Mikä auttaisi?

Pyydä apua Jeesukselta.

Välillä on vaikeaa antaa pieniäkään asioita sydämmessään anteeksi. Mitä vakavampi teko on, sen vaikeampaa se on mutta ehkä ajan kanssa ja ei kannata syyllistää itseään jos ei siihen pysty mutta katkeruudesta kannattaa pyrkiä eroon, se ei ketään kaunista.

Anteeksiantaminen on aika kova laji. Varmaan anteeksiantajaa itseään(kin) sitten helpottaa, kun on prosessissaan päässyt siihen vaiheeseen, että pystyy antamaan anteeksi. Pakottamalla se ei varmaan onnistu. Vaikka toisaalta, olen lukenut, että anteeksiantaminen on myös tahtolaji: päätän, että en enää kanna kaunaa. Mutta siihen päätökseen pitää palata, tietoisesti. Tiedostamaton mieli palaa mieluusti vanhoille urille, siihen jurnutukseen.
Anna-Liisa Valtavaara on kirjoittanut teemasta Ainako anteeksi kirjan.
Voimia sulle!

Oletko miettinyt miksi et pysty antamaan anteeksi? Oliko teko niin loukkaava, että sinusta tuntuu siltä, että eteenpäin ei pääse pelkällä anteeksipyynnöllä? Oliko anteeksipyyntö todellinen, tarkoittiko pyytäjä sitä oikeasti? Anteeksiantaminen vapauttaa jos siihen pystyy - aikakin auttaa. Ole itsellesikin armollinen.

Iso asia on myös se, että näkee ja myöntää, että sinua kohtaan todella on tehty väärin. Se on tavallaan yhden prosessin alku. Joskus joku on niin runtattu ja alistettu, että vasta monen vuoden jälkeen tajuaa, ikään kuin herää, että en ole "ansainnut" tätä.

Noora, olet vielä hyvässä asemassa kun tunnet vikasi. Alla olevan Jeesuksen vertauksen palvelija ei varmasti tuntenut oikein vikojaan. Hän oli saanut kaikki syntinsä anteeksi, vaikka rukoili väärin. Kukaan ei pysty maksaan syntejään itse. Ei tosin tarvitsekkaan, sillä Jeeus on maksanut kaikkien puolesta. Tämä palvelija ei varmaankaan tuntenut sitä, kuinka suuren velan hän oli itse saanut anteeksi, kun vaati kanssapalvelijansa maksamaan pientä velkaa. Ehkä se oli jokin loukkaus, ehkä joku ajattelemattomuudessa lausuttu sana, jolla ei edes tarkoittanut mitään.

Matt.18:21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.
27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.
29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Anteeksianto on alussa tahon ja järjen asia. ensin pitää tehä päätös -annan anteeksi. Alussa ei se mene tunnetasolle ja asian noustessa mieleen sappi voi lkaa kiehua ja ajatusmylläkkä painaa päälle. Kuitenkin pitää vain tahtoa ja pysä päätöksessään, että haluaa antaa anteeksi. Pyytämmien rukouksessa voimaa auttaa. Ennen pitkää alkaa huomata, että ei tunnu enää niin pahalta ja asia alkaa uhohtumaan.

En tiedä, ehkä kannattaisi ensin erotella ne tunteet mitä käyt tämän asian vuoksi. Oletko jostain raivoissasi, oletko surullinen vai pettynyt tmv. Kun itselleen on selvä se perimmäinen tunne, minkä läheisesi aiheutti sinulle, on helpompi käsitellä itse asiaa. Mikäli mahdollista voisit selittää vielä läheisellesi, että olet surullinen, koska.... (tmv) ja kertoa, että sinun on vaikea antaa anteeksi, mutta yrität sitä. Asia kannattaisi minusta selvittää, sillä avoimena se vaikuttaa jollaintavoin teidän suhteeseenne ja kiusaa sinua.
Anteeksiantaminen on tärkeää, sillä ilman sitä, teet vahinkoa vain itsellesi.

Itse uskon että anteeksiantokin on prosessi. Että se prosessi alkaisi se vaatii sen että päättää antaa anteeksi. Usein meidän tunteet vaihtelee, onkin hyvä tehdä sisäinen päätös asian suhteen.
Jos olet uskossa voit rukoilla Jumalaa auttamaan sinua anteeksi anto-prosessissa, Hän kyllä auttaa ja johdattaa.

Wau, olet saanut Noora todella hyviä vastauksia!

Kiitos, näitä on ilo lukea. Tuon Valtavaaran kirjan lisäksi tuli mieleeni sellainen kuin Tudor-Sandal: Tuhat syytä kiittää. Kirjan nimi on vähän harhaanjohtava. Siinä puhutaan sekä kiittämisestä että anteeksiantamisesta. Itselleni erityisesti jälkimmäiseen liittyen kirjassa oli paljon uusia oivalluksia herättävää.

Itsekin ajattelen, että anteeksianto on usein loppujen lopuksi oma sisäinen asia. Kun on niitäkin tilanteita, joissa sitä anteeksipyyntöä ei tule mutta on kuitenkin hyvä että voi antaa anteeksi. Mutta aikaa nämä prosessit vaativat ja usein jonkun toisen ihmisen, kenties ammattiauttajankin, tukea. Ja rukousta, se on tärkeää.

Aija-pappi

Noora, sinä tunnustit tärkeän asian, oikeammin kaksikin. Tunnustit oman voimattomuutesi ja Jumalan sanan oikeutuksen. Yrität omasntuntosi vaatimuksesta pakottaa tunteesi rauhaan, vaikka piiskan kanssa, ellei muuten.

