Olen sitä mieltä, että on mitei 100% varmuus siitä, että jos kaksikymppinen tytölnhupoakko tekee lapsia jollekin persesilmättömälle jolpille, niin ero tulee ja se tarkoittaa sitä, että: a. lapset kärsivät , b. nainen tekee lisää lapsia riskisynnytysiässä - esimerkiksi.
Jos nyt otetaan esimerkkitapaus, Anni Sinnemäki, vaikka ei hän varsinaisesti riskisynnytysiässä vielä ole. Joka tapauksessa "julkimo" ja hyväosainen, eli paremmat lähtökohdat oli hänellä kuin monilla muilla: Hänellä paloi ilmeisesti vahingossa pohjaan kaksikymppisenä. Ero tuli kuten yleensä alhaisen synnytyiän omaavilla, eli alle kolmikymppisenä sen jölkeen, kun lapsi kasvoi isättömänä vaikka parisuhteessa olivat. Sitten meni ainakin kymmenen vuotta ja nyt 39-vuotiaana Anni odottaa lasta vielä kun kerkeää uudelle miehelle lapsia tekemään.
Entäpä jos Anni olisi tehnyt ensimmäisen lapsensa vasta nyt 39-vuotiaana? Vaikkakin hän on hyväosainen ja hänen lapsensa sitä kautta, silti lapsi on tässä kärsinyt.
Fiksumpaa olisi ollut mielestäni kaksikymppisenä opiskella, sitten tehdä uraa ja nyt vanhhempana perustaa perhe. Mitään ei olisi kukaan periaatteessa menettänyt. Johtopäätös: Jos lapsia nuorena tekee, on ihmisen kehitys kesken. Nuori opettelee elämää. Jos tässä vaiheessa tulee liikaa muutoksia ja vastuuta, se kiristää pinnaa ja ero tulee 100% varmuudella - sille ei voi mitään.
MIksi siis niin kiire tehdä lapsia nuorena, kun siinä on isot riskit? 30 - 40 vuotiaana kyllä ehtii ihan hyvin!
Jos nyt otetaan esimerkkitapaus, Anni Sinnemäki, vaikka ei hän varsinaisesti riskisynnytysiässä vielä ole. Joka tapauksessa "julkimo" ja hyväosainen, eli paremmat lähtökohdat oli hänellä kuin monilla muilla: Hänellä paloi ilmeisesti vahingossa pohjaan kaksikymppisenä. Ero tuli kuten yleensä alhaisen synnytyiän omaavilla, eli alle kolmikymppisenä sen jölkeen, kun lapsi kasvoi isättömänä vaikka parisuhteessa olivat. Sitten meni ainakin kymmenen vuotta ja nyt 39-vuotiaana Anni odottaa lasta vielä kun kerkeää uudelle miehelle lapsia tekemään.
Entäpä jos Anni olisi tehnyt ensimmäisen lapsensa vasta nyt 39-vuotiaana? Vaikkakin hän on hyväosainen ja hänen lapsensa sitä kautta, silti lapsi on tässä kärsinyt.
Fiksumpaa olisi ollut mielestäni kaksikymppisenä opiskella, sitten tehdä uraa ja nyt vanhhempana perustaa perhe. Mitään ei olisi kukaan periaatteessa menettänyt. Johtopäätös: Jos lapsia nuorena tekee, on ihmisen kehitys kesken. Nuori opettelee elämää. Jos tässä vaiheessa tulee liikaa muutoksia ja vastuuta, se kiristää pinnaa ja ero tulee 100% varmuudella - sille ei voi mitään.
MIksi siis niin kiire tehdä lapsia nuorena, kun siinä on isot riskit? 30 - 40 vuotiaana kyllä ehtii ihan hyvin!
Vastaukset 57
Vanhimmat
On se kyl aika typerää olettaa että kun teet nuorena lapsia ja sitten eroat ja elämä menee pilalle... Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ei sitten 30 tai 40... Sillonkin voi ihann hyvin erota... Ja kyllä on niitäkin tapauksia jotka ovat olleet nuoresta pitäen yhdessä ja vieläkin ovat... Niin ja kyllä sitä pitäs katsella ensin miten suhde menee.. Siihen menee aikaa ja parempi niin että menee ja alkaa tuntemaan toisen paremmin...
On ne vanhemmat parempia ihmisiä.....
Onhan se selvää, että nuorena on alttiimpi sosiaalisille vaikutteille ja sille ettei tiedä asioista, eli tekee sitten virheitä tietämättä el'm'st. Totta sekin, että vanhemmuus nuorella iällä vanhentaa henkisesti ja fyysiesti, mutta vanhemmalla iällä se on kuin piristysruiske, jos on kunto ja elämä ok.
Jos pari on yhdessä vaikka 15-vuotta ennen lapisa ja saavat lapsen kolmivitosina, niin onhan se selvä, että homma pelaa mitä suuremmalla todennäköisyydellä.
Oletko tietoinen siitä että naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo ennen kolmeakymppiä ja riskit sikiövaurioihin ym kasvavat? Toisekseen lapsien hankinta ei ole omissa käsissä. Ei niitä välttämättä tule sinun päättämänäsi ajankohtana vaikka kuinka niin olet päättänyt. Ja vielä kolmantena voisin lisätä että onko se sinun tai kenenkään muun asia jos joku toinen haluaa saada lapsen/lapsia ennen kolmenkympin ikää, joka tuntuu sinulle olevan jokin rajapyykki oikeutena äitiyteen?
"Oletko tietoinen siitä että naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo ennen kolmeakymppiä ja riskit sikiövaurioihin ym kasvavat"
- vaikka naisesta tulisi "maho" kolmikymmpsenä, se ei oikeuta järjettömään lapsentekoon, koska lapsenteko ei ole yhtä kuin ELÄMÄ. Pitää ajatella lapsenkin etua eikä asettaa itseään etualalle. Itse vitän, että nykyaikana on tilanne eri, eli nuoremmilla on samat sikiövaurioriskit kuin vanhemmillakin, koska peruskunnot menee niin, etä nuoret ovat rapakunnosssa, on masennusta, lihavuutta, yleistä velttoutta, huonoa aennetta jne, ja vahnemmat ovat osa paremmassa kunnossa.
