ystäviäni. Ajattelin intensiivisesti keskittyen ja visualisoiden, että heille tapahtuisi jotain pahaa ihan tahdonvoimalla. Sitten säikähdin, kun toivoin yhden kaverin miehelle, että se kaatuisi portaissa ja katkaisisi jalan ja jo viikon päästä se oli kipsissä kun oli kaatunut portaissa. :O Jalka lisäksi parani todella hitaasti. Sitten menin niin pitkälle, että toivoin että iskällä jumittuisi jalka kaasupolkimelle, mutta estin ajatukseni kaikin voimin, koska oikeasti en halua iskälleni mitään pahaa, vaikka se ukko vituttaa minua yhä vuosien jälkeen lapsuuden traumojen takia... Nyt huomaan, että on parempi olo, kun en kiroa enää ihmisiä. Vaikka tekisi kyllä mieleni usein.. Ihan mukava fantasia, että voisi satuttaa ihmisiä tekemättä mitään rikosta..
Kävelevä aikapommi, Kostaminenko tuottaa mielen rauhan? Voi voi, kaikkea sitä kuulee... sananlasku sanoo...minkä taakseen jättää, sen edestään löytää....nyt sinäkin...