Sekopää?

Toi on totta. Ei pitäisi olla liian pitkiä aikoja yksin. Oletko itse ollut pitkiä aikoja yksin? Minä olen mutta mittani alkaa olla täysi nyt..

http://www.skitsofreniainfo.fi/tunnista-oireet/ennakko-oireet

Virallista paskaa koko linkki!

Ensinnäkin siellä on noin puolet "oireista" lääkkeiden aiheuttamia, ei itse sairauden mm: Hajanainen puhe, puheen köyhtyminen, hajanainen käytös, tahdottomuus, anhedonia, tunneilmaisun latistuminen, epäsopiva tunneilmaisu ja kognitiiviset puutokset. Nämä kaikki tekee antipsykootit ja hyvinkin pian. Ne tuhoaa ihmisen aivot ja sieltä varsinkin tunnekeskuksen sekä muunkin ajattelun, siihen perustuu niiden toimivuus sairauden oireisiin!

Mulla ei ole koskaan ollut mitään noita ja oon 100% skitsofreenikko. Mutta mä en ole syönyt noita paskalääkkeitä muutamaa viikkoa enempää toisin kuin muut skitsofreenikot tässä maassa. Sama on jo huomattu tutkimuksissa missä on verrattu ei lääkittyjen aivoja ja lääkittyjen aivoja, tuhot näkyy lääkityillä magneettikuvissakin ensimmäisestä lääkkeen käyttövuodesta eteenpäin enenevässä määrin. Törkeetä valhetelua lääkäreiden puolelta pimittää lääkkeiden aiheuttamat vauriot laittamalla ne itse sairauden oireeksi. Mä en usko tohon viralliseen tietoon pätkääkään! Ajatelkaa ihmiset omilla aivoillanne!

Ainoat oireet mitä mulla on ollut kognitiivisella puolella on ollut muistiin liittyviä, ja se on täysin loogista ihmiselle, joka elää valtavan stressin keskellä 24/7 sekä monesti ei nuku öitään pelon tähden kovinkaan hyvin. Sitten toi, kun on jatkuvassa tunnemylläkässä ja pitkään siihen väsyy lopulta ja tulee sitä masennusta, joka voi ilmetä tuona kyvyttömyytenä tuntea. Se on täysin normaali seuraus itse tilanteeseen. Molemmat palaavat, kun itse tilanne korjautuu! Silti sen "masennuksenkin" keskellä tunnet tunteita, kuten iloa aamukahvikupistasi, josta et tuntisi iloa, jos olet antipsykoottilääkityksellä. Siinä on se ero! Näitä mulla on ollut mutta se on täysin eri asia, kuin mitä tuossa listassa sanotaan.

Mää kokeilin aikanaan sen Seroquelin, kun vielä uskoin tähän hoitojärjestelmään ja luulin, että jotakin apua voisi olla saatavilla. Joo, pari päivää olin ihan onnesta soikeena, kun kaikki mun kurjat tunteet lähti pois, mun sen hetkinen kaksisuuntainen sekatila rauhoittui ja ei ollut enään kymmenen ajatusta samaan aikaan vaan vähemmän. Ahdistus lähti, harhaiset ajatuskuviot lähti. Tuntui, että vihdoin voi levätä. Mieli oli rauhallinen. Sitten huomasin, ettenhän minä tunne yhtään mitään. Millään ei ollut mitään väliä. Olisin voinut vaikka sahata oman käden irti, ei haittaa. En tuntenut mitään tunteita ketään ihmistä kohtaan, kaikki mun rakkaus, ihastus kaikki olivat kadonneet. Mistään en saanut iloa. Mikään ei tuntunut miltään. Itse elämä oli kadonnut. Tunsin oloni täysin psykopaatiksi joka voisi toteuttaa mitä kamalimpia asioita, ei ole pidäkkeitä, ei sääliä, ei empatiakykyä. Tämä siis muutamassa päivässä lääkkeestä! Olin toinen ihminen kuin olin ollut ennen. Rauhallinen mieli olikin tyhjä mieli, siellä alkoikin kadota kaikki ajatukset! Lopulta se paljastui yhä selkeämmin, että vaikka halusit ajatella jotain et pystykään siihen!

