Oletteko käyneet Valamon luostarissa?

Tässä linkki avattuna:


Heinävedellä sijaitsevan Valamon luostarin vanhassa päärakennuksessa on syttynyt tulipalo. Palon aiheuttamista vahingoista ei ole toistaiseksi tietoa. Paikalle on hälytetty runsaasti pelastusyksiköitä.

Valamon luostarin vanha päätalo on kolmikerroksinen puurakennus, niin kutsuttu Papinniemen kartanon päärakennus, ja se on ollut edustuskäytössä.

Yle Uutisten paikalta tavoittaman luostarin työntekijän mukaan vaarassa ei arvioida olevan ihmisiä.

- Luostarin majoitus on ihan eri paikassa, luostarin hotellin vastaanotossa työskentelevä Tiina Kaltio kertoi.

En ole käynyt. uutisissa juuri kerrotaan siellä olevan tulipalon, ns. päätalossa.

Olen käynyt kauan kauan sitten. Silloin oli uusi ravintola/ruokala rakennusvaiheessa.

Olen käynyt, mulle lainattiin hametta portilla kun olin shortseissa liikkeellä. Emme olleet suunnutelleet visiittiä vaan ajelimme siskon kaa itärajan tuntumassa.

Tuttu paikka, talkoolaiselle. Kovin on ollut Valamolla epäonnea: ensin igumeeni erotettiin, nyt sitten tämä tulipalo. Onneksi palo ei ollut hotellin eikä kulttuurikeskusksen puolella.

Olen käynyt muutamia kertoja, ja viivyn yleensä paikalla ainakin niin kauan, että kuulen riemukkaalta kuulostavan kellojen soiton. Sattumalta osuin paikalle myös silloin, kun siellä järjestettiin ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous Suomessa monta vuotta sitten. Ihmettelin, kun pitkä jono arvokkaita kirkon miehiä kulki erilaissa edustusasuissaan lounaalle.

Valamossa on erinomaiset turisti- ja majoituspalvelut, siellä järjestetään erilaisia kursseja, valmistetaan ja myydään viinejä yms. Suosittelen kiinnostuneille kurkistamista luostarin kotisivuille: www.valamo.fi

Heinäveden suunnalla matkaileville suosittelen vierailua myös Lintulan nunnaluostariin, joka on hyvin erilainen paikka kuin Valamo.

Joskus kauan sitten olen siellä käynyt.
Ja nyt tuli mieleen kun mietitään systerin kanssa reittiä kenties itäsuomen kautta niin vois ottaa sen yhdeksi kohteeksi.
Savonlinna- Heinävesi ja Värtsilä. Värtsilässä on ihana yöpymispaikka, ainakin oli joskus muinoin.

Olen käynyt useita kertoja.
Jo nuoruuteni partioajoista lähtien ja kansanopistossa sen jälkeen olen ollut mukana erilaisilla kursseilla.

Sieltä saa hyvää ruokaa ja siellä on rauhallista majoittua, ei soi radiot ei televisiot, oiva paikka rauhottumiseen.
Ympäristö on kaunista, laivamatkalla voi poiketa laituriin ym.
Ja kirjasto... siellä on monta hyvää syytä vierailla, ei ortodoksinkin.

Kerran poikkesin kalmistolle ja etsin sieltä Pentti Saarikosken haudan,
sinne oli moni muukin tehnyt pyhiinvaellusmatkan, paikalle jätetyistä kynistä päätellen.
Siellä on myös usean muun kirjailijan viimeinen leposija.

Tulipalo on surullinen tapaus, nyt siellä tarvitaan lisää talkoolaisia jälkiä siivoamaan.

Olen käynyt ja kynän laitoin.
Meneeköhän sielläkin niin huonosti että tyhjälle vintille on ollut pakko palkata pari nuorta tulitikkuleikkimään?
Vai onko Munkki Mokomakiakaki tehnyt joitain sovittuja sähköliitäntöjä?
Tuntuu uutisten perusteella että vähän on kuin saha olisi palannut lama-aikana.
Ainahan se on kiva kun on vakuutusmaksulappu edessä, maksettuna.
Noh, olkoon arvelut, mutta puu ei syty itsekseen, syy siihen on aina.
Onneksi ei kaikki palanut pohjaan asti.
Luostari ei ole niin vanha että sillä olisi jotain arvoa, mutta sen omistamilla vanhan-Valamon jätteillä on. Hyvä että säästyivät, muuten olisivat Lyijymaalit valuneet Heinäveteen ja Norpat kuolleet, tosin, eipä se olisi ollut suurikaan vahinko, sekään.

