Täällä palstoilla puhutaan todella vähän asioista ja seuraamuksista silloin kun asiat menevätkin pieleen yhtiömuodosta riippumatta. Yrittäminen sananakin on jo vastenmielinen eli nimenomaan yrittäminen.Enemmän voisi painottaa tekijöitä, onnistujia ja sitten niitä jotka epäonnistuvat yrittäessään. Olisi kiva kuulla ajatuksia, missä meni vikaan ja miten niistä vaikeuksista on selvitty. Vai onko selvitty. Itse olin yrittäjänä 6 vuotta. Alussa jokapuoleta tyrkytettiin erilaisia sopimuksia ja palveluita, sitten kun asiat alkaa mennä heikommin joka puolelta potkitaan. Itse otin yhteyttä velkaneuvontaan josta sanottiin etteivät he auta yrittäjiä. Ensimmäisen maksuhäiriön tultua joka puolelle piti maksaa vakuuksia. Mistään ei saanut mitään. Jotkin välttämättömät sopimukset, esim maksupäätesopimukset piti allekirjoittaa kolmeksi vuodeksi ja vakuuden tuli kattaa nämä kolmen vuoden maksut. Ja kun yritystoiminta loppui ennenaikaisesti niin vakuudet jäivät sisään. Lopetin oman yrittäjyyteni koska väsyin,taidot eivät sitten kai riittäneet, yritin joo mutta maksan koko loppuelämäni kuuden vuoden aikaista yrittämistäni. Tein töitä joka päivä ja silti olen luottotiedoton, maksukyvytön ja tunnen itseni täysin arvottomaksi. Etsin aluksi apua monesta tahosta, joka puolelta tuli seinä vastaan. Ihmettelen suuresti miksi yhteiskunta niin monella tapaa koittaa tehdä ihmisistä yrittäjiä. Ok, monilla menee hyvin ja asiat hoituu, mutta asioiden mennessä pieleen tulee huomanneeksi että yksin olet. Miten ihmeessä te muut olette jatkaneet ja selvinneet?
Yrittäjyys, mitäs sitten kun kaikki menee pieleen?
Yritin joo..
8484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En todellakaan tiedä.
Itse olen ajatellut että varmasti on lähellä se ns. Täydellinen katkeroituminen jos yritys kippaa nurin. En ajatellut että kukaan silloin antaa löysää, mutta harmittaahan se varmana silloin että on maksanut veronsa ja maksunsta. Välillä harmittaa nykyäänkin, kun seurailee mitä ympärillään tapahtuu.
Tämä varmaan johtaisi siihen että putoaisin jollekin minimituelle ja hakisin toimeentulotukea. Samalla tietysti tekisin töitä jollain muotoa. Perusoletus varmaan se, etten työtä tekemällä nykyisiä vastuitani maksa.
Yksi vaihtoehto kohdallani olisi se, että lähtisin ulkomaille töihin ja kävisin piipahtelemassa suomessa ja yrittämässä saada esim velkajärjestelyä käyntiin.
On olemassa harha että yrittäjä on rikas ja tämän mukaan kohdellaan kaikkia. Minä en henkilökohtaisesti tunne yhtään rikasta yrittäjää. Tunnen melko menestyviäkin, mutta eivät ainakaan vielä ole rikkaita henkilökohtaisesti. Kovasti maksaavat kaikki velkojaan. Tavannut toki olen rikkaitakin.
Yrittäjää ei auta vaikka jokapäivä tekis hulluna töitä, työssä olla myös kate ja työt pitää tehdä järkevästi!
Suomalaiseen perusluonteeseen kuuluu kateus ja laiskuus ei missään tapauksessa yrittäjyys, kaiken iloisin asia on jos yrittäjä menee konkkaan ja menettää kaiken.
Yhteiskunta kyllä kannustaa yrittäjyyteen silloinhan olet poissa työkkärin piiristä, sossun, terveyshoidon, eläkkeen........ hoidat kaiken ITSE! ja yhteiskunta saa sinusta parhaan mahdolisen rahallisen edun!