Olin ennen lääkitystä ollut huippuhyvä kielissä, se tuli luonnostaan. Lääkkeen lopettamisen jälkeenkin olen joutunut tavallisten suomalaisten tasolle, jossa joudun hakemaan sanoja eikä kieleni taivu niinkuin ennen. Siis muutamassa viikossa Seroquel tuhosi mun aivoja sen verta pysyvästi, että menetin tämän lahjan osittain! Sama tapahtui mun fyysiselle notkeudelle se hävisi ja aivot ja liike tuntuvat takkuavan.

Tuntuihan se aluksi kuin Taivaan lahjalta se lääke siinä tilanteessa, ymmärrän siinä mielessä hyvin ihmisiä, jotka haluavat syödä sitä mutta ei pitemmän päälle. Se vie kaiken ja millä kustannuksella se kaikki tuleekin! Aivot tuhotaan ja koko ruumis kärsii lopulta erillaisista sairauksista. Kun lopulta ei aivot toimi, eihän silloin ole niitä sairaita ajatuksiakaan, kun lääke estää ylipäänsä sen ajattelutoiminnan. Sama tehdään vaikeille tunteille: pelolle, ahdistukselle yms. Ja se tulee sen kustannuksella, että koko tunnekeskus tuhotaan. Et tunne mitään! Tätä on lääkkeiden tuoma apu!

Minusta on törkeetä että tämä tuhoaminen laitetaan kaiken kukkuraksi itse sairauden aiheuttamaksi! Saisitte hävetä lääkärit!

Ei ollut helppoa elää läpi tätäkin kuinkahan monetta jo psykoosia mutta mulla on sentään vielä terveet aivot jäljellä sekä olen hengissä mitä en taatusti olisi jos olisin syönyt mulle määrätyt lääkkeet. Sekä nyt, Kiitos Herralle, mulla on pysyvää parantumista sekä ymmärrys sairauden syistä, mun ei tarvi pelätä jotakin psykoosipeikkoa, mitä muut tuntuu pelkäävän, tiedän kyllä mistä se tulee ja mistä ei tule ja kuinka kaiken senkin läpi Herra mut on jo vienyt, ei se niin kamalaa ole.
Mutta ihmisille sanoisin vain sen, että miksi se on niin vaikeaa kulkea sen sairaan vierellä siinä arjessa ja auttaa sitä sairasta omalla toiminnallaan? Mulla ei jäänyt yhtään tosiystävää tämän kaiken keskellä. Ihmiset on hirveän itsekkäitä ja sääli on kortilla. Eikä montaa ihmistä löytynyt, joka olisi edes tajunnut sen, että lääke ei ole ratkaisu vaan se on sairaus ja kuolema. Miksi?

Mää en suosittele kenellekään mitään psyykelääkettä!

Miks ihmeessä sun pitää jokaikisellä palstalla käydä aina kommentoimassa jos ei ole mitään oikeaa asiaa!!?? Aina vaan tuo sama virke "ei ole" tai "vai niinn" sä oot ihan helvetin ärsyttävä!!!

Psykoosia pukkaa.
Omanelämänsäsisäinenselostajapuuttuujokaasiaan..

Tuletko onnelliseksi siitä, että pilkkaat sairaita ihmisiä???

"Mitkä ne ennekko-oireet on olis ihan kiva tietää itsekin?"

Tässä näitä lueteltuna:
http://www.skitsofreniainfo.fi/tunnista-oireet/ennakko-oireet
Vaan kuinka kukaan noiden perusteella voi mitään epäillä? Tuollaisia asioitahan voi kokea kuka vaan, ei ne välttämättä ollenkaan liity johonkin skitsofreniaan.

