Todella yksinäinen olo. Kimppaan mentiin 9 vuotta sitten ja sellaisia perhetuttujakaan ei ole, vaan elämän on näinä vuosina täyttänyt perhe, työ ja sillon tällöin sukulaisvierailut. Nyt kun reilu 30veenä katsoo elämäänsä niin eihän minulla ole yhtään kaveria jolle voisin soittaa. Menen töihin ja illalla tulen kotiiin. Vanhoihin tuttuihin olen koittanut ottaa yhteyttä mutta heillä on jo oma uusi elämänsä, omat perheet ym.
Mistäköhän niitä kavereita sitten kannattaisi etsiä? Työkavereilla myös omat kuvionsa. Ja tuntuu jotenkin tyhmältä tämän ikäisenä alkaa luomaan kaverisuhteita, opiskellessa ne tulivat itsestään ja lapsuuden kaveritkin jäivät kun opiskelemaan lähdin uudelle paikkakunnalle.
Uutta suhdettakaan en kaipaa vaan lähinnä sisältöä elämään kavereiden muodossa.
Mistäköhän niitä kavereita sitten kannattaisi etsiä? Työkavereilla myös omat kuvionsa. Ja tuntuu jotenkin tyhmältä tämän ikäisenä alkaa luomaan kaverisuhteita, opiskellessa ne tulivat itsestään ja lapsuuden kaveritkin jäivät kun opiskelemaan lähdin uudelle paikkakunnalle.
Uutta suhdettakaan en kaipaa vaan lähinnä sisältöä elämään kavereiden muodossa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei siinä ilmeisesti muu auta kuin että pokaat jonkun muijan ja alat seurustelemaan, tyhjää parempi sekin.
Kavereita saa vaikka harrastuksista. Mene esim. kuntonyrkkeilyyn ja juttele niitä näitä treenikavereille ennen ja jälkeen treenin. siitä voi kehittyä kaveruus.
Tiedän tunteen. Olen nainen ja vast tilanteessa. Aikuisena kaikilla on jo omat verkostonsa, kiireensä, eikä heillä ole enää tarvetta tutustua uusiin ihmisiin. Tilanne on aivan erilainen kuin nuoremmilla. Harrastuksistakaan ei uusia kavereita kovin hyvin löydä juuri em. syyn vuoksi. Vaikka löytäisi paljon hyvän päivän tuttuja, meno- ja tekemiskavereita ei tahdo löytyä. Juuri sellaisia aikuinen yksinäinen tarvitsisi.
Kannattaa hakeutua sinkkuseuroihin, niitä on monella paikkakunnalla, mm. eurosinkut ja ASS.
Harrastatko mitään lajia, jossa olisi mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja siten luoda ajan kanssa uusia ystävyys- tai kaverisuhteita?
Erilainen vapaaehtoistoiminta on myös yksi mahdollisuus, jossa voi tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Miehillä yleensä ei ole samalla tavalla ystäväverkostoa, kuten naisilla, joten voivat todella jäädä yksin eron kohdattua. Sanotaan, että kun yhden oven sulkee takanaan, avautuu uusi elämä edessä, ja sillä on uutta annettavaa, kunhan se hahmottuu, mitä sillä on tarjottavana ja tarttuu sitten tilaisuuteen.
Älä hätäile, tutkaile rauhassa, vaikka erottuasi tilanne saattaa tuntua tosi tyhjältä, jopa autiolta ihmisuhteiden kentässä, kyllä sinne elämää löytyy. Moni on solminut hyviä ihmissuhteita myös seuran hakupalstalta.
Onnea toivon elämääsi, kärsivällisyyttä ja luottamusta, kaikki tulee aikanaan!
En oikeastaan harrasta mitään lajia, koska kuntokin on päässyt liiton aikana rapistumaan. Nyt olen tosin eron jälkeen laihduttanut 10 kiloa ja siitä saa hyvin energiaa elämänmuutokseen noin muutenkin.
Jokin harrastus, varsinkin esim joukkueurheilu, olisi kyllä hyvä tapa varmasti tavata uusia ihmisiä. Pitää tutkailla asuinpaikan tarjontaa. Vaikea vaan aktivoida itseään uudestaan pitkän perhekeskeisen elämän jälkeen.
Aloittaisin kuntosalilla käynnin ja/tai esim. uimahallissa. Sielläkin voi jo tutustua uusiin ihmisiin, voi edes jutella, jos ei sen parempaa tuttavuutta solmisikaan, ja kunto kohenee, samalla mieliala. Monien harrastuslajien seurat, aikuisopistot ymv ottavat aloitteilijoita aktiivisemmin heti kesän jälkeen, jolloin pääsee alusta mukaan.
Kysyisin sinuna myös esim. vaikka Punaisen Ristin toimintaan mukaan, se on vapaaehtoistoimintaa ja siellä voi tutustua uusiin ihmisiin ja heillä on säännöllisesti toimintaa.
Itse käyn lähes säännöllisesti Ilta-Sanomien keskustelupalstalla. Siellä jopa voi tutustua ainakin netin välityksellä eri nimimerkkeihin. Vaikka heistä ei tule muuten ystäviä, tavallaan ei ole yksin, on keskusteluseuraa asioista, jotka itseäkin kiinnostaa. K.o. palsta on tasokas, koska kaikki kommentit tarkastetaan. Muutenkin se avartaa näkemystä eri asioista. Suosittelen! Vastaavia tasokkaitakin keskustelupalstoja on paljon, kun vain ne oivaltaa.
En tiedä, kiinnostaako sinua tanssi. Tanssiminen on hyvää kunnon hoitoa, samalla mieltä virkistävää, ja miehistä on aina pulaa. Tanssiminen on myös nuorempien suosima harrastus, ja se imaisee mukaansa, kun alkuun pääsee. Netistä löytyy tietoa lisää, miten pääsee alkeiskursseille, jos vain mielenkiintoa on.
Kyllä sinä opit. Itse olen hyvin sosiaalinen eronnut pian kyysikymppinen täti. Minulla on vähän sukulaisia, mutta ihan mukavan laaja tuttava- ja ystäväpiiri. nautin tästä ja en kaipaa ukkoa rinnalleni, joka kyyrää kuin paha varjo rinnalla ja vaatii illalla kotiin seurkasi. Lähde vain hyviin harrastuksiin. En suositte mitään kapakoita ym. Ja on kiva, että netissä saa vaihtaa mielipiteitä.