Oletko harkinnu Zyrihiin matkustamista ?

Mitä sanotte te ihmiset ?

Tarkoitat varmaan tätä kristittyjen Jumalaa, jonka uhkien alla me olemme pelossa kasvaneet

Jos ihminen on elämässä kypsynyt ja tuntee itsensä jo tarpeettomaksi niin mikäs siinä.
Eihän sitä syntiäkään enää edes pysty kunnolla tekemään!

Kun siis kaikki on tehty eikä sitä lisä saa tehdyksi, ei muuta kuin myrkkykuppi käteen ja kulaus.

Juur enne kupin kallistamist voisis kyl pyytä, et voisisiks mää päästä leuromal aluel ku muuton tule niin kuuma. Senki voisi kyl sano, et kyl mää parhan yriti mut tämmöne o tulos.

Kyl Jumala turu murret ossa.

Mitähän tämä lysti maksaa, kokonaishinta kiinostaa !

Varmaan vaikka seiskan tapainen sensaatiolehti olisi kiinnostunut, varsinki siitä loppuhetkestä

ai jaaaaa, siis se voisi olla pissssssnestä, hymm,,,
no empäkehtais omalle kohdalle seiskaa kutsua siunaustilaisuuteen, heh

Olen vakavasti sairauksien ilmaantuessa harkinnut matkaa Zürichiin. Ongelma vain siinä onko minulla pengaa matkaa tehdä. Ilmaista se ei ole. Tiedän lääkäreiden ja psykologien tutkimukset ennen toimenpidettä ovat kalliitta muun menon lisäksi. Jos voitan Lotossa hyvän potin sittenhän asia on klar.

Kovin olen kipee, ja kaikinpuolin näen elämän olevan jo takana,
usein on mielessä jospa olis jokin helppo keino päästä näistä kivuista ja kärsimyksistä,
toistaiseksi en saa, enkä ole osannu hakea minkäänsorttita apua elämän helpottamiseksi,
jos esm. tässä ijäsä leikkuuttaa molemmat jalat, onko edes taattua että niistä tulisi kävelykelpoiset, kaikenlisäksi se on yhteiskunnalle ja ittelle kallista touhua,
ennen tän ikäset ihmiset oli jo normaalisti kuolleet, meikäläisen täytyy vielä vaikka kuinkamonta vuotta kituvilla jaloilla koittaa laahustaa, kyllä siinä jo terveemmältäki menis elämän halut, ainaki luulen niin.

Maksoi yhdeltä ihmiseltä 3000 euroa.

tietokin lohduttaa.



Se on kohtuulinen hinta siitä että päsee kärsimyksistään eroon.

panen vakavasti harkintaan, ellei suomeen saada vastaavaa laitosta.

Suomessa kuulemma on jo että kun loppu alkaa olla aivan lähellä ihminen halutessaan saa nukutuksen
ettei pahinpia kärsimyksiä tarvi kärsiä.

Kyllä tämä eutanasia muutaman vuoden kuluttua tulee Suomeenkin,olkaamme toivorikkaita ja koetetaan elää terveenä siihen saakka! hah.

Kyllä se silloin on hyvä jos on kovin kipeä ja ei ole paranemisen toiveita ollenkaan.
Tuntee,että elämä on tullut eletyksi,niin olisihan se nopea ja arvokas lähtö
parempi,kuin vuosien "kasvina"makaaminen.

Eläimet armahdetaan,kun ne on vanhoja ja sairaita,silloin annetaan piikki ja
se on tuskaton ja nopea,miksi ei sitten ihmistä?

Monet teistä ovat varmasti lukeneet Arto Paasilinnan Hymyilevä joukkoitsemurha, itelläkin siitä kyllä pitkä aika, kun vielä romaaneja luin.
Vaikka sinänsä vakava aihehan tämä, mutta olihan hauska kirja, taitaa olla joskus TV:ssäkin näytetty.
Olikohan kirjassa sekin kohtaus, minusta parhaimpia, kun itsemurhaajien porukka saapuu Hullujen Huoneelle, niinhän mielisairaaloita kaunistelematta kutsuttin ennen vanhaan. Niin siellä oli joku hullu kiivennyt katolle, sanoen hyppäävänsä katolta, ei auttanut prototyyppi-psykiatrinkaan maanittelut ennenkuin tuli joku "välkky" sanomaan, että jos et nyt tuu alas, niin kaadan koko talon.

Korjaan, kirja on Hurmaava joukkoitsemurha.