... kirjoitti:

"Mitkä ne ennekko-oireet on olis ihan kiva tietää itsekin?"

Tässä näitä lueteltuna:
http://www.skitsofreniainfo.fi/tunnista-oireet/ennakko-oireet
Vaan kuinka kukaan noiden perusteella voi mitään epäillä? Tuollaisia asioitahan voi kokea kuka vaan, ei ne välttämättä ollenkaan liity johonkin skitsofreniaan.

Lue lisää

Täyttä potaskaa koko skitsofreeniaopas: skitsofreenian varhaiset varoitusmerkit. Noiden perusteella kenestä tahansa voidaan luokitella skitsofreenikoksi, eli lääkärit eivät erota edes skitsofreenikkoja! Haa, haa, siis vielä tyhmempiä kuin mitä olin edes kuvitellut! Turhaa porukkaa kaikki psykiatrit! Ne ei tajua tämänkää sairauden olemusta!

Ja kristittyjä vainotaan, se näkyy tuossakin listassa. Ääriuskovaisuus on luokiteltu sairauden oireeksi. Ja Suomessa pitäisi olla uskonnon vapaus. Ei toteudu! Että aika törkeetä!

...ja kyllä tässä ei tiedä itkeä vain nauraa..."kummalliset vaatteet" ;D Are you real people? Hei, haloo psykiatrit, ketä te oikeasti leimaatte skitsoiksi? Että jos on köyhä eikä ole kunnon vaatteita tai vaikka hippi, saa skitso diagnoosin! Voi hyvää päivää sentään! :D :D TE OLETTE TÄYSIÄ PELLEJÄ KAIKKI PSYKIATRIT!

psykoottinen- kirjoitti:

Täyttä potaskaa koko skitsofreeniaopas: skitsofreenian varhaiset varoitusmerkit. Noiden perusteella kenestä tahansa voidaan luokitella skitsofreenikoksi, eli lääkärit eivät erota edes skitsofreenikkoja! Haa, haa, siis vielä tyhmempiä kuin mitä olin edes kuvitellut! Turhaa porukkaa kaikki psykiatrit! Ne ei tajua tämänkää sairauden olemusta!

Ja kristittyjä vainotaan, se näkyy tuossakin listassa. Ääriuskovaisuus on luokiteltu sairauden oireeksi. Ja Suomessa pitäisi olla uskonnon vapaus. Ei toteudu! Että aika törkeetä!

...ja kyllä tässä ei tiedä itkeä vain nauraa..."kummalliset vaatteet" ;D Are you real people? Hei, haloo psykiatrit, ketä te oikeasti leimaatte skitsoiksi? Että jos on köyhä eikä ole kunnon vaatteita tai vaikka hippi, saa skitso diagnoosin! Voi hyvää päivää sentään! :D :D TE OLETTE TÄYSIÄ PELLEJÄ KAIKKI PSYKIATRIT!

Lue lisää

Ääriuskovaisia ei ole olemassakaan, on vaan erilaisia kristillisiä ryhmiä eli seurakuntia ja jokaisella seurakunnalla on omia tapojaan.

Psykoosihan on yksinkertaisesti sitä että todellisuudentajusi pettää,alat nähdä ja kuulla harhoja. Lisäksi järjetön väsymys etkä jaksa tehdä muuta kuin nukkua. Tai niin se alkoi minulla. Kunnes toiset huomasivat olotilani ja veivät hoitoon. En todellakaan itse ymmärtänyt olevani niin sairas. Ihmettelin vain miksi en osannut enää tavallisia asioita,kuin esimerkiksi leipoa. Aivot tilttas,ei sille mitään mahtanut. Ja ennen psykoosia olin popsinut masislääkkeitäkin ja koitin niiden turvin mennä eteenpäin kunnes tuli burn out.Koska elin vain suorittamisen maailmassa. No nyt olen parannellut itseäni uhkeat 13 vuotta,siis lääkkeet ja terapiat ja sairaalahoidon sekä asuminen kuntoutumiskodissa pari vuotta. Nyt elänyt 8vuotta täysin itsenäisesti mutta en löydä elämänkumppania... Välillä ajattelen ettei ollut vaan oikea mutta kyllä minussa on jotain vikaa kun en pysty paria viikkoa kauempaa edes seurustelemaan. Tai pari yritystä kaatuneet siihen että mies on tuntunut tosi lapselliselta tai sitten joku mielenterveyden häiriö ollut että tuntunut liian julmalta. Vaikeaa..??

