Olen kuusikymppinen käppänä, molemmat olkapäät on rikki, toisessa kyynärpäässä nivelrikko, lonkkia ainakin särkee öisin, jos ei muuta, ja polvet ovat ihan sökönä. En ole ikupäivänä purjehtinut eikä ole ollut edes moottorivenettä. Ajattelin ensi kesänä ostaa purjeveneen, kun akkakin jätti, kele. Olis sitten edes jotakin sisältöö ja tekemistä, kun ei voi enää akkaakaan hakata.
Mitäs sanotte, olenko liian raihnaanen purjehtijaksi?
Pena P.
Mitäs sanotte, olenko liian raihnaanen purjehtijaksi?
Pena P.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Veneilemässä näkee joskus tosi vanhoja "käppänöitä". Järjestä itsesi jonkun tutun veneeseen pienelle reissulle, niin selviää onko kunto ok.
Kannattaa ehkä katsella suht rauhallisesti käyttäytyvää matkavenettä. Ehkä jopa moottoripurjehtijaa. Tällä palstalla varmaan joku antaa kohta vinkkiä..
Tuohon vessaketjuun liittyen antaisin ainakin sen neuvon, että satsaa sisävessaan, ettei tarvitse jatkuvasti könytä veneen ja rantapusikon väliä joko kemssan säiliö kainalossa tai ilman sitä.
Ja septiaseman löytäminen ja käyttö on helppoa raihnaisille, heh. Kem wc tyhjentyy samalla kun käy irrottamassa keulaköydet lähimpään puskaan. Septitankki raihnaisella ja muillakin tyhjentyy mereen.
Ikä sinänsä ei tietenkään ole este, mutta ala- ja yläraajojen paha nivelrikko voi olla. Kysyjällä tuntui olevan juuri näitä ongelmia ("molemmat olkapäät rikki", "kyynärpäässä nivelrikko", "polvet ihan sökönä").
Käytännössä purjehtiminen on paljolti kiipeilyä (rannasta kannelle ja takaisin, kannelta ruffiin ja takaisin) ja jonkinlaista notkeutta ja ripeyttä vaativaa hommaa (purjemanööverit, vinssaamiset, köydet). Pitäisi pystyä liikkumaan ja toimimaan silloinkin kun vene on kallellaan tai hyppii aalloissa. Vessajutut satamassa tuskin on erityinen ongelma.
Liikuntarajoitteisen kannattaisi kenties harkita moottoriveneellä köröttelyä helpompana vaihtoehtona - tai sitten purjevene, jossa pitää olla liikuntakykyinen miehistö mukana.
Budjetista kaikki toki riippuu, mutta olisikohan st-fokalla ja rullaisolla varustettu moottoripurjehtija oikea valinta noilla spekseillä?
Moottoripurjehtija tuntuisi olevan hyvä vaihtoehto näin ulkopuolisen silmin. Toki raskaampi purjevenekin olisi hyvä, sillä moottorillahan silläkin voi ajella, kun olosuhteet tulevat liian vaativiksi purjehtimiselle.
Purjehdus kevyessä kelissä ei vaadi kovin paljoa fysiikkaa. Semminkin kun olisi rullapurjeet, ja tässä tapauksessa kyllä kannattaisi laittaa suurin painoarvo hankintapäämäärässä helppokäyttöisyydelle. Nautintohan se on päästä kesälämpimillä vesille kellumaan.
Jos ei ole akkaa hyppäämässä p-kele niin älä osta liian isoa venettä. Ei tule niin kiire juosta keulaan raihnaisilla polvilla. Samoin liian isossa purjeessa ilman rullaisoa tulee liikaa vinssattavaa ison nostossa. Jos iso, niin sähkövinssit vaan sekä ison nostamiseen että genualle molemmin puolin. Itseskuuttava etupurje on akkansa heivanneelle hyvä. Jos akka on vinssejä kääntämässä voi ostaa pienimmät mahdolliset myllyt :)
"Mitäs sanotte, olenko liian raihnaanen purjehtijaksi?"
Maissa jos selviää seuraavasta testistä, niin selvityy yksin matkapurjeveneessä:
1. pysyy hereillä parisen tuntia
2. kävelee vähintään 20 metriä ilman tukea
3. pystyy astumaan puolimetriä ylös ja alaspäin.
4. pystyy nostamaan 5 kg 10 kertaa peräkkäin yhdellä kädellä.
5. näkee 50 metrin päähän jotenkuten.
Tässä ei joko tiedetä tai tahallaan aliarvioidaan purjeveneen olosuhteita. Tyynellä kauniina kelillä koneella ajaen voi ajosta tuolla fysiikalla selvityä, mutta sittenkin rantautuminen jää tekemättä.
