Tuntuuko muista yksinäisistä sinkuista että parhaat vuodet on jo takana päin ja edessä päin ei näy mitään mikä voisi palauttaa entisen elämän ilon.
Itsellä on noin pari vuotta ollut koko ajan voimistuvat ajatukset ja tunne että tämä oli tässä,en pysty enää olemaan oikein mistään asiasta innoissani niin kuin ennen,ei ole asioita joita odotellessani ennen meni päiviä tai viikkoja täpinöissäni kun odotti jotain reissua tai muuta asiaa.
Nykyisin töissä käynnillä ei ole muuta virkaa kuin ajan kulu ja juoksevien kustannusten hoitaminen ansaituilla rahoilla.Kaikki mitä tarvitsen ja pystyn hankkimaan rahalla olen jo hankkinut ja ylijäämä rahoilla ei ole mitään järkevää ostettavaa.
Nyt olis helppo pitää sapatti vuosi,matkustella maailman ympäri,ostaa uusi hieno auto mutta entäs kun ei kiinnosta.
Muutama vuosi sitten ajattelin että kun yllä mainittuihin turhuuksiin on varaa niin minähän toteutan ne.Toisin kuitenkin näyttää käyvän ainakin jos tämä yksinäisyys ei hellitä,sillä muuta syytä en keksi tälle tulevaisuuden uskon romahdukselle.
Jos olisin muutama vuosi sitten lukenut oman ylläolevan kirjoitukseni muun kirjoittamana olis naureskellut ja kirjoittanut että hanki harrastuksia ja ota itseäsi niskasta kiinni niin kyllä se elä siitä rupeaa kirkastumaan,sillä vasta nyt saman asian kokeneena pystyn ymmärtämään kuinka voi elämän tarkoitus hävitä vaikka kaikki muut asiat onkin tosi hyvin,siis todella mallillaan poislukien naisen puutteen.
Ihmetyttää suuresti kuinka olen ollutkaan onnellinen lapsuuden sekä noin 15 yksinäistä vuotta aikuis iällä,ja mikä vei vasta nyt uskon huomiseen,onkohan tämä sitä neljänkympin kriisiä vai miehelle etuajassa tulevat vaihdevuosi oireet.
Netti deittailustakin koetin löytää helpotusta tilanteeseen mutta naisethan ovatkin niin hyviä selvän näkijöitä että eivät kirjoittele takaisin kun osaavat päätellä että minulta puuttuu monta asiaa jotka tuntuvat olevan niin in korkeasti koulutetuille naisille,sillä en ole hienossa ammatissa vaikka rahaa tulee ovista ja ikkunoista,en osaa kieliä,atk taidot on vain kohtalaiset,en harrasta viinejä,en ole viitsinyt matkustella kovin usein vaikka olisin pystynyt,en osaa olla naiselle klovni joka naurattaa joka ainut ilta ja sitten pahimpana vikana en hallitse kirjoitustaitoja virheettömästi,yhdys-sanat,pilkut,pisteet ,isot ja pienet kirjaimet eivät asetu oikeille paikoille,tämähän on todella tärkeä asia onnistuneelle elinikäiselle parisuhteelle.
Huh huh kylläpä helpotti kun sai edes jollekkin purkaa sydäntään,muuta keinoahan meistä usealla ei ole kuin tämä netti.
Itsellä on noin pari vuotta ollut koko ajan voimistuvat ajatukset ja tunne että tämä oli tässä,en pysty enää olemaan oikein mistään asiasta innoissani niin kuin ennen,ei ole asioita joita odotellessani ennen meni päiviä tai viikkoja täpinöissäni kun odotti jotain reissua tai muuta asiaa.
Nykyisin töissä käynnillä ei ole muuta virkaa kuin ajan kulu ja juoksevien kustannusten hoitaminen ansaituilla rahoilla.Kaikki mitä tarvitsen ja pystyn hankkimaan rahalla olen jo hankkinut ja ylijäämä rahoilla ei ole mitään järkevää ostettavaa.