Geneettisiäkin sikiövauriot usein, eli Suomessa nyt tavallaan sukurutsataan jo pakosta, on niin pienet piirit joillakin seuduilla, esim. Pohjois.Suomi puhumattakaan siellä erilaiset ryhmät, uskovaiset ym.
"Toisekseen lapsien hankinta ei ole omissa käsissä. Ei niitä välttämättä tule sinun päättämänäsi ajankohtana vaikka kuinka niin olet päättänyt."
Lapsenhankinta on nimenomaan omissa käsissä, koska ehkäisy on keksitty. Ei lapsia ole kaikkien pakko hankkia, se ei ole velvollisuus. Eli jos lapsia ei tule sitten vastuullisen iän kynnyksellä kun elämä on vakaa ja synnyttäjä puolisoineen samaa, niin niitä ei ole sitten tarkoitettu. Lapsettomuus ei tee ihmisestä huonompaa jos näin käy. Vasttuuttomat sikiäjät ovat kyllä huonompia, siitä ei pääse yli eikä ympäri. - Lapasi ei ole ihmisarvo, eli ei niitä kannata vastuuttiomasti tuupata maailmaan kärsimään huonoihin paridsuhteisiin, epävakaille naisille/ miehille ja epävakaaseen ja yliasutettuun maailmaan yleensäkin.
"Ja vielä kolmantena voisin lisätä että onko se sinun tai kenenkään muun asia jos joku toinen haluaa saada lapsen/lapsia ennen kolmenkympin ikää, joka tuntuu sinulle olevan jokin rajapyykki oikeutena äitiyteen?"
- Kyllä tämä on jokaisen asia, ja kantaa tulee ottaa, jotta tilanne ei pahennu entisestään sosiaalisena tautina edetessään.
No niin, nyt kaikki nuoret naiset varmistamaan isäehdokkaan persesilmä ennen kuin ryhdytään lapsentekohommiin!
Kehitys on useimmilla aina kesken ja koko ajan oppii elämästä uutta. Sen sijaan itsensä "valmiiksi" kokevien ihmisten lapsenhankintaan suhtautuisin skeptisemmin.
Miksi? Elämänkokemus on aina vain plussaa.
Miksi juuri 30-40 vuotiaana? Kyllähän esim. 20v on aika lailla eri kuin 25v. Itse olin 24v kun sain ensimmäisen lapseni ja korkeakoulun käynyt ja ehtinyt mennä ja rellestää ihan tarpeeksi yhdelle nuoruudelle. Ja vakituisessa työsuhteessa ja vakaassa parisuhteessa. Olisiko pitänyt ihan vain kasvun vuoksi elää "tyhjää elämää" seuraavat 6vuotta ennen lasten hankintaa?
Oot kyllä onnistunut elämässäsi. Oikeen korkee koulu ja kaikkee -ainaki näin netissä, wau, what a life.Ihan siis mahtavaa; teen aaltoliikettä ja kumarran sinua kohden kuin mekkaan. Rispektii....Elämäs on varmaan täydeklistä? Kerro siitä?
Mun serkku tekee saman ukon kanssa ny viidettä muksua (n.3 kymppinen), ekan saadessaan oli 17v. Pitää muistaa sanoa että eroavat, muuten tulee alottajalle paha mieli kun kaikki nuoret ei eroakaan!
Ai sun serkku? Sehän onkin niin ku verrannollinen kaikkiin, jos se onnistuu jossakin jeeran skutassa, niin pitää yleistää, eikö? Eli kaikki vaan kotisleikkimäään, kun sun serkun elämä meni "nappiin"? Onko se serkkus onnellinen, vai tekeekö lapsia kun elämästä puuttuu se jokin?
Nuorena lapsia tekevät ovat syrjäytyneitä ja tyhmiä, sen näkee tästäkin saitista. Myöslin lapsitehtailujat ovat taantuneet ja täällä päivystävät. Hoitoon saisivat mennä.
Työkkäri vois järjestää näille syrjäytyneille jonkun Työnhaku-kurssin jossa opetetaan kättely aa palautetaan fantasioihat normaaliin elämään.
Niin, kyllähän se miehelläkin on ihan hyvä olla se persesilmä olemassa. En minä ainakaan persesilmättömän eläjän kanssa alkais millekään...
Surkeeta luettavaa.Itse olen saanut lapseni parikymppisenä vuoden välein .Nyt olen yli kuusikymppinen ja on mukavaa ollut jo monta vuotta saa tehdä mitä mielii kun lapset on jonkun verran yli nelikymppisiä.Miestä ei ole tehnyt mieli vaihtaa missään vaiheessa.Mutta sääli niitä lapsia joita ei etävanhempi halua huoltaa eikä tavata mutta sehän on heiltä itseltäkin poissa,
Kuules vanha rouva. Olet kyysikymppinen siis nyt, eli olet saanut esikoisesi vuonna 1972? - Olikohan maailma ja naisen asema, -mahdollisuudet, -rooli, ihmisen arvioitu elinikä ym. asiat tuolloin verrannollisia nykyajan Suomeen? Ihmisen elinikä kasvaa, ainakin tilastollisesti - en tiedä liekö oikeasti, eli kyllä siihen lapsentekoikäänkin saa sen 10 vuotta heti alkuun lisätä nykypäivänä. Emme elä siis luolamieskautta!
Jos vuonna 2972 yhteiskuntatilanne oli se, että kaksikymppisenä naien oli mahdollista ja suotavaa tehdä lapsia veronmaksajien määrää kartuttaaksenne, eli jotta malsetaan perse ruvella eläkkeitänne, kuten nyt tehdään, ja optimaalinen lapsentekoikä oli vaikka 22 vuotta, niin nykypäivänä tähän on lisättävä 10 vuotta ainakin em. syihin pohjautuen.
Lisäksi maailma on helwwwetin tupaten täynnä, ja on väärinliiallinen lapsien tekeminen muita ja lapsiakin kohtaan kohtaan ja kallista se on maksajillekin.
Ajatelkaa, lapsien pitää pärjätä tämän ihmismassan kanssa keskimäärin 75-vuotta, eli onko niiden elämä nautittavan väljää?
Pahoittelen aiemman viestini pikakirjoituksestani johtuvia virheitä.
