Minua viehättää Keskustan politiikassa erityisesti puolueen kyky nähdä kokonaisuuksia ja suhtkoht tasapainoinen joukko yhteisiä asioitamme hoitamassa.
Politiikassa on paljon myös ihmisiä joiden identiteetin rakentuminen on vielä kesken. On tuhoisaa jos oma itse ei ole löytynyt ja valtapoliittiset pyrkimykset ovat siitä huolimatta kovat.
Politiikassa on paljon myös ihmisiä joiden identiteetin rakentuminen on vielä kesken. On tuhoisaa jos oma itse ei ole löytynyt ja valtapoliittiset pyrkimykset ovat siitä huolimatta kovat.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Totta, Mari Kiviniemi ja Paula Lehtomäki ovat mainioita esimerkkejä
tällaisista poliitikoista.
Onko terve identiteetti sillä, joka kuvittelee olevansa kapteeni, vaikka ei ole? Ja kun kuvittelee olleensa suuri johtaja, vaikka on ollut vain pikkujohtajien käskyläinen? Minusta sellainen on sairasta, hyvin sairasta.
Jätettäköön asia muiden ratkaistavaksi, ei kukaan ole aiemmin esittänyt epäilyjä siitä.
Järkeviähän täällä ei aina puhuta. Kuntauudistuksestakin dettapuhutaan "syöttiläskepukuntien" ja "maksajien" nimikkeistä, ymmärtämättä pätkääkään monimutkaista symbioosisuhdetta.
Virkaveljenikin lässyttää kuntauudistuksen välttämättömyydestä, näköjään tajuamatta tippaakaan miten asiat käytännössä ovat.
Ei se esikuntakapteenin tehtävä ihan kaikkeen sentään pätevyyttä anna, heikoimmillaan vain paperien pyörittämiseen sekä diaarioimiseen.
"Jätettäköön asia muiden ratkaistavaksi, ei kukaan ole aiemmin esittänyt epäilyjä siitä"
Mutta uskooko siihen kukaan? Ei usko. Et koskaan ole esittänyt mitään todisteitakaan siitä, että olisit kapteeni ja ollut merkittävissä johtotehtävissä. Mikään esittämästäsi ei viittaa muuhun kuin ylivilkkaaseen mielikuvitukseen. Kapi sen sijaan on esittänyt todisteet kaikesta itsestään kertomalleen. Se ei näy pitävän siitä, että yrität tuppautua hänen virkaveljekseen.
Ehkä hän itse uskoo. Onhan niitä sellaisiakin, jotka uskovat olevansa Napoleonia, Mannerheimeja ja jopa Jeesuksiakin. Saattaa tuon epelin sairaus olla jo niin pitkällä, että uskoo olevansa kapteeni. Vaikka hän selvempänä hetkenään kertoi olleensa RUK:n kurssilla 129 1968-1969, joten hänen täytyi olla jo vähintään 63-vuotias viime vuonna, jolloin hän kertoi saaneensa reservin ylennyksen yliluutnantista kapteeniksi. Niin ei ole voinut tapahtua, sillä upseeri – kenraaleja lukuun ottamatta – poistuu reservistä 60-vuotiaana, eikä sellaista enää ylennetä.
Jo sotilasurallani oikeasti kapteeniksi ylenneenä tiedän hyvin, kuinka ”suuria johtajia” parhaatkin yliluutnantit voivat olla. Teinhän heille harjoitussuunnitelmia ja annoin esikunnista käskyjä, joiden noudattamista valvoin. Itse tosin toimin jo yliluutnanttivaiheessani mestarikurssin johtajana, siitäkin olen näyttänyt todisteet täällä. Sellaiseen tehtävään pääseminen oli kyllä varsin harvinaista ja sitä yleisesti pidettiin jokseenkin korkeimpana mahdollisena johtajatehtävänä yliluutnantille, muita samanlaisia tapauksia en tunne eikä niitä liene ollutkaan.
