Eli siinähän se kysymys sitten olikin?
eli missä olette tavaneet uuden kumppaninne? Ja jos hieman taustoja, onko sinulla tai hänellä lapsia, onko yhteisitä, kauanko olette tunteneet, miten yhteiselo sujuu sinun, minun ja meidän lasten kanssa...
Olen itse eronnut reilu vuosi sitten ja pikkuisen alkanut miettimään että olisihan se kiva jos joku joskus vieressä olisi..mutta en käy pahemmin ulkona eikä baari-löydöt kiinnosta muutenkaan..nettiin en lähde, koska tarve uudelle kumppanille ei kuitenkaan ole niin suuri...työpaikka on naisvaltainen ja ainoat miehet ketä töiden puolesta tapaan, ovat potilaita :D
Perheellämme ei vielä ole edes koiraa jotta sitä voisi tavat vaikka koirapuistossakaan..
Ainoat paikat missä käyn on leikkipuistot ja kaupat ja siellähän tunnetusti liikkuukin pelkästään sinkkua porukkaa :D tietysti sitä käy joskus lenkillä milloin pääsee tai salilla, mutta siellä nyt tuskin aletan mitään silmäpeliä harrastamaan..
eli kertokaa te, mistä niitä kumppaneita oiken tulee? :)
eli missä olette tavaneet uuden kumppaninne? Ja jos hieman taustoja, onko sinulla tai hänellä lapsia, onko yhteisitä, kauanko olette tunteneet, miten yhteiselo sujuu sinun, minun ja meidän lasten kanssa...
Olen itse eronnut reilu vuosi sitten ja pikkuisen alkanut miettimään että olisihan se kiva jos joku joskus vieressä olisi..mutta en käy pahemmin ulkona eikä baari-löydöt kiinnosta muutenkaan..nettiin en lähde, koska tarve uudelle kumppanille ei kuitenkaan ole niin suuri...työpaikka on naisvaltainen ja ainoat miehet ketä töiden puolesta tapaan, ovat potilaita :D
Perheellämme ei vielä ole edes koiraa jotta sitä voisi tavat vaikka koirapuistossakaan..
Ainoat paikat missä käyn on leikkipuistot ja kaupat ja siellähän tunnetusti liikkuukin pelkästään sinkkua porukkaa :D tietysti sitä käy joskus lenkillä milloin pääsee tai salilla, mutta siellä nyt tuskin aletan mitään silmäpeliä harrastamaan..
eli kertokaa te, mistä niitä kumppaneita oiken tulee? :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse erosin entisestä miehestäni n. 3 v sitten. Tapasin nykyisen mieheni "sattumalta" ns. grillijuhlissa ystävieni luona, jonka jälkeen ryhdyimme viettämään yhteistä aikaa enemmän, ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti.
Miehellä on entisestä suhteesta lapsi, minulla myös. Ihan suht hyvin on lähtenyt elämä menemään yhdessä eteenpäin, tosin tilanteemme on vähän erilaiset. Meillä lapsen biologinen isä ei ole ollut tekemisissä, mieheni taas on lapsensa kanssa tekemisissä jonka koen erittäis tärkeäksi. Nyt meille on tulossa yhteinen lapsi.
Ja lisään vielä sen, että en ollut varautunut löytämään uutta elämänkumppania vielä vähään aikaan. Mutta joskus ne suunnitelmatkin muuttuvat kertaheitolla!
Kun ero tuli, ei lapseni isää paljon kiinnostanut viettää lapsensa kanssa aikaa, korkeintaan se joka toinen viikonloppu jos sitäkään. Itse en baareissa viihdy, niinpä oli luontevaa mennä suomi24 treffisivuille. Täytyy myöntää kyllä että hurjasta tarjonnasta se helmen löytäminen ei ollut laisinkaan helppoa! Jossain vaiheessa sivuilta poistuinkin, niin paljon tuo "nettideittailu" alkoi puuduttamaan. Onneksi sitten palasin, ja nykyinen mieheni minut sivuilta bongasi. Ensin kirjoiteltiin muutamia viikkoja ja sitten tavattiin, ja niin vaan aikuiselta naiselta pyyhkäistiin jalat alta :) Lapseni tapasi mieheni vasta muutamia viikkoja myöhemmin. Nyt olemme olleet yhdessä liki 10 vuotta, enkä kadu mitään! Olen onnellisempi kun ennen miestäni, löysin sen helmen
Kuntosalilta bongasin ja hän myös oli minua katsellut, no ei siitä vielä oikeen mitään syntynyt, mutta yhtenä iltana olin tulossa baarista ja menin taxitolpalle ja eikös tää herra ajanut sivutoimenaan taxia, niin istuin hänen autoonsa ja seuraavana päivänä jo tavattiin kahvien merkeissä kahvilassa.
Siitä se lähti nyt oltu 5v aviossa ja boonuksena hänen tytär joka sillon jo asui isänsä kanssa, minulla jo aikuiset lapset.Hänen tyttärensä 15v tullaan hyvin juttuun.