Nyt olis helppo pitää sapatti vuosi,matkustella maailman ympäri,ostaa uusi hieno auto mutta entäs kun ei kiinnosta.
Muutama vuosi sitten ajattelin että kun yllä mainittuihin turhuuksiin on varaa niin minähän toteutan ne.Toisin kuitenkin näyttää käyvän ainakin jos tämä yksinäisyys ei hellitä,sillä muuta syytä en keksi tälle tulevaisuuden uskon romahdukselle.
Jos olisin muutama vuosi sitten lukenut oman ylläolevan kirjoitukseni muun kirjoittamana olis naureskellut ja kirjoittanut että hanki harrastuksia ja ota itseäsi niskasta kiinni niin kyllä se elä siitä rupeaa kirkastumaan,sillä vasta nyt saman asian kokeneena pystyn ymmärtämään kuinka voi elämän tarkoitus hävitä vaikka kaikki muut asiat onkin tosi hyvin,siis todella mallillaan poislukien naisen puutteen.
Ihmetyttää suuresti kuinka olen ollutkaan onnellinen lapsuuden sekä noin 15 yksinäistä vuotta aikuis iällä,ja mikä vei vasta nyt uskon huomiseen,onkohan tämä sitä neljänkympin kriisiä vai miehelle etuajassa tulevat vaihdevuosi oireet.
Netti deittailustakin koetin löytää helpotusta tilanteeseen mutta naisethan ovatkin niin hyviä selvän näkijöitä että eivät kirjoittele takaisin kun osaavat päätellä että minulta puuttuu monta asiaa jotka tuntuvat olevan niin in korkeasti koulutetuille naisille,sillä en ole hienossa ammatissa vaikka rahaa tulee ovista ja ikkunoista,en osaa kieliä,atk taidot on vain kohtalaiset,en harrasta viinejä,en ole viitsinyt matkustella kovin usein vaikka olisin pystynyt,en osaa olla naiselle klovni joka naurattaa joka ainut ilta ja sitten pahimpana vikana en hallitse kirjoitustaitoja virheettömästi,yhdys-sanat,pilkut,pisteet ,isot ja pienet kirjaimet eivät asetu oikeille paikoille,tämähän on todella tärkeä asia onnistuneelle elinikäiselle parisuhteelle.
Huh huh kylläpä helpotti kun sai edes jollekkin purkaa sydäntään,muuta keinoahan meistä usealla ei ole kuin tämä netti.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Turhan paljon korostat kirjoitustaitoa, ihan hyvin tuo sujui.
Nuo viiniharrastuskirjoitukset viittaavat että etsit vääränlaista seuraa. Toisaalta että itseluottamusta puuttuu. Ihmisiä naisetkin on, eivätkä hekään yksin halua olla.
Aja uudella autolla päin puuta, jospa sitten kiinnostaisi?
mikset lähtisi kaveriksi californian matkalle ensi kesänä? Olen suunnittelemassa matkaa californiaan viikoksi-kahdeksi, tarkoitus olisi matkustella greyhoundin bussilla ja kuvailla paikkoja sekä maisemia :)
Olen 43v. mies, elät vain kerran, ainakin täällä maan päälle.
ottakaa mut mukaan :). Voisin jatkaa siitä sitten matkaa e-amerikkaan vaikka loppuelämäkseni. On niin samat mietteet kuin ap:lla, vaikka tuohon 40-rajapyykkiin vielä aikaa onkin. Tuntuu, että on tullut pelattua kädessä olleet kortit - ja vieläpä hyvin huonosti.
elämähän on vasta alussa ;)
43v. ei ole vielä mitään.
No retreat, no surrender!
http://www.youtube.com/watch?v=MD3DdskaPhs
Biisi, josta olen pitänyt jo 16-vuotiaasta asti ja tulen aina pitämään.