Oikeasti kun purjehditaan ja on kunnon aallokkoa sekä vinssaamista kryssittäessä, ei tuolla fysiikalla pärjää lainkaan. Jos kokeilisit kuinka rankaa on kalleellaan olevassa veneessä liikkuminen, niin tietäisit ettei sekään onnistu 20 metriä tasaisella maalla ilman tukea kulkevalta. Purjehdus voi olla rankaakin. Katsele vaikka VOR-kisa lähetyksiä ja kuvittele kuvaamasi äijä sinne.
Samaa mieltä. Noilla leikkimielisillä testikriteereillä en ottaisi edes gastiksi, ehkä korkeintaan matkustajaksi lyhyelle saaristoetapille. Aika hurjaa, jos tuollaisia puolisokeita rampoja oikeasti on kippareina kenties yhtä heikkokuntoisen mammansa kanssa.
Jos vielä henkiset voimavaratkin ovat samaa luokka.........
Mutta mitään virallisia vaatimuksiahan ei ole, paitsi alaikäraja ja alkoholipromillen yläraja. Ei siis tarvitse tietää väistämissääntöjä kun ei kuitenkaan näe vastaantulijoita eikä navigoinnistakaan edellytetä mitään. Siitä vaan köydet irti ja seilaamaan, jos puolisokea rampa vain jotenkin pystyy kiipeämään veneeseensä :-D
"Maissa jos selviää seuraavasta testistä, niin selvityy yksin matkapurjeveneessä:
1. pysyy hereillä parisen tuntia
2. kävelee vähintään 20 metriä ilman tukea
3. pystyy astumaan puolimetriä ylös ja alaspäin.
4. pystyy nostamaan 5 kg 10 kertaa peräkkäin yhdellä kädellä.
5. näkee 50 metrin päähän jotenkuten. "
Työelämässä olen edelleen täyspäiväsesti, joten valveilla on pakko pysyä. Maissa kävelen 15 kilometriä auttamatta, vaikka vähän hitaanlaisesti. Kiipeily on hankalaa, mutta kyllä sekin näyttää harjottelemisesta vetreytyvän, vaikka en varmasti nuoren veroseksi muutu. 5 kg:n nostaminen nivelrikkokädellä teki tiukkaa, mutta toisella taitasin nostaa 15 kg kymmenen kertaa, en nyt vain keksi mitään, millä sitä testaisi. Näkö on huono, mutta kiikarilla näjen merimerkit muutaman sadan metrin päästä.
Kokeilumielessä olen jonkun kerran ollut mukana kaverin purjeveneessä muutaman tunnin kerrallaan sisäjärvellä. Sitloorassa pystyn kyllä ainakin kaverin kanssa toimimaan ja kajuuttaan kiipeilemään, mutta kannella oloa ei ole tullut aallokossa kokeilluksi.
Rantautuminen tuntuu aika toivottomalta yksinään. Siihen olen ajatellut kehitellä apukeinoja. Yläpäätäkin olen yrittänyt harjottaa venekirjoja lueskelemalla ja laivurikursseja käymällä -- saapahan nähdä, miten käy vanhan käppänän käy kohta avomerilaivurikurssin kokeessa.
Tuumailin että purjevene olis hyvä haaste pysyä terveenä ja virkeänä. Se olis sen verran yläkanttiin, että olis pakko liikkua ja voimistella ja nostella puntteja, kun enää ei oikein muuten huvita, kun ei ole sitä akkaakaan lenkkikaverina, kele. Jospa virkistyis sen verran että vaikka jokin uusi nätti nuori nainen iskis silmänsä. Olis sitten akka passaamassa ja hyppimässä laiturille ja sais sitä sitten hakata aina kun siltä tuntuu, kele.
-kele -kele, huumorimiehiä taidat olla. Hyvä niin!
Itämeri on täynnä saaristoja, jossa ei ole aallokoa ja ääriolosuhteita, joten esseesi on turha.
Oletpa sinä suvaitsevainen, muista kirjoituksesi kun itse olet 60- 80 vee...
Lisään vielä, että kenellä pysyy ruori tai jatkopinna käsissä on 100x parempi kuin yksikään autopilotti. Eli tervetullut gasti järkevämpien kipparien aluksiin.
VOR-kisoihin? Epärealistinen vertaus. Tokkopa kuusikymppinen aloittelijaherra aikoo valtamerikisoihin kryssimään.
