"Sulla ei ole mitään syytä olla masentunut, olisit kiitollinen"

Niin et sinäkään varmaan iloitse että monilla lapsilla menee noin huonosti, mutta on sittenkin on totta, että ei toisen ahdinko ja kurjuus tuo heltusta juuri sinun phaan oloosi ja tutemuksiin. Ei ketää pitäsi syyllistää tuolla tavoin. Kun masennus ja pah aolo helpottuu niin silloin jaksaa ja on voimia ehkä tehdä joksu jotakin, että edes yhdellä tai parilla lapsella olis parempi olla.

Ei välttämättä paha olo ulospäin näy. Jotkut osaavat peitttää ja näytelellä että kyllä tässä pärjäillään ja menee lujaa. Ja tuo näytteleminen vain väsyttää ja ei saa olla omana itsenään. Onko niin että sinäkin jotenkin koet jopa syylliyyttä, että et osaa olla onnellinen. MIstähän paha olo sitten johtuu? Kyllä siihen on omat syynsä, tiedostat tai et?

Itse taas ajattelen masennus/ahdistuskierteessä niin että lähden juuri itse tutkailemaan maailman hätää. Silloin oppii ainakin olemaan onnellinen/kiitollinen pienistä perusasioista, kuten vaikka ruuasta, terveydenhoidosta jne. Ei se kokonaan poista omia masennuksia, mutta ainakin avartaa maailmankuvaa ja sitä ettei käperry niin itseensä ja omaan kurjuuteensa.

Maailmanhätää ei yksittäinen ihminen voi poistaa, eikä maailman tapahtumilla kannata liikaa 'retostella' mielessään.

Tuo on juuri sitä dissausta.

Ne pahimmat jutut (traumat) ei koskaan näy päälle ja usein itsekin kiistää ja kieltää ne.

Jep. Kieltää minkään olevan vialla. Minähän en ole yhtään sen
kummempi kuin muutkaan. Kulissin näyttelemisestä ulospäin tulee tärkeää, sitä
pyrkiikin sitten pitämään raivokkaasti yllä. Tutulta kuulostaa, omalla kohdallakin.

Eiköhän tässä olisi taas hyvä muistaa, että masennus sairaus siinä missä vaikkapa syöpäkin (älkääkä alkako aukoa päätänne siitä, ettei noilla ole mitään yhteistä, yritän sanoa, ettei masennus ole koskaan itsevalittu olotila; halu parantua onkin asia erikseen, mutta sehän tekeekin masennuksesta niin pirullisen sairauden). Siksi kenellekään ei voi sanoa, ettei tällä ole syytä olla masentunut. Ei kenelläkään ole syytä olla sairas.

Itsekin romahdin tilanteessa, jossa elämässäni kaikki oli paremmin kuin koskaan ennen ja olen todella onnellinen, ettei kukaan tullut silloin sanomaan, ettei minulla ole syytä olla masentunut (neljännen masennusjakson kohdalla 6 kk sitten eräs sairaanhoitaja tosin sanoi, että elämäni olisi paljon parempaa, jos en olisi niin _pessimistinen_). Muistan liiankin hyvin, miten masennuksen alkuvaiheessa syyllistin itse itseäni siitä, etten osaa nauttia elämästäni. Ja kuinkas ollakaan, kun opin vihdoin päihittämään sen masennuksen ja heräsin joka aamu kiitollisena ja onnellisena, menetin sen kaiken ensimmäisen masennusjaksoni takia. Elämä on ihanaa, eikö?

On harmi jos masentunut kohtaa tuollaisia "epäpäteviä" puoskareita. Voihan niitä olla joskus ammatilaisissakin. Masennus on sairaus ja ei sairas tarvitse mitään syyllistämistä ym. vaan hoitoa ja kuuntelijan joka ottaa asian vakavasti ja todesta. Ja ei masentuneilla varmaan ole mitään sitä vastaan että maailman kärsiviäkin autetaan.

Mä sain tän kommentin omalta poikaystävältäni. Jep jep... Hän ei ymmärrä masentuneita tai masennusta vaikka kuinka yritän selittää. Tämä on yleensä tietämättömän kommentti yrittää auttaa...

Kyse on myös siitä, että masentunut läheinen ahdistaa omaisia. Ja omaa ahdistusta vähentääkseen ja "piristääkseen" masentunutta sanottaa tuolllaisia "ota itseäsi niskasta kiini" piristy vähän" ja "sinulla on asiat ihan hyvin".

Sano poikaystävällesi suoraan, että tuollaiset kommentit vaan ahdistaa ja masentaa lisää. Ja että ei tarvitse "lohdutella", vaan olla läsnä jaksamisen mukaan.

Masentuneidenkin pitää muistaa se, että he (me) eivät todellakaan ole mitään mukavaa seuraa, joten puolisolle/omaisilla pitää olla myös omaa aikaa.