Uusi kumppani löytyi perheystävästä. Erosimme suurinpiirtein yhtä aikaa kumppaneistamme ja eroista huolimatta jatkoimme yhteydenpitoa ystävinä. Hänellä ei omia lapsia joten hän haki minun lapsia harrastuksiin ja auttoi minua välillä omakotitalon hommissa. Eroista oli kulunut 3 vuotta kun sitten rupesi tuntumaan että ehkä tätä ystävyyttä voisi syventää. Nyt ollaan oltu yhdessä pian 3 vuotta, kihloissa mutta emme asu yhteisessä osoitteessa. Jotenkin minusta tuntuu paremmalta että ei ole sitä yhteistä likapyykkikoria vaan molemmilla oma tupa ja oma lupa siitäkin huolimatta että vietämme paljon aikaa perheenä.
Uudella kumppanillani ei ole lapsia, minulla lapsia on kolme, vanhimmat murkkuikäisiä ja nuorin ala-asteikäinen. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule koska ikää on jo paljon.
Minä mietin samaa kuin harmaa hanhi...netistä tuntuu kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. On ihan korkeamman kädessä / tähtiin kirjoitettu jos sieltä joku minulle löytyisi. Koiran olen hankkinut mutta kaikki ympärillä olevat taitavat olla varattuja tai sitten eivät ole minusta kiinnostuneita. Aika hankalalta tuntuu tällaisen tavallisen taapertajan löytää ketään. En usko että löydän koskaan ketään. Enkä usko enää rakkauteen tai siihen oikeaan, jonka kuvittelin exäni minulle olevan
Minäkin olin ihan varma että koskaan en ketään löytäisi ja varsinkin että en edes kiinnostuisi kenestäkään miehestä. Ja olin myös satavarma ettei kukaan mies kiinnostu lihavasta, keski-ikäisestä mammasta jolla on 3 kauhukakaraa. Kun eron surutyö oli tehty niin netistä minäkin rupesin seuraa etsimään mutta tuloksetta. Muutama yritys oli mutta ne kaatui välimatkaan tai lapsiin. Minun ikäiset miehet olivat jo lapsensa aikuisiksi kasvattaneet ja eivät halunneet aloittaa hommaa enää alusta. Minä olisin ollut kiinnostunut muutamasta kaukosuhteesta mutta miehille ei riittänyt kaukosuhde. Eli se siitä. Enpä olisi koskaan voinut edes kuvitella että yhteiset kahvihetket ystävän kanssa muuttuisi rakkaudeksi. Yhdessä on helppo olla kun takana yli 10 vuoden ystävyys, paljon yhteisiä hetkiä ja muistoja.
Älkää antako periksi hyvät ihmiset! Niinhän ne sanoo, että rakkaus löytää tiensä kyllä perille sitten kun sen aika on - useimmiten silloin kun sitä vähiten osaat odottaa! Ihanaa kevään odotusta kaikille ja toiveikkuutta kehiin.
Nappasin työkaverini ja ystäväni miehen. Nyt toki voin puhua entisestä ystävästä.
Saatko jotain kiksejä tuollaisen paskann kirjoittamisesta ??
Onlo yksinäistä ??
paskann
Onlo
Lissuuuu.........
Varo vain, voi olla että nykyinen ukkosi löytää uuden naikkosen yhtä helposti kuin sinutkin ;) Onni voi joissakin suhteissa olla hyvin katoavaista..
hih hii kun lissu on tyhmä hi hiii
Sinähän se Lissu tiedät ihan käytännössä että onni voi olla hyvin katoavaista......
Kateellista teiltä :D
Minä löysin hänet ja pelastin huonosta parisuhteesta, kuten myös pelastin itseni huonosta parisuhteesta.
Olemme olleet naimisissa jo kauemmin kuin hänen edellinen liittonsa kesti. Ja minä olen nainen, en mikään naikkonen.
Onni voi olla katoavaista, kyllä, huonosta liitosta se katoaa nopeasti, mutta onni voi olla myöskin ikuista. Meillä ei ollut ensimmäiset puolisot oikeita meille, emme olleet kumpikaan onnellisisa heidän kanssaan, vaan nyt me olemme onnellisia ja rakastuneita. Tämä onni on aitoa ja kestävää.
Hahah, kyllä täällä tosiaan liikkuu vajaapäistä porukkaa. Lissu, kuole lissu, lissu lissu. Oletteko OIKEASTI aikuisia? En ihmettele jos kukaan ei teitä huolikaan ;)
Onneksi sinä edes vaikutat täysipäiseltä :X
NO tee niin kun pyydetään !
Onko teillä joku välttämätön tarve tulla trolleilemaan keskusteluihin..oletin että voisi saada enempikin asiallisia vastauksi, teidän en jaksanut edes lukeaa...Kiitos kuitenkin ensimmäisille :)