Mistä ystäviä ja elämän sisältö?
Olen 32-vuotias nainen Pohjois-Suomesta. Ongelmani ovat ystävien puute, kaipaus kotiseudulle ja elämän sisällön puute. Olen kotoisin Etelä-Suomesta ja siellä ovat kaikki sukulaiseni ja ystäväni. Muutin entisen avomieheni kanssa tänne pohjoiseen hänen kotiseudulleen vaikka parisuhteemme oli vaikea ja ongelmainen. Erosimme melkein heti, mutta jäin asumaan kuitenkin kyseiselle, pienelle paikkakunnalle. Kävin kurssia ja löysin sieltä ystäviä ja elämä uudella paikkakunnalla tuntui sujuvan hyvin. Kesän koettaessa löysin yllättäen rakkauden. Aloimme seurustella ja noin vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen asumaan. Olin innostunut muutosta, vaikka asumme melko kaukana keskustasta. Olen asunut tällä paikkakunnalla pian 3 vuotta ja sinä aikana olen ollut työelämässä vain yhden lyhyen jakson. Täältä on hyvin vaikeaa saada työtä. Avomiehelläni on paljon veljiä, mutta en ole saanut veljien vaimoista yhtään läheistä ystävää. Täällä käy harvoin ketään, vaikka olemme pyytäneet ihmisiä kyläilemään. Olemme aina olleet vieraille ystävällisiä ja minulla on aina tarjolla omatekoista tarjottavaa kahvipöytään. Olen monesti luottanut ihmisiin, kun he ovat sanoneet haluavansa olevan ystäviä kanssani ja pitävänsä yhteyttä. Olen aina saanut pettyä. Lupaukset ovat aina olleet sanahelinää. Meillä ei ole vielä lapsia, joita kyllä molemmat haluamme. Suren sitä, että tapaan minulle läheistä äitiäni harvoin. Äitini mies ei pidä minusta ja on sen osoittanut, joten en voi vierailla äitini kodissa. Avomieheni käy tällä hetkellä töissä, mutta tulevaisuus on epävarmaa. Mies ei halua muuttaa omalta kotiseudultaan mihinkään, mutta minua ahdistaa. Olemme puhuneet tilanteesta ja hän tietää, ongelmani ja että kaipaan kotiseutuani.
Rakastan miestäni hyvin paljon ja parisuhteemme on toimiva ja kaikesta keskustellaan.
Mitä teen tulevaisuudessa, jos työtä ei löydy ja ystäviäkään ei ole?
Olen 32-vuotias nainen Pohjois-Suomesta. Ongelmani ovat ystävien puute, kaipaus kotiseudulle ja elämän sisällön puute. Olen kotoisin Etelä-Suomesta ja siellä ovat kaikki sukulaiseni ja ystäväni. Muutin entisen avomieheni kanssa tänne pohjoiseen hänen kotiseudulleen vaikka parisuhteemme oli vaikea ja ongelmainen. Erosimme melkein heti, mutta jäin asumaan kuitenkin kyseiselle, pienelle paikkakunnalle. Kävin kurssia ja löysin sieltä ystäviä ja elämä uudella paikkakunnalla tuntui sujuvan hyvin. Kesän koettaessa löysin yllättäen rakkauden. Aloimme seurustella ja noin vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen asumaan. Olin innostunut muutosta, vaikka asumme melko kaukana keskustasta. Olen asunut tällä paikkakunnalla pian 3 vuotta ja sinä aikana olen ollut työelämässä vain yhden lyhyen jakson. Täältä on hyvin vaikeaa saada työtä. Avomiehelläni on paljon veljiä, mutta en ole saanut veljien vaimoista yhtään läheistä ystävää. Täällä käy harvoin ketään, vaikka olemme pyytäneet ihmisiä kyläilemään. Olemme aina olleet vieraille ystävällisiä ja minulla on aina tarjolla omatekoista tarjottavaa kahvipöytään. Olen monesti luottanut ihmisiin, kun he ovat sanoneet haluavansa olevan ystäviä kanssani ja pitävänsä yhteyttä. Olen aina saanut pettyä. Lupaukset ovat aina olleet sanahelinää. Meillä ei ole vielä lapsia, joita kyllä molemmat haluamme. Suren sitä, että tapaan minulle läheistä äitiäni harvoin. Äitini mies ei pidä minusta ja on sen osoittanut, joten en voi vierailla äitini kodissa. Avomieheni käy tällä hetkellä töissä, mutta tulevaisuus on epävarmaa. Mies ei halua muuttaa omalta kotiseudultaan mihinkään, mutta minua ahdistaa. Olemme puhuneet tilanteesta ja hän tietää, ongelmani ja että kaipaan kotiseutuani.
Rakastan miestäni hyvin paljon ja parisuhteemme on toimiva ja kaikesta keskustellaan.
Mitä teen tulevaisuudessa, jos työtä ei löydy ja ystäviäkään ei ole?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikö siellä voi käydä harrastamassa mitään? Kansanopistossa tms. Luulisi että joka kunnassa olisi edes joku esim. ompelupiiri tms.