"Lisäksi järjetön väsymys"
Ei välttämättä.
Mikään ei tunnu missään.

Iki-ihana kirjoitti:

Psykoosihan on yksinkertaisesti sitä että todellisuudentajusi pettää,alat nähdä ja kuulla harhoja. Lisäksi järjetön väsymys etkä jaksa tehdä muuta kuin nukkua. Tai niin se alkoi minulla. Kunnes toiset huomasivat olotilani ja veivät hoitoon. En todellakaan itse ymmärtänyt olevani niin sairas. Ihmettelin vain miksi en osannut enää tavallisia asioita,kuin esimerkiksi leipoa. Aivot tilttas,ei sille mitään mahtanut. Ja ennen psykoosia olin popsinut masislääkkeitäkin ja koitin niiden turvin mennä eteenpäin kunnes tuli burn out.Koska elin vain suorittamisen maailmassa. No nyt olen parannellut itseäni uhkeat 13 vuotta,siis lääkkeet ja terapiat ja sairaalahoidon sekä asuminen kuntoutumiskodissa pari vuotta. Nyt elänyt 8vuotta täysin itsenäisesti mutta en löydä elämänkumppania... Välillä ajattelen ettei ollut vaan oikea mutta kyllä minussa on jotain vikaa kun en pysty paria viikkoa kauempaa edes seurustelemaan. Tai pari yritystä kaatuneet siihen että mies on tuntunut tosi lapselliselta tai sitten joku mielenterveyden häiriö ollut että tuntunut liian julmalta. Vaikeaa..??

Lue lisää

"Ihmettelin vain miksi en osannut enää tavallisia asioita,kuin esimerkiksi leipoa. Aivot tilttas,ei sille mitään mahtanut."

Mitähän lääkkeitä sinä olet popsinut? Oletko ottanut huomioon, että masennuslääkkeetkin voivat laukaista psykoosia? Sekä tuhota aivoja muutenkin?

Mulla ei minkään psykoosin aikana, joita on ollut lukuisia koko elämäni aikana ole missään vaiheessa menettänyt niitä taitoja mitä jo ennestään osaan! Ei missään psykoosissa! Mää ihmettelen tätä lääkäreiden viljelemää "virallista totuutta"? Olen sitä mieltä, että antipsykootit tekee sitä ihmisille ja kaikki mulle tapahtunut heikennös on tullut itse lääkkeistä ei mistään muusta! Masennuslääkkeetkään ei ole mitään karkkia, jos niitä syö pitkään!

Mää olen joutunut selviämään suurimmaksi osaksi yksin ja täysin ilman apua (muutama poikkeus on)lukuisien psykoosieni läpi sekä monesti sen keskellä vielä tukemaan niitä "terveempiä ihmisiä" tai jotka ovat tarvinneet mua. Mua on nimenomaan auttanut järki ja omatoimisuus todellisuuden tajun pettäessäkin. Ei ole ollut edes varaa jäädä sängyn pohjalle säälimään itseään. Oisin kuollut nälkään! Väsyttänyt on koko elämä! Mutta Herra on mua auttanut! Olen sitä mieltä, että itse todellisuuden tajun menetys on siinä mielessä auttanut jaksamaan, että kun et ole tajunnut oman tilanteesi vakavuutta, et ole edes nähnyt sitä niin synkkänä! Monet maaniset psykoosit ytimeltään auttavat jaksamaan ja kestämään tästä syystä! On parempi, kun ei aina tajuakaan kaikkea juuri silloin, se musertaisi alleen! Tämä on myös yksi psykoosin tarkoitus ja miksi sitä tuleekin!