Kannattais sunkin hankkia kunnollinen autopilotti! Se jaksaa pitää veneen oikealla kurssilla vaikka monta vuorokautta peräkkäin ilman unta, ilman kusihätää, ilman leipää ja kahvia eikä ole mankumassa kaljaakaan.
Nivelpsori, nivelrikkoja, kihti ja jotain muutakin pientä on mullakin. Purjehdin isolla veneellä välillä yksin, välillä taas tekonivelisen eukon kanssa. Olen kyllä aloittanut purjehtimisen jo vuosia sitten. Mutta siis onnistuu kyllä.
Apuvälineitä varsinkin yksinpurjehduksessa kannattaa käyttää, siis esim. autopilotti (aivan ehdoton yksinpurjehtijan kaveri), sähköinen ankkuripeli (jos rantautumiset vieraisiin paikkoihin arveluttaa, niin ankkuroiminen on helppoa ja jollalla pääsee maihin), sähkövinssejä voi harkita, itse en ole vielä tarvinnut. Ei kannata turhan isoa venettä hommata, siitä on vain haittaa yksinpurjehtijalle, vesillä kyllä pärjää isolla, mutta rantaumiset on hankalampia. Tutki mitä asiantuntijat kirjoittavat venetyypeistä ja kysele kokeneemmilta. Yllä olikin jo joitain asiallisiakin neuvoja.
Sitten tietysti vielä sellainen peruskysymys mietittäväksi, että missä purjehdit? Sisävesillä vai merillä? Merillä voi välillä tulla pahempaa aallokkoakin, niin tietysti isommilla järvilläkin, mutta järvillä pääsee parissa kolmessa tunnissa suojaan jonnekin, merellä ei aina pääse, ainakaan yhtä nopeasti.
Just ja autopilotit on hyviä ottamaan aaltoja;-)
Hajoita sä vaan veneesi ja itsesi rynkyttämällä autopilotilla päin aaltoja.
"ospa virkistyis sen verran että vaikka jokin uusi nätti nuori nainen iskis silmänsä. Olis sitten akka passaamassa ja hyppimässä laiturille ja sais sitä sitten hakata aina kun siltä tuntuu, kele. "
Vinkki, älä edes leikilläsi kuvitttele moisia, nainen veneessä on kultaakin kalliimpi. Eipä toisaalta sulla ole voimia muutaman tunnin purjehduslegin jälkeen nostaa eväkään.
Vanhan ajan pitkäkölinen ainakin kokemuksen mukaan kryssii hyvin pinnapilotillaan 15 metrisessä tuulessa päivän ja yön kuutta solmuaan rikkomatta mitään. Vanhakin kippari sen kyllä sietäisi.
Alleviivataan vielä edellisestä viestistä redille ankkuroimista. Jos liikkuu yksin tai muuten arveluttaa rantautumiset, niin aina voi jäädä redille. Jolla perään vaan, antaa muutenkin paljon vapausasteita.
Kuka täysipäinen nyt lähtee jollain vanhalla ruuhella ylipäätään purjehtimaan;-)
Kerropa mitä kikkoja käytät aaltojen ottamiseen, kun kryssit pilkkopimeässä yössä ja meri on korkea?
Itse olen huomannut, että tuuliperäsimeni ohjaa näissä olosuhteissa paljon paremmin kuin ruorimies, jolle ennen pitkää rupeaa väkisinkin tulemaan virheliikkeitä. On vanhallekin väsyttävää tuijottaa kompassiin ja kyyhöttää märkänä sitloorassa yrittäen pitää vene suunnassa. Aalto näkyy ja tuntuu sitten kun se jo kaatuu kannelle ja vyöryy yli.
Itse käytän autopilottia vain keveissä myötiksissä ja tietysti koneajossa, muuten avomerellä aina tuuliperäsintä. Varmastikin hyvä autopilotti pystyy ohjaamaan kovassa kelissä, mutta vie sähköä.
Väitän, että pienellä miehistöllä on turvallisempi ylittää meriä, jos automaattiohjaus on käytettävissä kuin ilman sitä. Väsyminen tuottaa myös arviointivirheitä ja altistaa vahingoille.
Juttusi veneen hajottamisesta autopilotilla taitaa koskea heikkorakenteisia "himmeleitä", joilla ei pitäisikään lähteä merten ylityksiin. Vai oliko se pekkä mielikuva? Ei ainakaan omaan paattiini ole tullut mitään hajoamisen merkkejä monissa valtamerten ylityksissä tai Pohjanmeren ylityksissä (kaikkia kelejä on sattunut).
"Kerropa mitä kikkoja käytät aaltojen ottamiseen, kun kryssit pilkkopimeässä yössä ja meri on korkea? "
Matkapurjehduskausi suomessa on noin toukokuusta lokakuuhun, siispä valoa riittää ja täysipäiset nukkuvat yöllä.