Tiedätkö mitä?

Olet uskovana oikeutettu kertomaan sinua loukannelle henkilölle, tästä anteeksiannon vaikeudesta. Sisintäsi ei ole vielä riittävästi kuultu niin, että myös tunteesi olisi vakuuttunut rauhasta.

Usein asian oikea käsittely tuo, ikään kuin itsestään, anteeksiannon rauhan ja myös rakkauden toista kohtaan sydämeen.

Loukatuksi tullessa ihminen joutuu tunteidensa ristiaallokkoon. Viha, häpeä, pettymys, ja pelko estävät kertomasta loukkaajalle, että haluaisin vielä palata tuohon asiaan hetkeksi.

Mieti Noora kuinka ihanalta sinusta tuntuisi jos sinä olisit loukannut jotakin ihmistä ja hän kertoisi sinulle haluavansa antaa anteeksi, mutta kokee edelleen vaikeutta siinä asiassa. Kumpikin kertaisi tapahtumiin liittyneet tunteet ja toinen kuuntelisi aina vuorollaan. Tällä tavoin menetellen välillenne syntyisi syvä ystävyys ja rakkaus.

Hei Noora.

Minäkin ajattelen, että anteeksianto on vaikea laji.
Mulle tulee mieleen ainakin kolme seikkaa. En tiedä, koskevatko ne sinun tapaustasi, mutta voit ainakin pohtia niitä omalta kannaltasi

1) Teko, jota tehtiin aiheuttaa vihaa. Ihminen ei voi antaa anteeksi suoraan, ellei käy vihan prosessia jotenkin läpi. Mielessään, tai sen väärintekijän kanssa tai vaikkapa terapiassa. Vihasta tulee vapautua, mutta sitä ei voi hypätä yli. Viha on terve puolustuskeino ja tunne kun itseä kohtaan tehdään väärin.

2) Ei pidä sekoittaa anteeksipyytämistä siihen, että toinen kohtelee toista alistavasti tai valtaa käyttäen. Anteeksipyytäminen ei koskaan korjaa hyväksikäyttöä, vaikka uhrin tuleekin jossain vaiheessa prosessia kyetä antamaan anteeksi. Anteeksipyytäminen ei ole mahdollista, jos toinen jatkaa väärää tekoaan tietoisesti. Esimerkiksi perheväkivallassa kyse ei ole ollenkaan anteeksiannon asiastakaan. Ei voi olla niin, että mätkitään toista, pyydetään anteeksi, saadan ja mätkitään taas. Väkivalta ei ratkea koskaan uhrin anteeksiannolla, vaan tekijän käytöksen muuttumisella. Tekijän pitää ymmärtää opetella toinen keino kun pata alkaa kiehua yli. On olemassa eri keinoja opetella aggressiivisesta käytöksestä pois. Myöskään esim. aviollinen pettäminen ei mene ohi anteeksi antamisella, vaikka anteeksi tuleekin antaa, jotta välttyisi katkeroitumiselta. Pettäminen on teko, joka rikkoo luottamuksen. Tämä luottamus on joskus mahdollista saada korjattua, mutta siinäkin useint arvitaan ammattilaisen apua.

3) Kykyysi antaa anteeksi vaikuttaa sekin, oletko itse voinut kokea saaneesi anteeksi. Jos olet ankaran ja armottoman kasvatuksen uhri, etkä ole saanut arkipäiväisiä erheitäsi anteeksi, on sinun varmasti mahdotonta oppia antamaan anteeksi muille tai itsellesikään. Tässä tapauksessa toivon, että voisit kokea edes Jumalan armon todellisena ja itseesi koskettavana, vaikka ihmiset olisivatkin olleet anteeksiantamattomia. Sielunhoitokeskustelut voivat auttaa tässäkin asiassa.


Miltä nämä esille ottamani näkökulmat sinusta kuulostivat?

meiju, diakoni

Vastaan tähän ketjun päähän, helpompi löytää :) Suuri kiitos kaikille vastaajille. On lohduttavaa huomata, että ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa vaikken anteeksi pysty heti antamaan.

Ei voi kun ihmetellä kirkonpalvelijan vastauksia.

Hän antaa luvan vihalle. Paavali kuitenkin opettaa:

Ef.4:26 Vaikka vihastuttekin, älkää tehkö syntiä. Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.

31 Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus.
32 Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

Vietämme pian aikaa, jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimistä syyttömänä ja mitä hän sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät". Ei auta mitään mitkään teatteriesitykset pääsiäisen tapahtumista, ellei niitä ajattele sisässään.

Ketä ne olivat, jotka tuomitsivat Jeesuksen kuolemaan? Ne olivat sen ajan pappeja.

Minun mielestäni anteeksi pyytäminen on se vaikeampi laji. Siinä täytyy myöntää myös itselleen että on tehnyt väärin ja omaatuntoaan vastaan. Se vaatii nöyrtymistä ja katumista.

Minulle on ollut helppoa sitten antaa anteeksi jos toinen on ollut vilpitön. Mutta me ihmiset ja tapaukset olemme erilaisia. Olen nähnyt monta aika läheltäkin jotka kiusaavat itseään vielä silläkin etteivät pysty antamaan anteeksi. Joskus pahat teot ovat todella niin hirvittäviä ettei niitä yksinkertaisesti voi antaa anteeksi eikä siitä kannata syyllistää itseään.

vain paholainen voi sinua enää auttaa