Mää olen sitä mieltä, että toiset vaan lakkaa yrittämästä, kun toiset vielä silloinkin yrittää. Muuta eroa ei ole ihmisissä. Tämä on kaiken itsemurhankin ydin! Multa on kuollut yksi kaveri, joka teki itsemurhan. Hänellä luultavasti oli skitsofreenia mutta ei halunnut puhua siitä tai ongelmistaan mulle vaikka mää olin kertonut kaikki omani. En saanut sitä ihmistä avautumaan. Paremmin hänellä meni kuin mulla. Opiskelikin vielä. Ulkoisesti oli paljonkin hyvää. Sisäisesti tietysti paha olla, niinkuin oli mullakin. En silti koskaan ole ymmärtänyt hänen ratkaisua. Hän ei edes antanut kenenkään auttaa, patos kaiken sisään. Toisin kun mulla on ollut, ettei ole ollut montaakaan, joka auttaisi! Ja puhunut olen kuin Runeberi.

Itsesääli ja periksi antaminen on pahimmat asiat, niillä ihmiset paljon pienemmistäkin asioista eivät selviä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Kuolema sinetöi kaiken. Mää pidän periksi antamista itsemurhan edeltäjänä. Tarkoitan tällä periksi antamisella sitä, että lakkaa välittämästä mitä itselle tapahtuu ja antaa vain kaiken mennä mitä ikinä siitä sitten seuraakaan. Se on tietoinen valinta! Itsemurha on lopullinen itsensä hylkääminen ja periksi antaminen sen esiaste. Mää pidän itsensä hylkäämistä ja itsemurhaa syntinä, sillä silloin et enään itsekään rakasta itseäsi. En tarkoita tällä siis sitä, että nukkuu pois normaalia väsymystä.

psykoottinen- kirjoitti:

"Ihmettelin vain miksi en osannut enää tavallisia asioita,kuin esimerkiksi leipoa. Aivot tilttas,ei sille mitään mahtanut."

Mitähän lääkkeitä sinä olet popsinut? Oletko ottanut huomioon, että masennuslääkkeetkin voivat laukaista psykoosia? Sekä tuhota aivoja muutenkin?

Mulla ei minkään psykoosin aikana, joita on ollut lukuisia koko elämäni aikana ole missään vaiheessa menettänyt niitä taitoja mitä jo ennestään osaan! Ei missään psykoosissa! Mää ihmettelen tätä lääkäreiden viljelemää "virallista totuutta"? Olen sitä mieltä, että antipsykootit tekee sitä ihmisille ja kaikki mulle tapahtunut heikennös on tullut itse lääkkeistä ei mistään muusta! Masennuslääkkeetkään ei ole mitään karkkia, jos niitä syö pitkään!

Mää olen joutunut selviämään suurimmaksi osaksi yksin ja täysin ilman apua (muutama poikkeus on)lukuisien psykoosieni läpi sekä monesti sen keskellä vielä tukemaan niitä "terveempiä ihmisiä" tai jotka ovat tarvinneet mua. Mua on nimenomaan auttanut järki ja omatoimisuus todellisuuden tajun pettäessäkin. Ei ole ollut edes varaa jäädä sängyn pohjalle säälimään itseään. Oisin kuollut nälkään! Väsyttänyt on koko elämä! Mutta Herra on mua auttanut! Olen sitä mieltä, että itse todellisuuden tajun menetys on siinä mielessä auttanut jaksamaan, että kun et ole tajunnut oman tilanteesi vakavuutta, et ole edes nähnyt sitä niin synkkänä! Monet maaniset psykoosit ytimeltään auttavat jaksamaan ja kestämään tästä syystä! On parempi, kun ei aina tajuakaan kaikkea juuri silloin, se musertaisi alleen! Tämä on myös yksi psykoosin tarkoitus ja miksi sitä tuleekin!

