olen 27 vuotias nais ihminen, kahden lapsen äiti, eronnut lasten isästä 6 vuotta sitten, ero ollut todella tuskallinen, ja luulempa että nyt alkaa vasta pikkuhiljaa helpottamaan eron haavat. tapasin yhden miehen tai oikeistaan hän on vanha tuttuni kouluajoilta, olemme saman ikäisiä, sähläilin tämän entisen mieheni ja hänen kanssaan ja en oikeestaan edes antanut hänelle mahdollisuuttakaan. Eikä meidän parisuhde onnistunut oleenkaan. välit menivät poikki ja nyt en ole häntä 3 vuoteen nähnytkään, mutta tässä ajan saatossa olen havahtunut asiaan että oliko hän minulle se oikea, kun jotenkin häntä elämääni kaipaan, vaikka en edes hänele mahdollisuutta antanut. Sitten noin8 kk sitten pienempi veljeni teki itsemurhan ja menimme ihan hajalle tästä, isä yritti 2 viikkoa sen perään samaa, mutta epäonnistui, mummu meni 1kk sitten hautaan, elämäni on ollut yhtä helvettiä suoraan sanoen! mitä näät tulevasta ja rakkaudestani, muuttuuko elämä enään raiteille ollenkaan?
Wichum, R.o.s.a.
murheenmurtama
4104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
up
up
Huomenia! En ole mikään päivänäkijä. Näen yleensä unessa tutuilleni.
Mutta tämä sinun kirjoiutksesi tässä.
Itse olen mennyt rankasti elämää läpi ja aina yrittänyt tehdä oikein kun muut ovat tehneet väärin. Olen uhrannut itseni niin sanoakseni että muut saa mennä viilettää elämässään ottamatta mistänn vastuuta myös lapsistani yli kymmenen vuotta.
Tuossa vuosi sitten tyttäreni lähetti minulle kirjan kun hänellekkin siitä oli selvinnyt moneen kysymykseen lohtu maailmassa. Luin se ja itku tuli välillä--- Luin sitä monta päivää etten ahminut kuin romaania. Ainakun menin nukkumaan luin muuutamia sivuja ja aina vaan enempi lohdutti ja nyt olen vuoden päivät jaksanu paremmin kun tiedän miksi olemme täälä.
Tuntuu että tätä ei ole keksitty tarinaa vaan tämä totta tapahtunut naiselle joka siinä kertoo elämästään. Lorna Byrne Portaat taivaaseen.
Ymmärät sen jälkeen edes vähä miksi rakkaita otetaan pois jopa aikaisin.
Näin tuossa kirja on Book Blussassa josta tilaan koulukirjoja sun muuta pojalleni. Hyvää jatkoa teille,
Tuosta sanoisin kun ikävöit miestä kolmen vuoden takaa. Kun ihminen on yksin ja varsinkin ei mieskaveria niin sitä alkaa kaipaamaan mennyttä. Näin minäkin tein ja juuri viimevuonna tapasin kolme vuotta loppuneen suhteen mieheen.
Tapailimme ulkona, ja huoamsin aika kultaa muistot. Mies oli se sama mitä ennenkin. Olin silti iloinen kun tapailin että sain sen muiston luulon mielstäni pois. No en tiiä ehkä minut laitettiin sinulle kirjoittamaan. Nuo unet kun tulee ihmissitä menen paikan päälle auttamaan. Ehkä se käy näinkin.
Näitkö sinä minut unessasi, vai misä osasit minut täältä löytää ja minulle kirjoittaa?