En tosiaan pidä siitä, että tuo epeli yrittää tuppautua virkaveljekseni, tuskin hän on ollut edes oppilaanani luutnanttikursseilla, jollaisten opettajana toimin, vaikka olihan niilläkin joskus joku sellainen, jonka joukko-osastoon menevään oppilasarvosteluun kirjoitettiin huomautus ”ei sovi esikuntapalveluun eikä muihinkaan vaativampiin johtotehtäviin”. Ehkä tuollaisesta johtuu se hänen esikuntaupseereita kohtaan tuntemansa traumansa, joka on nyrjäyttänyt hänen mielenterveytensä seurauksilla, jotka nähdään hänestä muussakin kuin vain hänen kepulaisuudessaan.
kapteenin sotilasuran todellisuutta voi päätellä siitäkin, mitä hän kertoo sotaharjoituskokemuksistaan. Hänhän mainitsi johtaneensa eri aselajeista muodostettuja yhteenliittymiä "kymmenissä sotaharjoituksissa". Hän ei maininnut tarkemmin. mitä nämä "yhdistelmät" mahtoivat olla, mutta prikaati lienee aika tyypillinen eri aselajeja käsittävä kokoonpano. Prikaatin harjoituksia meillä ei taida tosin kovin olla. Ja eiköhän sen tasoisia manöövereitä johda tuntuvasti toimiupseeria korkeampi herra.
Kyllähän me virkaveljet olemme ihan eri planeetalta, ymmärryksemme ja tietomäärämme suhteen.
Ei kai minua kakkoseksi luokittele kukaan järkevä.
Voisin jopa esittää pari hypoteesiä: Slaavilainen massatuhoon keskittyvä sotiminen sekä suomalaisen typeryyden ja ymmärryksen katoaminen.
Voisin jopa alustaa aiheista.
P.S. Lapselliset maininnat feikeistä ja muusta eivät ole kovin järjellisiä.
Ihan eri planeetoilta olette. Kapi elää tällä planeetalla, sinä jossain mielikuvitusmaailmassa.
Jos olen väärässä, niin esitä jo viimein jotain todistetta mahtavasta sotilasurastasi, jolla prikaatin sotaharjoituksia johdit. Laita tänne jotain paragrafia, josta käy ilmi suorituksiasi ja arvosteluja niistä. Armeijassa kaikki tiedot miehestä ja sen kouluista ja tekemisistä on pantu tarkasti kirjoihin. Skannaat nimesi ja henkilötietosi peittäen joitain todistuksiasi ja arvostelujasi netin kautta tänne. Jos et osaa, kysy neuvoa kapilta, joka niin on usein tehnyt.
Jos et niin tee, lopeta jo lapsellinen pelleily, ei se enää ketään huvita. Kovin ikävää kuvaa se antaa keskustalaisuudestakin.
Esikuntakapteeni on niin rajoittunut, ettei hänestä ole edes sotilaspalvelijakseni, kuten mongolista Mannerheimille.
Ho hoo ho hoo, minäpä annoin ja annan edelleen tarvittaessa käskyjä suoraan alaiselleni, silmästä silmään.
En minäkään pidä kaunaisen esikuntaluuserin leuhkimisesta, vailla täysin perusteita.
Luusereitahan me. Mutta olemme varsin erilaisia luusereita:
Tämä luuseri kävi sotilasurallaan kaikki koulunsa kiitettävin arvosanoin, useimmat niistä priimuksena. Kun aina paremman vakanssin saadakseni vaihdoin joukko-osastoani viisi kertaa, aina sain edellisestä joukostani erittäin kiittävän henkilöarvostelun kaikista tehtävistäni, joita ehti olla monenlaisia kenttäkouluttajasta alkaen mm. sotakoulun opettajana ja mestarikurssin johtajana toimimisen kautta päätyen Pääesikunnan komento-osastoon koko puolustusvoimien toimiupseerien asioiden hoidosta vastaavaan tehtävään. Kahlasin läpi sotilasarvot kersantista kapteeniin, jollainen minusta tuli 43-vuotiaana 22 palvelusvuoden jälkeen. Ja kun jäin 45-vuotiaana eläkkeelle, SA-sijoituksekseni tuli Päämajan Esikuntakomppanian päällikön tehtävä, joka olisi edellyttänyt majurin sotilasarvoa.
