Mulla on 3v lähtien ollut neurologinen sairaus,joka vaikeuttaa liikkumista, ja sen seurauksena olen ollut 55v elämäni yksin. Josta seurasi 20v sitten krooninen masennus-ahdihtuneisuushäiriö. Kaikki mas.lääkkeet kokeiltu, ilman tulosta,joten lopetin ne 2vk sitten. Oloni on viim. 20 vuotta ollut maanpäällistä helvettiä, eikä kukaan ota sitä tosissaan,vähiten lääkärit. En käytä alkoholia, Jatkuva yksinäisyys, kosketuksen puute,on pahinta mitä ihminen voi kokea. Jatkunut läpi elämän,siihen lisänä 10v jatkunut jokapäiväinen hermosärky. Pahinta on, kun olen pelkuri, eli en uskalla itseäni tappaa. Muuten tää olisi loppunut. Varmaan on muitakin saman kokeneita, kertokaa ystävät mistä saan apua? En jaksa enää elää.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eikö hermosärkyjä hoideta trisyklisellä masennuslääkkeellä amitriptyliinillä. Oletko kokeillut?
Luultavasti niistä lääkkeistä on kuitenkin jotain apua ollut, koska kirjoitat nyt lääkityksen lopetettuasi noin masentuneeseen sävyyn.
Oikeastaan sinua ei voi patistaa kuin lääkäriin. Mitä muuten päiviisi muuten kuuluu? Kuinka paljon neurologinen sairaus haittaa liikkumista tai osallistumista johonkin kodin ulkopuoliseen?
Kyllähän sinun jotain apua pitää saada. Olet selvästi masentunut ja suhtaudut pessimistisesti lääkäreihin, mutta lekurille kuitenkin patistelisin.
Mitä masennuslääkkeitä olet käyttänyt?
Olen käyttänyt kaikki masennuslääkkeet,mitä on. Eikä niistä olo muuttunut miksikään. Olenhan minä tämän takia psykiatrilla,ja muilla lääkäreillä rahdannut kymmeniä kertoja. He esittävät mas.lääkkeen vaihtoa,ja tää on siis jatkunut n. 20 vuotta. Koska ne ei auta,miksi enää niitä ottaisin,ja mulla on hermosärkyyn 2 eri lääkettä. Ja muuhun(ristiselkä) särkyyn 2 eri lääkettä. En pysty kävelemään kun n.20 metriä,kyynärsauvoilla. Ja yhtään kertaa ei pääse edes sitä,kun tulee eka tuijottaja vastaan. Ei tarvii sanoa,älä välitä,vaan ajatelkaa itse miltä se tuntuu,kun on kymmeniä vuosia jatkunut. Väitän, että suurin osa ajattelee minunlaisista,että natsien tuhoamisohjelmaan, katukuvaa pilaamasta. Mutta eivät uskalla ääneen sanoa.
Minä taas uskon, että suurin osa suhtautuu myötätuntoisesti, muttei sellaisia asioita osata tai voida ilmaista. Tuskin natsien tuhoamisohjelmilla tai muilla aatteilla on suurtakaan kannatusta ja ne harvatkin "natsit" ovat yleensä itse kaikkea muuta kuin mallikelpoisia saati täydellisiä. Yleensä pelkkiä isottelevia nilkkejä ja puolirikollisia.
Harmi, että koet, ettei masennuslääkkeistä ole ollut apua. Itse olen käyttänyt masennuslääkkeitä kohta 25 vuotta. En minä niistä parantunut ole, mutta jonkinlainen elämä ainakin mahdollistuu. Pahimman ne pitävät poissa. Vointini on aina romahtanut lääkityksen lopetettuani, joten enää en päästä sitä tapahtumaan. Monesti lääkkeet ovat loppuneet enkä ole saanut aikaiseksi uusia reseptiä - tai olen vain kokenut, että lääkkeiden syönti on turhaa. Kuitenkin olen aina ennemmin tai myöhemmin joutunut myöntämään, etteivät ne aivan turhia ole olleet.
