Jossa osapuolet hyvästelevät toisensa, tällä kertaa lopullisesti...
Kirjoita runo kielletystä rakkaudesta
kaikki loppuu
282183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
En ole runoilija?!?
Ainakaan minä en ala sellaista runoa rustaamaan. Minusta sellainen ei sopiva hyvästijättötapa yli 18-vuotiaalle henkilölle. Sanoako hyvästit netissä nimettömänä, nimettömälle kysyjälle(?) - Ei, niin en asioitani hoida.
(Muut tehkööt niin, jos haluavat. Järkevä tapa kommunikoida se ei kuitenkaan ole.)
En tee päätöksiäni asioista minkään NETTIKESKUSTELUJEN saatikka tämän palstan pohjalta. En pidä itseäni täysin ehdottomana ihmisenä, jo ikä on opettanut pois mustavalkoisuudesta.
Eniten minua täällä suututtavat ihmiset, jotka OVAT TIETÄVINÄÄN kuka kulloinkin on tälläkin palstalla äänessä, vaikkei juuri kukaan kommentoija käytä rekisteröityä - tai edes samaa nimimerkkiä. Sekin ärsyttää, että vuosia sitten päättyneen pinnallisen tuttavuuden pohjalta, jotkut henkilöt ovat arvaavinaan (yleensä negatiivisessa mielessä), mitä joku entinen tuttava ajattelee.
Niin kauan kuin keskustelijat eivät esiinny tällä palstalla koko nimellään eli etu-ja sukunimellään, asuinpaikkansa kertoen,
en pane tälle palstalle paljoakaan painoa. Kauniisti sanottuna tämä palsta on minusta harmitonta höpöä.
Joku kaunis päivä ylläpito mulkkaa sivut sellaiseen muotoon, että kaikkiin vanhoihinkin vuosien saatossa kerääntyneisiin viesteihin tulee nimi ja osoite näkyviin. Jää oottelemaan sitä päivää.
Siis runo aiheena "Kielletty rakkaus". Ok, yritän.
Sairauden uuvuttumat vartalot toisiinsa kietoutuneena.
Aamuauringon kelmeä valo ja aamukahvi myöhässä.
Hiljainen kuiskaus."Miksi?"
Olemmeko me tunteneet toisemme?
Kuka rakasti ja ketä?
Lopulliset hyvästit ovat sanattomia.
Katkeransuloisia kuiskauksia.
"Jää hyvästi ihana rakkaani.
Me emme enää tapaa!"
Tulin luoksesi, nyt viimeisen kerran. Olit päivällä tekstannut, että haluat jutella.
Ymmärrän tämän, emmehän voi missään muualla koskaan yhdessä näyttäytyä.
Huone 223, olet taas siellä, sama huone, jossa olen monta kertaa kanssasi rakastellut.
Tunnen sisälläni, tämä on viimeinen kerta kun tulen tänne, et enää minulle tekstaa tai soita.
Kolkutan ovelle, mietin itseksi, pyydätkö edes sisään. Toinen koputus, kuulen askelia,
näen kun kahva kääntyy ja kuulen kun lukko aukeaa.
Seisot siinä edessäni, yhtä komeana, kun silloin ensi kertaa sinuun siellä portaikossa rakastuin.
Tuijotat minua silmiin. Minusta tuntuu kun olisi alasti, olisit repinyt vaatteet päältäni... on niin alaston olo.
Mittaat minua katseellasi etkä sano sanaakaan..tärisen.. ja odotan.. koska se tulee.
Sitten avaat suusi, tiedäthän, olen varattu, olen ollut sitä koko ajan. En voi sinua enää tavata,
vaikka pidän sinusta kovin.
Yritämme kotona yhdessä vielä. Minun on hyvästeltävä sinut lopullisesti nyt, tiedätkö emme enää koskaan tapaa vaikka sinua rakastin hyvin paljon.
Yritän hymyillä, kyyneleet virtaa silmistäni, mutta hymyilen silti. Tulen viimeisen kerran lähellesi, otan kädestäsi kiinni kaksin käsin ja sanon: "Rakkaani, teet varmasti oikein, toivotan sinulle kaikkea hyvää
ja onnea elämääsi ja rakastan sinua ikuisesti...
Irrotan käteni kädestäsi... ja otan pari askelta taaksepäin... vilkutan hyvästiksi... ja katoan hotellin loppumattoman pitkältä tuntuvan käytävän suojaan...
Sinun tekstissäsi oli novellin aihetta. Itse en kirjoittanut omasta kokemuksesta. Kirjoitin vaan sanoja, mitä tuli mieleen aiheena "Kielletty rakkaus". Se ei edes ollut kunnon runo. Kunhan oli jotain.
Surumielinen runosi kosketti syvästi,, arpista sydäntäni,, Miksi?
No, minäpä en voi kielletystä rakkaudesta kirjoittaa,
koska en petä fyysisesti. En harrasta kahta fyysisesti intimiiä suhdetta yhtä aikaa enkä ole ikänäni tavannut ketään hotellihuoneessa.
Mahtaa olla raastavaa YLLÄPITÄÄ FYYSISTÄ SUHDETTA useampaan kuin yhteen yhtä aikaa. (Minun moraalini ei siihen venyisi.)
Se oli ehkä sen takia koskettava, koska kielletyssä rakkaudessa on sanattomuutta, että lopullisia hyvästejäkään ei ehkä sanota ääneen. En tiedä, mutta voisin näin kuvitella. Koska tämä kielletty rakkaus on alunperinkin ollut kiellettyä, niin ehkä myös sanat ovat kiellettyjä. Kyse on tavallaan sairaudesta, koska ihmiset ajautuvat tunnemyllytykseen, joka satuttaa heitä ja he ovat sairastuneet siitä. He tuntevat voimattomuutta.