H.

On tullut käydyksi, viimeksi pari vuotta sitten.
Eri rakennukseia tuli kierreltyä, ruokailemassa käytyä ja rihkamaa ostettua. Kovin kaupalliseks on tuo Valamon touhu mennyt, ja lisätuloja olis hyvä saada...

On jokaisen henkilökohtainen asia miten elä'mänsä elää, mahdollisuuksia on monia. Joka valitsee kilvoituksen elämäntien se on pitkä prosessi. Ainakin vahvaa itsetuntoa nunnana ja munkkina oleminen vaatii. Lupaus päivästä päivään:
"Minut kilvoittelemaan auta täällä oikea kilvoitus".

Olen käynyt Valamon ja LIntulan luostareissa, ollut rukoushetkissä mukana, ei se minua pahentanut, tulipa nähdyksi miten ne toteutuivat, nunnat hypistelivät rukousnauhaa vähän väliä. Valamon lounas oli reissuilijoille maukas ja Lintulan porokahvit varsin makoisat.

Valamon viiniputelus tuli ostettua, happamaksi se havaittiin, etiketti tutkittiin tarkoin mistä marjoista se oli valmistettu. Ortodoksiset kalmistot ovat usein hyvin kolkkoja joten se sai jäädä.

Aikaisemmin Valamon Luostarissa , sen ollessa vielä pieni, oli siellä miellyttävää yöpyä.
Ruokalasta löytyi aina aamulla kuumaa Tattaripuuroa, jonka mausta en tosin paljon perustanut.
Siellä oli rauhallista yhteisöelämää parhaimmillaan, noin sivullisen silmin katseltuna.
Useinpa siellä tuli vierailtua ja yövyttyä.

Mutama mustakaapuinen Munkki tai Noviisi, (mistäpä niiden aseman ulkopuolinen olisi tiennyt) asteli aamuin Jumalanpalvelukseen.
Päivisin elämä kulki verkkaista latuaan.
Munkin elonpolku vei hitaasti, mutta vääjäämättä kohti kalmistoa.
Siitä muistutuksena oli jokaisen Noviisin tehtävä itselleen Ruumisarkku, jota säilytettiin Luostarin varaston orsilla.

Talkoolaiset, joita oli kohtuullisen paljon, eri ikäisiä ihmisiä, ahersivat ja pulisivat omissa tehtävissään.

Ortodoksinen Jumalanpalvelus oli elämys, (vaikkakin pitkäveteinen) upeine Ikoneineen ja Suitsukkeineen.
Ympäristön uskovaiset osallistuivat siihen joukolla, hartaana.

Nyt tuntuu olevan vallalla aivan eri meininki Luostarissa.
Markkinahenki ja rahat pois menttaliteetti näkyy lyöneen pahasti leimansa Luostarin toimiin.
Matkailukohteena hotellitoiminta ja erilaisen krääsän myynti näyttää olevan kohta itsetarkoitus.
Ainakin turistille jää sellainen kuva.

Niinhän se oli aidossa ja alkuperäisessä Valamossakin.
Raha ja valta ratkaisi sielläkin rukouksen voiman.
Kaipa tapa seuraa Luostarin nimen myötä tännekin rappion.

Lintulan Luostarissa onkin vielä aivan eri meininki.
Rauha ja rakkaus henkii kaikkialle. jopa vieraisiin, uteliaisiin turisteihinkin.

havainnollistaa, kuinka mielisairaaksi vain ihminen voi tulla.

Eläimet eivät ikinä sairastu mieleltään niin täysin.

Ai miten ihanaa porukkaa tällä palstalla.
Vahinko että, lahjatavarapuodin olemassaolo, viinin valmistaminen tai yöpymisen mahdollistaminen luostarissa on sellaista kaupallisuutta, joka tätä hurskasta väkeä täällä vaivaa. Taitavat elää melko askeettista elämää itse.

Olen käynyt muissakin luostareissa ja joissakin saa ikoninsa ja tuohuksensa ostaa pienestä luukusta, sellaisesta kuin muinoin kioskit olivat.
Parempi minusta näin.

