Mulla hoidetaan ainoastaa masista, 225mg efexor depotlla, muutaman vuoden ajan, on ollut parempia ja huonompia vaiheita. Nyt taas masentaa helvetin paljon lääkityksestä huolimatta, pitäiskö mun vaan taistella loputtomii. terapia on aloitettu.. ihmiset ja arkiasiat vaan ärsyttää.. En itse ole bipo, mutta millaine sekamuotoinen jakso teillä on yleensä?
Helpottaako masennustanne masislääkitys?
turhautunut!
6171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun tuttavalla on ssri lääke seronil 150 mg aamuisin biboon. Toimii hyvin. Siis ainakin hänellä on lääke nostettu ja nostetaan tuostakin määrästä kuulemma vielä 50 mg ylöspäin. Sanoo voivansa hyvin ja on tasapainoinen . Hänellä on myöskin Lamictal-niminen lääke.
Sekamuotoista jaksoa voisi kuvailla sanalla KAAOS. Ihan helvettiä. Mielialat vaihtelee ääripäästä toiseen pienellä aikavälillä. Nyt voi olla maaninen tai hypomaaninen, ja hetken päästä olet itsemurhan partaalla. Yhtäkkiä naurat hysteerisesti ja olet onnellinen. Hetken päästä itket tuskasta. Tai olet maaninen ja jaksat kaikkea, mutta kuitenkin tavallaan olet masentunut samaan aikaan ja mikään ei ole hyvin. Melko usein joutuu hoitoon, jos tuo tila jatkuu pitkän aikaa. Sitä ei meinaan kovin kauaa kestä.
Mulla on itsellä joskus mennyt masennukseen Efexor ja siihen lisänä Remeron, lääkitykset purettiin kun elämä kävi vähän turhankin vauhdikkaaksi...
Tuolloin ei vielä ollut bipo diagnoosia.
Itsellä ollut muutama noita sekamuotoisia jaksoja ja on kyllä täyttä kaaosta kuten aikaisempi kirjoittaja mainitsi. Mieliala heittää tosiaan ihan laidasta toiseen kun yhtenä hetkenä tekis mieli alkaa tekeen vaikka mitä ja yhtäkkiä menee taas ajatukset ihan jumiin ja päälle lyö vaan hirveen ahistuksen.
Sairaalaan asti olen joutunut tai pikemminkin päässyt kerran sekamuotoisen jakson aikana kun sietämätön olo paheni psykoosin puolelle.
Oikein mukavaa saada muutamia vastauksia. Ymmärrän niin, että sekamuotoinen jakso on helvetin rankka, hui! Kuinka yleensä sekamuotoinen jakso teillä on kestänyt, jatkuvasti ennen asianmukaista lääkityshoitoa vai aina vaan pätkittäin sairauten kanssa esim. 6kk jakso?
Tällä hetkellä oloni on taas vähän parempi ja olen ehtinyt miettiä siivouksesta ja käsitöistä huomiseks. Mutta mutta olen alkanut tuntea itseäni, että huomenna saatan masentua taas ja ei mikään huvita.. Kaaosta en vielä ole tuntenut, muttaolen tuskautunut kovasti ja järkeä kyllä vielä on.. Mutta pahempi kuulemma voi yllättää koska vaan..
Jos olisi ainoastaan pelkästään masentunut toistuvasti, niin ei pitäisi olla yhtään hyvänolon hetkiä, niinkös?
Ärsyttää se, että psykiatri on jotain tavoin salaperäisen oloinen, saattaa seurata huolellisesti.. jo useampi vuosi..
Olen hieman yli 40-vuotias mies ja kärsinyt tästä taudista ainakin koko aikuisikäni, todennäköisesti jo nuoruudessani. Silloin nuo epämääräiset ahdistukset taisi mennä vain nuoruuden piikkiin.
Terveyskeskuslääkäriltä sain vuosia sitten masennukseen ja ahdistukseen lääkkeet, joita popsin muutaman viikon - jonka jälkeen seksi ei enää oikein tuntunut samalta kuin ennen ja terä alkoi lähteä vähän asiasta kuin asiasta.
Nyt on vuosia mennyt niin, että välillä on vauhtia ja välillä ei. Raskasta on. Nytkin ahdistaa ja pelottaa kaikki maailman asiat. Perheen ja firman talous on katastrofitilanteessa ja asiat kaatuvat päälle raskaasti juuri nyt.
Voi kun elämä olisi tasapainoista ja onnellista. Rikas ei tarvitsisi olla. Kunhan olisi perheellä ja lapsilla asiat hyvin, joitain harrastuksia ja kavereita - niinkuin normaalisti ihmisillä on.
Olen jäänyt sen pakkomielteen vangiksi, että vielä eräänä päivänä menestyn.
Mutta en taida jaksaa enää. Käy niin lapsia sääliksi. Pienet raukat, jotka varmasti ansaitsevat hyvän perheen ja hyvän isän, eikä tällaista tuuliviiriä. Lapset tosin eivät varmaankaan ole niin pahassa pulassa, he kun eivät ymmärrä vielä asioita.
Voi kun voisi kääntää kelloa taaksepäin vuosia ja tehdä asiat toisin ja jättää ainakin pahimmat maaniset mokat väliin.
Pahin sekamuotoinen jakso on ollut n. 4kk ja tästä ajasta osan olin sairaalassa. Silloin ei ollut mitään lääkkeitä, tai olis ollut mutta ei huvittanut syödä.
Aina toki eivät ole niin pahoja ja nykyään taas kun lääkkeitä syön niin ehkä eivät pääse ihan huippuunsa kehittymään ja mikä tärkeintä yritän pitää elämän rytmin itselle sopivana, välttää valvomista ja liiallista alkon käyttöä.
Nyt taas ollut parit viime viikot vähän outo olo, välillä asiat huvittaa, välillä ei.
Tulee taas alotettua kaikenlaisia hommia, mutta valmista ei tule mistään.
Jotenkin ärtyny olokin on kun tulee helposti kuittailtua lähipiirille pienistäkin asioista... Ehkäpä se tästä helpottaa kun ottaa päivän kerrallaan :)