Kuka sinua hoitaa sitten kun olet vanha ja sairas?
oon tehnyt parikymppisenä lapsen eikä olla erottua. Toinen tulossa nyt yli kolmekymppisenä..
"oon tehnyt parikymppisenä lapsen eikä olla erottua. Toinen tulossa nyt yli kolmekymppisenä.. "
- Onnittelen. Miksi kerrot tämän meille? Luuletko, että jos sinä "onnistuit, että samoin käy murto-osallekkaan jotka samaan alkavat? Tilastot puhuvat puolestaan:)
Tilastot kertovat ERONNEISTA, ei eronneiden ikä vaikuta noihin tilastoihin. JOs olen väärässä niin laitappa faktaa kehiin ja näytä tilasto, jossa on eronneiden iät mukana.
Kriisiapu-työntekijänä voin sanoa, että kyllä tuo kirjoittaja on oikeassa - nuoret eroavat mitä todennäköisimmin ja ajautuvat ongelmiin. Kyllä se on näky trendi ja liian nuorena ei kannata elämäänsä suunnitella. Lapset kannattaa teh kypsemmällä iällä, jos meinaa onnistua elämässä, perheessä ja rakkaudessa.
Nuoret luulevat olevansa fiksumpia kuin ovatkaan ja siksi jälkiseuraukset kantavat taakkanaan.
Kyllä ammattilaiset tietää. Maltti olisi valttia todellakin.
"ammatilaiset" sosiaalialan, yleensä jonkun tokan asteen tutkinnon tai kasvatust. paperit omaavat on todella ahdasmielistä sormella osoittelevaa kaiken paremmin tietävää, oman elämänsä "hyvin" elänyttä sakkia.. "eletään vuotta 2012" Sori, jos sun kaikentietäminen meni monelta osin taas puihin.
Ei tarvi korkeakouluja käydä jotta näkee että kotisleikki nuorena ei kanna, sori nyt vaan nuoret ja kokemattomat, mielestään kaikkitietävät.
Me saimme myös ensimmäisen kun ikää olemmilla 21v. Nyt odotamme neljättä ja ikää molemmilla 33v. Yhdessä olemme siis vieläkin ja näin olis tarkoitus olla tulevaisuudessakin :).
Mikä vinma teillä laiskoilla on täyttää maailmaa? Kyllä teillä on yksi liikaa jo nyt! Mitä elämänne puutetta paikkaatte lapsia tekemällä rottamaiseen tyyliin? Ja todellakaan te harvat sekopäät ette todellakaan muuta tosiasioita, kun se nyt on totus, että mitä nuorempana ja niin edelleen......
Kui ihmisten pitää olla näin helvetin negatiivisiä? Mitä se yhtää kenenkään persettä kutittaa jos joku saa kakskymppisenä lapsen. Taitaa ihmisten elämä olla niin tylsää että oikee naurattaa
Kuules kakara! Jos ihmettelet "mitä se muiden persettä kutittaa", niin paljastat epäkypsyytesi. Mitäköhän se muille kuuluu ne orastavat ongelmat? Kun ne lapset voi tehdävanhempaba ja viisaampanakin, niin miksi?? Kyse ei ole negatiivisuudesta vaan siitä, että kun se nyt vaan menee niin että sinunkin visiosi kusevat melkoisella varmuudella. Älä sitten valita ja masennu, elämä on valintoja!
Miten ihmiset kehtaavat sanoa toiselle ihmiselle tuolla tavalla. "Visiosi kusevat melkoisella varmuudella". Kuka sinä olet arvostelemaan ja tuomitsemaan toisen valintoja. Eikä kukaan sinulle tule valittamaan, menisivät asiat miten vain. Herranjumala kauhistuttaa lukea tälläisia keskusteluja kun ihmiset pitävät toisten valintoja huonoina. Jokainen on oman elämänsä herra eikä kellään ole oikeutta tulla sanomaan mitään siihen. Ja millä oikeudella haukut toista ihmistä kakaraksi, eikö se juuri tee sinusta epäkypsän kun rupeat toista haukkumaan? Etkä sinä voi tietää toisen elämästä mitään. Jotkut eivät vain pysty suorittamaan raskauden keskeytystä, eikä se tee ihmisestä huonoa. Mutta ole hyvä, kerro minulle miten se liikuttaa juuri sinun elämääsi, että joku toinen saa 19 vuotiaana lapsen?
Kuules. Jos koku ihminen on vaikka ammatiltaan vaikkapa poliisi, sosionomi, psykiatrinen-sh, kriisityöntkijä tai terapeutti, niin se tietää kyllä kenen asiakaskunnan kanssa töitä tekee.
Paempi uskoa vaan eukä tulla tänne itkemään: "mutta kun minun serkku" tai "no kun minä tein silloin" jne
Uskokaa nyt vain, että siinä nuorena ja tuoreissa suhteissa perheleikissä on todella iso riski verrattuna vanhempana ja EI tuoreessa suhteessa aloitettuun perheleikkiin! Ja kun emme elä luolamiesaikakautta, lapset tulee hankkia vanhempana!
Ei helvetti kukaan ole tullut tänne itkemään vaan kertomaan että tuollainen yleistäminen on väärin ja törkeää. Kyllä sitä erotaan on sitten 20,25,30,35,40,45-vuotias. Lopeta tuollainen yleistäminen että kaikki nuoret eroaisi, koska se ei ole totta. Hävettää oikein. Itse olen saanut lapseni 20 vuotiaana, kun olin seurustellut poikaystäväni kanssa 5 vuotta. Poikaystäväni kuoli auto onnettomuudessa ennen kuin sain tietää raskaudesta. Olisiko minun pitänyt tehdä abortti? En olisi ikinä pystynyt tappamaan lasta jonka rakastamani mies on jättänyt jälkeensä. Joten kerro minulle, olenko kamala ihminen kun pidin lapseni vaikka olin 20 vuotias?
Kyllä uskon, että suurin osa näistä nuorena lapsen saaneista eronneista pareista on saanut sen lapsen suunnittelematta yllätyksenä.
Eri asia onko se lapsi saanut alkunsa 2kk seurustelun jälkeen vahingossa vai hyvässä parisuhteessa molempien vanhempien toiveesta.
