jätetä ikävöinnin takia, no ei tietenkään muuten tulee oikeesti hulluksi.Niinpä niin voihan sitä jatkaa sitten huomenna sitä ikävöintiä, kyllä tää palsta pysyy pystyssä ilman minuakin, kun eihän se ikävä ikävöimällä lopu kuitenkaan.Muistakaa harrastukset hyvät "immeiset" ja hyvää yötä ja kauniita unia hänelle ja muillekin.En nyt linkittele mitään iltalaulua tähän, kun ei vielä ole edes ilta, mutta laulakaa vaikka itse jotain mielibiisiä samalla ajattelette sitä ikävöintinne kohdetta, niin tulee parempi fiilis eikös? niinpä aion tehdä itsekin.
Eihän harrastuksia...
vaik en osaa laulaa
25180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
No ei jätetä, ei. Mut ois ollu kiva tietää se sun mielibiisi kuitenkin....?
Kerkeen vielä vastata tähän...niitä on aika monta, mutta jos nyt pitäis joku heittää,niin vaikka...souvareiden "kadotaan", mutta niitä on niin paljon kun olen musiikin suhteen kaikkiruokainen, tuo nyt vaan tuli äkkiä mieleen.
naiset pyörii niitten ympärillä jakelemas puh.numeroitaan.ja ketut,sanon minä!
Ethän sä oo menossa pois..... oikeesti.
piti kääntyä takaisin kun tuli vieraita, joten harrastukset jäi tältä illalta :(
Mun ei kannata mitään harrastaa, kun olen niin huono kaikessa. Ja ulkonäkö on sellanen ett on parempi kun pysyn jatkossakin kotona pois ihmisten keskeltä. On tuota aivan tarpeeks saanut kuulla "kohteliaisuuksia" ulkonäöstä muutenkin, enkä lisää enää tahdo joutua kuulemaan. Lukemista onneks voi harrastaa kotona, ei tarvitse mennä minnekään. Huvin vuoksi tänne kirjotan, ei ole ketään sellasta olemassakaan jota voisin ja saisin kaivata. Ainoa romantiikka mun elämässä löytyy kirjoista. Laulaa en viitsi edes yksinäni, koska en osaa. Musiikkia pystyy onneks kotona kuuntelemaan, eipä yksinäisenä tule mentyä konsertteihin. Joskus kävin yksin elokuvissa, kun ei ollut kavereita, mutta sekään ei innosta, kun kaikilla muilla siellä olijoilla on kavereita mukana, olo on vain kuin orvolla pirulla helvetissä ja tuleehan noita elokuvia telkkaristakin.
Kulta,
Olet juuri päinvastainen kun kirjoitat.
Sinulla on sävelpuhtaudeltaan ja äänensävyltään todella nätti ääni.
Olet komea mies
Pidä sinusta ja sinä pidät minusta
Olet ihana juuri tuollaisena mikä olet.
Ja höpö höpö, täällä myös yks "orpo piru" on ikävissään, kun suhde menee päin prinkkalaa... Mä oon mennyt yksin vaikka mihin, kun aina se toinen osapuoli tuntuu olevan jotenkin estynyt, enkä ole miettinyt yhtään, että miltä näytän :)
No, nyt täti tais erehtyä ja pahasti. En mä mies ole *kurkkaa varalta housuihinsa* Mä olen naispuolinen henkilö, valitettavasti
No yksin sitä minäkin oon, vaikka olis ollut tarkoitus ollut lähtee tuonne ihmisten ilmoille, mutta tässä istun ihan itekseni ja kohta rupeen tuhiseen tohon sängylle ihan itekseni, ja joo hiukan on tullut kaapiteltua, mutta nukuttaapahan paremmin, ja mitäs sitä viemäriin kaatamaan noitakaan, kun hukkaan olis vaan siellä mennyt.Harrastusiltakin jäi, mut mitä sen on väliäkään, kuten tällä elämällä yleensäkään.Elämäntehtäväkin suoritettu...lapset tehty, so what.Mikäpä enää kiinnostaa, ei ole tuota telkkaria tullut katottua moneen kuukauteen, sama karhuvaara siellä aamulla kuitenkin on, eikä maailman tapahtumissakaan oo mitään mistä sais kiksejä.Kuka on sanonut että miehillä elämä on helppoo, ei tosiaan, ehkä helpompi luovuttaa, ei mitään muuta...
En kyllä ikinä eräästä ihmisestä noin ajattelisi... ja etenkään noi kohtelisi.
Ja taas höpö höpö, oisko siinä mies sit parhaimmassa iässä? On siis aikaa jo itselle? Mäkin vähän kaapittelin, mut lohtua pitää aina vähän olla :)
parhaimmassa, ja parhaimmassa rupee tuo viiskymppinen lähenemään vähän liiankin kovaa kyytiä, ja tuntuu että elämästä se paras osa jää kokematta, niin se varmaan jääkin, kun sen jo itse myönnän.
Ja höpsis, itse olen neljänkympin paremmalla puolen ja lapset jääneet saamatta, mut silti elämä haastaa mukaan, ole onnellinen sulla on perhettä ympärillä ja maailma, mulla vaan se maailma :)
No lapset käy kerran kolmessa viikossa, viikonloput, no onhan se.Mut maailma on vielä näkemättä, vasta amerikan mantereella päässyt käymään, mutta rahakysymyksiähän ne kuitenkin...