Lisäksi tämä luuseri oli kolme pitkää reissua YK:n rauhanturvatehtävissä, yhteensä lähes neljä vuotta. Vain ani harvalle kantahenkilökuntaan kuuluvalle sellainen oli mahdollista, minäkin tein viimeisen reissuni vasta reserviläisenä, mutta sillekin päästäkseni minun oli täytynyt menestyä erinomaisesti aikaisemmilla reissuillani.
Olin aina aktiivinen myös ammattikuntamme järjestöissä, alkaen peruskurssin oppilaskunnan puheenjohtajuudesta, kerhoni puheenjohtajan ja liiton hallituksen jäsenen ja tehtäviin asti, joka todistaa siitä, että nautin sotilasurallani paitsi esimiesteni myös palvelustovereitteni arvonantoa ja luottamusta.
Sotaväestä eläkkeelle jäätyäni tein vielä lähes 20 vuoden merkittävän siviilityöuran, jonka alussa oli tuo 15 kuukauden katko viimeistä YK-reissuani varten; sellaisen mahdollisuuden saaminen laitoksesta, jossa ei tunnettu virkavapaus-käsitettä, on vahva todiste siitä, että jo lyhyessä ajassa olin siinäkin työpaikassani näyttänyt kykyni, joita arvostettiin. Pari vuotta siviilitoimessani oltuani talo ns. nimellisvarasi minut niin, että sodankin tullen minun olisi pitänyt jäädä siviilitoimeeni. Toki niitä todisteita tuli monia myöhemminkin, ei vähiten palkan muodossa, ja korkeimman kunniamerkkinikin sain talosta eläkkeelle jäädessäni.
Ja nyt tämä luuseri nauttii varsin mukavia eläkkeitä sekä sotilas- että siviiliurastaan ja matkustelee ympäri maailmaa vuodessa kolmella-neljällä reissulla, useimmat niistä pitkiä kiertomatkoja, ja toimii aktiivisesti entisen sotilasammattinsa kuten siviiliuransakin eläkeläisyhteisöissä.
Kaiken edellä sanomani olen faktatodistein todistanut todeksi täälläkin, joten minä en leuhki mitään.Mutta sinä leuhkit, teet vain sitä, vähäisintäkään todistetta et koskaan leuhkimisillesi esitä. Kun sellaisia ei ole.
Sinä luuseri nimittäin et menestynyt kovin hyvin sotilasurallasi, jolla minua paljon kauemmin palveltuasi pääsit vain yliluutnantiksi asti. Etkä nauttinut palvelustovereittesikaan arvostusta ja luottamusta, kun et heidän edusmiehekseen mihinkään tehtäviin koskaan päässyt. Etkä päässyt sotilasurasi jälkeen edes vaatimattomiin siviilitoimiin. Nyt vain kidut yliluutnantin pienellä eläkkeelläsi ja istut murjussasi yötä päivää koneellasi lässyttäen lapsellisia juttujasi kepupalstalla. Lässytä kepusta mitä tykkäät, mutta sotilasurastasi lässytät väärälle henkilölle, sillä minä tiedän, mitä sillä uralla tarvitaan arvostuksen ja menestyksen saamiseksi, sillä vänrikki Stoolia lainaten voin sanoa, että ”olinhan siellä minäkin”. Tiedän tasan tarkkaan, miten ”suuriksi johtajiksi” siellä yliluutnantti voi päästä; esikuntakapteenin antamien käskyjen toteuttajaksi korkeintaan.