Osanotoni poikakaverisi poismenosta, mutta eise sinun tapauksesi tosiasioita muuta yleisellä tasolla. Ja kuten sanoin, ei voi todellakaan sanoa, että jos sinulla kävi noin ja nautit, että moni muu "onnistuu". Ja toisekseen, poikakamusi kuollut, eli mistä voit sanoa olisitteko enää yhdessä ja mikä olisi tilanne? Sinun tilanne nyt poikkeaa tilanteesta mitä tarkoitetaan, eli siitä perinteisestä, kun parikymppinen tai kaksiviitonen tyttö huomaa, että tuttavapiirissä joku saa lapsen tai ei vain jaksa itsensä kanssa ja mennä esim. töihin/ kouluun, niin sitten hankkiutuu raskaaksi tuoreen seurustelusuhteen päätteeksi, niin eihän siinä oonnistumisprosentti ole kuin 0.001 korkeintaan siinä perheleikissä. Ja jätkät alkaa kyllä lykkimään ilman kumia jo siitäkin syystä, että saavat katu-uskottavuutta pikku amisviiksilleen.
Minun mielestäni mies on kypsä isäksi aikaisintaan kolmikymppisen ja nainen aikaisintaan 28-vuotiaana - aikaisintaan!
Kokeilemallahan se selviää miten siinä käy, mutta siinä vaan menee melkoisella riskiprosentilla sitten muutama elämäkin pilalle, mukaan luettuna lapsen elämä.
Epävirallisia ja silminnähtäviä, ammattilaistn pitämiä tilastoja nämä ovat, ja karua faktaa, joka kannattaa myöntää kyllä, ja pakko onkin myöntää viimeistään sitten, kun oppii katselemaan ympärilleen eikä luule olevansa kaikki tietävä varhaisaikuinen vailla elämänkokemusta.
Ei se ole yhtään eri asia. Ero siinä tulee joka tapauksessa. Lisäksi kukaan tysipäinen vanhempi ei ala kannustamaan lapsenhankintaan nuorena, ellei sitten itse ole joku teininä lapsia tehnyt epäonistuja joka luulee, että kyse ei ollut hänenkään kohdalla nuoresta iästä eikä tajua sitä, että nykymaailma ei todellakaan mahdollista luolamieselämän elämistä! Täällä nykymaailmassa kun pitää kehittää itseään, käydä töissä ym, ei niitä lapsia voi kovin varhain ja tuoreisiin suhteisiin tehdä -ja sanoohan sen järkikin. Lisäksi jos vaikkapa kaksivitonen nainen sosiaalisen paineen aiheuttamassa vauvakuumeessaan ottaa sen ekan vataantulijan ja tekee tälle ressukalle, pojanklopille, lapsen, niin nykyajan maailma on erilainen kuin 50-luvulla, eli on houkutuksia -siispä tämä pari hajoaa miltei sata varmana jo kehitykselle tarpellisten houkutuksien iskiessä. Maailma ei todellakaan ole enää kuten 50-70 -luvulla, kun vielä kirjeitä läheteltiin jollekin Suosikin seuranhakupalstan-tyypille ja tiestöä eli kulkuyhteyksiäkään hyvä kun oli, ja siksi pysytiin pirtissä saman ukon kanssa sikiämässä. Ennen vanhaan myöskin Suomi tarvitsi ihmisiä, eli siksi jopa serkukset tekivät lapsia keskenään, ja vanhemmat asuivat saman katon alla tai naapurissa, josta painostivat lapsia tekemään ja naimisiin sen henkilön kanssa joka oli valittu vamhempien toimesta puolisoksi. Että alistumista se oli ja kannattaisi nyt nykynuorten ja etenki naisten nauttia vapaudestaan ja oikeudestaan päättää asioita, eikä kopioida mitään 70 -80 -luvun elämäntyyliä vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, kun maailma on muuttunut. Lapsia kerkeää kyllä vanhempanakin, ennen neljääkymppiä jopa, ja onhan hoidot keksitty (niitä muuten ei ennen ollut!).
Suomi on ristiinnussittu maa, ja sen huomaa, kun kaikki peesailee toisiaan ja omia aivojaan ei osata käyttää. Suomalaisista tulisi hyviä miinanpolkijoita: kun yksi menee miinakenttään, niin muut perässä:)
Eli mielestäsi on ihan sama asia jos 2kk seurustelun jälkeen sattuu vahinko ja pari päättää pitää lapsen, kuin jos 25-vuotias pari tekee lapsen 10-vuoden yhdessäolon jälkeen avioliitossa? Ja molemmat päätyvät takuuvarmasti eroon? Olet pimeä!
Periaatteessa joo ihan sama, mutta ehkä sillä 10 vuotta kestäneellä pikkasen paremmat mahdollisuudet. Ajattelehan nut: 25v pari, oltu yhdessä 10 vuotta, siis 15 kesäisestä. Tytön neitsyys meni sille "miehelleni" ja pojat poikuus "vaimolleni" ja sitten tulee lapsi. - Eikö pikkasen pyöri mielessä, että mitähän se olis muiden kanssa esimerkiksi se seksi puhumattakaan muusta yhteiselosta? - Varmana pyörii. Siinä on suhteen kantavana voimana ollut lapseen saakka se, että on ollut yhteinen unelma. Yhteinen unelma saavutettuaan vaan ei ole useinkaan sitä mitä nuoret ja tietämättömät luulevat, eli sitä pettyy ja siksi alkaa miettiä mitä kaikkea olisi voinut elämällään tehdä ollakseen kokeneempi, tietävämpi jne. Ja kun jäi se, se ja sekin komkematta nyt ja muut sen kokivat. Tulee sellainen oli siis, että kehitysvaiheita on jäänyt elämättä, kun on eletty jollekin yhteiselle mielikuvalle.
Yksinkertaisesti asia on nähty ja todettu, että lapsia ei kannata hankkia liian nuorekna, ei ikinä, eikä myöskään liian tuoreisiin parisuhteisiin, koska ne eivät kestä. Parisuhteelle hyvä kesto ennen lapsia on 10 vuotta, vähintään päälle viisi! Liian nuorena pidän suoraan sanottuna alle kolmikymppisiä naisia ja alle kolmivisosia miehiä. Ja tämä perustuu omahohtaiseen näkemykseen, kokemukseen tuttavapiirissä ja ympäristössä sekä ammatin tuomaan kokemukseen.
