Kun haluaisi päästä vain siitä kaikesta tunteesta eroon mutta toisaalta taas ei.
Ikävässä ja näissä tunteissa jota kokee ei tunnu olevan minkäänlaista järkeä,tiet eivät tunnu vievän mihinkään suuntaan.
Onko se tunteiden kieltäminen sitten se parempi juttu johon pitäisi pyrkiä vai saavuttaa ja toivoa jotakin muuta.
Tämä on täyttä kitumista.
Ikävässä ja näissä tunteissa jota kokee ei tunnu olevan minkäänlaista järkeä,tiet eivät tunnu vievän mihinkään suuntaan.
Onko se tunteiden kieltäminen sitten se parempi juttu johon pitäisi pyrkiä vai saavuttaa ja toivoa jotakin muuta.
Tämä on täyttä kitumista.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Sehän se satuttaakin tässä, kaikki ratkaisut on vääriä, tai minulla ainakin sellainen tilanne kuin unessa eläisi.
Oletko S...?
Ei hänellä ainakaan minun kanssani ole mitään romanssia ole ollut, jos sitä suret.
(Minusta olisi aina mukavampi puhua selkeästi puhelimessa, kuin lähetellä epämääräisiä txt-viestejä sinne tänne. Puhuisin vaikka teidän kumpaisenkin kanssa, mutta eihän se näy onnistuvan. Jos olen rehellinen, niin minusta tässä KUVIOSSA on näkyvissä sairaita piirteitä. Minkälainen mies ei halua selvittää asioita SELKEÄSI PUHUMALLA, vaan pitää ympärillään ihmeellistä ihailijakööriä?)
Voimia Sinulle S...!
En ole S
kuu sä oot ihan höpsö. syöt sä jotain sieniä?
"tryffeleitä"
Niin, tuota kysymystä olen pohtinut päivin ja öin. Mitä ihmettä pitäisi tehdä. En kertakaikkiaan tiedä vastausta.
Itkeä vai nauraa...paeta ja kohdata...unohtaa tai muistaa... vihata vai rakastaa...
ollako vai eikö olla... lähteä vai jäädä... kieltää vai myötää...
En tiedä.
Kaikki samat paljon muita jatkuvassa prosessoinnissa, tulos= toistaiseksi 0
On pulmallinen tilanne,suoraan sanottuna ahdistava. Vaikeaksi vetää.
24/7- jatkuva tasapainottelu tuhoaa lopulta mielen. Ratkaisut pitäisi tehdä, ja siitä kumpuaakin uusi kysymys: Tehdäkö ratkaisua, vai eikö tehdä, loputon suo.
Anteeksi, mutta rupesi naurattamaan ihan hysteerisesti :-D :-D
Jos ei tee ratkaisua, ratkaisu tulee varmaan ihan itsestäänkin, se ei vaan sitten ole itse tehty.
Niin ehkä voi, mutta en anna silti sen tehdä sellaista tuhoa--->defenssit.
Se on sellaista edestakaista säätämistä tän kanssa.
Olisi kuitenkin silti niin vahva tahto ratkaista kaikki jos annettaisiin mahdollisuus.
Mikäs sinua estää?
Onko "pako palstalta osa1" alkanut? Itse toivoisin niin.
Ja mitähän tuokin nyt tarkoittaa? Hyvää vai pahaa?
Ei välttämättä mitään, sinulle. Mutta, jos tuossa monitorin oikeassa laidassa olevien "viikon suosituimmat" toinen, ja kolmas rivi jollekin kolahtaa, minulla on ongelma.
Auttaiskohan masennuslääkkeet, kova annos. mut ei sit alkoholia kestäis ottaa.
Ratkaisu on kommunikaatio :) Toivoisin itsekin saavani puhua sen miehen kanssa, jota olen ikävöinyt jo useamman vuoden.
Toista ei voi aina vaivata. Silloin on tehtävä omat ratkaisut, vaikkapa sitten lääkkeet.
Sama toive sekä samanlainen pitkä ikävä täälläkin.
Tämä on vain jotenkin sellainen tarina jota ei voi ymmärtää eikä oikein käsittääkään mutta toisaalta kuitenkin aika mieletön ja juttu. Ihan kuin....ääh ei mitään.
En ennen tiennyt että mielet voi sitoa vahva näkymätön ketju...
Omassa tapauksessani meillä oli käsittämätön henkinen yhteys, joka sitten myöhemmin katkesi kuin pleksilasi olisi pistetty väliin... Aina silloin tällöin kyllä tunnen sen vielä, jospa hänkin ajattelee minua silloin. Hieman "pöllöä" ehkä, mutta sellainen tunne on.
Olisko sinulla mitään mahdollisuutta puhua hänelle, mikä estää?
En tiennyt minäkään. En olisi voinut edes villeimmissä ajatuksissa kuvitella olevani tässä tilanteessa.
