Olen 20 vuotias nainen ja olen kärsinyt liiallisesta jännittämisestä jo yläaste ajoista lähtien. Ennen tätä olin hyvin rohkea esiintyjä ja pidin toisilta saamastani huomiosta sekä olin aktiivisena mukana kaikenlaisissa esiintymistilanteissa. Yläasteella meidän oli pidettävä muutaman minuutin mittainen puhe ja olin harjoitellut mielestäni todella hyvin. Ainut pelkoni oli, että muut huomaisivat, että jännitän, koska minusta se oli hirveän noloa. Puheen jälkeen opettaja antoi palautetta kaikkien kuullen ja tokaisi, että taisit vähän jännittää. Se oli aikamoinen isku itsetunnolleni. Samoihin aikoihin aloin kärsiä nielemishäiriöstä. Lukioaikoina tunsin hieman saavani lisää itseluottamusta ja jännittäminen helpotti todella paljon. Kävin myös kaksi kertaa psykiatrin luona juttelemassa ja niiden kertojen jälkeen hieman helpotti. Jännitin kyllä esiintymisiä, mutta se ei saanut minusta yliotetta. Aloittaessani korkeakouluopinnot aloin kärsiä taas samoista vaivoista. Asuin myös samoihin aikoihin yksin eikä minulla ollut oikeen ketään läheistä, jolle olisin voinut kertoa murheistani. Vanhempani kyllä tiesivät ongelmistani, koska heille uskalsin puhua melko avoimesti ja puhun vieläkin. Minulle alkoi tulla tunneilla ahdistuskohtauksia, joissa sydämeni alkoi tykyttää, kasvoja kuumottaa ja minun oli todella paha olla. Kohtauksia saattoi tulla yhdellä tunnilla useampia, mutta istuin sinnikkäästi paikallani ja kestin kohtaukset. Niitä tuli myös joskus ruokalassa ja silloin minun oli melko vaikeaa syödä, koska aloin voida pahoin. Nykyään en enää saa koulussa sellaisia kohtauksia, mutta jännitän todella paljon esitysten lisäksi sosiaalisia tilanteita ja kärsin myös kahvikuppineuroosista. Yhdessä vaiheessa se oli niin paha, etten voinut edes lasia nostaa ruokalassa ilman, että käteni olisi vapissut aivan vimmatusti. Aloin myös välttelemään lusikalla syöntiä. Nykyään vaiva on helpottanut osittain, mutta jos jännitän paljon niin se tulee takaisin. Olen myös alkanut punastella todella paljon ja se häiritsee minua, kun tiedän, että muut näkevät sen. Olen myös alkanut peittää kaulan aluetta huivilla, koska pelkään, että se myös punoittaa. Hikoilen myös kasvoistani, kun ahdistun ja se tekee olostani todella epämukavan. Ahdistun, koska pelkään, että muut näkevät, millainen todella olen. En ole tähän mennessä vältellyt epämiellyttäviä tilanteita, vaan olen rohkeasti mennyt niihin. Välillä tuntuu niin pahalta, että haluaisin saada jotain rauhoittavia, mutta olen päättänyt kärsiä ongelmani ja selvitä niistä itse. Minun pitäisi vaan hyväksyä itseni tällaisena, mutta helppoa se ei ole, koska ajatus siitä, mitä muut ajattelevat on liian ylivoimainen. Tuntuu, että nolaan itseni joka kerta, kun jännitän, niin että se näkyy. Vaikeaksi asian on tehnyt se, että jännitän jopa läheisten ihmisten seurassa sitä, että alan punoittaa ja asian ajatteleminen saa minut ahdistumaan ja yritän vai vihkaa vilkuilla peileistä, että punoitanko. Ennen en punoittanut oikeastaan ollenkaan. Tuntuu, että kun saan yhden ongelman selätettyä, niin uutta pukkaa. Kaikesta huolimatta yritän nauttia elämästä ja siitä, mitä minulla on, olenhan sentään nuori.
Liika jännittäminen
stressi
31121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi kärsiä yksin kun apua on saatavilla? Sosiaalisten tilanteiden pelko yleensä vain pahenee ilman hoitoa. Suosittelen lämpimästi soittoa lekurille.
Muista myös, kofeiiniherkille kahvi on pahasta, vähän voi juoda, mutta mieluummin teetä. Kofeiini pahentaa pelkoja, ahdistusta, jännitystä, masennusta ja paniikkioireita, joten vältä sitä. Tiedän että niitä on jotka sanovat, että ei vaikuta, mutta ne ovat tyhmiä kun eivät huomaa kofeiinin vaikutuksia. Se saa muuten iltapäivästä ainakin muun stressin lisäksi ihmisen kiukkuiseksi, mutta ei ne mitään itse huomaa. Mutta jos on kofeiiniherkkä ja yleensä on jos on psyykkisiä oireita, niin sitä enemmän joutuu käyttämään rauhoittavia y.m. mitä enemmän juo kahvia. Stressi ja pitkät ruokailuvälit pahentavat oireita, koska verensokerin tehokkaat vaihtelut vaikuttavat siihen. Kofeiini lisää adrenaliinia vereen ja se nostaa verensokeria ja se taas lisää insuliinin eritystä, mikä laskee verensokeria ja taas alkaa erittymään adrenaliinia, jotta verensokeri nousisi ja niin kierre on valmis, joten pelot, jännitykset ja paniikkioireet lisääntyvät. Pieni apu jos muuta ei ole, niin on 100 mg entero aspiriinipilleri sen voi niellä sellaisenaan, se vähentää psykosomaattisia oireita ja kiihtymystä. Paniikkioireissa kannattaa hengittää huiviin http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00905
Mutta kannattaa hakea apua, kun kerran sitä on saatavissa, tilaa aika lekurilta ja tai voit pyytää terkkarista lähetteen mielenterveytoimistoon, jotta saat apua tilanteeseesi ei kannata kärsiä.
yhyy pyhyy elämäni on kauheaa apuaa nyyh nyyh