Ymmärrän, että fyysisten vaivojesi takia on vaikeaa. Tavallaan joudut elämään jatkuvasti turhautuneena, tottakai sellainen masentaa ja kiukuttaakin. Jatkuva stressihän se on, fyysinen vaivaisuus ja sen kanssa ponnistelu.
Toivotan valoisia kevätpäiviä - kaikesta huolimatta!
Pystytkö kävelemään, ajamaan pyörällä ym. Ei varmasti ole hyvä sekään jos jatkuvasti saa kokea fyysistäkin särkyä. Kuitenkin koet että tuo kosketuksen puute aiheuttaa vielä enemmän tuskaa. Ei kaikki välttämättä tarvitse aikuisena konkreettista kosketusta. Olen ollut nimisissa ja ja nyt jo erossa yli viisitoista vuotta. Olen oppinut elämään kotona kehossa ilman suorannaista kosketusta. Nuorena kaipsin syliä, ja hellyyttä, koska en sitä lasena saannut. Nyt kun olen tullut sinuksi itseni kanssa, en oikeastaan kaipaa enää fyysistä läheisyyttä.
Olisin varmaan kumppanin sanut, mutta, mutta jotekin en koe häntä tarvitsevani. Minulle ihan riittää hyvät ystävät ja tuttavat joita tappaan päivittäin.
Onko niin että sinua surettaa, että olet olosuhteiden ja sairauden vanki ja olet sitten tuomittu "kohtalon kurjuuteen" ja mikään ei voi kohdallasi muuttua. Itse olen kyllä sitä mieltä, että ihan yskinin voi oppia elämään, mutta ei ole kyllä missään sanottu että sinä et voisi löytää vielä itsellesi puolioa ja elämän jakajaa.
Ei sinun tarvitse tehdä itsemurhaa. Sinulla on paikka ja suunnitelma, oma sellainen Taivaallisen Isän aivoittamana. Et ole sitä vain vielä löytänyt.
Onko sairautesi sellainen, että paikkakunnalla ei ole toisia samanlaisessa tilanteessa olevia saadaksesi vertaistukea. Pärjäätkö arjessa yksin? Onko sinulla harrastuksia ym.
Onko outoa jos lääkärit eivät sinua usko. Kerro vielä tarkemmin, mitä voit tehdä ja mitä et. Jospa löydämme ideoita ja oivalluksia, miten auttaa sinua jaksamaan eteenpäin.
Kun on paljon paikallaan ja on särkyjä niin varmaan ´tuo kosketuksen ja läheisyyden tarve on konkreettisempi.
Onko niin että sinua masentaa tuo fyysinen rajoittuneisuus: et voi liikkua niin kuin haluaisit ja myös kipu. Tuo tunne että ihmiset halveksivat on sinulle itsellesi totta, mutta suurin osa ei todellakaan ajattle että siinä menee jokin kummajainen. Sinä et ole päässyt vielä sairautesi kanssa sinuksi ja et ole sitä hyväksynyt. Mikälin niin olisit, niin välittäisit piut paut, mitä toiset ajattelvat. Masennuslääkket eivät sinua auta, koska et ole psyykkisesti sairas vaan nuo elämään alakuloa aiheuttavat asiat masentavat mieltäsi.
Onko sinulla mahdollista hankkia jokin sähkölatauksella kulkeva ajopeli. Ainakin sulaaikaan voist huristella sillä. Vai ajatko mieluummin autolla? Voi kun oppisit nyt todella hyväskymään tuon asian, että liikuntarajoitus on osa elämää aj se ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä. Ei se ole este myöskään löytämästä elämänkumppania.
Itsetuntosi pitäsi saada kohenemaan. On hyvä että olet sen verran jämäkkä mies että et ole alkanut etsimään apua päihteistä. Se on paljon se. Kirjoittelemien nettiystävien kautta antaa monelle kontakteja ja riakastuttaa elämää.