Tämähän on vain minun ja monen muun näkemys asiaan, mutta miettikääpä ja kelailkaa asiaa oikeasti....Kyllähän yhteiskunta painostaa tekemään lisää veronmaksajia, puhumattakaan sosiaalisista paineista, kun on Facebookit sun muut höpötykset kilpailuviettiä luomassa, mutta kannattaako niihin hurahtaa?
Sori kirjoitusvirheet..
Mutta nyrkkisääntöhän on se, että lapset ovat "rakkauden hedelmiä", kuten moni sanoikin. ja mitä on akkaus? - No ei ainakaan mitään muutaman vuoden tuntemmista/ ihastumista, vaan kyllä se on pidemmälle puntaroitu ja testattu asia kaikkine vastoinkäymisineen.
Ikäviä nekin parisuhteet, joissa ollaan kimpassa vain lasten ja kulissien eli yhteisten velkojen takia. Vai mitä? - Ja niitä suhteita piisaa. Itse jos eläisin sellaisessa kulississa/ illuusiossa, niin varmaan olisi sama vetää itsensä narunjatkoksi, ellei lapsia olisi:)
No itse tunnen erään tällaisen pariskunnan, jossa vaimo tosiaan on sen 25v ja mies sitten jo yli 30v. 10 vuotta oltu yhdessä ja vuosia naimisissa. Asuttu opiskelujen vuoksi eri paikkakunnilla ja opiskeltu myös ulkomailla. Eivätkä olleet edes toistensa ensimmäiset kummaltakaan puolelta. Elämää on eletty, eikä kyllä ole jäänyt mikään kehitysvaihe elämättä. Ei ole todellakaan eletty millekään mielikuvalle.
Ei, en ymmärrä vieläkään mihin perustat väitteesi.
Jos sinä olet ollut parikyppisnä kypsymätön niin ei se tarkoita että kaikki olisivat. Me vietettin jo silloin rauhaisaa kotielämää ja oltiin ehditty viilettään sitä ennen ihan tarpeeksi. Nykyään säälittää kaverit, jotka vieläkin kolmekymppisinä juoksee baareissa ja etsii itseään. Meillä lapset nyt tässä ja toivottavasti saamme viettää lastemme kanssa vielä monia mukavia vuosia. Toiveissa olisi saada jossain välissä myös lastenlapsia ja toivottavasti ikää ei vielä olis itselläkään ihan tolkuttomasti, että jaksaa heidän kanssa sitten vielä puuhailla...
"Jos sinä olet ollut parikyppisnä kypsymätön niin ei se tarkoita että kaikki olisivat."
Vai niin. Kyllähän minä ja emäntäni, puhumattakaan sen aikaisista kaksikymppisistä, olimme nykypäivän uusavuttomiin verrattuna todellakin kypsiä ja vastuullisia, siksi Suomi nousikin lamasta ja saavat nämä tämän päivän persesilmättömät pullamössöt eli parikymppiset nyt leikkiä kotisleikkejään oikeilla lapsilla.
Meidän aikaan ei tullut mieleenkään lapsia kaksikymppisenä. Totta kait unelmoitiin, että "sitten kolmikymppisenä" ja niin teki muutkin. Joku teki lapsia liian aikaisin, mutta oli nekin jo päälle kaksiviitosia, mutta nepä onkin eronneet.
- Itse kun olen sitä ikäluokkaa joka näkee ne nykyaikaan suhteutettuna vastuullistenkin hätähousujen erot ja riidat, niin se on helppo puhua kokemuksella. Nykypäivän kaksikymppiset on kuin velttoja paskoja verrattuna siitä mitä me oltiin silloin 90 - 2000 luvun vaihteessa.
Olen todella tyytyväinen kun elin kaksikymppisenä silloin ennen ja sain olla oma itseni, koska nykyaikana sosiaaliset paineet tekevät ihmisistä persoonattomia, eli siksi monella pääkoppa reistaa ja niihin vaivoihin jopa lapsia hankitaan. Sosiaalisesta paineesta huolimatta suosittelen kaikille hankkimaan lapset päälle kolmikymmpisenä, jos silloinkaan. Kunnosta ja parisuhteesta kun huokehtii, niin kerkeää kyllä, vaikka itsekään en mikään himoliikkuja ja terveysfriikki ole.
Ei muuten ihme kun nuoret teinit tekee itsareita sun muuta nykyään, kun elämä käsikirjoitetaan suunnilleen valmiiksi toisten taholta!
Jokainen tehköön tavallaan, mutta ihan vaan pikku vinkkinä tällaiset ammattilaisen havainnot muidenkin vastaavien henkilöiden puolesta..
Jaa että ammattilainen... Kirjoitustesi perusteella ennemminkin "ammattilainen". Jos olisit ammattilainen, et harrastaisi tuollaista asenteellista yleistämistä. Mutta kukin tyylillään...
Jos sinä toljottaisit muutakin kuin omaa napaasi läskin mahasi sisältä, tajuaisit,että tuo on ihan totta. Se on varmaan siinä kerrossiivoojan työssä hankala tällaisia asioita nähdä?
Jokaisellahan on näitä serkkuja, naapureita, sisaruksia, kavereiden sisaruksia jotka näitä virheitä tekee ja alkaa liian aikaisin lapsia tekemään ilman että edes hyvä kun tuntevat toisiaan.
Ei ole mielestäni kyse yleistämisestä.