Eipä silti, säkkipimeässäkin vaahtopäät ja aallot näkyvät. Eihän valoisaankaan aikaa pysty itämerellä paria aaltoa kauemmas näkemään ja arvailemaan aallon muotoja.
Ai että "täysipäiset nukkuvat yöllä"? Joku kai sinunkin veneessäsi sentään tähystää, kun ylität Itämeren vaikka Utöstä Visbyseen? Gastiko tähystää ja sinä vain nukut, koska olet "täysipäinen"? Kun loppukesällä tulet vaikka Itämeren yli Saksasta Suomeen, on kyllä aika pimeää. Jo heinäkuun lopullakin Etelä-Itämerellä on öisin pimeää.
Meinaatko, että gastisi on pakko ohjata käsin kaikki yöt, koska sinä nukut etkä veneesi hajottamisen pelosta anna käyttää autopilottiakaan? Pitää ottaa aallot, ettei veneesi hajoa? Heh heh!
Jos matkapurjehduksesi on sitä, että seilaat muutaman tunnin päivällä ja yöt nukut satamissa, ei sinun niitä aaltojasi tarvitse ottaa. Eihän sellaisia otettavia aaltoja saaristossa edes olekaan .....
Mikä oikeastaan oli pointtisi?
Tyhjäpäinen kyselee täyspäisiltä.
SpK kertoo asiaa! Ankkurointi redille on mukavinta, helpointa ja turvallisinta.
Itse olen sivuuttanut 70 ja purjehdin enimmäkseen yksin. Kumijollaa en vedä perässä, vaan nostan spinnufallilla kannelle. Pakkaan jollan aina kannen alle, kun ylitän meriä. Saaristossa se saa olla ylösalaisin etukannella.
Ankkurivinssini on manuaalinen, edellisessä paatissani sähköinen. Ei manuaalisen vinssin käyttö ole mitenkään raskasta ja kaikki treenaushan on pelkästään hyväksi, myös eläkeikäisillä!
hölmöä. kunn alkaa tuulemaan , raihnainen käynnistää moottorin ja puksuttelee leppoisasti satamaan. purjeet rullalla siis.
raihnainen ei purjehdi purjeilla vaan koneella. varsinki yöllä tai kovalla tuulella. haloo siellä päässä!
Itse olen pannut merkille, että ikääntyessä on huonontunut tasapainoaisti. Huojun ja kompuroin enemmän, joka ei ole eduksi purjeveneessä. Myös liikkeet on hidastuneet, joka saa vaimon hermostumaan. Nämä pahempia haittoja kuin kipeät paikat.
ei muuta kun seilaamaan, olet iskussa!
Jopa joo. Itse olen myös yli kuuskymppinen vanhus, ja kyllä Mullakin vuodet on tehtävänsä tehneeet. Vielä kymmenen vuotta sitten pystyin purjehtimaan yksin vaikka kilpaa, mutta nyt (vaikka vieläkin sitä teen) touhu on kuin hidastetussa filmissä. Jo nuorena vähän ihmettelin, että mitenköhän on, kun muutama kaveri uhos, että sitten kun pääsen eläkkelle, niin lähden purjehtimaa pallon ympäri.
Tiedän kyllä, että erilaisia ollaaan, ja jotkut teräsmiehet pärjää (vai pärjääkö oikeesti
vaikka kasikymppisenä. Suosittelen kuitenkin, että tyydyttäkää se suurin purjehdusinnostus mielellään jo ennen eläkeikää.
Kyllä iäkkäänäkin pystyy vielä purjehtimaan. Itse tiedän äijäkolmikon joka kävi Tallinnassa lähemmäs 20 kertaa syksyisin/keväisin. Viimeisinä vuosina yhteenlaskettu ikä oli muistaakseni yli 220 vuotta. Kaikki reilusti päälle 70 vuoden kuitenkin. Mutta kaikki olivat suht. vetreitä ikäisekseen ja paljon purjehtineita.
Sitten kun itse olen tuossa kunnossa vaihdan moottoriveneeseen. Kyllä se on jo perusteltua.
Mitä sitä vaihtamaan. Jos on sama purjevene ollut vuosikaudet, sen tuntee kuin omat kätensä. Sitten kun ei enää jakseta nostaa isoa eikä skuutata jenniä, voidaan tehdä niinkuin meitä paljon nuoremmatkin tekee eli ruvetaan ajelemaan koneella - en tosin tiedä, minkä ikäinen sinä olet (itse olen ollut vanhuuseläkkeellä 10 v).