Mitä luulet että yhteiskunta hyötyy esimerkiksi kunnalla töissä olevasta puistotyötekijästä joka kulkee töihin 50km suuntaansa omalla-autolla (matkavähennys) asuu velkaisessa asunnossa (asuntolainan korko vähennys)
Niinpä jonkun tämä leikki on myös rahoitettava!
Hyvä aiheenvalinta!
Lähtisin pohtimaan asiaa homman alusta. Miksi ihminen on ryhtynyt yrittäjäksi. Periaatteessa siihen on kolme eri syytä 1) halu rikastua, 2) työttömyyden korvike ja 3) halu tehdä omanlastaan ja itsenäistä työtä.
Jos valitsee vaihtoehdon 1, halun rikastua ja perustaa yrityksen, niin pitäisi olla erityisen tarkka, että sillä on menestymisen mahdollisuus. Tällöin korostuvat talouslaskelmat, riskianalyysit ja markkinatutkimukset, jotka käsitääkseni ovat valtaosalta yrittäjistä lähestulkoon tekemättä. Tässä tapauksessa kyse on eräänlaisesta pelistä, johon yrittäjä ryhtyy ja häviäjää ei pidä sääliä sen enempää kuin uhkapelaajaa, eikä voittajaa kadehtia.
Jos taas ryhtyy yrittäjäksi siksi, ettei ole muita töitä tarjolla, pitää ymmärtää oma motivaatio, joka ei yleensä ole kovin hyvä. Tällöin on viisasta olla sijoittamatta paljoa yritykseen, jolloin konkurssi on helpompi kestää. Kaikenkaikkiaan tämä ei ole kovin suositeltava vaihtoehto, koska voitettavaa on vähän ja menetettävää paljon. Ja kuten joku jo sanoi, kantaa myös helposti itse yhteiskunnan vastuita.
Jos taas yrittämisen motiivi on tehdä omanlaistaan työtä, ts. elämäntapayrittäjyys, on motivaatio varmasti hyvä ja siksi on myös menestymisen mahdollisuus. Mutta tällöin menestyminen ei ehkä ole rikastumista, vaan se, että saa tehdä tuota työtä, jota haluaa. maltillisella halulla rikastua on se hyvä puoli, että sijoitukset ovat myös harkittuja, maltillisia ja pohdittu pitkäaikaisesti. Yrittäjän tavoitteena kun ei ole pikavoitto, vaan ehkä jopa vuosikymmeniä kestävä ammatti.
Uskoisin siis, että mieltämällä miksi on alunperin lähtenyt yrittäjäksi on suuri vaikutus siihen, miten sen päättymiseen suhtautuu. Ja toki myös menestymiseen, jos asiaa osaa ajoissa riittävästi pohtia.
Konkurssi ei siis tule itsestään, vaan oman ja ympäristön toiminnan seurauksena. Sinisilmäisyys kostautuu helposti ja huolellisuus yleensä palkitaan joko menestymisenä tai pienempinä tappioina. Ennen katkeroitumista on siis syytä selvitää, MIKSI yritys meni tosiasiassa pieleen. Olivatko lähtötekijät riitävät ja oltiinko alussa riittävän huolellisia. Ja näistä selvityksistä pitää ottaa opiksi ja muokata tulavaisuuttaan niiden opeilla.
Niinpä, 90-luvun laman alkaessa oli liki 50 henkeä töissä ja aurinko paistoi sadepäivinäkin. Maailma muuttuu nopeasti sanotaan mutta niin yhtäkkistä myllerrystä harva saa eläessään kokea. Tilaukset loppuivat kuin seinään ja suuri osa myyntisaatavista rysähti luottotappioiksi.
Lopputuloksena velkaa voudilla vielä euroon siiirtymisen jälkeenkin 7-numeroinen summa. Viimeiset vanhenee vuoden sisään. Eipä ole näinä vuosina tullut paljon lyhenneltyä. Ammattitaito ei kadonnut mihinkään joten lyhyitä pätkiä töitä tehden aina eri työnantajilla ja ympäri maata muuttaen. Välillä kuukausien sapattivapaita, downshiftingäi siis.