Toki on paljonkin niitä tapauksia, mistä olet täällä paasannut. Mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että on myös niitä muita. Sitä sinä et jostain syystä näe. Ja väheksyt niitä esimerkkejä, mitä tässä ketjussa on niistä toisenlaisista kokemuksista kerrottu. Pätevä ammattilainen tarkastelee ja ymmärtää asioita vähän laajakatseisemmin.
t. Korkeakoulututkinnon omaava taloushallinnon ammattilainen painoindeksillä 22. Ensimmäinen lapsi 24-vuotiaana 5 vuoden suhteen, tutkinnon ja vakituisen työpaikan saamisen jälkeen. Suhde lapsen isään jatkuu edelleen ja elämä tuntuu mielekkäältä. Äitiys on parasta mitä olen kokenut, ja paljon olisin menettänyt, jos vielä nyt 34-vuotiaana olisin lapseton. Mitä nuorempana pystyy lapset tekemään, sen parempi. Tietenkään lapsen tekeminen parin kuukauden suhteen jälkeen kenen tahansa kanssa ei ole tervettä. Mutta sitä sattuu myös yli 3-kymppisille epätoivoisille lapsettomille, joilla biologinen kello tikittää kovaa tahtia, kun ei ole voinut lisääntyä siinä iässä kuin se biologisesti olisi naiselle ihanteellisinta.
Ja tosiaan ala-arvoisilla kommenteillasi et todellakaan ole kovin vakuuttava. Fiksun ihmisen ei tarvitse tuollaiseen kielenkäyttöön turvautua.
Tuo oli kyllä ainoa kommenttini asiaan, eli en ole toitottanut, mutta todennut kyllä.
Ootpa täydellinen ihminen ja "laajakatseinen" puhuessasi itsestäsi:) Huomaa kyllä että kaupallisen alan "ammattilainen".
Oot todella friikki:)
Mitähän friikkiä minussa näet vastausteni perusteella? Olen ihan tavallinen työssä käyvä kahden lapsen äiti. Miksi pitää ylipäänsä kirjoittaa tänne, jos ei kestä kritiikkiä?
Miksi et kest sitten kritiikkiä?
Kyllä minä sellaista kritiikkiä kestän, joka on asiallisin argumentein perusteltu.
Mutta kun "kritiikki" on tätä tasoa, niin en tiedä itkeätkö vai nauraa:
"Jos sinä toljottaisit muutakin kuin omaa napaasi läskin mahasi sisältä, tajuaisit,että tuo on ihan totta. Se on varmaan siinä kerrossiivoojan työssä hankala tällaisia asioita nähdä?"
Ja:
"Oot todella friikki :)"
Tuo on sellaista, jonka voi jättää ihan vaan omaan arvoonsa. Ja joka kertoo enemmän tuollaisen "kritiikin" esittäjästä kuin minusta.
Eipä taida minulla olla tähän keskusteluun enempää sanottavaa.
toinen buumi on, et tehdään 4kymppisenä kakarat on on juhlittu edelliset 20 vuotta ja nähty sitä elämää ja ollaan niin kypsiä.. Entiset deekut ryhdistäytyy petheen myötä. Siihen ikään on muutama reva ja kalu käyty testaamassa:D
No juhlinta mieluummin ennen lasten hankintaa kuin silloin, kun on lapset huollettavana. Silti mielestäni lapset kannattaisi tehdä paljon aikaisemmin kuin 4-kymppisenä, jos vaan mahdollista.
En ole koskaan tuollaista nähnyt. Eiköhän viina ja huonot elämäntavat tee lapsenhankinnan mahdottomaksi?
Mä oon nähnyt montakin. Täällä palstalla vaikuttaisi monilla (ilmeisesti enemmän miehillä) olevan luulo, että hedelmällisyys määräytyy suureksi osaksi elintapojen kautta. Kun haluaa raskaaksi, kannattaa toki elintapoja muuttaa niin että olosuhteet hedelmöityymiselle paranee, mutta ei se siitä riipu. Jos munasoluja on onnekkaasti vielä jäljellä ja kunnossa neljäkymppisenä, niin hedelmöittyminen voi tapahtua. Oli deeku tai ei. Samoin jos hedelmöitys kelpoisia munasoluja ei enää ole 35v:nä, niin ei siihen mitkään jumpat ja salaatit auta.
Sama asiahan se on kakskymppisenäkin, että jos ei hedelmöittymiskelpoisia munasoluja, niin turha odottaa lapsiakaan. Ei se iästä ole kiinni, vaan terveydestä ja geeneistä. Kyllä epäterveelliset elämäntavat, stressi sun muut heikentävät raskaaksitulemisen mahdollisuutta. Peiliin kun katsotte tai teette netissä ikätestin (todellinen ikä tvs.), rehellisesti, niin siitä voitte päätellä mihin mennessä lapset kannattaa tehdä.
Yksilöllisiä eroja on. Me miehet se nähdään. Toiset ovat epäkypsiä väidiksi ja toisilla juna meni jo, mutta se ei numeroita ole.
Milläs sitten selität sen, että monet surkeat elämäntavat omaavat narkkari- tai alkkisnaiset sikiävät enemmän kuin olisi tarpeenkaan? Terveellisillä elintavoilla ei ole kyllä mitään tekemistä sen kanssa. Tosin stressistä ne ei kai kärsi, kun eivät muutenkaan välitä mistään.
Tuo on totta. Nistit ja muut haisevat harvat mätähampaat tekevät kyllä lapsen aina kun sattuu pelittämään vehkeet edes sen kaksi sekuntia, että saavat ruutattua sen yhden ainoan toimivan siittiön sille toosaan. Ja lapsihan siitä tulee. Se on kyllä kumma, mutta pitää ajatella positiivisesti - onhan sillä työllistävä vaikutus lastensuojelulle:)
Ei sille voi mitään, ne vaan tekee. Nehän tekee kaksikymppisestä sinne nelivitoseen ihan solkenaan penskoja, en osaa sanoa miten. Sitten moni kunnon ihminen ei lapsia saa. Maailma ei ole reilu.
Olisko se stressi sitten? Kylläpä lapsia tehdään kaiken ikäisenä, mutta ennemmin kokeneempana kuin ihan pentuna, se on minun suositus. Kolmekymmentä siis hyvä merkkipaalu niille lapsisuunnitelmille.
Hahaha rautalangan vääntäjä, jo ensimmäisistä kirjoituksistasi lähtien huomasin että olet ihan varmasti mies, vain miespuolinen henkilö voi ajatela tästä asiasta noin typerällä tavalla. Olet varmasti jo keski-iän ylittänyt, jokseenkin katkeroitunut, ehkä jopa lapseton ukonpahanen? Näet kaikki parikymppiset ihmiset yhteiskunnan pohjasakkana, sillä heillä on elämässään kaikkea mitä sinulla ei ehkä ollut? Kärsitkö pahastakin ikäkriisistä? Koetko, että elämä on mennyt ohitsesti etkä ole pystynyt tekemään kaikkea mitä olisit halunnut tehdä?