Kuten huomaat, olen olettavinani, että oikeasti olisit ollut toimiupseeri ja ylennyt sentään yliluutnantiksi saakka, mutta kaikesta esittämästäsi pystyn hyvin päättelemään, että oikeasti et ole ollut minkään sortin sotilas, et edes ylikersantti. Ylikersanttikin sentään tietäisi, että ei yli kuusikymppistä enää ylennetä reservissä kapteeniksi, kuten sinut viime vuonna ”ylennettiin”. Kaikki lässytyksesi on vain sairaan mielikuvituksesi tuotetta. Kapteenin teit itsestäsi tehdäksesi vaikutuksen minuun, päästäkseni edes sotilasarvossa tasalleni. Eli se siitäterveestä identiteetistä tapauksessasi. Olisit sentään ylentänyt itsesi edes everstiluutnantiksi, sellainen voisi jo kertoa olleensa useampia joukkoja käsittävän vaatimattoman sotaharjoituksen johtaja, majuritkaan eivät sellaisiin tehtäviin pääse, eivät tietysti kapteenitkaan, yliluutnanteista puhumattakaan.
Pari oikaisua:
Keskustaa lähellä olevana haluan olla ehdottoman rehellinen, en pidä muunnellun totuuden puhumisesta.
Minun pätevyyteni erityisesti vaativiin, poikkeuksellisen asiatuntevaa henkilöjohtamiskykyä vaativiin tehtäviin, on paras mahdo kateusllinen.
Sen totesivat monet esimieheni aikoinaan. Jotkut tekivät sen pitkin hampain koska matalan otsan takana piili sairas kateus.
Miksi jatkuvasti haukut ja mitätöit minua vaikka varsin hyvin tiedät tulevasi kaukana perässä, kaikessa mahdollisessa.
Asumisolosuhteitani ei sana "murju" kuvaa millään tavalla. Paikka on väljällä alueella ja muistuttaa mieluummin kartanoa.
Sinulla lienee max 80m2 asunto, jollaisia meidän kolatulle pihalle mahtuisi ainakin kuusi kappaletta.
P.S. Vaikka en aikoinaan sotilaana ollut kuin kerran kansainvälisellä kamelinajokurssilla (YK-tehtävät), opin ne silloiun niin hyvin ettei kertauskurssille tarvinnut hakeutua.
Kunniakkain suomalaisten YK-miesten "teko" oli jättäytyminen SLA:n, Etelä Libanonin ryysyläisarmeijan vangeiksi. Lienetkö ollut mukana?
Ihmeellistä on kepulaisuus! Se yksin pätevöittää ylivertaiseksi johtajaksikin! Minua siinäkään eivät kaltaiseksesi pätevöittäneet kaikista sotakouluistani – RUK mukaan luettuna – johtamistaidostakin saamani kiitettävät arvostelut, eivät monipuolisemmat ja vaativammat tehtäväni sotaväessä, joissa myös menestymiseni johtajana aina arvioitiin kiitettäväksi, ei siviilityössäni varsin korkea tehtäväni suuryrityksessä, jossa myös sain johtamistaidoistanikin kiitosta ja kunniaa. Kaikesta tuostahan olen todisteita esittänyt.
Mutta vaikka sinun koulutuksesi sotaväessä lienee jäänyt vaatimattomaksi rinnallani, toimiupseeritehtäväsi siellä olivat vaatimattomammat, sotilasarvoissakaan niitä ei noteerattu samoin kuin minua, palvelustoverisi enempää kuin alaisesi tai esimiehesikään eivät sinua arvostaneet siten kuin minua, siviilitöissä et lainkaan ole kykyjäsi näyttänyt, mutta silti olet pätevöitynyt suureksi johtajaksi! Kaiken tuon on aikaansaanut kepulaisuus, yksin vain se! Kyllä kepulaisuus on ihmeellistä!