Kyllä psyyke rasittui mutta voi sanoa onneksi olin nuori ja yrittäjänura niin alussa ettei ollut ketynyt mammonaa jonka menetys olisi kirpaissut. Rivitalon pätkästäkin pankki sai melkein puolet siitä mitä se ostettaessa maksoi.
Nyt kun velat vihdoin vanhenee niin vaikka joidenkin mieletä vanhus olenkin niin silti jopa valinnanvaraa työnantajien suhteen vakinaisellekin paikalle.
Tai pitäiskö aloittaa firman kanssa alusta....
Oma polla sen ratkaisee miten vastoinkäymiset käsittelee
Firma pitää osata myydä pois, kun tuntuu ettei jaksa tai kannata enää. HETI vaan lihoiksi, paskaako sitä elämää hukkaamaan turhuuksiin. Ja eikun uutta matoa koukkuun :)
Tai sitten pitää alun perin asennoitua yrittäjyyteen toisin. Tässä yksi esimerkki:
http://www.bookplus.fi/kirjat/sipilä,_jorma/osaajasta_elämäntyyliyrittäjäksi-4295196
Niin harvassa on toimiala jolla pääsee alkuun ilman starttirahaa tai muuta alkupääomaa..
Itselläni oli onni matkassa sen suhteen että asi isältä tarvittavat työkalut lainalle tai jopa jotain ilman,mutta eipä tuo riitä...alkavalla yrittäjällä on niin monia asioita yrittämisestä joista ei edes tiedä eikä osaa kysyä..tuo lienee suurin syy miksi takkuja matkalla tulee..myös allekirj.tullut.
Nyt tulee 15v täyteen firman pystyssä pitämistä ja hengissä ollaan eli jotain on tehty oikein vieläpä liikevaihdon monikymmen kertaistuttua alkuvuosien,mutta huom! kaikki on suhteellista niin myös liikevaihdot eli ei miljoonista kyse.
Itse aloitin työllistämällä itseäni ja sitä kesti 10v kunnes asiakaskunta oli niin suuri että henkinen jaksaminen tuli päätepisteeseen.
Kiitos perheelle joka herätteli ja pysäytti enenkuin jotain pahempaa olisi ollut tiedossa.
Yksi hengissäpysymisen iso tekijä on saattanut olla se etten ole koskaan ollut kunnianhimoinen koska silloin saattaa haukata ja ottaa liian suuria riskejä jolloin ollaan todella 50/50 onnistuuko kaikki.
Itseäni työlistäen olen tullut pisteeseen jossa kuin itsestään hyvä alkuaikojen tekemä työ on johtanut siihen että nyt työllistän välillisesti neljä muutakin.
Oppirahoja on maksettu matkalla n.200 tmk (35 te) mutta jostain se periksiantamattomuus kumpuaa..eloonjäämisvietti kait.
Näin jo kokeneemmallakin yrittäjäniällä olen yhä hakeutumassa yrittäjä- tms.koulutukseen..kumminkin on vielä paljon opittavaa esim.työnantajuudesta ja muista talouden suunitelmista plaa plaa.
Jaksamista nyt kaikille..muistakaa lähimmäisiä sillä saatatte tarvita heitä myöhemmin.
Sori, mä en nyt ymmärrä tätä sarajaaksola juttua ollenkaan, mutta asiasta alottaja puhuu. Ite yrittäjänä ns. eäonnistuneena voin sanoo että oma pelastukseni oli perhe. Ei se yrityksen kaatuminen maailman loppu ollut, mulla oli edelleen ne rakkaat ihmiset, jotka välittivät vaikeuksista huolimatta. Ei tämä maailma kaadu epäonnistumisiin, niistähän opitaan ja tiedetään miten tehdä toisin. Mutta joo talouhuolet ajaa monet ihmiset loppuun ja yrittäjyys ja sen tuomat huolet voi olla todella rankkoja. Omasta kokemuksetani viisastuneena voin nyt neuvoa muita, miten vältää karikot, mutta yrittäjä ottaa aina riskin ja joskus pistää siinä likoon myös elämänsä. Palkansaaja ei sitä ymmärrä koskaan.