Todella typerää yleistämistä, kaikki parikymppiset ovat laiskoja lahnoja, joilla ei ole oikeutta nauttia elämästään. Eroja tulee, se on täysi fakta, mutta minkäs sille voi. Eroja tulee muillekin kuin meille parikymppisille pullamössövanhemmille.
Jos olisit nainen, tietäisit että lapsia kannattaa nimenomaan tehdä n. parikymppisenä, naisen keho kestää kaiken paremmin tässä iässä kun esim. 35 vuotiaana. Mutta mitäpä se sinua liikkuttaa, eihän sinun tarvitse kantaa lasta, nähdä kaikki kehossasi tapahtuvat muutokset saati sitten synnyttää ja vielä palautua synnytyksen jälkeen. Helppoahan se siinä on miehenä ulista ko. asiasta. Todella loukkaavaa tekstiä meitä parikymppisiä "teiniäitejä" kohtaan.
On se mies, eihän se muuten noin järkevästi ajattelisikaan versus vauvakuumeinen nainen:)
Mutta: Itsekin kolmenkympin rajapyykin ylittäneenä voin sanoa, että kyllä nykypäivänä(kin) lapsia tehdään liian aikaisin. Kaksikymmentä tak kaksiviisi on tässä maailmassa ja aina ollut niin nuori ikä, että ette te oikeasti voi tajuta asioita, koska ei teillä ole kokemustakaan. Ihmisestä se on kiinni miten jaksaa. Nykyajan elämäntapa on tehnyt ihmisistä veltompia, istutaan vain koneella. Lenkkipoluilla ei kauheasti parukymppisiä varsinkaan naisia näy, että kyllä ne naiset joilla on sitä virtaa elämään, kuntoiluun ja lapsille, kyllä ne näyttää olevan vanhempia. Nuoret parit hienot rattaat kyllä lapselleen ostattavat sukulaisilla, mutta montako kertaa käyttävät? - No tosi harvoin. Vanhempana vanhemmaksi tulleet sitten nukuttavat ja pukkaileva enempi, koska he tottuneet siihen liikkumiseen sen sosiaalisen median ja muille hyvän elämän todistelun päivityksen sijaan.
Jotenkin ihmetyttää sekin, kun joku mies neuvoo teitä -miehekkääseen sävyyn- niin en tiedä onko se jotakin herkistynyttä mielialaanne vai mitä, mutta te nuoret tytöt vedätte hirveet kilarit. Ottakaa asiat asioina ja kyseenalaistakaa itseänne, se on vain kehittävää. Miehiä tällä pastalla näkee harvoin, ja useimmin he ovat vanhempia isejä, joita nyt sattuu vaimon odotus ja muutkin asiat kiinnostavat, kun nuoruus saatu elää;)
Muistan itsekin parikymppisenä elämässä, kun luulin tietäväni kaiken. Esimerkiksi töissäkin juoksin pää kommantena jalkana (jota te nykynuoret ette tee) ja vanhemmat kollegat sanoivat minulle, että "ei kannata juosta, siitä ei kunniamitaleita jaella eikä tapahdu muuta kuin työaikoja kohta pätkitään ja porukkaa vähennetääm". Ajattelin, että vanhat kalkkikset eivät vain tiedä ja pysy perässä, että ne siksi sanoo. Nyt vanhempana ja vanhemmpana voin sanoa, että kyllä ne olivat oikeassa. Itselläni töissä tapana edelleen urakoida, mutta nyt jo alkaa tajuta, että ei se johda mihinkään ja siitä ei mitaleita jaella.
Nuorena on hankala myöntää olevansa väärässä. Lopputuoksen näkee vasta kun ikää ja kokemusta kertyy. Kuolinvuoteella loppupeleissä tietää miten asiat on ja on viisaimmillaan, -mutta onko sitten voimissaan, se onkin eri asia.
Hyvin moni puhuu kateudesta, joka on meidän suomalaisten kansansairaus.
Itse en ole koskaan ollut kateellinen, sitä olen aina ihmetellyt, että miksi. Katkera kyllä olen ollut. Olen joskus onnitellut jotakin vaikka lapsesta, mutta tosiasiassa olen ajatellut "ei jumalauta, piti sitten sekin vielä tehdä". Ei sille voi mitään, mutta kaikkien ei kuulu ja kannata hankkia lapsi. Mielestäni viisaimpia ja arvoasteikollani korkeimmalla ovat ne jotka suoraan sanovat, että heille ei lapsia tule omiin valintoihin perustuen ja piste. Minusta se on kunnioitettava ja henkilökohtainen ratkaisu - ihan kuten vaikka miesten siviilipalvelus, vaikka itse olen intit ja kriisinhallintajoukot käynyt mies, silti voin ajatella asiaa toiseltakin kantilta ja kyseenalaistaa jopa omia valintojani. kaikessa on puolensa. Pitää siis laskea ne plussat ja miinukset.
Yleinen näkemykseni on se, että jos lapsia voi tehdä kolmenkymmenen kieppeillä, niin miksi ne pitäisi tehdä silloin kun pitäisi tehdä ihan muuta kuin olla pienen lapsen kanssa kotona neljän seinän sisällä Facebookin päivityksessä? Minukin tuttavapiirissa paljon eroja lapsiperheissä. Tuntemani vanhempana lapsia tekevät tuskin eroavat, on niillä niin pitkä yhteinen historia.
Olen vuosien saatossa nähnyt eroja juuri nuorissa perheissä. Oma serkkunikin.
Pystyn myöskin tunnistamaan tulevat erot - eli tuntemani erää puolitoistavuotisen lapsen vanhemmat eroavat ennen kuin se naispuolinen täyttää 25-vuotta, eli neljän vuoden sisään, ikävä kyllä. Sen vain näkee ja voi päätellä. Ei ole kovin vaikea ennustaa, jos tyttö saa lapsen 19-vuotiaana kesällä, kun on 18 vuotiaana juhannuksena pojan tavannut (=vuoden seurustelu ja lapsen syntymä noin samaan aikaan). Niin ja onhan tssä serkuksissa eroja tullut tyttöpuolisissa, kun tekivät lapsia nuorina, vaikka akateemisia ovat -oikeinkin tittelinkipeitä- niin ero se vain tulee näköjään heilläkin, vaikka toisella 15 vuotias lapsi jo. ja ikää 35v.