Samoin tuli itselle tuo Paasilinnan kirja mieleen, kun porukka miettii Zryrichiin lähtöä päiviään päättämään. Kannattaisi tinkiä alennusta, jos useampia saatte kokoon kasattua. Säästyisi perijöille hautajaisten kakkurahaa.

Tiedostan minäkin ettei vakavasta asiasta saisi vitsailla, mutta kun se on tuotu tällaisellekin foorumille, niin kaikki täällä on mahdollista.

Melkein kaikki Pasilinnan joukkoitsemurhan suunistelijoista
loppujenlopuksi perui aikeensa ja löysivät uuden rakkauden elämäänsä ja uuden tarkotuksen elämäänsä.

Toisaaltaan on myös todellinen ongelma vanhana avuttomana kipeänä ajatus päästä pois kun sen katsoo oikeaksi ja elämän eletyksi,
kammottava on ajatus vuosia kestävästä sänky elämästä, se ei kiehdo millään tavalla.

Arkkiatri Pelkonen juuri tyrmäsi Uudessa Suomessa eutanasiapuheet. Lääkäreiden ei kuulemma pitäisi sotkeutua moiseen toimintaan.

Viime viikolla esitetyn arvion mukaan 200 000 suomalaista naista on tehnyt abortin. Siis lääkäreiden tunnolla on jo 200 000 "murhaa".

Olisi kiva kuulla Pelkoselta (tai teiltä, arvon keskustelijat) näkemyksiä, miksi abortti voidaan tehdä, mutta eutanasia on pahasta.

Kun olen itse ollut töissä vanhainkodissa, voin vilpittömästi sanoa, etten haluaisi lojua viimeisiä elinvuosiani vihanneksena jossain laitoksessa. Mieluummin valitsisin eutanasian.

Uskon, että on vain ajan kysymys, milloin yhteiskunnallinen mieliala muuttuu.

Jokohan loppu on tulossa,
jalat pettää, polvet kauheen kipeet, muuten olen pirteä ja elämän haluinen mutta nuo kamalat kivut kaikisa nivelissä, hhuuurrrrrrrr miten niistä pääsis eroon,
kaikensorttiset särkylääkkeetkää ei ole hyviä, jos ne kivun viekin,
niin on sitten ilmaantuu muita särkylääkkeen aiheuttamia vaivoja, turpoaa, on töttörönä koko paivan, ym tyhmää.
on tänä loppu elämä sitten vaikeeta, ei ollu vielä kymmenen vuotta sitten yhtä vaikeeta.
zyrih tulee usein mieleen, mutta sinneki kamala touhu ja kuitenki vielä pelottaa koko ajatus.

Tuossa jonkun verran seurasin aamusella keskustelua eutanasiasta = hyvä kuolema, on vain termi, Timo Airaksinen, sanoi itse olevansa ateisti. Loppujen lopuksi harvalla enää nykyaikana on Jumal-ajatus esteenä päättää päivänsä kuolemalla kauniisti, siinä tapauksessa,kun kuolemaa vain pitkitetään kärsimyksillä, tietäen kuitenkin varman kuoleman olevan lähiaikoina edessä.

Jo aikoinaan antiikissa stoalaiset ja epikurolaiset olivat sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus oman elämänsä päättämiseen. He olivatkin näitä realistisesti ajattelevia ja kaiken ehdollistajia, epäilijöitä tiedon suhteen.
Ei tämä niin helppo asia ole, on monta puolta, Zürichiin meno nyt kaikkein kaukaisimpia.

Aivan yksinäisen, lähiomaisia vailla olevan ihmisen on helpompi tehdä päätös, mutta itse pidän aika suurena esteenä oman elämänsä päättämiselle, jos henkilöllä on paljonkin lähiomaisia, on ajteltava heitäkin.

No paljonkin olisi ajatuksia asiasta, mutta riittäköön tämäkin sekava sepustus.
Olen epätietoinen varsinkin silloin, jos perusteena on vain elämään väsymys, että joutaa kuolla, ei ole enää mielestään elämällä mitään annettavaa, silloin se ei ole eutanasiaa, vaan itsekkyyttä ja itsemurha. Mutta hyvin vaikea sanoa, onko se oikein vai väärin. On niin monia elämänkohtaloita, toinen riippuu elämässä kiinni kynsin hampain, toinen ei kestä.

Omaiset onkin suurin este monille kuten susm. kertoikin,

mun vaikeus on testamentin tekeminen, kuinka sen osaa tehdä niin ettei kukaan tunne tuleensa loukatuksi,

kohdallani se on todella vaikea tehtävä, ei itsestään selvä,