Anorektikot, ettekö te tiedä että kun muut teitä vilkaisevat / katsovat niin he ajattelevat että onpa tuo todella hirveän, suorastaan karmean näköinen, että miten joku voi päästää itsensä noin kamalan epämiellytävän näköiseksi kun vain luut näkyvät ja olemus on kumara ja kuihtunut. Te säälitätte muita.
Eli te ette aiheuta mitään - onpas hyvän näköinen - ajatuksia kenessäkään ohikulkijassa - päinvastoin. Sitäkö te haettekin - että näyttää karsealta ja säälittävältä? Mitä te itse ajattelette?
Eli te ette aiheuta mitään - onpas hyvän näköinen - ajatuksia kenessäkään ohikulkijassa - päinvastoin. Sitäkö te haettekin - että näyttää karsealta ja säälittävältä? Mitä te itse ajattelette?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mulle ainakin on yks P:n hailee mitä muut ajattelee!
Ei vois vähemmän kiinnostaa!
Tiedän että olen aina, koko ikäni ollut ruma ja kelvoton. Silloinkin kun joinain hetkinä olen ollut lähellä normaalipainoa. Joten kauneutta en tavoittele. Muttta laiha voin olla, ja se on pääasia! V:t muista!!!!!!
en usko että anoreksiaa sairastava kuvittelee muiden katselevan heitä ihaillen. itse ainakin katson kateellisena normaalipainoisia, onnellisen oloisia ihmisiä.
anoreksia on psyykkinen sairaus, joka yleisestä harhaluulosta poiketen on aivan jotain muuta kuin ulkonäkökeskeisyyden synnyttämä sairaus.
itse INHOAN sitä miltä näytän. inhoan jokaista näkyvää luutani, ohuita hiuksia ja sinisiä huulia. olen ruma ja tiedän että muutkin ajattelevat niin.
silti en syö koska mieli ei anna.
en usko että anoreksiaa sairastava kuvittelee muiden katselevan heitä ihaillen. itse ainakin katson kateellisena normaalipainoisia, onnellisen oloisia ihmisiä.
anoreksia on psyykkinen sairaus, joka yleisestä harhaluulosta poiketen on aivan jotain muuta kuin ulkonäkökeskeisyyden synnyttämä sairaus.
itse INHOAN sitä miltä näytän. inhoan jokaista näkyvää luutani, ohuita hiuksia ja sinisiä huulia. olen ruma ja tiedän että muutkin ajattelevat niin.
silti en syö koska mieli ei anna.
(ainakin osalla) anorektikoilla on vääristynyt ruumiinkuva, joten he eivät aina näe itseään luurankona. Ainakin itse parantuneena huomaan vasta nyt kuinka HIRVEÄN laiha oikeasti olin. Tiesin että olin laiha (en kai muuten olisi parantunutkaan) mutta en ajatellut olevani vaarallisen alipainoinen. En myöskään tavoitellut sairaalloista laihuutta, niinkuin esim. Pro-anat, vaan kontrolloin syömättömyydellä muita asioita elämässäni. Se toi hyvää oloa ja turvaa, ja teki minusta ikään kuin turran kaikelle.
Mieluummin liian laiha kuin liian lihava. Eipähän kenekään tarvitse sanoa että ootpas läski.
mitä väliä sillä on, sanooko joku erikseen, että oot läski? etkö muutoinkin näe itses läskinä..
Mua kans säälittää anorektikot. Tekee pahaa kun esim. kaupungilla tulee sellainen vastaan. Suoraan sanottuna iskee oikein huono-olo :/
Joskus tekis mieli mennä jollekin sanomaan, että mene tyttö kotiin syömään, älä kiduta itseäsi.
Kiitos, sinä sanoit tuon kauniisti, ilman syyttelyä ja halveksuntaa. Minun täytyy poistua tältä sivulta, muutoin alan vielä itkeä.
anoreksiassahan ei ole kyse vain ulkonäöstä vaan siitä että mielenterveys ei ole kunnossa. toki se voi laueta siitä et tuntuu et muut kattoo ja pitää läskinä, mutta itse ainakin vain haluisn kadota maan pinnalta ja musta tuntu etten ole oikeututettu ruokaan ja mitä laihempi oon sitä helpompi kadota.
Huoh... ei anoreksia tai mikään muukaan syömishäiriö ole kiinni ihmisen todellisesta ulkonäöstä. Syömishäiriöt ovat mielenterveydellisiä sairauksia, jotka eivät välttämättä liity mitenkään ihmisen painoon tai todelliseen kokoon. Sitäpaitsi vastaavat typerät kommentit eivät auta syömishäiriöisiä vaan pahentavat tilannetta entisestään. Sama asia kun kehottaisi masentunutta hyppäämään katolta...