Mää olen sitä mieltä, että toiset vaan lakkaa yrittämästä, kun toiset vielä silloinkin yrittää. Muuta eroa ei ole ihmisissä. Tämä on kaiken itsemurhankin ydin! Multa on kuollut yksi kaveri, joka teki itsemurhan. Hänellä luultavasti oli skitsofreenia mutta ei halunnut puhua siitä tai ongelmistaan mulle vaikka mää olin kertonut kaikki omani. En saanut sitä ihmistä avautumaan. Paremmin hänellä meni kuin mulla. Opiskelikin vielä. Ulkoisesti oli paljonkin hyvää. Sisäisesti tietysti paha olla, niinkuin oli mullakin. En silti koskaan ole ymmärtänyt hänen ratkaisua. Hän ei edes antanut kenenkään auttaa, patos kaiken sisään. Toisin kun mulla on ollut, ettei ole ollut montaakaan, joka auttaisi! Ja puhunut olen kuin Runeberi.

Itsesääli ja periksi antaminen on pahimmat asiat, niillä ihmiset paljon pienemmistäkin asioista eivät selviä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Kuolema sinetöi kaiken. Mää pidän periksi antamista itsemurhan edeltäjänä. Tarkoitan tällä periksi antamisella sitä, että lakkaa välittämästä mitä itselle tapahtuu ja antaa vain kaiken mennä mitä ikinä siitä sitten seuraakaan. Se on tietoinen valinta! Itsemurha on lopullinen itsensä hylkääminen ja periksi antaminen sen esiaste. Mää pidän itsensä hylkäämistä ja itsemurhaa syntinä, sillä silloin et enään itsekään rakasta itseäsi. En tarkoita tällä siis sitä, että nukkuu pois normaalia väsymystä.

Lue lisää

Elämä on elämisen arvoista,toivonkin että olisin saanut voimia näinä sairastamisen vuosina niin paljon että en pahottaisi mieltäni kovin pienistä asioista enää vaan olen kovasti vahvistunut omasta mielestäni

Iki-ihana kirjoitti:

Elämä on elämisen arvoista,toivonkin että olisin saanut voimia näinä sairastamisen vuosina niin paljon että en pahottaisi mieltäni kovin pienistä asioista enää vaan olen kovasti vahvistunut omasta mielestäni

Lue lisää

Psykoosissa en ole ollut 13 vuoteen. Nyt vain turhautunut ja masentunut vähän pidemmän aikaa. Kumma tämä ihmisen pää...en tiedä onko se vahvuutta vai heikkoutta jos joskus käykin psykoosissa. Pitää kuitenkin osata kuunnella itseään ja sisintään että milloin meinaa sietokyky ylittyä ja ymmärtää lopettaa leikki siihen. Leikki ja leikki...elämä menee kuitenkin pääsääntöisesti hyvin..

Negatiivisia tunteita kannattaa opetella suuntaamaan oikeisiin kohteisiin ajallaan ja rakentavasti eikä patoamaan sisäänsä ja itseen päin. Siinä käy huonosti! Tulee vähintään masennusta! Monen masennuksen takana on itseen käännetty viha. Joillakin se realisoituu itsemurhanakin. Hyvä, kun arvostat itseäsi etkä pidä sitä vaihtoehtojen listallakaan! Ei pidä olla väärällä tavalla kiltti, että ottaa ympäristöstään kaiken kakan vastaan, antaa kohdella itseään huonosti. Puhun tässä itsestäni. Olen ollut alistettu ihminen. Kauan meni, ennenkuin opin puolustamaan itseäni mutta se on ollut yksi terveyttä tuova tekijä. En ota enään shittiä vastaan. Tuntuu, että noita "kotkia" varmaan riittää jokaiselle mutta niistäkin selviää, jos osaa puolustaa itseään eikä suostu kenenkään kynnysmatoksi. Tämäkin on sitä itsensä rakastamista oikealla tavalla, että ei suostu minkäänlaiseen pahoinpitelyyn on se sitten henkistä tai fyysistä.