Kiitos hyvin paljon kaikille,jotka on vastanneet viestiini. Kyllä pystyn harrastamaan kuntosalia,vesikävelyä. Liikkumaan autolla. Ja se on totta että en yli 50 vuoteenkaan ole hyväksynyt sitä että on liikuntavamma. Luulen,että alkaa olla viimeset ajat hyväksyä sen,mitä en voi muuttaa. Silti tuntuu hyvin pahalta,kun naiset suhtautuvat kun ilmaan, eli minua ei ole. Maksullisissa olen käynyt pitkälti yli sata kertaa, jää vain paha mieli ja menee rahat. Nyt kun masennus on jatkunut 20 vuotta, aletaan tosissaan kokeilla,millä se ainakin osittain paranisi. Menen ensi viikolla masentuneitten ryhmään,josko sieltä jotain löytys. Ja kyllä osa on itse kuviteltua, että ihmiset halveksivat. Olen kunt.paikoissa nähnyt pahempia onnetomuuksien seurauksia,he ovat hyväksyneet sen,ja isolla osalla on terve puoliso. Tää ei kyllä ole itsekehua,mutta en kuulema ole ruma ulkonäöltäni,ja olen aina selvinpäin. Vielä kiitos kaikille,jotka viesteillään yrittävät auttaa.
En halua aliarvoioida ongelmaasi. Jotenkin ongelmasi on enemmänkin itsetuntosi puolella ja jotenkin ihmisyys on isnulla hukassa. Tuokin että ostaa seksiä tuo sen esille: et arvosta omaa ihmisyyttäsi, et myöskään toista. Sinulle seksi on vain tarve, joka pitää tyydyttää. Ei ihme että jää sieluun "paskan maku", kun halventaa itseään ja halventaa toista. Kun odottaa hellyyttä toiselta itselleen, pitää psysyä antamaan sitä myös terveellä tavalla. Sinulle " yksi ihmisyyden herkimpiä ja kauniipia asioita kuin eroottinen läheisyys naisen ja miehen välillä voi olla vain kauppatavaraa.
Ei ihme jos naiset vaistoavat sinussa tämän. Syy onkin sinun sielussa ei niinkään liikunallisella ja fyysisellä puolella.
varmaan hyvä lähtökohta on tuo masentuneiden ryhmä. Kunpa saisit puhuttua näistä ihmisen syvällsisitä asioista jonkun hyvän ja kokeneen miesterapeutin kanssa.
Onneksi ihminen voi kasvaa ja ikä ei oel este jos järki ja ymmärrys pelaa.
Kiitos vastauksesta,mutta siinä oli hyvä esim. siitä, kun puhuu asioista joista ei tiedä mitään. Mistä sinä tiedät,että ihmiset on mulle kauppatavaraa? Onko sinulla ollut yli 50v käytännössä 100%liik.vamma. Jos olet terve, ei kannata paljon neuvoja jaella. Kun itse tiedän, että satoja kertoja on naiset kohdelleet kun spitaalista, sen jälkeen kun ovat vammani huomanneet. En millään usko,että he sen takia,kun vaistoavat minusta, että tulen kohtelemaan heitä kauppatavarana. Miten itse tekisit jos olisi sama liik.vamma? Kyllä minä olen maksullisia naisia,pää-asiassa Thaimaassa, kohdellut jopa niin hyvin,että monet on sanonut, kun kaikki asiakkaat kohtelisi heitä samoin. Kumpi tässä, minä heitä,vai he minua käyttää hyväksi? Silläkö tää ammatti loppuu,jos minä lopetan maksullisissa käynnin. Herran jumala,mutta on lapsellista. Sinun on ilmeisen helppo saada naisia,kun he varmasti sinusta vaistoavat, että siinä on mies,siis jos olet mies,joka tietää ihmisyyden herkimmät puolet,ja kauniimmat. En tarkoita tätä sinulle loukkauksena,mutta kun on omat kokemukset,mitkä on,eikä ne miksikään muutu.
