menettävät voimansa. Kirjoittaa tulisiä säkeitä ilman kipunoita - kun sisin laakea luminen tasanko, jonka reunalla aurinko laskeva. Rakkaus on, intohimo ei, haaveet haalistuvat. Usvan valkaisema kevätaamu pilvien alla, jonka tähtien valo voi sytyttää takaisin ja polttaa, polttaa... Hidas kuluminen pinnan niin hauraan, kun sisin ei luovuta. Ei luovuta.
http://youtu.be/G97h69rCSA0
http://youtu.be/G97h69rCSA0
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakkautta kaunista ja koskettavaa.. Niin kauniisti ja sydänhän tuossa sykähtyi ja tunnelataus mahava... vanhanaikaista.. ikuista..
Herkkää sanailua ja musiikkia. Musiikin äärellä katseli ulkoiselta olemukseltaan kuin rakkauteni kohde. Lämmittää . .
Rakkauden saa liekkeihin läsnäolo, kosketus. Sanat ja haaveet eivät riitä. Parempi palaa rakkauden liekeissä vaikka vähänkin aikaa, kuin antaa se haaleta haamuksi sisimpään. Kuiskimaan "entä jos oltaisiin. Ajatukseski joka putkahtaa mieleen vieraassa sylissä, eikä mikään ole todellista ja aitoa.
Hän, joka ei tee väärin, ei ole hyvä ihminen, vaan hyvä on hän, joka ei tunne vähäisintäkään halua vääriin tekoihin.
Ehkä tarkoitat tuolla viestilläsi, että elämän kokemukset ovat hionneet tekojasi, varovaisemmiksi..ymmärtäväisemmiksi..ja pienemmistäkin asioista löytää uskomatonta mielihyvää..paluu menneeseen kultaa muistoja..oppii arvostamaa asioita uudesta näkökulmasta…
Kauniin kuvaelman ja musiikin kera.. häkellyttävän kaunista..
Kuin minulle, vahingossa tai sielu tietäen, muistaen, tarttuen kiinni siihen tietoon jota ei ole vielä kirjoitettu. Kuin minulle -samaa kohtaloa karttaen. Ei enään koskaan. luopumista ja sen mukana kärsimys verhottuna nöyryyteen tai sovinnaisuuteen.
Soiko sielussasi tuttuus minusta ;)
Tämän ketjun vaikuttavat kirjoitukset saivat ajattelemaan.Tuli mieleen Leinon runoa sanat:
"Paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista,
On hyvää rinnassa jokaisen, vaikk aina ei esille loista"
Joku pitää rakkautta hömppänä, mutta sillä alueella pettymykset ovat usein pahoja. On itsemurhia, luostariin-tai muualle muuttoja tai hyvin omituisia muita ratkaisuja.
Oma kokemukseni on se, että kaikenlainen opiskelu ja
muut elämänkokemukset eivät auta silloin kun kamppailee näiden asioiden parissa. Olen niin ymmällä, enkä tiedä miten menisin eteenpäin. Hyvää tarkoittavat ohjeet harvoin suoraan ovat sovellettavissa ja moitteet lannistavat.
Ei kukaan toinen voi tietää, mikä on toiselle ihmiselle parasta. Armollisuutta toisia kohtaan toivon. Virheettä ei selviä kukaan, jos vaan uskaltaa olla rehellinen. En minä ainakaan. Kiitos kirjoittajille ja hyvää oloa.
Olet täysin oikeassa - pettymys rakkaudessa voi olla liian iso haava nuoltavaksi, eikä mikään siihen valmenna. Ei kukaan voi neuvoa oikein siinä tilanteessa, kun ei itsekään tiedä miten toimia, vaan hakee ja hakee sitä ratkaisua tai helpotusta, kokeilee ja erehtyy. Etäisyys ja aika hiovat sotavamman pahimmat sirpaleet, mutta jokin silti jää: luja ydin, joka koteloituu sisimpään ja pysyy lämpimänä kuin pieni uraaniydin. Puoliintumisaikakin varmaan samat 700 miljoonaa vuotta.
Tutkiessani itseäni -sisintäni, sieltä kuuluu vastaus kysymykseen:mikä estää? ja se on PELKO, pelko estää toiminnan
varovaisuus on pelon esiaste, opittu asia, jurtuneena dna:hamme
Aloituksesta, sen hienoviritteisestä, herkästä soinnista ajattelin olevan minun sointuni, mutta pääni selvittyä en usko -me samankaltaiset ihmiset tänne viestejämme, päätämme, selvittelemme
toivoen jospa kuitenkin "olisit sinä täällä", minä pidän siitä/tästä ;)
Ole kuka olet, mutta jos olet, niin olenko minä -hetsu?! Minusta koilliseen -luulisin ;)
Olo on kuin kalastelisi suurella järvellä etsien sitä kalaa, jonka kerran kohtasi, tietää sen olevan siellä, toivoen että vene veisi juuri siihen oikeaan kohtaan........kun pelko kuljettaa ja voimakkaammin sen tuntee sillooin kun oikeen voimakkaasti tuntee jotain herkkää
n to m