Tunnen, ajattelen, näen ja koen. Eikä pleksilasi ole ajatuksiani muuttanut, vahvistanut vaan... järisyttävän vahvat tunteet... magneettikentässä oloa.
Onko tilanne kuitenkin suurinpiirtein suloinen?
Hei. Mulla on ratkaisu ( olen juomut kaksi lasillista viiniä ja kaksi Koff -olutta)
Eli:
Mitään emme vaadi toisiltamme.
Kun olemme toistemme ystäviä, voimme tykätä tai olla tykkäämättä.... (facebookissa)
Ja molemmat luotamme siihen että toinen on kykenenev' ( ts. sinä ) Ja minun elämässäni minä) arvioimaan antamansa vastaukset olettaen , että kunnon puhe -etäisyydelle ei koskaan päästy. ( sellaiselle jota kumpikin mielikuvissaan odotti :-) )
Emme odota emmekä vaadi mitään syttyväksi. Minä luovutan aina suhteeseesi ja sinä saat valita oikeat sanat!
Blää...
Näin tehdään..Ei pakottauduta mihinkään... tunteet on ja pysyy... jos kohtalo meidät joskus kosketusetäisyydelle vie, lupaan sinulle että en jätä tuota tilaisuutta käyttämättä... älä sinäkään...
Kaipaan sinua niin.
Voi kun ymmärtäisitte joskus kertoa nämä niille toisille osapuolillekin. Ymmärrän että täällä kirjoitellaan paljon satuja, mutta jokaisen nicin takana lienee muös oikea tunteva ihminen.
Jep. Rohkeesti vaan viestejä menemään. Ei se ole kuin oma pelko mikä estää ja tukehduttaa. Ihmisellä on uskomattomat suojamuurit ja varmasti pyörittelette mielissänne pahinta itsestänne ja rakkaastanne. Seuratkaa sitä kipinää mikä nousee rinnasta. Kukaan ei ole mestari syntyessään. Menkää virran mukana ja saatte vastaukset kysymyksiinne. Tekee vahvemmaksi vaikka pelottaisikin niin vietävästi. Pelko häviää kun uskallatte.
Aivan, niin se kyllä on. Pelot ovat yleensä vain oman mielen tuotetta.
Niin on. Turhautumista ja epätoivoa. Itsesuojeluvaisto käskee katkaisemaan kaikki välit, ennen kuin sattuu taas. En mä pysty olemaan sulle kaveri, sori.
Kaveri?
En haluaisi hänestä pelkästään kaveria.
Mikäs ap:llä. Onko mies varattu vai missä menee mönkään? Jos tuntuu että tuijotat plexin takaa niin ei muuta kun kiertoliike ja ympäri. Vai miksi se sydämen ääni pelottaa? Itse olen joutunut noita kiertoliikkeitä tekemään kun alkoi olla niin kivuliasta olla paikallaan. En ole vieläkään siellä missä pitäisi, mutta on kummasti helpottanut. Opin vain, että ainoa este olen ollut minä. Tuota yritän jatkuvasti itselleni toitottaa, vaikka muut katsoisivatkin kieroon. Mutta toisaalta olen "keskimääräistä" onnellisempi sen takia. Rohkee pitää olla.
Se mikä mättää niin en siitä avaudu sen enempää tänne. Rohkeutta yritän jatkossa saada enemmän asian suhteen vaikka se ei ole todellakaan helppoa tapahtuneisiin nähden,mutta yritän.
Mitään ei saa jos ei kerrankin rohkene.
pitää olla rohkea, missä niin sanotaan?
eikö enää saa olla sitä mitä on ujo, arka yms... ? Vaan pitää näytellä rohkeaa?
En minäkään hänestä, mutta se on ainoa vaihtoehto jonka hän minulle jätti. Vaikka tunteet ovat molemminpuoleiset, hänen ratkaisujaan sanelee enemmän järki. Joten ei, meillä ei ole tulevaisuutta. Enkä rehellisesti sanottuna pysty olemaan näin lähellä häntä pelkkänä ystävänä. Siksi, suojellakseni itseäni, mietin välien katkaisua.
Tottakai saa olla ja pitääkin, olemme kaikki erilaisia ujoja rohkeita tai siltä väliltä.
Mutta aina voi ylittää itsensä siinä ujouden kohtaamisessa, sitä minäkin toivon että voisin.
mee alasti makaa lumihankeen, kylä sieltä tulee vastaus mokoma luuseri. onkos sulla pyssyy? no ei varmaan joten et voi ampuu ittesä jalkaa. Kuule monell on asiat huonommin.
no just, kilpailua kenellä menee huonommin?
Ahaa ylläoleva kommentoija luulee tietävänsä toisten asioista paremmin kuin kukaan joten voi sitten laukoa tuonlaisia älyttömyyksiä. Jokainen ihminen tuntee oman asiansa eritavalla niistä ei edes tarvitse kiistellä kenellä on asiat huonommin kuin toisella.
