Leikkaukseen menossa!!

Ymmärrän sinua täysin. Itsekin pelkään kuollakseni aorttaleikkausta, johon todennäköisesti tulevaisuudessa joudun. Itsellänikin on Opamoxia pelkotiloihin ja ahdistuneisuuteen ja myös paljon muita lääkkeitä. Kyllä kai Opamoxia voi ottaa turvallisesti aika montakin tablettia vuorokaudessa, jos siitä vain on apua. Kyllä ite oon joskus ottanut 150mg/vrk. Tosin olen lähes100 kg painava mies ja bentsoja kauan säännöllisesti käyttänyt. Yritä tehdä jotain rentouttavaa. Käy lämpimässä suihkussa tai tee jokin rentoutusharjoitus. Yritä myös hengitellä syvään ja rauhallisesti. Vältä kahvia. Kerro vaan silloin perjantaina, että pelkäät, niin antavat sulle diapamia tai muuta vastaavaa rauhoittavaa niin paljon kuin on tarvis. Helppo antaa toiselle ohjeita, mutta ymmärrän täysin, että kun on paniikki päällä ei välillä mikään rauhoita ja pienikin kehon tuntemus kuten sydämen jyskytys vain pahentaa paniikkia. Kuitenkaan et ole ainoa joka kärsii näistä peloista paniikeista ja fyysisistäkin sairauksista. Ole ylpeä itsestäsi, että olet läpikäynyt tuollaisia isoja asioita elämässäsi. Kyllä asiat selviävät tavalla tai toisella. Onko sulla ketään ystävää tai sukulaista kenen kanssa voisit vaikka puhelimessa jutella. Todella ikävää, jos joutuu yksin kohtaamaan tuollaisia asioita. Voimia!

Kiitokset sanoistasi.
Otan kyllä jotain lääkkeitä, että jaksaisin,
huomenna konsultaatio leikkaavan lääkärin kanssa.
Kaiken pelon ja paniikin keskellä on myös
turhautumia siitä, että aina joku muu tietää,
mikä on meille "parhaaksi", kuten lääkärit.
Olen ajatellut, että mitä, jos kieltäydyn leikkauksesta!
Tavallaan hyppy tuntemattomaan. Entä jos
paranisin ihan muilla keinoin...
En siis kovin sankarilliseksi itseäni tunne.

Mutta kaikkihan me pelkäämme, tuollaisia isoja asioita.
Moni painii, ja jopa yksin, niiden kanssa. Se on niin surullista.
On tukihenkilötoimintaa, ehkäpä jonkun sieltä löytäisin.
Ja kun/jos selviän, voisin itse olla sellainen.
Voimia teille kaikille, ja mukava että olette olemassa,
se jo helpottaa.

Pyydä riittävää ja kunnollista esilääkitystä kun kärsit paniikkihäiriöstä ja kirjoita vaikka terveiset anestesialomake-kaavakkeelle joka täytetetään etukäteen..Kerro että saatat vaikka juosta ovesta pihalle..Olen itse vienyt monia potilaita leikkaukseen ja lohduttanut,rauhoittanut ja pitänyt vaikka kädestä kiinni..Niin ei se ole mitenkään harvinaista että potilaat pelkäävät leikkausta.ja vierasta ympäristöä..Täytyy vaan luottaa ammattihenkilöihin ja kertoa reilusti ne omat tuntemukset..Ihmisiä nekin siellä leikkausalissa työskentelevät on..:) Voimia sinulle!

Juu et ole todellakaan ainoa paniikihäiriöinen joka pelkää leikkausta. Mä en pelkää sinällään itse operaatiota operaationa vaan nukutusta ja spinaalipuudusta jne. siksi että voin niin tolkuttoman huonosti puudutteista.Tiedän sen johtuvan niiden adrenaaliinipitoisuudesta joka provosoi paniikkia. Inhottavinta on kun lääkärit ei tunnu ottavan tosissaan sitä ettei mulle saa laittaa adrenalini puudutteita,kun on muitakin(joo tiedän että adrenaliini ehkäisee verenvuotoa) eivätkä ne muutenkaan piittaa paniikista mitään.
Tuntuu inhottavalta menä ylipäätään lääkäriin kun edelleen suuri osa heistä suhtautuu paniikkihäiriöön epäasiallisesti.

Selvisin hengissä leikkauksesta,
vaikken ikipäivänä luullut.
Nyt olen kotona ja ihan "epätodellinen" olo,
ei meinaa uskoa, että se on ohi...
Kyllä oli vähällä, etten rynnännyt puolituntia ennen
leikkausta ulos! Ja pulssi oli mitä oli...

Sitten kun olivat kärränneet leikkaussaliin,
otettiin verenpaine, ja olin ihan ällistynyt, että se oli normaali!
Luulin kyllä kuolevani, tai siis pelkäsin kuolevani.

Ymmärrän täysin, sinun pelkosi synnytystä kohtaan,
ja ilman lääkkeitä, mutta etkö voisi vielä pyytää aikaa lääkärille,
tai edes soittoaikaa tms.
Jospa jotain rauhoittavaa lääkettä saisikin vähän ottaa?
Ja jutella lääkärin, tai sairaalapsykologin kanssa?
Tai oikeastaan kenen tahansa kanssa!
Voimia sinulle oikein paljon!

Sama tunne täällä. 🤔 Voimia,,,, ❤️