No, ymmärränhän minä kuten ymmärtävät kaikki muutkin, että sinä vain pelleilet. Kieroutunut huumorintaju kai tuollaista tuottaa. Vai olisiko sittenkin taustalla toteutumattomien unelmien sairastuttama mielesi? Niin tai näin, ja pelleile vapaasti kepulla ja kepulaisuudella, rienaa noita ”arvoja” kuten omatekoisena kapteenina tervettä identiteettiä niihin liittäen, mutta en pidä siitä, että rienaat minun ja varmaan monien muidenkin arvokkaina pitämillä asioilla, kuten puolustusvoimiin ja johtamiseen liittyvällä, sillä ne ovat tärkeitä ja arvostettavia asioita, joita oikeasti tarvitaan – toisin kuin kepua ja kepulaisuutta – ja niissä miehen kyvyt punnitaan ja saavutukset myös palkitaan.
”Hullulla on halvat huvit”, sanotaan, eikä tuo sinun ainoa hupisi rahallisesti kalliiksi tule. Mutta miksi et tehnyt itsestäsi kadettiupseeria ja ylentänyt itsesi edes everstiluutnantiksi, ei kapteeni vielä kovin suuri herra ole, vaikka se onkin korkein toimi- ja opistoupseeriarvo. Tai olisit tehnyt itsestäsi yritysjohtajan tai jotain vielä suurempaa.
Mutta voisit tyhjäntoimittajanakin välillä käyttää aina joutilasta aikaasi myös johonkin muuhun, jossa myöskään ei suuria rahallisia panostuksia tarvita. Vaikka näyt matkoistakin unelmoivan mm. paikkoihin, joissa kaikissa olen käynyt, laillani matkustelemiseen sinulla ei varmaan ole varaa, sinulla ei ole varmaan pääsyä eläkeläis- ja muihin yhteisöihin, joissa voisit laillani toimia, lukemiseenkaan ja itsesi sivistämiseen laillani sinulla ei ole kykyjä, mutta tällaisena kauniina kevättalven päivänä olisit sentään voinut lähteä hiihtämään. Paloheinään hiihtämään mennessään poikkesi aamulla luonani vanha kaverini – oli aikoinaan oikeasti johtaja, omisti remontointi- ja maalausyrityksen, jonka palveluita siviilityössäni paljon käytin – ja lähdinpä minäkin hänen kanssansa hiihtämään, ja Pitkäkosken majalla mehuilla käyden lipsuttelimme 12 km:n lenkin. Paljon oli kansaa ladulla, mutta sinä vain istuit siellä koneellasi.
Näytin kaverille koneeltani runsas viikko sitten Lappeenrannan juhlissamme ottamiani valokuvia – hänkin tuntee muutamia joukostamme – ja kaveri nappasi pyynnöstäni minusta kuvan koneeni ääressä, ja sen nyt uunituoreena tässä näytän ”suurelle johtajalle” – on se kuva jo profiilillanikin:
http://www.suomi24.fi/yhteisö/sites/suomi24.fi.yhteisö/files/imagecache/mina-profile-full-490/4de/9a0/983b5c1ce29a3da0946f3222aad25ec4.JPG
Koska sinä muuten profiilin laitat, on se niin alentavaa suurelle johtajalle puskassa kyyristellä. Eihän profiilille tarvitse laittaa omaa kuvaa eikä henkilötietoja, jos ne eivät julkisuuden kestäviä ole, mutta rekisteröity nikki antaa sentään suojan sille, ettei kukaan muu voi sillä esiintyä, kuten sinuna on joskus esiintynyt joku niin, että olen hetken luullut pääsi hieman selvinneen.
Se kuvani ei näy aukeavan tässä, mutta näethän sen profiililtani.
Mutta onhan hän sentään kepulainen ;-D
No katsoinpa kehotuksesta kuvasi. Kiloja on taas kertynyt, kauhea pallomaha...
Itseään pitää tuoda esiin jopa esittelyssä kohdassa lapset: "Olen ylpeä vanhempi" Hehehe, itsekorostusta täytyy tunkea joka paikkaan...