On ihan tavallista pysähtyä 40:n ikävuoden tietämillä pohtimaan elettyä elämää ja tulevaisuutta. Puhutaan neljänkympinkriisistä mutta siinä voi piillä myös kasvun mahdollisuus ihmisenä. Yleensä ihmisestä tuntuu aina se eletty elämä siltä parhaimmalta ajalta vaikkei edes tiedä mitä ihanaa saattaisi olla vielä tulossa. Se "ihana" voi tulla kohdalle vaikka rakkaan uuden harrastuksen tai ihmissuhteen muodossa.
Olet kyllä aivan oikeassa siinä että parhaat vuotesi alkavat olla takana. Näin kohta viisikymppisenä olen sitä mieltä että miehen parhaat vuodet ovat 30-40, sen jälkeen alkaa rappeutuminen aluksi hiipien ja 45:n tienoilla koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.
puhuko! Mitä ihmeen luuseriasennetta täällä oikein on?
Niin kauan kuin on terve ja hengissä, niin kauan pitää
jaksaa olla uskoa elämään ja itseensä.
Sanoisin että parhaat vuodet ovat 3-4 (kolme viiva neljä.) Saa ulkoilla, leikkiä. Illalla tulee pikkukakkonen. Voi leikkiä Duploilla. Taitojen kehittyessä siirrytään oikeisiin Legoihin. YMpäristöstä löytyy jännittäviä ilmiöitä, esim. jäiseen mattotelineeseen jäätyvä kieli. Ei huolta miehen roolin toteuttamisesta 20 cm peniksineen, armeijoineen ja menestyksineen.
Kyllä ruumiin rappeutuminen alkaa jo ennen 30 vuoden ikää - katso vaikka maksimisyketaulukkoja.
Mutta onneksi lääketiede auttaa: Cialiksella seisoo aina. K50 diskojakin järjestetään. Ehkä bioinsinöörit keksivät jonakin päivänä ikuisen elämän.
että ruumis olisi kaikki kaikessa?
Vaikka sinulla olisi miten täydellinen vartalo tahansa, ei
välttämättä tarkoita sitä, että naiset olisivat
kiinnostuneita sinusta.
Ei se pelkästä kropasta ole kiinni.
On elämässä muutakin vain vartalo, raha, työ, naiset ja seksi.
Minä olen jo täyttänyt 40 olen nainen. En maistele viinejä, en kuuntele jazzia, en ole korkeasti koulutettu, ei tule rahaa ikkunoista eikä ovista. En ole matkustellutkaan, kun maailmassa ei ole edes kuin muutama paikka mihin ylipäätään haluaisin, jos olisi rahaa, aikaa pätkätyöläisellä olisi muttei rahaa....
"...ja sitten pahimpana vikana en hallitse kirjoitustaitoja virheettömästi,yhdys-sanat,pilkut,pisteet ,isot ja pienet kirjaimet eivät asetu oikeille paikoille,tämähän on todella tärkeä asia onnistuneelle elinikäiselle parisuhteelle."
Ilmankos niitä avioeroja tulee niin usein. ;)
Vastaus, kyllä tuntuu. Tänne avautumisissa vaan on se huono puoli, että kohta
nimimerkin takaa aletaan mesota et mee ny helevattuun täältä ruikuttaan alemman
tason kansalainen, tää palsta on tarkoitettu meille parempitasoiselle sakille.
Ja jos tällaista palautetta antava nimimerkki antaa ymmärtää olevansa
kirjoituksissaan nainen, niin se todellisuudessa luultavasti on karvapalliturilas
jolla ei nyt sillä hetkellä ollut parempaa tekemistä. Nää ny on tällasia tämmöset
palstat, täällä ei ole pankkikorttitunnistautumisipakkoa, sana on todellakin vapaa.
Ja voi tekeytyä keneksi haluaa, psykoottisimmat saattaa käydä useammilla
nimimerkeillä suurimman osan palstan "keskusteluista" itsensä kanssa.