Kyllä vain masennuslääkkeistäkin voi tulla psykoosia ja myös tuosta sinun mainitsemastasi lääkkeestä ja myös sen lopettamisen jälkeen lopetusoireina mutta tuskin kuitenkaan noin myöhäisessä vaiheessa, että vasta vuosien jälkeen? Olisi se alkanut lääkkeen lopettamisesta viimeistään?

Tyypillistä terapiassakäyneen ihmisen horinoita. Ei negatiivisia tunteita pysty patouttamaan.

Eikö nuo kaikki ole ihan tavallisia elämän kokemuksia, mitä on ihan kaikilla.

Silloin tällöin kaikilla ihmisillä esiintyy ihan juuri tuollaisia tunnetiloja. Ei mitään patologista/sairasta. Ihmisillä on paljon elämänsä aikana erilaisia kokemuksia ja sattuneita tapahtumia, niin ei mikään ihme, jos tuollaisia tunteita ja tuntemuksia esiintyy.

MIKSI NORMAALIT TUNNETILAT LUOKITELLAAN SAIRAUDEKSI JA NIITÄ LÄÄKITÄÄN JA SAADAAN IHMINEN LOPULTA SKITSOFREENIKOKSI? ONKO IHAN VAAN YLEINEN TAPA SYÖTTÄÄ LÄÄKKEITÄ TERVEILLE?

kantahämesoifi kirjoitti:

Silloin tällöin kaikilla ihmisillä esiintyy ihan juuri tuollaisia tunnetiloja. Ei mitään patologista/sairasta. Ihmisillä on paljon elämänsä aikana erilaisia kokemuksia ja sattuneita tapahtumia, niin ei mikään ihme, jos tuollaisia tunteita ja tuntemuksia esiintyy.

MIKSI NORMAALIT TUNNETILAT LUOKITELLAAN SAIRAUDEKSI JA NIITÄ LÄÄKITÄÄN JA SAADAAN IHMINEN LOPULTA SKITSOFREENIKOKSI? ONKO IHAN VAAN YLEINEN TAPA SYÖTTÄÄ LÄÄKKEITÄ TERVEILLE?

Lue lisää

Lääkeyhtiöt hyötyy siitä, että normaalitkin ihmiset saadaan lääkityksen piiriin! Tekee voittoa! Rahanahneutta ja ihmisten hyväksikäyttöä sekin! Tämä on nykypäivän medikalisaatiota! Oletko huomannut, että nykypäivän muotisana on olla "masentunut", lääkityksellä on yksi sun toinen kadun tallaaja. Monet ihmiset pakenee epämiellyttäviä tunteitaan lääkkeisiin, kun ennen niitä paettiin alkoholiin ja suurin osa opetteli vain elämään niiden kanssa. Nyt kaikki epämiellyttävät olotilat halutaan poistaa elämästä mahdollisimman nopeasti ja pilleri antaa sopivan ratkaisun. Ei tarvitse edes kärsiä yhteiskunnan paheksuntaa niinkuin alkoholistien. Eikä kärsiä krapuloita.