Ei ole kiloja kertynyt, 76,6 kiloa oli tänä aamunakin, mutta istun tuossa kuvassa vähän huonosti siten, että vähäinenkin vatsa työntyy eteen. Katsopa vaikka parin viikon takainen kuvani laivan kannella Eilatin edustalla, niin näet sutjakan pojan!
Tuo esittelymainintani on tuollainen siksi, että siellä on aina valmiina lauseet, joita ei voi muuttaa. Tottahan se kyllä on, ylpeä vanhempi olen; jos olet seurannut viime viikon talousuutisia, ymmärrät sille yhden syyn, jonka lisäksi on monia muitakin.Näyt olevan noissa asioissa sellainen uuno, että eipä kumma sitten, että et ole ymmärtänyt rekisteröityäkään.
Joo, tuohan on se Oiva Härkösen toteamus, jolla hän sonni"miestä" puolusti. Vaikka Oiva on palstan jättänyt, tuo lause on jäänyt tänne elämään, ja kyllä se sopii kyseiseenkin henkilöön yhtä hyvin kuin sonni"mieheenkin";))
"Tottahan se kyllä on, ylpeä vanhempi olen; jos olet seurannut viime viikon talousuutisia, ymmärrät sille yhden syyn"
Tätä ehkä tarkotat
http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/sisu auto ottaa tuotannon omiin kasiin/a790289
Oikea ratkaisu. Lycka till vain toimitusjohtaja pojallesi.
Tena-vaari kapi on lihava kuin pystyyn nostettu sika. Tämä on taivvaan tosi ja näin on näreet?????
No, olkoon niin, että tuo nyt oli mielessäni, ja toivottavasti se oli oikea ratkaisu. Mutta kuten sanoin, on siihen ylpeään vanhemmuuteeni toki muitakin aiheita; jääkööt ne nyt kertomatta.
On tietysti hienoa vaikkakin omituista, että joku kykenee näkemään Kepun politiikassa kykyä nähdä kokonaisuuksia. Omasta mielestäni Kepu on puolue, jolla nimenomaan ei ole kykyä mnähdä kokonaisuuksia. Ja vaikka olisi kykyäkin, niin halu puuttuu tyystin.
Kepun politiikka on hyvin nurkkakuntaista. Sille on osuva termi kantajansa mukaan, pekkarointi. Siinä ajetaan vain ja ainoastaan kotipitäjän etua vähät välittämättä koko maan edusta. Tällainen nurkkakuntaisuus on kepulaisen politiikan keskeinen ominaispiirre.
Kyllä tuo oletettujen tai todellisten taustaryhmien etu on esillä jokaisen puolueen politiikassa. En näe mitään puoluetta huonompana/parempana, siinä suhteessa.
Keskusta arvostaa kuitenkin suuresti ihmisen itseisarvoisena olentona säilyttävää politiikkaa.
Tunnen muuten hyväksi ihmiseksi kasvamisen taitekohdat erittäin hyvin ja ne pitää myös kaikessa päätöksenteossa ottaa tarkasti huomioon, kuten Liisa Keltinkangas-Järvinenkin aamulla tv:ssa antoi ymmärtää.
Mielipipankkin on oikeassa. Kepun mädännäisyyden huippu on ajaa äänestäjien etua. Se on tuomittavaa nurkkakuntaisuutta.
Meillä SDP:ssa ajaetaan vain omaa etua. Meillä äänestäjä on aina väärässä.
Vöi sinyä Ryyskänen.
Minä ölen nähnyt määilmänsödät ja käikki. Kerränkin täpeltiin hiekkäläätiköllä läkypötköstä jä käikkeä selläistä. Eli älä rypee öllenkään.
Ho hoo, ho hoo, on upeaa, että myös korkeimmat mahdolliset sotilastahot ovat keskustelussa mukana.
Vöitikö tuon läkypötkötappelun?