Säikky ja panikoiva koira

Minä sanoisin god bye moiselle kaverille tai tyttöystävälle sillä en tulisi pitempään toimeen sen kanssa kuitenkaan ja miksi itseä kiusata.Jos toinen ei edes yritä mitä itse ehdottaa vaan aina joka tilanteessa kumoaa omalla mielipiteellään ei ole jatkuvuutta suhteessa.

että mitä noita harjiksia on täälläpäin katsellut(aika monta yksilöä), niin nillä tuntuu olevan kaikilla samaa ongelmaa. Joten ensimmäinen virhe ystävälläsi oli että otti tuon rotuisen koiran. Nähtävästi on liikaa pentutehtailua ja sukurutsaa noissa.

Tuota ehdotustasi että sinä kävisit lenkillä sen hänen haukkunsa kanssa, ystäväsi kannattaisi todella harkita vakavasti. Minunkin koirani käyttäytyy lenkillä ihan eri tavalla kuin omilla lenkeillämme, jolloin koira uskaltaa vapaammin häröillä ja toteuttaa luontoaan. Itse kun en turhista hätkähdä. Naapurin rouva joskus pari kertaa käynyt sen kanssa lenkillä ja koira oli ollut kuin herrasmies. Ei ollut ookannut minkään elukan perään, kuten kanssani tekee kovin mielellään. Ja sen metsästyskoiralle suon että noudattaa viettejään. Mutta huvittavaa se yön ja päivän ero kahden lenkittäjän välillä.

Eli vaikka se ei pysyvää muutosta saisi aikaan omistajan kanssa, niin se antaisi koiralle kyllä uusia näkökulmia ja tilaisuuden nauttia erilaisista asioista. Nyt kun pelko ja arkuus itseään ruokkivana estää tämän.

Ystävällesi on pelkästään plussaa että hänellä on kaltaisesi ystävä joka haluaa auttaa. Itsekin haluaisin monesti auttaa ihmisiä joiden näen olevan pulassa arkojen tai muuten ongelmaisten, yleensä nuorten koiriensa kanssa. Mutta pitäisi olla pidempään yhteyksissä kuin vain kerran. Yhteystietojen vaihtaminen on lenkillä vastaantulevan ihmisen kanssa vain niin hankalaa kun toinen haukkuu heikkopäänä siinä vierellä. Ei kuule toisen puhetta eikä muista numeroita tai maileja enää kotona.

Joten toivottavasti saat ystäväsi luottamaan itseesi enemmän. Sinulla on kokemusta ja halua auttaa joka nykypäivänä tahtoo olla uudistumaton luonnonvara.

Eilen sain pitkän juttutuokion jälkeen ystäväni suostumaan siihen että käytän koiran iltapissillä.
Minulla oli vaikeuksia pitää itseni rauhallisena kun lähtiessäni koiran kanssa ulos,alkoi naisimmeisen vaikerrus että kohta pääset takaisin mamin luo ym. vastaavaa.
Sain lähdettyä kuitenkin melko sutjakkaasti kun sanoin että älä nyt hyvä ihminen hössötä, pissalle tässä vaan ollaan menossa.
Kappas vaan, koira käveli topakasti häntä pystyssä, en antanut mennä tervehtimään yhtäkään koiraa, pissit tehtiin ja sillä selvä.
Ei näkynyt merkkejä arkuudesta juuri lainkaan, hieman säpsähti hissin kolinaa mutta kun en sanonut sanaakaan, enkä reagoinut, asia unohtui heti.
Sisälle kun päästiin koira tuli jalkojeni juureen makaamaan ja alkoi nukkumaan.
Tästähän tämä täti ei yhtään tykännyt, koiran olisi pitänyt tulla hänen syliinsä.
Sanoin sitten että puhutaan nyt asiat halki ja laitoimme koiran omalle petilleen toiseen huoneeseen.
Kysyin että eikö hän luota minuun ja luuleeko minun tekevän jotain pahaa koiralle ...vai mikä mättää?
Vastaus oli ettei hän halua koiran kiintyvän keneenkään muuhun kuin itseensä.
No tämä yhdistettynä siihen emännän alituiseen vauhkoamiseen ja tilanteiden etukäteen pelkäämiseen tulee johtamaan siihen että emme todellakaan voi elää yhteiseloa.
Yritin vaikka kuinka saada hänet käsittämään että hänen tulee luopua omasta pelostaan ja epävarmuudestaan, mutta ei. Hän ei edes suostu myöntämään että pelkäisi.
No mitä se muutakaan on kun kuljemme ulkona ja sadan metrin päässä tulee isompi koira, heti aletaan etsiä kiertoreittiä tai pakopaikkaa.
Pieniä koiria tavatessaan nainen haluaa ehdottomasti että koirat morjestavat toisiaan.
Ei tästä kyllä tule muuta kuin lihava riita, minulla menee illat siten että ensin lenkitän oman koirani ja vien sen kotiini, sitten lähdetään ulos tämän pienemmän kanssa.
Olen ehdottanut että kävellään vailla isolla pellolla, toinen toista ja toinen toista laitaa yhdessä koiriemme kanssa ja sitten pikkuhiljaa lyhennetään välimatkaa.
No eipä ei, hän ei halua ottaa riskiä että hänen koiransa säikähtää.
Kun sitten kysyn että mitä siinä pahimmassa tapauksessa käy jos koirasi hieman säikähtää, vastaus on selkeä, koira menee pilalle (mitä se jo kyllä on).
Eli antaa olla...joskus vaan ei voi asioita muuttaa, vaikka kuinka haluaisi helpottaa elämää. Masentaa....