Hmm, ihmeellinen tämä maailma jos ajattelee...Piti tämäkin juttu oikein pohtien ajan kanssa kirjoittaa...
Kyllä antaisin painoarvoa iälle ja sille yhtdessälemiselle ennen lapsihaaveen toteutusta.
Kummallista yleistämistä täällä. Tottahan se on, että iso osa nuorena solmituista suhteista päättyy eroon, varsinkin, jos lapsi tehdään täysin epävakaalle pohjalle lyhyen suhteen jälkeen. Melkoista provokaatiota silti yleistää tuo koskevaksi lähes kaikkia alle 30-vuotiaana lapsen saaneita. Melkoisia epätoivoisia ratkaisuja tekevät myös yli 30-vuotiaat vielä lapsettomat, joilla biologinen kello tikittää niin, että se lapsi hankitaan keinolla millä tahansa välittämättä siitä, että ei ole kunnon parisuhdetta olemassakaan turvaamaan lapselle tasapainoista kasvualustaa. Mutta toisaalta en ihmettele, että noiden vastuuttomien tapausten kanssa tekemisissä olevien ammattilaisten näkemystä vääristää se, että he näkevät niin paljon niitä tapauksia, joissa asiat menevät huonosti.
Minä, ystäväpiirini ystävät sekä siskoni olemme kaikki saaneet lapsemme alle 30-vuotiaina. Osa reilusti alle, osa vähemmän alle. Vain yksi tästä joukosta on eronnut lastensa isästä. Hänkin on silti hyvä ja vastuullinen vanhempi, kouluttautunut hyvään ammattiin lasten ollessa pieniä, ja nykyisin hyvässä työssä ja hyvin toimeentuleva. Lapset ovat kunnollisia ja tasapainoisia. Yhteishuoltajuus lastensa isään toimii, eli isäkin kantaa vastuunsa.
Itse näen järkevämpänä tehdä lapset hyvissä ajoin, eikä vasta keski-iässä. Yli 35-vuotiaiden raskaudethan ovat tutkitusti riskiraskauksia, eikä raskautuminen siinä iässä ole edes mitenkään itsestään selvää. Oma äitini oli 20-vuotias minut saadessaan, ja olin tyytyväinen lapsena siitä, että hän oli nuori, jaksava ja innostunut lastensa asioista. Monet kaverit olivat tuosta kateellisia, mikä on käsittääkseni aika yleistä. Tällä hetkellä äidilläni on 7 lastenlasta, ja hän on edelleen jaksava mummi. Omasta puolestani olen ainakin tyytyväinen siitä, että asiat ovat menneet kohdallani noin, eikä niin, että äitini olisi ollut 40 minut saadessaan ja nyt omien lasteni ollessa pieniä, hän olisi 75-vuotias vanhus.
Olen kokenut myös niin, että vanhemmat ihmiset ottavat helposti esiin tuon ikäkortin ja siihen perustuvan elämänkokemuksensa, kun yrittävät päteä jossain asiassa, mihin eivät enää muita argumentteja keksi. Tietenkin vanhemmilla ihmisillä on enemmän elämänkokemusta kuin puolta nuoremmilla. Mutta nuoria ovat hekin olleet. Ja jostain syystä edes ikä ei ole tuonut heille ymmärrystä siitä, että nuoret tekevät omat ratkaisunsa sillä elämänkokemuksella mitä heillä on, kuten he itsekin ovat tehneet aikanaan. Ja on monia nuoria, jotka ovat fiksuja ja vastuuntuntoisia. Ja on vanhempia vähemmän fiksuja, kapeakatseisia ja suvaitsemattomia. Itse en ainakaan toivo tulevani sellaiseksi vanhemmiten.
Tuotakin näkemystä ihmettelen, että muka vain vanhemmat lenkkeilisivät ja pitäisivät huolta kunnostaan. Olen kyllä itse sitä mieltä, että jos ei ole jo silloin 2-kymppisenä huolehtinut kunnostaan, niin ei se elämäntapa siitä todennäköisesti muutu vanhempanakaan. Itselläni ainakin urheilullinen elämäntapa on seurannut mukana lapsesta/nuoresta asti, ja todennäköisesti jatkuu tästä eteenpäinkin.
Mutta vaikka siis puolustan meitä fiksuja ja kunnollisia nuorina äidiksi tulleita, niin ymmärrän silti, että on paljon - liikaakin - niitä, joista tässä puhutaan. Tuntuu vaan surulliselta, että asiat nähdään niin negatiivisesti, eikä ymmärretä sitä, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia, ja samalla leimataan meidät kunnollisetkin nuorena äidiksi tulleet samaan kastiin kuin ne, joilla asiat menevät väärään suuntaan liian aikaisin.
Niin ja itse saadessani ensimmäisen lapseni 25-vuotiaana, koin itseni jo melko vanhaksi ensisynnyttäjäksi. Aloin haluta lasta jo muutamaa vuotta aiemmin, mutta mieheni ei suostunut ennen kuin olin valmistunut ja vakituisessa työssä. Asiat menivät sitten niin, ja parempihan se toki niin oli. Onneksi ei kuitenkaan yli 3-kymppiseksi tarvinnut odottaa äidiksi tuloa.
Kuulkaas kyllä se nyt niin on että sehän on jokaisen oma asia millon niitä lapsia tekee.. ja sit ku joku täällä on tehny nuorena lapsin ja jääny yksin ni voivoi OLISIT miettiny sitä sillon jo valmiiks et onko susta hoitaa lasta yksin koska IKINÄ ei voi olla varma mistään suhteesta 100% ! Voit olla yhessä vaikka yhen pv ja jos tunnet et se on se oikee ni se on silloin sulle se oikee kenenkanssa lapsen teet! KUNHAN muistat et joku pv oot sen lapsen kanssa ehkä yksin... ÄLÄ marise vaa OLE hyvä vanhempi yksin eronneena :DDDD