Sulla on sentään lapsia, mulla ei ole niitäkään, kun ei ketään koskaan tullut kohdalle. Ehkä oli tarkoituskin ettei mulle lapsia ja perhettä tullut, eikä edes sitä miestäkään. Itse en kaapittele, kun on sitä touhua joutunut nuorempana näkemään, mutt en mäkään mikään absolutisti ole. Tiedä vaikka juon joskus itseni hengiltä, niin kuin monet on tehneet tässä maassa. En mä aio vanhaks elää, kun ei siinä ole mitään mieltä. Mitä sitä tätä yksinäisen elämää kituuttais vanhaks, kun tietää ettei ystäviä tule ikinä olemaan, koska ei ole ennenkään ollut ja kukaan mies ei musta kiinnostu, koska ei musta ennenkään kukaan ole ikinä ollut kiinnostunut. En tiedä mikä mun elämäntehtävä on, ehkä mulla ei ollutkaan mitään tarkoitusta ja tehtävää tässä elämässä. Jos ei muuta hyvää löydy, niin enpähän ole pilannut muitten elämää, pelkästään omani. En tiedä onko kellään nykyään helppoa ja mitä se helppo elämä on. Itse en nykyään enää halua mennä ihmisten keskelle, koska on tullut liian paljon huonoja kokemuksia kohdalle. Musta on tullut entistä arempi ihminen kaikkien kokemusten jälkeen, en luota enää muihin ihmisiin.
Se on totta, että kipeiden kokemusten jälkeen ei enää niin vähässä kummassa antaudu tunteiden vietäväksi ja luota toiseen ihmiseen. Mut ei anneta niiden pimentää omaa mieltä. Yksin tähän maailmaan tullaan (ellei ole kaksonen :) ja sieltä lähdetään, maailmasta voi nauttia eri tavoin eikä surkutella sitä ,että mulla ei ole ketään.Yksin kannattaa myös opetella elämään ja olemaan, sillä voi löytää siitäkin ne hienot puolensa parisuhteisiin nähden.
Ehkä tuo pätee sun kohdalla, mutta omalla kohdalla olen päätymässä siihen lopulliseen ratkaisuun, koska mulla ei ole mitään syytä elää vanhaksi. Ei maailma yhtä ihmistä kaipaa, eikä mun elämä paina missään vaakakupissa minkään vertaa. Vielä yritän läheisten vuoksi jaksaa, mutta sitten kun aika heistä jättää, niin mulla ei ole sitten mitään syytä jäädä tänne. Mä en ikinä sopinut mihinkään paikkaan, en koskaan kelvannut yhdellekään ihmiselle, niin mitä järkeä mulla on olla yleensä edes olemassa. Se on oikeasti hienoa, että jotkut jaksaa elää elämäänsä täysillä vaikka sattuisi mitä tahansa kohdalle, toiset eivät vaan jaksa. Ei meitä ihmisiä ole luotu samasta muotista, toiset on luotu paremmasta ja toiset, kuten mä, huonommasta muotista.
on yksinasumisessa hyvätkin puolensa...saa siivota silloinkunse tuntuu sopivalta, ei tarvitse riidellä kuin omantuntonsa kanssa, saa syödä sitä ruokaa joka itselle passaa ja milloin.Saa päättää kaapin paikan itse, saa mennä ja tulla vapaasti, ei tarvitse selitellä ylitöitä yms.paljon hyvää, mutta tosiasiassa kuitenkin jokainen kaipaa toista ihmistä lähelleen, ainaskin jollain lailla.Onko se sitten hyvä ystävä, mut jotain kuitenkin.
Tuo on aivan totta. Eipä kukaan taida haluta ihan yksin koko elämäänsä olla.
Jokaisellahan on itkunsa, aikani kaipaan sitä, jonka kanssa olisin halunnut olla ja jatkaa yhteistä elämää. Itse en ajattele siten, että minua tuolla mitenkään sen kummemmin kaivattaisiin, sen kun taaperran eteenpäin ja nautin elämästä muutoin. Onhan sitä tutkittu ja hutkittu, että tämä mielen tasapainokin johtuu vaan aivojen välittäjäaineista ja niiden välittymisestä, että vika onkin siis fyysinen, joka voidaan korjata. Eli apua asiaan voi löytyä, mut nyt kutsuu mua nukkumatti eli hyvää yötä kaikille!
kiitos ajatuksia herättävästä ketjusta.
Eipä mun elämä lääkkeitä syömällä kummenis, niin turha on mennä lekurille. Olisipa minunkin elämä noin huoletonta ettei tarvi kenestäkään huolehtia ja huolta kantaa. Pitäisin huolta vain itsestäni ja paskat nakkaisin muista ihmisistä. Se on varmaan mahtava tunne, kun saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa, eikä tarvi muista ihmisistä välittää. Sulla on mahtava elämä, olisipa mullakin noin helppoa kuin sulla ja noin vapaata kuin sulla on.
Mä en ainakaan halua. Olen näin vanhemmiten alkanut kaivata toista ihmistä vierelleni jakamaan iloja, suruja ja hellyyttäkin. Vaikka en ole varma osaanko kovin helposti kenenkään kanssa asua. Mutta voihan sitä tapailla muuten.
Niin eihän sitä tarvitse asuakaan jatkuvasti saman katon alla, voi käydä erilaisissa tapahtumissa, yhdessä elokuvissa, mitä vaan mieleen sattuu tulemaan, keskustelukaveri jonka kanssa voi jutella kipeistäkin asioista luottamuksella.Näitä juttuja ihminen kaipaa.Ja tietysti välittämistä ja läheisyyttä.