Nyt kaikki joka päivä pitäisi aina olla kivaa, eikä mitään vaikeaa tai kärsimystä! Asenne on muuttunut. Tämä sukupolvi on nautinnonhakuinen sukupolvi. Ennen surukin oli normaalia, nyt et saa enään itkeäkään, varsinkaan pitkää aikaa, kun joku on sua diagnosoimassa masentuneeksi! Varsinkin jos sulla on jo joku mielenterveysdiagnoosi pohjalla. Ihmiskuva on muuttunut, että tunteeton psykopaatti on normaalia ja tunteineen elävä ihminen "sairas" ja epänormaali! On kaiken maailman aikoja miten kauan saa surukin kestää. Kuka senkin keksi? Eikö ihmiset olekaan yksilöitä? Eikö toiset menetä enemmän kuin toiset? Kaikki suuret tunteet sekä pitkään jatkuneet luokitellaan joksikin diagnoosiksi. Räikeästi kärjistäen!

Silti ihmiset janoavat suuria tunteita menemällä katsomaan vaikka Romeota ja Juliaa elokuvateatteriin! Kaikki haluaisivat sellaista mutta käytännössä arjessa he pitävät sitä järjettömänä ja hölmönä! Puolisokin valitaan yleensä järki ei tunneperustein ja sitten ihmetellään, kun on niin ankeeta harmaata arkea, taidan olla masentunut! Ei oikein tunnu mikään tässä miltään! Ihmisillä tuntuu olevan tällainen viha-rakkaus suhde tunteisiin. Haluttaisiin mutta sitten ei kuitenkaan haluttaisi. Vaakakupissa suurilla tunteilla on se, että välillä se on myös suurta kärsimystä! Haluttaisiin vain se kiva itselle mutta ei maksaa siitä tulevaa hintaa. Jos rakastat paljon jotakin ja menetät sen myöhemmin joudut suremaan ja itkemään luultavasti paljon enemmän kuin muut. Ehkäpä koko loppuelämäsi. Sait paljon - siis menetit paljon. Kuolemakin on fakta! Ennen tämäkin hyväksyttiin osaksi normaalia elämää, vaan miten on nyt?

Kovuutta ja oman hyödyn tavoittelua pidetään yhteiskunnassa hyvänä asiana, koska sillä pääsee eteenpäin esim. työelämässä. Kaikenlaista tunteilua pidetään heikkoutena. Nämä ovat siis yhteiskunnan muuttuneita asenteita, joita pitää yllä media ja jotkut yksilöt. Kaiken takana on arvomaailma, joka loppupeleissä arvostaa vain maallista mainetta ja rahaa! Rahaa pidetään onnen takeena. Ja sieltäkin löytyy siis pohjimmiltaan ahneus sekä syvimmiltään rahasta on tullut monien nykypäivän ihmisten epäjumala, siltä odotetaan asioita mitä vain Jumala voi antaa: turvaa, onnea yms. Tehkää parannus!

Antakaa kaikenlaisten tunteiden olla ja oppikaa arvostamaan niitä osana ihmisyyttä! Jumala on luonut tunteet, joten ne ovat osa ihmistä ja kaikki niiden kemiallinen poistaminen on siis Jumalan luomistyön rikkomista. Siitä ei voi seurata ihmiselle mitään hyvää.

Mitä on elämä ilman tunteita? - Psykopaatti! Se vie elämästä sen suolan! Elämä on vain suorittamista. Mikään ei tunnu miltään. Mikään tunne ei estä tai kannusta tekemään jotakin. Missä on motivaatio elää?

Tunteet tekevät elämästä elämisen makuisen! Ne antavat tavallisillekin päiville sen arvon, että elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Elämän onnen hetket ovat monesti hyvin pieniä ja arkisia ja elämän kokeminen mielekkääksi punoutuu sadoista pienistä kokemuksista kokonaiseksi elämän mielekkyyden kokemukseksi. Silti vain Jumala voi antaa elämälle sen syvän tarkoituksen! Sekä mikä on elämämme merkitys? Jotkut asiat varmaan saamme tietää vasta Hänen luonaan taivaassa? Siellä paljastuu mikä vaikutus elämällämme on ollut muihin ihmisiin ja maailmaan?