Muistan kuinka eräänä kesänä, olin Valamossa maalauskurssilla ja siellä sai työskennellä yömyöhään, vaikka muuten luostarialueella tulee hiljaisuus jo hyvin varhain.
Kun sitten hiivin yöpuulle läpi hiljaisen uinuvan luostarialueen, helteisen päivän laskeva aurinko kajasti jostain metsän takaa, eräs talkoolainen koreineen ilmestyi aukiolle hoitamaan kukkaistutuksia, hänellä oli pitkä hame ja huivi somasti hiuksisiensa suojana.
Se näky oli unohtumaton kuin suoraan jostain sadusta, ei voinut kuin pysähtyä ja ihailla väsyneillä silmillään.

Mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia Valamosta/Lintulasta. Olen ollut Valamossa sekä vierailijana että talkoolaisena ja aina vierailut ovat olleet minulle yhtä suuria elämyksiä. Minua tuo väitetty kaupallisuus ei ole koskaan tavoittanut, ehkä siksi, etten koskaan osta sieltä mitään. Mikähän muuten olisi sellainen paikka. joka olisi kaupallisuudesta vapaa ja kiinnostaisiko se lopulta ketään ?

No hyvänen aika. Miksei Valamossakin saa olla kauppapuodit ostoksia ja matkamuistoja varten. Voit ostaa vihreätä teetä, mausteita, hunajaa, viinejä. likööriä, kynttilöitä, ikoneita ja käsitöitä sekä käsintehtyjä kortteja, erilaisia kirjoja jne. Rakennus, joissa on nuo kauppapisteet on infon ja receptionen ohessa, joten mielestäni Valamossa on hienosti ratkaistu nuo myyntipisteet.

Trapetsa on kaunis ja tuo jo plussat kotimaanmatkailussa kiitettävästi ja ruoka on herkullista Itä-Suomen perinneruokaa unohtamatta Venäjän herkkuja. Kesällä esim on ihana aterioida terassilla.

Olen itse ollut monilla kursseilla Valamossa Kansanopiston kursseilla ja mielelläni palannut aina uudelleen. Turistit ovat Valamolle tarpeen, he kuitenkin tutustuvat alueeseen kunnioituksella. Alueella onkin monta kaunista rakennusta ja mm tuo päärakennus, joka paloi osin, toivottavasti saadaan kuntoon.

Koko Valamon luostarialue on kappale kauneinta Suomenniemeä - on silmiähiveleviä ja upeita näkyjä niin kesällä kuin talvellakin.

Muistan itsekin joskus aikoinaan hämmästelleeni ja vähän harmitelleeni Valamon kaupallisuutta, mutta ajatukset perustuivat tietämättömyyteen.

Tietääkö joku kuinka suurta liikevaihtoa Valamossa pyöritetään, tai mikä on sen merkitys työllistäjänä?

Toissakesänä kävimme ja oli tosi helle. Ilma oli kuin linnunmaitoo. Olimme myös rukoushetkessä . Katselimme ympäristöä, matkamuistoja ja söimme runsaan aterian... päätteeksi kävimme läheisellä hautausmaalla Pentti Saarikosken haudalla. Hyvin vaatimaton hautapaikka kuin kaikilla sillä hautausmaalla. Ihmiset olivat jättäneet erilaisia kyniä paikalla olleeseen maljakkoon. Kymmeniä kyniä. Niin jätin minäkin...Mitään kukkia ei ollut ja haudalla ei ollut ruohikkoa , vain multaa...

Liian kauan istumista autossa jos kiinnostaisikin, tään sivun lukiessa eipä riitä mielenkiinto. Meen ennen koiranäyttelyihin pitkänkin matkan ;))

Niin, kuka mitäkin arvostaa - on ne koiranäyttelytkin elähdyttäviä, mielenkiintoisia ja hauskoja.

Reissaaminen yleensä on piristävää ja kivaa:
Jotkut meistä tykkää kotimaasta toiset ulkomaista, kulttuurista, taiteesta, eivät malta lomillakaan olla jouten, menomeiningistä, maatalousnäyttelyistä ym porukkakarkeloista tai itsekseen olosta. Jotkut haluavat lomallaan matkata Tuurin ostosparatiisiin ja toiset vaan mökkinsä hiljaisuuteen ja rauhaan. Sellaista se on elämä....

Kutittaako matkajalkaa? Kyllä vaan ensi kesän pikkureissu on Valamoon suunnitteilla. 3t ajomatka asuinpaikkakunnalta, samana päivänä takaisin iltauringon laskiessa. Pidetään tyttöjen sitsit siellä ihastellen luostarin ympäristöä, myös Lintulan vierailu hoituu siinä sivussa.