Surullinen ja ilkeä avaus. Voisitko hieman miettiä lukijoidesi tunteita, sinä aloittanut? Minä olen entinen anorektikko. En ole kärsinyt siitä sairaudesta enää pitkiin aikoihin , mutta se ei ollut mikään hauska sairaus, vaan todella vakava psyyken häiriötila ja syvästi kärsimystä aiheuttanut sairaus, se anoreksia / bulimia, mistä minä kärsin n. 16- vuotiaasta lähes parikymppiseksi, onneksi parantuen siitä aikuisiässä. Lukekaa anpreksiasta ehkä vielä kärsivät huhtikuun - 2012 Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä toimittajan juttu anoreksiastaan: se sairaus on juuri niin yksinäinen, kuin siinä kuvataan ja juuri niin onnettomaksi tekevä. Minäkin sain muuten suolistosairauden - ei ole todennetty, että syy olisi taskavuosien anoreksian suoraan, mutta sytostaatteja nappaan paskana olevaan suolistoon loppuikäni ja ainakin epäilys elää, että kun kuihdutti itsensä alle 40-kiloiseksi vuosikymmeniä sitten, se kantoi sen surullisen hedelmän.:/
Minun on vaikea vastata avaajan kysymykseen, kosken enää kärsi anoreksiasta, mutta en minä muistaakseni hyvännäköiseksi itseäni kuvitellut, kun aikoinaan anoreksiasta kärsin. Kuvittelin vain virheellisesti olevani vääränlainen. Toivon, etteivät nuoret pilaisi elämäänsä ja ainutkertaista nuoruuttaan ainakaan laihduttamalla. Anoreksia voi aiheuttaa jopa lapsettomuuden. Osteoporoosin, psyykkisen sekoamisen ja mitä vielä. Mikään muotilehden juttu tai mallien kauniit kuvat eivät ole sen arvoista, että kenenkään pitäisi riskeerata terveytensä. Sanon tämän, koska minä toivuin syömishäiriöstä ja kenellekään en toivoisi niitä kokemuksia, mihin minä jouduin alaikäisenä teininä turhan laihduttamisen vuoksi - jopa kouluarvosanani ja ystävyyssuhteeni kärsivät silloin, kun kärsin syömishäiriöstä.
Aloittaja ei tiedä asiasta yhtään mitään. Loukkaa vaan ihmisiä, jotka sairastavat anoreksiaa
Täällähän läskit lätisee katkeraa tilitystä kertakaikkiaan.
Suomalaisista naisista 90 % on ylipainoisia ryhävalaita
asioista pitää pystyä puhumaan ja yleensä ihminen joka olevinaan täydellinen
on valmis menemään toisia nimittelemään.."onko kyseinen aihe ongelma"
onko sinulla läskilaskuri koneellasi jos pystyt tuollaista sontaa laittaaa??????
Kysyn nimimerkiltä JOUTAVAA PASKOO????!!!!!!!!
Hubba kohta kesä paljastaa, höllyvät ryhävalaat
minä toivon kaikille sairastuneille kaikkea hyvää ja tiedän myös itsekkin mitä sen kanssa eläminen on , koska olen läheltä seurannut ja kiitos siitä että hän selvisi . kaikille hyvää kevättä ja hymyä huuleen , sillä suru syö ihmistä .
Vaikkei ulkonäkö oikeastaan koskaan olekaan se perustavin syy anoreksian puhkeamiseen, haluaisin huomauttaa että se kuitenkin saattaa siihen liittyä. Ihminen saattaa yrittää paikata jotain syvempää kelpaamattomuuden tunnetta muokkaamalla kehoaan, kenties elämän lähes ainoata muokattavissa olevaa kohdetta,ulkoisesti haluamaansa suuntaan. Pieni laihduttaminen saattaa riistäytyä käsistä ja kuva omasta kehosta vähitellen vääristyä pahasti, kun anorektinen ajattelu alkaa vaivihkaa vallata alaansa. Itselleni langanlaihasta olemuksesta tuli kuitenkin lopulta enemmänkin suojakuori ja oman tahdonvoiman osoitus kuin kauneudentavoittelun tulos. Nyt lähempänä normaalipainoa tunnen kehoni jotenkin vieraaksi.
Ja jostain syystä minä todella sain parasta, ja ihan ääneen sanottua, palautetta kasvoistani painaessani alle 40 kiloa. Silloin kai juuri minun kasvoni suurempine silminen ja terävämpine piirteineen vastasivat enemmän nykyistä kauneusihannetta, sairasta tai ei.
Ihan vain muistutukseksi, joskus anoreksia ei ole oman itsensä vika. Nykyisin kyllä sellainen käsitys tulee, koska nykynuorista yhä useampi tavoittelee tätä sairautta.