"" Sinulle " yksi ihmisyyden herkimpiä ja kauniipia asioita kuin eroottinen läheisyys naisen ja miehen välillä voi olla vain kauppatavaraa. ""
Miehenä en voi sietää tällaisia kukkahattuilijoita. Todennäköisesti olet nainen, joka ei ymmärrä kuinka mies on rakentunut.
Kerta kaikkisesti, nimimerkki Muutos, et ymmärrä sellaista asiaa kuin sukupuolivietti.
Helppohan naisen on puhua kauppatavarasta, kun mieheltä edellytetään työssäkäyntiä, vaikka yhä suurempi osa miehistä on työelämän ulkopuolella. Kiitos koneiden ja tekniikan, joka vapauttaa ihmisen työstä.
http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/101012-schatz-ja-seksistä-maksaminen
Pariutumismarkkinat ovat julmia, kylmiä ja eläimellisiä kaikesta sivistyneestä kaunopuheesta huolimatta. Pienituloiset miehet ja epäviehättävät naiset jäävät ulkopuolelle.
Ei miehen ulkonäöllä ole mitään merkitystä pariutumismarkkinoilla. Naisen ulkonäöllä on paljonkin merkitystä.
Miksi tällaiset itsestäänselvyyden kiistetään haihattelijoiden toimesta. Helppohan se naisena on elää romantiikan ja hattaroiden maailmassa. Todennäköisesti itsekin olet nuorena paneskellut baaritappelijoiden ja euroopanomistajien kanssa.
Sitä paitsi on minullakin ollut 18 vuotta syvä masennus, johon eivät lääkkeet tehoa. Mitä helv€tin hyötyä jostain komeudesta on, kun sisältä on kuitenkin täysin kuollut, eikä mitään lahjakkuutta millään elämänaluella ole. Olen vain jokin saatanan sirkuspelle kaikille.
Olkaa sitten yksin ja puristkaa aidanrakoon. Olen takuulla mieluummin yskin kun rupean kenenkään räkäkupiksi ja panopuuksi. Hyi hitto jo ajatuksenakin sentään.
Jättäkää ainakin ruhaan alaikäiset teinitytöt ja köyhien maiden ihmiskaupan uhrin.
Sorry vaan, mutta hakkikaa vaikka se pumpattava Barbara.
Toteuttkaa sitten viettiänne, mutta jättäkää naiset, rauhaan.
"Jättäkää ainakin ruhaan alaikäiset teinitytöt ja köyhien maiden ihmiskaupan uhrin. "
Jätä itse meidät rauhaan pedofiilisyytöksinesi. Ei sairaus tarkoita sitä, että olisi pedofiili. Itse olet noita.
Mitkä ihmiskaupan uhrit? Oletko joku telaketjufemakko, joka ei uskalla öisin liikkua ulkona vaan elää jossakin hattaramaailmassa hienostoalueella? Mitä sinä tiedät mistään ihmiskaupasta? Ei kaikki ole totta mitä poliitikot puhuvat.
Sitä paitsi en ole mikään thaimaanmatkaaja enkä muutenkan suosi heikossa asemassa olevien hyväksikäyttöjä.
En minä hakkaa vastaantulijoita tai ahdistelele teinejä, vaikka niin kovasti kiljut pedofiilisyytköksiäsi!
Tää tekstiä mitä minääkin ymmärrän, johon voi samaistua. Antaa vaan aggressiolla
tulla tuutin täydeltä, johan tuota hömppähumpuukia tulleekin joka mediasta korvia
myöten täyteen. Todellinen maailma hömppähumpuukin ulkopuolella on vain kovin
erilainen, kylmempi, julmempi paikka. Ehkäpä joillekkin on parempikin seilata siellä
seassa silloin tällöin vihasta voimaa ammentaen, kuitenkin niin ettei anna sen täysin
hallita elämäänsä.