Varattiin mieheni kanssa muutaman päivän matka Valamoon. Ihanaa! Rauhoitutaan, levätään, syödään hyvin ja rakastetaan toisiamme. Ei televisiota eikä puhelimia, voiko olla parempaa?! Tullaan (toivottavasti) takaisin parempina ihmisinä.

Olen käynyt useammankin kerran.

Avaus on vanha mutta ajaton.
Jännää ajatella, että itse on viettänyt siellä päin lapsuuden ja osan nuoruuttaan ja teemana oli, ettemme sylkäisekään sinne tai uskonnollisuuteen päin.
Mutta vasta paljon vanhempana, lomareissuilla ajellessa on tullut poikettua sekä Valamossa -että Lintulassa muutaman kerran. Siksi, että matkakokoonpano on ollut eri joka kerralla. Esimerkiksi avovaimo vaihtunut ja jokainen uusi ollut intoa täynnä nähdä Valamo ja kuolla. No, näkivät ja jäivät henkiin. Itselle olisi riittänyt kerta käydä.

En ole käynyt Valamossa. Passia ei ole että saisi viisumin Venäjälle. Hieno paikka kuulemma nykyään. Kirkkoja ja luostaria on kunnostettu Neuvostoliiton jäljiltä ihan toiseen kuntoon. Porukkamatka olisi mukava. Samalla voisi yöpyä Sortavalassa ja tutustua kaupungin nykyisyyteen.

Mitä 60 nuorukainen tekisi Valamossa?
Eikö vanhuksia enää riitä sinne?

H.

On rauhallista, on kaunista luontoa. Majoituskin vaatimattoman miellyttävä, jos ei huono äänieristys haittaa. Siinä mielessä kyllä suosittelen. Ravintola on puolestaan yhtä meluisa ja ihmisten käyttäytyminen yhtä sivistymätöntä kuin ruotsinlaivan bufeessa. Ruoka on sellaista mitä nyt mistä tahansa vähän kehnommasta lounaspaikasta saa, hinta kyllä on Valamossa laitettu liian korkeaksi. Oikeastaan minun ainoat moitteet liittyvätkin Trapesaan. Jos on oma auto ja mahdollisuus käydä kaupassa, suosittelen laittamaan ennemmin omat eväät ja pysyttelemään loitolla Trapesasta niin rauhallinen vaikutelma säilyykin. Turistit tulevat ajattelematta kuka missäkin minishortseissa tai -hameissa navat paljaana ja heille annetaan portilta päälle jotain siveellisempää. Sinänsä ihmettelen ettei edes oteta selvää mihin ollaan tulossa.. en minäkään uskossa ole mutta kunnioitan Valamoa kodikseen kutsuvien tapoja. Aamulla ja illalla Valamo on ihana paikka, päivällä ikävä turistirysä.

Eipä ole tullut käytyä , mutta nurkassa tässä tietsikan yläpuolella ikoni joka on siellä tehty (Jeesuslapsi ja Maria) .-

Per-kel

Joskus kun pääsis ja Kiteellä myös.

Olanki jo 27.6.22. huomasin aloite vanha. Illla menisin.koskan ei mahdolisutta. Kun asu yksin vuokralla ei puolisoa ei sukua. Kaikki kätkeytyy oma alue .Itä-Helsinkissä.Juuri sinne minne jaksan kävellä ja takaisin mene!Kaiken totuu ja opii kitolisuus.Kun tarkana työ eläkeestänä pärjää,Myöskään en tee velkaa.

No, eipä ole tullut käytyä eikä myöskään ole suunnitelmissa, sillä yleensäkin bruukaan sivuuttamaan humpuuki-dogmiikka-lobbaukset koukutus-värväysyrityksineen ja kaiken niihin liittyvän pehmommankin promotoinnin.

Mikäli "rauhaa" hakee, niin riittää pysähtyä kiireiltään, sänkyyn makuulle ja sulkea silmät rentoutuen "kevytmeditointiin" tai sitten vain kauniin luonnon helmaan rauhassa samoilemaan ja aika ajoin pysähtyen luontoa kuuntelemaan. Tai mökin laiturille rantatuoliin rentoutumaan.

Kaunista arkkitehtuuria taasen saa ihastella vaikka pitkin poikin Stadia.

Eipä ole tullut käytyä , mutta tuossa nurkassa on äiti autuaalta saamani ikoni , Maria ja Jeesuslapsi .-

Per-kel

Tänään näyttäisi olevan Sami Kuronen vierailemassa makumatkalla Valamon luostarissa. Ohjelma nelosella klo 19:30.
Siili