Mulla todettiin bipo tossa 2008. Masennusjaksot olivat pitkiä ja raskaita. Oon nyt 22-vuotias.
Vuos sitten koin ensimmäisen mania-kauteni, ja se oli sairasta.
Nyt, tuntuu että se alkaa taas. Mä en tiiä, mua masentaa ja naurattaa samaan aikaan. En pysty puhumaan tästä kellekkään, vaikka haluaisin, mutta ei vaan ole ketään joka ymmärtää. Lääkärit täälläpäin ei ota mitään todesta, yksityiselle ei ole varaa.
MUTTA, suurin ongelma on tämä vitunmoinen itsensä satuttamisen nautinto.
Mä voin "hyvin", ei ole suuria huolia yms, mä oon vaan niin nimenomaan maanisella päällä, että haluan satuttaa itteeni. Viiltelen. Se ei haittaa, se on hauskaa. Ei mua vituta arvet tai mitkään, paitsi sitten kun tulee taas masennus-jakso niin sitten kyllä. Noidankehä !!!!
Missähän vaiheessa kannattas oikeesti hakeutua hoitoon?
Viini maistuu ja haluaisin vain huutaa.
Vuos sitten koin ensimmäisen mania-kauteni, ja se oli sairasta.
Nyt, tuntuu että se alkaa taas. Mä en tiiä, mua masentaa ja naurattaa samaan aikaan. En pysty puhumaan tästä kellekkään, vaikka haluaisin, mutta ei vaan ole ketään joka ymmärtää. Lääkärit täälläpäin ei ota mitään todesta, yksityiselle ei ole varaa.
MUTTA, suurin ongelma on tämä vitunmoinen itsensä satuttamisen nautinto.
Mä voin "hyvin", ei ole suuria huolia yms, mä oon vaan niin nimenomaan maanisella päällä, että haluan satuttaa itteeni. Viiltelen. Se ei haittaa, se on hauskaa. Ei mua vituta arvet tai mitkään, paitsi sitten kun tulee taas masennus-jakso niin sitten kyllä. Noidankehä !!!!
Missähän vaiheessa kannattas oikeesti hakeutua hoitoon?
Viini maistuu ja haluaisin vain huutaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Saan sellaisen vaikutelman, että nyt voisi olla ihan hyvä aika hakeutua lääkäriin. Onko mahdollista hakeutua ihan psykiatrian alan lääkärille?
Kyllä, tarttet heti apua.
Kuulostaa ihan sekamuotoiselta jaksolta.
Olis mahollisuus depressio-hoitajalle mennä, mutta olen käynyt siellä niin paljon eikä siitä ole apua. Vielä ku tapana on valehella että kaikki on hyvin. En vaan pysty kertomaan totuutta kellekkään.
Mä oon niin sekasin ja turtunu. Mikkään ei tunnu miltään. Haluan vaan nähdä kuolemaa ja kauhuutta. Se kiinnostaa. JA SAMALLA MUA VITTU NAURATTAA KU ON NIIN KIVAA ?!?!!
Tosiaan, viime keväänä män koko pakka sekasin. Luottotietoja myöten. Pitkäaikanen parisuhde kariutu ja kaikenmaailman sekoilut tuli koettua. Koskaan en ole halunnut kuolla.
Mä en vaan tiiä.
Oma kaveri kirjoitti paperille omista fiiliksistään, kun sanoi ettei vaan pysty kertomaan kenellekään kasvokkain. Laittoi ihan vaan ranskalaisilla viivoilla ja esitti sen paperin tohtorille. Rupesi vollottamaan ja seuraavaksi oli taas että "joo, ei mulla mikään, mutta tässä olis tämä paperi, on vähän vaikea puhua..."
Monesti oon itseasiassa miettiny tota lapulle kirjottamista, mutta sitten ne varmaan ainaki kattoo että on ihan hullu kyseessä? Koska tiedän taudin kuvan yms, eikä se ole hulluutta.
Eniten pelottaa pakkohoitoon joutuminen. Kerran olen ollut, tosin eri asian vuoksi, mutta silti.
Sydämelliset kiitokset kaikille vastanneille !!!
Nyt heti terkkariin ja sieltä lähete psykiatrian polille. Eikö sinulla ole mitään hoitosuhdetta ennestään tai edes lääkitystä?
Mania vauhdissa, jarrua tarvitsisit. Yritä oikeasti panna se viinipullo pois, huutaa saat niin paljon kuin haluat.
Ellet itse jaksa hakea apua, pyydä läheistä auttamaan.
Sorry myöhästynyt viestini, hätäännyin avauksestasi niin että säntäsin heti neuvomaan enkä lukenut ketjua kokonaan.
Toivottavasti voit jo paremmin!
Sehän meillä on ongelmana, että koko ajan on ikäänkuin sielu nyljettynä esillä. Muilla ihmisillä sielu on kiedottu ensin läskiin ja sitten paksuun karvaiseen nahkaan.