Huoh, olin tuossa kaksi kuukautta ilman tipan tippaa ja nyt sitten piti mennä korkkaamaan toissapäivänä. Olo on vieläkin aivan kamala ja töihin en kyennyt tänään menemään.. Minun piti silloin toissapäivänä ensimmäiset viisi-kuusi kaljaa juoda väen väkisin, sillä se ei vaan maistunut eikä mennyt alas. Nyt taas hirveä morkkis! Miksi, miksi, miksi, MIKSI piti juoda.. Itkettää, ravisuttaa, oksettaa, pyörryttää. Oliko se tämän arvoista? Ei todellakaan ollut. Kämppäkin taas pommin jäljiltä, huhhuh.. Kännissä ollessani kyllä tunsin oloni taas onnelliseksi ja tunsin eläväni. Sanoinkin sitä kavereille, että minkä takia olen ollut juomatta kerran tämä känni tuntuu näin hyvälle. Kaverit ihmettelivät samaa. Sanoivat, että olen niin paljon iloisempi ja eläiväisempi kännissä kuin selvinpäin. Hekin siis kaipasitvat känni minua yhtä paljon kuin minä itsekkin.. Nyt taas tuntuu, että ne selvät päivät ovat olleet paljon mukavempia kuin se känni päivä ja nämä krapula olot. En tiedä pitäisikö olla kova jätkä ja pistää korkki kiinni lopullisesti. Mutta sitenhän vain myönnän itselleni ja muille, että alkoholi on minulle ongelma. Ei, ei se ole ongelma. Ei se saa olla ongelma.. Pitää vaan olla vielä kovempi jätkä ja ottaa vain silloin tällöin toisinaan kohtuudella.
Kaksi kuukautta ilman ja nyt..
bursking
72974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan ekana tulee mieleen, että sinun "kaverisi" eivät mitään todellisia ystäviä ole, kun eivät sinusta tykkää omana itsenäsi. Itsekin olen alkoholiriippuvainen nainen, ja vasta 8 päivää ilmaa alkoholia. Menin viikko sitten parhaan ystäväni saattamana A-klinikalle, ja siellä oli todella ihania ihmisiä auttamassa ja tukemassa, ilman syyllistämistä. Haluan todellakin lopettaa kokonaan, silloin tällöin juominen ei ole minulle vaihtoehto, koska tykkään humalan tunteesta niin paljon, että mopo karkaa helposti käsistä ja sitten juon joka päivä.
Viime viikonloppuna jotkut kaverit (ei niin läheiset vaan lähinnä biletutut) houkuttelivat taas baariin, sanoin ei, että en juo enää ollenkaan. He ihmettelivät ja harmittelivat että "harmi menettää kiva bilekaveri, sinä kun olet aina niiiin mukava kännissä". No, ymmärrän nyt ajatella omaa parastani, terveyttäni ja talouttani ja hankkiutua eroon tuollaisista tutuista. Ei minun tarvitse enää miellyttää muita ja olla se hauska, porukan viihdyttäjä, kun kuitenkin loppupeleissä juominen tuo vain pahaa oloa, ja elämä menee säpäleiksi. Ei näitä biletuttuja silloin enää kiinnosta.
Olisit vaan mennyt töihin ja kertonut kavereille, kuinka iloitsit kännissä ja kuinka kaverisikin iloitsivat, kun saivat kännikaverin takaisin.
Juuri noin olen itsekin ajatellut. Jos on miestä juoda, niin on myös miestä kestää seuraamukset.
Kyllähän tuo tutulta kuulostaa kaikin osin. Mullakaan ei kuulemma ole selvinpäin huumorintajua, ja siinä olen kyllä itsekin ihan samaa mieltä. Olen selvinpäin niin helvetin hiljainen jököttäjä, että en yhtään ihmettele, että mua pidettiin kouluaikoina autistina. Kännissä olen taas todellinen supliikkimies.
Niin, miksei voisi ottaa josku,sk un se kerran tekee niin eetvarttia? No, just noitten juttujen takia, eli kun kämppä menee sotkuiseksi ja töihin ei kykene menemään. Varsinkin kun mulla on yleensä ollut niin, että 2 viikkoa kännissä ja viikko krapulassa. Ja se masennus. Ei helvetti. Morkkis, kuoleman ajatukset... Ei enää, kiitos.
No, kyllä varmaan otan vielä, mutta yritän kaikin puolin keksiä jotain, että enää ei niistä lieveilmiöistä tarvitsisi kärsiä. Esim. pysyy pelkässä keppanassa, pitää tavaroistaan parempaa huolta, pitää pitkiä raittiita kausia jne.
Tsemppiä. Aika paljon meitä taitaa olla.
Ei sun tyylilläs keksitä lieveilmiöistä vapaata juopottelua.
menkää aa-kerhoon. sieltä miehis mennään sitte essoon baariin!
Kuulostaa just niinku multa. Tässä on mun ite keksimä yksinkertainen "parannukseni". Mietin asiaa niin että onko ne pari tuntia kun pitää ns. hauskaa jne. sen arvoisia että seuraavana päivänä on huono olo, huono omatunto, huoli terveydestä, käyttäytymisestäni ja sanomisistani kännissä jne jne. Lisäksi en kestä sitä masentavaa tunnetta seuraavana päivänä joka kestää ainakin muutaman päivän. Tän asenteen avulla pystyn AINA välttämään juomisen, ja nykyään lähden baariin pitämään hauskaa SELVINPÄIN. Muutama vuosi sitten en olis ikinä ajatellut että se on mahdollista mutta oon onnistunut tuomaan oman persoonani esiin, en tarvitse enää mitään myrkkyä ollakseni hauska iloinen oma itseni. Seuraavana päivänä on ihana olo, teen yleensä vaikka hyvää ruokaa ja käyn ulkona kävelyllä palkintona hyvästä kännittömästä illasta. Tsemppiä!
Hei ihmiset! Kuullostaa kyllä siltä, että te ootte fakkiintuneet johonki sellaseen mitä ei todellisuudessa ole olemassa! Siinä ihan itse toteatte mitä viina saa aikaan, mutta ette halua sitä uskoa. Viinanjuonnista tulee JOKA KERTA ne paskat oireet jälkeenpäin koska ette mitä ilmeisimmin ole kohtuukäyttäjiä (tarkoittaa korkeintaan 2 lasillista kerralla ottavia). Tosin useimmat pölvästelee pahemman kerran myös kännissä. Mikä ihme siinä tosiaan on, että niin paljon haluaa sitä paskaa. Nyt ehdottaisin, että opettelette päättämään, tekemään päätöksen alkoholin suhteen, toistaiseksi! Ette päätä lopettaa loppuelämäksi vaan toistaiseksi. Kuukausista muodostuu vuosia jne. Minäkin olen päässyt esim. tupakasta eroon ja voi helvetti ette usko, että en sitä paskaa enää kaipaa sekunttiakaan. Opetelkaa tekemään asioita selvinpäin ja menemään paikkoihin selvinpäin. Olon pitäisi parantua mitä enemmän aikaa kuluu ja muistakaa olla itselle armollisia myös.