Minkälaista aloitetta

Millaista hän itse haluaa, olisi muutenkin selkeyttävää tilanteessa.

Itse en osaa sanoa koska tilanne on niin vaikea.En tiedä mitä hän ajattelee omasta tilanteestaan tai mitkä ovat hänen tunteensa kaikkia osapuolia kohtaan.

Minä pidän hänestä paljon, aivan liian paljon.Kaikki pelottaa mutta minun on kova ikävä häntä kaipaan todella paljon ja haluan häntä paljon.Se ei rajoitu pelkkään fyysisyyteen vaan siinä on paljon muutakin henkistä ja persoonaan liittyvää.
Toivoisin että hän rohkaistuisi kertomaan jos tuntee samalla tavoin asemastaan huolimatta.Asioita pitäisi päästä purkamaan jollaintavalla selvemmiksi.Toisaalta tämäkin tunne on kaunista mutta niin raastavaa.Ei haluaisi sen rikkoutuvat teoilla tai tekemättä jättämisillä.

Tulee juttelemaan ja on kiinnostunut musta itestäni juurikin, eikä esim. työpaikan tai sukulaisten tai kavereiden asioista. Kysyy kuinka voit ja miten kotona menee ja mitä teen töiden jälkeen. Katsoo silmiin ja esim koskettaa olkapäätä. Osottaa näin että välittää.

jos on kyse ystävästä,jonka kanssa on tullut puhuneeksi aivan kaikkea taivaan ja maan väliltä.niin muhun uppoi ihan selkee kysymys.saako sua suudella.siitä se lähtis.jos se ei tuntuis miltään,ni sitte se ei lähtis.

Ei voi suunnitella etukäteen, tilanne menee miten menee, jos ikinä mitään tilannetta edes tulee.
Pitäisin kovin jos hän vaikka joskus vielä hipaisisi, edes ikäänkuin vahingossa...tai tahallisesti... Eiköhän sellainen olisi melko helppo toteuttaa.

Että ei pelkäisi minua, ja luottaisi minuun. Siinä alkuun.

Mä odotan suoraa aloitetta. Että tää mies soittaisi ja sanoisi, et voiko hän tulla mun luo. NYT. Ja että ei olis enää yhtään soutamista ja huopaamista vaan katottas onko meistä johonkin vai ei. Pojun biisin sanoin:
"Jos sä haluut sitä miestä, niin halaa sitä miestä, ota kiinni ja pussaa..."
Näin naisena nyt tekisin.

Eipä ole ketään miestä olemassakaan

Mitä sitä ystävyyttä menee rikkomaan,jos ei synkkaa,kuin ystävänä niin just it

Laittais edes viestiä kännyyn. En oikeastaan voi häntä kutsua edes ystäväksi, sillä ystävillä on yleensä aikaa toisilleen...

esim yhteydenotto, moi mitä kuuluu pitkästä aikaa? tulit mieleeni ja aattelin heittää viestillä. --> siitä keskustelu käyntiin

tai kasvotusten: ootko vapaa ens/sitä seuraavana viikonloppuna? mulla on liput
-keikalle
-leffaan
-teatteriin
-jne jne

Siitä se sitten lähtee.

Kuuskymppisenä, kuten aloittaja nainen oletan- en alkaisi mitenkään, vaan ottaisin estrokeeneja purkillisen. Pysyttelisin ukkoni mukana ja lapsilleni kunnioitettavan äitinä. Naapureille alkaisin sanomaan päivää ja alkaisin liikkumaan päiväsaikaan, en ýöllä, kuten nyt...Sinä, M.....!

Tää M on sellainen tavallinen. Mitä tavallisimmissa asioissa pääsee lähelle, sen parempi.

Haluisin et tulisit ja halaisit sillai kunnolla ja pitkään (liian pitkään ollakseen vaan kaveri) ja sanoisit et on ollu hirvee ikävä!

Sit rehellisesti kertoa missä mennään, mitä ajattelet ja tunnet...

...Olis hyvä alku. Sit täytyis kyl vähän lisää ... ;)

Aloittajalle. Sitä vain, että mies osoittaisi kiinnostuksensa, jos sitä on. Siis vain jos on kiinnostunut, ei vain minua miellyttääkseen. Kaveriuden yli menevä pitkä halaus vaikka.