Laitospaikkoja kun on rajoitetusti, niin mesuavat sitten täällä.
Ihmisen rakenteellinen kestoikä on 50 vuotta, ennenvanhaan mikäli siihen asit edes pääsi.
Näin ollen on normaalia että neljissäkymmenissä alkaa tuntumaan että tämä oli tässä.
Mutta kun itselläni alkoi jo ennen kolmeakymppiä tuntumaan samoin, hiljalleen elämän ilo valui pois ja jäljellä oli vain tasaisen harmaata.
Ilmeisesti kilpailuyhteiskunta arvoineen vei mehut ennen aikojaan, varsinkin kun en koskaan ole ollutkaan mitenkään kilpailuhenkinen. Elin siis väärässä ympäristössä väärillä arvoilla joita yh-aitini aivopesulla luulin omiksieni.
Vanhemmiten ymmärsin tämän ja aloin luovuttaa, siirryin yhteiskunnan outsideriksi millainen ilmeisesti luonnostaan olen aina ollutkin.
Tämä ei tarkoita mitään pultsaria vaan sitä että teen hommani mitä tarve vaatii mutta jätin nuo efohörhöilytouhut niille joille ne sopivat paremmin.
Henkinen tasapainoni ja onnellisuuteni on nyt huomattavasti parempi kuin ennen.
Johtopäätöksenä tästä projektista voisi vetää että kun elää jotain muuta elämää kuin omaansa niin ihminen voi aika huonosti.
koita vetää LSD:tä.. kuulostaa sen verran epätoivoiselta.. ehkä siitä saat rohkeutta pokailla muijia kadulta ja pääset vielä paneen niin eiköhän se elämä kirkastu.. toivottavasti sulla on vielä pärstä suht kunnossa? joku sanoi et pitäs koittaa elää vielä niin kauan kun naama ei näytä kukkakaalilta..
Kylläpä kuulostaa tutuilta fiiliksiltä vaikka olenkin aloittajaa iäkkäämpi ikisinkku mies joka on huomannut myös nettideitti hommissa samat asiat että tavalliselle vähäisen koulutuksen käyneelle duunarille naiset ei kirjoittele.
Varmaan siksi kun status ei riitä eikä ole niitä seksikkäitä harrastuksia joista voisi kehuksia nais tuttavilleen kuinka meidän matti teki sitä ja tätä.
itse olen vielä entinen absolutisti mutta nyt kyllä olen alkanut käytellä viikonlopun molempina päivinä alkon tuotteita,tosin vielä kohtuudella mutta eipä tiedä kauanko kohtuu käytössä pysyn sillä ei tosiaan ole minkäänlaista uskoa että pääsen vielä joskus irti yksinäisyydestä.
kyllä se vaan alkoholi auttaa ravintolassa kun lähestyt naista,vielä kun keksisi järkeviä jutun aiheita,sillä tuntia pitempään naiset eivät tunnu seurassani viihtyvän vaikka en vedäkään persekännejä enkä ole edes lihava tai muutenkaan ruma.Sitä kun ei tavan duunarille ole suotu niitä hyviä puheenlahjoja niin eipä siinä jää muuta kuin luu kouraan.
On tuntunut jo jonkin aikaa. Sitä pitää itseään hengissä vain, että voisi pitää itseään hengissä, ihan niinkuin jokin hiton lapamato, joka majoittuu jonkun suolistoon, että saisi imeä tämän käyttämää ravintoa itseensä, jotta voisi olla siellä suolistossa ravitsemassa itseään. Sitä ymmärtäisi, jos siellä pötsissä olisi edes disco, jossa voisi jorata, mutta kun ei.
noin, niin ajattele ihan rauhassa.
