Veljeni on menossa naimisiin. Hän löysi kolmisen vuotta sitten oikein mukavan naisen, josta minun ja puolisoni on ollut helppo pitää. Siksi heidän päätöksensä naimisiinmenosta oli aluksi oikein miellyttävä yllätys.
Kun häät ovat lähestyneet ja polttareita suunniteltu, on käynyt ilmi jotain kamalaa - mistä minulla oli aluksi vain pieniä epäilyksiä, mutta nyt täysi varmuus: He eivät juurikaan keskustele keskenään, eikä veljeni välitä tulevasta vaimostaan fyysisesti tippaakaan ts. seksiä ei ole ollut enää aikoihin. Luulen, että heidän naimisiinmenonsa perusta on vain jonkinlainen heihin kohdistuvien odotusten täyttäminen. He myös tuntuvat hyväksyvän parisuhteensa ongelmat vetoamalla molemmat omiin henkisiin vaikeuksiinsa tai vaikkapa vanhempien vikoihin ts. lapsuuden ongelmiin. Ikäänkuin heidän liittonsa olisi kahden ongelmatapauksen terapialiitto - tai no, eiväthän he edes juttele keskenään (!?).
En pysty juttelemaan asiasta veljeni kanssa, se aihe ei oikein kuulu keskustelulistalle. Mutta olen vankasti sitä mieltä, että heidän pitäisi lykätä häitään ja hoitaa ensin suhteensa kuntoon. Pitäisikö minun ottaa tässä joku rooli silläkin uhalla, että saan vihat päälleni?
Kun häät ovat lähestyneet ja polttareita suunniteltu, on käynyt ilmi jotain kamalaa - mistä minulla oli aluksi vain pieniä epäilyksiä, mutta nyt täysi varmuus: He eivät juurikaan keskustele keskenään, eikä veljeni välitä tulevasta vaimostaan fyysisesti tippaakaan ts. seksiä ei ole ollut enää aikoihin. Luulen, että heidän naimisiinmenonsa perusta on vain jonkinlainen heihin kohdistuvien odotusten täyttäminen. He myös tuntuvat hyväksyvän parisuhteensa ongelmat vetoamalla molemmat omiin henkisiin vaikeuksiinsa tai vaikkapa vanhempien vikoihin ts. lapsuuden ongelmiin. Ikäänkuin heidän liittonsa olisi kahden ongelmatapauksen terapialiitto - tai no, eiväthän he edes juttele keskenään (!?).
En pysty juttelemaan asiasta veljeni kanssa, se aihe ei oikein kuulu keskustelulistalle. Mutta olen vankasti sitä mieltä, että heidän pitäisi lykätä häitään ja hoitaa ensin suhteensa kuntoon. Pitäisikö minun ottaa tässä joku rooli silläkin uhalla, että saan vihat päälleni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni ei ole hyviä kokemuksia toisten asioihin puuttumisesta. Jos sitä pistää nokkansa toisten henkilökohtaisiin asioihin, ei tee hyvää varsinkaan sisaruussuhteille. Eli yritä puhua veljesi kanssa ja sano että olet valmis kuuntelemaan jos hän haluaa puhua, mutta ei mitään moraalisaarnoja! Siinä toinen kimpaantuu ja aiheutuu vain turhaa kärhämää.. Mutta ei tietenkään ole sinullekaan helppoa katsoa vain vierestä. Mutta jokaisen täytyy silti kohdata ja selvittää asiansa itse ja tämän tulevan pariskunnan on tehtävä se keskenään. Rohkaise heitä keskustelemaan yhdessä. Tsemppiä ja toivottavasti he löytävät rakkauden!
Kuulostaa kiperältä tilanteelta, mutta ei kannata mennä puuttumaan toisten elämään. he tekevät itse valintansa jne. Ei ole hyväksi mennä puuttumaan. vanha viisaus on ja käytän sitä tähänkin: "Kukaan ei tiedä mitä todellakin suljettujen ovien takana tapahtuu", vain he kaksi tietävät 100% mikä on suhteen tila. Se miltä asiat vaikuttaa, mitä ehkä kuulee jostakin jne. Se kaikki on vain mahdollisesti puolitotuuksia.
Mieti nyt, jos sinä olisit menossa naimisiin ja joku tulisi sanomaan sinulle:Sinä et välitä naisestas ollenkaan, teillä ei ole yhteistä linjaa, ei seksielämää!Miten voit ajatella, että pilaat elämäsi.
Miltä sinusta tuntuisi kun joku tulee neuvomaan sinua elämäsi kanssa ja varsinkin omassa parisuhteessasi?Anna heidän tehdä itse virheensä, tottapahan joskus selkiää koko tilanne. Ei kukaan mene naimisiin vain koska muut sitä odottaa!Minä en siihen usko, eri juttu oli ehkä 50 vuotta sitten.