Kattaako sitä sitten miettiä.
Joo toi järjellä ajattelu on ollut oma kompastuskiveni piiiitkän aikaa. On vaatinut melkoista duunia, että olen saanut itseni nykyiseen kondikseen. Ja mitä vähemmän osaan/uskallan heittäytä, saan enemmän ja enemmän rohkeutta. Voitan pikkuhiljaa ujouteni, en sano vääriä sanoja, en takerru oman vihaani. Olen padonnut joskus niin paljon sisääni, että on ollut pitkä ja tuskallinen taival muutama viime vuosi. Uskomatonta kuinka paljon ihmiset antavat anteeksi. Kai se on joku perustekijä tuolla ihmisen sisällä. Se on ns. kaivettavissa esiin.
Anteeksi, mitä enemmän osaan/uskallan. Kerta kerralla häpeä ja vihakin väistyvät.
En tiedä tarinanne tai missä mennään..mutta etkö vaan voisi sanoa suoraan tai tekstarin välityksellä että haluaisit jutelle/selvittää asiat...
Jos teet jotain asian eteen niin tiedät kuitenkin yrittäneesi oli vastaus sitten mitä hyvänsä.Tiedät että voi laitta pisteen tähän ja jatkaa eteenpäin
Silmälaput lähtee kohta. Saako kurkkia jo? ;)
Aika lailla tutulta kuulostaa. Minulla on ihan sama tilanne. Ja pahentaa tilannetta se, että sitä ei edes pääse purkamaan ko. ihmisen kanssa. Voisi käydä niin, että koko juttu kuivuisi siihen, kun oikeasti tutustuisi toiseen, että hän ei olisikaan ihan sitä, mitä oli ajatellut, tai oikeasti mitään suhdetta ei koskaan voisi tullakaan, koska oltaisiinkin liian erilaisia tms. Silloin tästä pääsisi eroon. Vaikka tähän kummallisesti tottuu, kipuunkin, mutta välillä se riipii lujaa, ja tulee tosi toivoton olo, elämä on kuin pitkää unta.
Mutta voisihan se olla niinkin, että toinen ei olisikaan ihan vääränlainen, vaan hänen valtava vetovoimansa vaan kasvaisi. Tiedä häntä.
Oletko nainen vai mies, jos saa kysyä?
nainenhan minä
Asiaa kyllä kirjoitit ja nainen olen itse myös.
Kuulkaas arvon naiset, teiltä puuttuu riskinottokykyä, jota tarvitaan myös ihmissuhteissa. Mikään uusi asia ei etene, jos ei uskalla riskeerata.
Varovaisestikin pääsee eteenpäin, mutta menee aikaa ja paljon.
En ole tähän(kään) ketjuun aiemmin kirjoittanut, mutta tämä voisi olla kuin minun elämästäni. :O Maa on järkkynyt allani eikä elämäni näytä enää elämältäni, elän kuin automaattiohjauksella, riudun ihan kamalasta kaipauksesta. Olen juossut ja juossut tätä pakoon, selittänyt tätä monin tavoin pois, sanonut itselleni että kuvittelen kaiken. Ja silti, vahvempana kuin Mikään Koskaan Aiemmin, olen sydäntäsärkevästi aivan täysin lumoutunut. Melkein jotenkin itsetuhoisesti, ruokakaan ei oikein maistu. Mikään ei koskaan ole järisyttänyt elämääni näin, kun samaan aikaan on ihan mieletön veto sen ihmisen luo, mutta silti pelottaa niin moni asia siinä, etten aina saa melkein henkeäkään.
Sinäkö se oot?
Kuin menneen kuvan näen mielessäin.
Vieläkö muistat tutun maun?
Maku, josta syntyy muistoja....
Mä jätin turhat tunteilut pois. Hyväksyin faktan eli mun näköselle ei löydy ketään ja se siitä. Ei musta ikinä ennenkään kukaan ole noteerannut tai välittänyt minkään vertaa, niin miks pitäis vielä kuvitella ett sellasta vois muka tapahtua. Mä olen liian ruma, olen aina ollut liian ruma ja jatkossakin olen ruma, siinä syy miksei ketään löytynyt. Tämän näkösen pitää vaan suosiolla unohtaa ihmissuhdeasiat ja yrittää elää niin ettei ärsytä liikaa muita eli pysytellä omissa oloissaan ja poissa toisten seurasta ja olla hiljaa aina kun muut puhuvat. Enää en yritä yhtään mitään missäkään asiassa, ei hyödytä, takkiin tulee kuitenkin. Jos olis paljon rahaa muuttaisin erakoksi pimeimpään korpeen, etten häiritse muita pelkällä läsnäolollani =(.
Ajanvaraus osoitteesta:
http://www.cityklinikka.fi/?gclid=CNHZwvnf9a4CFfAtmAoduHrEHw