Juu ei se raha tee onnelliseksi. Joskus kun tienasin tosi hyvin ja tililä oli paljon rahaa niin sitä mietti et mitä rahalle tekee kun ei ole elämääkään. Vuokrat nyt makseli ettei kadulle joudu ja sähkötlaskun pitää maksaa et saa ruokaa tehdä. Loput rahat menikin sit ihan turhuuksiin. Siis mitä tekee rahalla jos ei ole rakkautta ja jos ei ole rakkautta niin ei ole mitään.
"Loput rahat menikin sit ihan turhuuksiin. Siis mitä tekee rahalla jos ei ole rakkautta ja jos ei ole rakkautta niin ei ole mitään."
Näin on. Turhuuksiin menee rahat. Eikä loppujen lopuksi paljoakaan iloa niistä turhuuhksista ole. Ainoastaan ilo siitä, että onhan sentään varaa niihin turhuuksiin. Ähäkutti! Ei kaikilla olisi varaa esim. monet perheelliset voi olla tiukilla raha-asioiden kanssa.
Vaikkapa jotain kaunista kesämaisemaa ihaillessa tulee vaan mieleen, että mitä iloa tästäkin on... ja vähän sama kaikkien sellaisten asioiden kanssa, joista pitäisi osata iloita, tulee sellainen olo, että onko tälläkään nyt niin väliä. Kai nämä on jotain masennuksen oireita...
Missäköhän nämä kuuluisat deitti-ilmoitukset sitten ovat, kun itse löydän vaan näitä miesten ilmoituksia: Nainen max 40kg, 188cm pitkä blondi, vähintään ekonomi koulutukseltaan, mielellään max 20v ja suostuu kolmanneksi pyöräksi. Luonnollisesti vielä neitsyt Erkon tai Herlinin suvusta......
"Missäköhän nämä kuuluisat deitti-ilmoitukset sitten ovat, kun itse löydän vaan näitä miesten ilmoituksia: Nainen max 40kg, 188cm pitkä blondi, vähintään ekonomi koulutukseltaan, mielellään max 20v ja suostuu kolmanneksi pyöräksi. Luonnollisesti vielä neitsyt Erkon tai Herlinin suvusta...... "
Aivan näin! Sitten joku Laasanen itkee, että naiset on nirsoja!
Ja tämän palstan "kiltit&rumat" miehet säestää itkun tyrskeellään täällä ja haukkuu maan rakoon niitäkin vähiä naisia, jotka heidät mahdollisesti voisivat huolia.
Silloin kun minulla oli ilmoitus ei siitä ole kukaan ollut kiinnostunut. Ehkä joku katsoi, mutta ei edes myyntityötä tekevät massapostittajat vaivautuneet viestimään mitään.
Eli klikkaa hieman useampaa ilmoitusta niin eiköhän sieltä ala löytyä asiallisiakin ilmoituksia. Ota se vaikka työtehtävätyyppisenä, eli etsi 10 sopivaa ehdokasta ja yritä myydä heille treffit.
Sunnuntaita kirjoitustaidoton 72!
Mulla on kuules melko samanlaiset tuntemukset kuin sullakin. Surullisen hupaisaa, että monet varmaan luulee, että elän kivaa elämää. Olen pärjännyt töissä, on taloa ja lemmikkiä jne. jopa kihlattu, mutta tuo tuntuu vähät välittävän tunteistani tai fyysisestä läheisyydestä tai yhteisestä tulevaisuudesta. Perhe on aina ollut haaveeni, viimeisimpää mies on saanut suunsa auki ja ei ole varma haluaako mitään lapsia koskaan. Ja itselläni on tietysti tässä viimeiset mahdollisuudet. Aitoja kavereita en tunne minulla olevan, viikonloput on ihan kamalia, niinkuin tämäkin. Tuntuu, että elämä on tosissaan ohi jo ennen 40 v syntymäpäivää. Ei ole mitään mitä odottaa tulevaisuudelta, matkat ovat ihan yhtä tyhjän kanssa - eivät tunnu miltään. Vaikka sormus on sormessa, tunnen olevani täysin yksin ja yksinäinen. Pelkään koko ajan, että jään kiinni töissä, kun en jaksa enää teeskennellä.