Oivoi.. Pahalta kyllä kuulostaa. Minulla itselläni on myös hieman arka - hieman isompi - koira, jota jouduin käyttämään ongelmakouluttajalla. Jokainen koira on yksilöllinen, mutta minun koiralleni sopi paremmin "höösäämisen" sijaan tiukat rajat ja säännöt eli täytyy olla todella kova, joka tekee itsellenikin tiukkaa, vaikka en mikään "hössöttäjä" ole koskaan ollutkaan.

Mitä tulee tuohon teidän väliseen suhteeseen. Olen tapaillut miehiä, joilla on koirankasvatuksesta erilaiset periaatteet kuin minulla ja tullut siihen tulokseen, ettei siitä voi tulla mitään, jos nämä periaatteet eroavat. Sama luultavasti kuin lapsen kasvatuksessakin. Jos te ajattelette asioista näin eri tavalla - raakaahan se on - niin ehkä on parempi panna tämä ystävyys jäihin vähäksi aikaa, koska teillä ei selvästikään ajatukset kohtaa koirankasvatuksen kohdalla.. jatka sinä elämääsi oman ihanan koirasi kanssa ja etsi itsellesi ystäviä, jotka arvostavat samaa kasvatusta kuin sinäkin, eli ei turhaa höösäämistä :)

Kaikki ehdotukset on nyt tyrmätty totaalisesti.
Nainen on niin mustasukkainen omasta koirastaan ettei hän halua koiran kiintyvän minuun. En todellakaan ole häneltä mitään pois viemässä mutta hän kokee että "omin" hänen koiraansa mikäli esim. ulkoilutan sitä.
Hän ei halua koskea minun koiraani, joka kyllä mielellään tekisi tuttavuutta tämän naisen kanssa. Siinäkin hän ajttelee jotenkin pettävänsä omaa koiraansa jos sattuisi minun koirastani tykkäämään.
Eilen illalla soitin ja ilmoitin etten nyt enää jaksa lähteä uudelle lenkille kun omani kanssa jo tunnin olin ulkoillut.
Tästäkin tuohtui että pitikö niin "kauan" olla....voihan prkl, en paremmin sano.
Teen mitä vain,kaikki on väärin, hänen mielestään.
Minulla on kuulemma väärät metodit oman koirani kanssa kun en anna sen tehdä mtä se tahtoo. Siitäkin suuttui kerran kun pyysin ettei anna ruokapäydästä mitään koiralleni, omaansa syöttää jatkuvasti siten.
Kyllä tämä minulle riittää jo, ei näin erilaiset ihmiset erityylisillä koulutustavoillaan voi olla yhdessä. Kohtahan siinä menee jo kumpikin koira sekaisin.
No, uusia ystäviä varmaan löytyy ja olen eläinrakas ihminen, tykkään touhuta ulkona, toivon vaan että yhteinen sävel jonkun kanssa syntyy.
Jotenkin on vaan sellainen olo että olisin joku eläinrääkkääjä suunnilleen kun en paapo koiraani samoin kuin tämä nainen, hän saa oloni tuntumaan syylliseksi johonkin jota en ymmärrä.
Väittää kylmäksi, ym. Ei minusta kylmyyttä ole rajojen pitäminen vaan pikemminkin kaikista säännöistä luistaminen.
Näytin muuten tämän ketjun...voi hemmetti sitä raivon määrää, ihmiset voivat muka hänet tunnistaa, olen loukannut hänen kunniaansa jne.
Eli se oli nyt siinä...ei muuta kuin aamulenkille parempaa mieltä hakemaan.

Hyvä esimerkki siitä, kun omistaja on koiransa pahin vihollinen, joka tietoisesti ja itsekkäistä syistä pilaa koiransa elämän, ja vaikeuttaa myös omaansa.