Ei runoilijalle voi aihetta noin tarkkaan määritellä.
Kirjoitin ja tai aloitin, mutta sit klikkasin väärin ja hävisi.
mutta . kirjoitan vielä ja se loppuu toiveikkaammin, rakkaus ei ole kiellettyä..
Voi ei. emme toisiamme saa. ajan kanssa mä susta kielletystä luovun, kun tajuan sun olevan onnellisempi ilman minua, voi sua, kun mä sua niin kaipaan.
En ole eläessäni ketään kaivannut näin paljon kun sinua ja joudun sinut ajatuksistani antamaan pois, koska tämä on on niin väärin... kaikkia kohtaan. Miten tästä toivun, en tiedä. Vaikeeta on.
kuin homo pingviinit, meidän rakkaus
on kiellettyä
Homorakkaus ei ole kiellettyä. Edes pingviineiltäkään.
Vai onko kirjoittaja homo, ja kertoo minulle että minun ja hänen rakkaus on kiellettyä...?
Hirrrvee kriitikko iski nyt. En ossaa sanoa.
Ei tartte vastata.
Luulen että tiedän. Rakastamme ihmistä ei sukupuolta.
elämästäsi! :)
Palaan tähän illalla... :) Tuntojeni tuskissa taas.
sä tunkeuduit mun sydämeen,
loihdit kaipuun elämään kiireiseen,
en silmiäsi unohtaa enää voinutkaan,
ne elivät päivissä ja keskellä unimaan,
päästää irti vähitellen tahtoisin nyt,
on sydämeni aikaa myöten väsynyt,
jää hyvästi rakkaani, mun jatkettava on,
jää suru, niin syvä ja lohduton.
Apua, miten kaunis ja koskettava, huh huh.
Tiedätkö, olin juuri aloittamassa elämänrunoani, mutta ehdit ensin... Mitä tämä on? En ymmärrä...
Elämäni.
Lapsuuden onnellisen sain,
muistoja kauniita, asioita yhdessä.
Mikä onnen muutti, sitä pohtinut olen liikaa,
tuli mustat vuodet, kärsittiin hiljaa.
Väkivaltaa repivää, sitä siedin, en muuta voinut.
Sitten tapasin hänet, nuorena, rakastuttiin,
perustettiin yhteinen koti, kaikki hyvin?
Päällisin puolin, mutta sisällä tyhjää,
menevää menoa, mammonaa.
Tottumusta toiseen ja vauhtisokeuteen.
Tuli suruvudet taas, elämä näytti nurjaa,
surin ja kärsin... mietin, miten jaksan.
Eipä ollutkaan siinä kaikki,
liiton voima ei kannakaan, lähdetään erilleen.
Vuosien tunnelama, en edes halua ketään
en kertakaikkiaan, liian kipeää, parempi olla yksin.
Olen jo satasivuisen kirjani sivulla, puolet,
haahuilen tunteissani, soudan ja huopaan,
mitä tekis, minne menis, ollako vai ei olla.
Myrskyä ja tyyntä... mieli... tunteet hukassa
olenko rakastunut.. onko minulla kerrankin lupa olla,
vai menekö kun simpukka kuoreen...?
Sitä pohdin.
Sivut kirjassa vähenee.. vääjäämättä, tiimalasi tiputtaa,
tunnen elämän rajallisuuden, myös kohdallani.
Onko minulla koskaan oikeutta onneen...?
Kirjoita sinäkin elämästäsi...
Minulla iso ja kaunis talo
On kruunut, kynttilät ja kranssit
Ja coortyaardi ja backyaardi
Mutta talossani on kylmä
Siellä asuu viha ja välinpitämättömyys
Siellä kysytään syytä
Ja etsitään sitten syyllistä
Minun talostani on katoamassa ilo
Koska iloa ei voi pakottaa
Ei rahalla, järjellä tai vierailla syillä.
Ei ole kiellettyä rakkautta
On vain rakkautta, jota tukahdutetaan
Turhaan
Tulin silloin elämääsi kun talosi kylmeni
Hymyilin ja toin hämmennystä elämääsi
Katseen lämmöllä tiesimme paremmasta
Mutta jatkamme yhdessä sen haaveilemisesta
Ylitse kaikien odotusten olen vielä läsnä Viivyn hetken vielä tässä, olen lähtemäss
Ollut ei este ikä mulle sainko edes ystävän
Itken koska kuulen sydämen särkyvän
Juoksen kauemmaksi et ottanut omaksesi
Rikottu olen mussukasi,olisit elämäni.
Jaa
Älä sano hyvästi
Me kohdataan vielä
Niin on tarkoitettu
Silloin se on sallittua
New me and you..
T:T
En osaa kirjoittaa runoja.
En hyvästele ketään anonyymipalstalla.
Ihmettelen vaan ihmisten tarvetta vääntää peistä täällä.
Haukkua, moittia ja halveksia.
Eikö oo mitään muuta elämässä.
Minä toivon valoa sinulle
joka muistoissa vaellat
Kuulaita aamuja
elokuun illan lämmintä hämyä.
(Raili Heikkilä)
🌝🌧️🌠💫
Nuppu sulkeutunut, ajatuksin, niin hellin kauniin,
tohdi ei pistäytyä heteen meden kosteikolle,
kimalainen kuhertava.
Nupuna olla onnellisempi, kun annan tunteitteni kasvaa ja maatua,
niin saatan ajan herkän kosketuksen, suoda elämääni tarkoituksen.