Savusilmä 72:lle senverran ettei se julkisivu sano mitään, ole itsellesi rehellinen ja ala elää elämääsi ennenkuin on myöhäistä. Parisuhde kuitenkin on kaiken aa ja oo, turha siihen on lapsia tehdä kärsimään. Valitettavasti itse tuhlasin elämästäni liikaa muiden odotusten takia. Nyt olen eronnut ja en etsi ketään, mutta jos osuu se oikea kohdalle, niin sit mennään
Monet meistä on mestareita pitämään julkisivut kunnossa kuinka loistavasti meillä menee.
Miten sinulla savusilmä72 onko jatkuva kysely päällä koska niitä häitä tanssitaan ja jokos se vatsa rupeaa pyöristymään.Todella ikävää utelua jos näin on sinunkin kohdalla.
Savusilmä sun lastentekoaika meni jo! Turhaan tuhlasit tärkeät vuodet väärän ihmisen kanssa. Kadut sitä loppuelämäsi. Jos oikeasti haluat perheen niin mene lapsettomuushoitoihin yksin, se voi olla ainoa mahdollisuutesi..
Kyseessä ei ole tunne vaan fakta. Olet elänyt paljon pidempään kuin enää elät. Parasta sinulle on hyväksyä se että olet nyt ja aina yksin. Et koskaan saa ketään. Yhtä yksin olet vain kuoleman hetkellä.
Mukavaa kesää!
No eipä ole kaikilla perheellisilläkään helppoa kun kuuntelin uutisen Pomarkun
perhesurmista.
Ei tuonut loppuelämän onnea vaimo ja neljä lastakaan.
Olen 10 vuotta vanhempi kuin aloittaja. Nainen. Avioeron jälkeen, kun suurimmat tunteet oli käsitelty, löysin uuden miehen. Sitä "iloa" kesti 3 vuotta ja sekin loppui jo 7 vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole ollut kuin kahviseuraa ajoittain tai jotakin sellaista.
Noin 5 vuotta sitten tuntui, että mistään ei enää tule mitään. Silloin jotenkin hävisi elämänhalu ja ilo. Taloudelliset vaikeudet, kaksi alaikäistä lasta ja pahimpana se rakkauden ja kumppanuuden puute. Ei voinut jakaa ajatuksiaan ja sitä tilannetta kenenkään kanssa. Oli pakko pärjätä yksin.
Olihan minulla lapset ja vanhempani, tuttuja jne.. mutta ei se kumppania korvannut.
Tilanne on sikäli muuttunut, että olen vaihtanut työpaikkaa ja alaa. Nyt tulee siis edes palkka säännöllisesti. Myös lapset ovat kasvaneet isommiksi ja toinen jo omassa kodissaan..... mutta...... se elämänilo ja toivo jostakin paremmasta puuttuu edelleen. Mikään ei kiinnosta. Mitään ei viitsi tehdä. Minnekään ei viitsi lähteä. Nettituttavuudet ovat kaikki jotenkin pettymyksiä, eivät sitä, mitä oikeasti etsin. Treffi-palstaa on kokeiltu parin vuoden välein, mutta siellä niin paljon samantyyppisiä profiileja ja paljon samoja nimimerkkejä kuin oli jo silloin monta vuotta sitten.
Ajoittain muutaman päivän tai muutaman viikon näyttää ja tuntuu jotenkin valoisammalta. Monta kertaa olen päättänyt, että nyt saa etsiminen riittää. Olkoon kaikki miehet. Vakuutan itselleni, että yksin on sittenkin parempi olla. Sitten ollaan taas samassa jamassa.
Oliko elämään tosiaan nyt sitten tässä? Nyt vaan ollaan ja odotellaan, että tulee se viimeinen henkäys...........
Se mukava turvallinen kumppani on edelleen vain kaukainen haave.