Ihmettelen negatiivisuutta, joka palstalla vallitsee.
Eikö jo alkava kevät saisi mielemme muuttumaan?
Muitahan emme voi muuttaa, kuin itseämme. Kannattaisiko jokaisen
viettää peilin ääressä, tovi, jos toinenkin`?
Olemme täällä kukin täsmälleen tasavertaisia. Jokaisen ääni on yhtä
painava.
Kehrätkäämme ilon villaa, kutokaamme siitä ilon viitan.
Katselkaamme toisiamme kunnioittaen, emme itseämme muitten
yli sojoittaen. Sinä ja minä, vain palstaajia.
Eikö jo alkava kevät saisi mielemme muuttumaan?
Muitahan emme voi muuttaa, kuin itseämme. Kannattaisiko jokaisen
viettää peilin ääressä, tovi, jos toinenkin`?
Olemme täällä kukin täsmälleen tasavertaisia. Jokaisen ääni on yhtä
painava.
Kehrätkäämme ilon villaa, kutokaamme siitä ilon viitan.
Katselkaamme toisiamme kunnioittaen, emme itseämme muitten
yli sojoittaen. Sinä ja minä, vain palstaajia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mietitäänpä sitä kohdallamme, mitä me täältä saamme, miksi täällä käymme lukemassa, kun iso osa on täysin painokelvotonta tekstiä.
Ei täällä jokaisen tarvitse peilin eteen mennä todellakaan, täällä vain yksi (tyyli tunnistettavissa) on joka palstan pilaa.
Jätän sovinolla palstan häirikön haltuun toistaiseksi. Koettakaa pärjätä.
No, minä itse ajattelen käydä päivin. En ole osaton, en täydellinen.
Älä mene minnekään! Odota vähän, minä en tiedä, mutta josko
uusi päivä toiveen toteuttasi, sinun?
Niinhän sitä ihmettelee, mutta olisko nuo yhteiskunnassa tapahtumatkin vaikuttaneet kuohuntaan ? On monia asoita, joihin otetaan kantaa, niin mediassa kuin yksityiset ihmisetkin.
Liioitteluahan on luettavissa monesti, mutta ilmeisesti on tämäkin jonkinlainen purkauspaikka huolestuneille.
Mukavaa kun olet kanssamme, kyllä palsta antaakin monia virikkeitä eri aloilta, kun ajankohtaiset asiat eivät kuohuta mieltä.
Huomenna luvattiinkin poutaa jälleen, kevään edetessä koko ajan.
Iloa mieliin toivotan minäkin :) ja Rauhaisaa yötä.
Aina olen ajatellut, pienessä mielessäni, että palstat ovat varaventtiilejä.
Paikkoja, joilla osataan, kehdataan, häpeämättä?
Ihmiset, ihmisyyden kannattajat jakavat, oppivat elämää.
Ihmisyys on elämys, joka on jokaisella Kassi-Almalla, jokaisella, vaikkapa Vincent van Hugolla, joka myi yhden ainoan taulunsa elinikänään.
Elämä, ihmisyys, on arvoituksellinen kartta, jonka jokainen elävä yksilö eläissään luo.
Totta haastat. Sain kortin vuosia sitten, jossa luki Viisaus: Siitä, kuinka vaikeaa on muuttaa itseään, voi päätellä, kuinka vaikeaa on muuttaa toista ihmistä.
Niin että voimat on keskitettävä oman itsensä kondiksessa pitämiseen. Siinä on kyllin sarkaa koko elämän matkalle. Hyvää yötä, hoitava uni myötä!
(PS. Emmehän me oikeasti ole "vain" ???)
Kukaan ei ole vain, meistä jokainen on elämänsä sankari.
Ja laulun arvoinen, kuin Veikko Lavi jo osasi sanoa.
Tähän asti yksi rekattu vastasi. Loput puskasta. Silti täynnä asiaa!
Ymmärrän.
Kuten Juha Vainio tällä musiikkivideolla toteaa, Sellaista elämä on. http://www.youtube.com/watch?v=sjOzQRvqA_I
Joskus kuin silkkiä vaan...sitten "elämä on kurja loukko avaruuden laitamilla".
Ikuinen tuhatkikkihän täällä rakentelee ketjua ja taase aivan uuden uutena on m.v.
Mukavaa on pohdintanne. Mietin juuri elämää ja hengissä olemista. Onko henki se, joka pitää kiinni elämässä. Jos henki loppuu niin elämäkin päättyy.
Koska henki siirtyy ihmiseen ja elämä alkaa. Olin jo sanomassa, että hemi siirtyy ihmiseen sinä hetkenä, jolloin vauva vetää ilmaa sisäänsä ja saa happea elääkseen. Tähän mennessä on happi tullut äidin verestä, samoin ravinto.
Nyt vedän pohdintaani takaisin. Onhan henki ollut tässä ihmistaimessa jo paljon aikaisemmin, jo n. yhdeksän kuukautta, ts. siitä hetkestä lähtien kun siittiö kohtasi munasolun ja rupesi kehittymään ihmiseksi.
Anteeksi palstalaiset jos käytän vääriä sanoja, termejä. Olen vain maallikko joka pohdin usein syntyjä syviä.
Tieto siitä, että henki on olemassa ennen syntymää, on olemassa. Raskaana oleva äiti voi "keskustella" sisällään olevan ihmistaimen kanssa ja tämän lahjat kehittyvät muita paremmin.
Äidin sanattomien hellyydenosoitusten kautta kehittyy lapsesta varhaiskypsä ja älykäs. Kyky selviytyä vaikeista yliopisto-opinnoista ym. jo lapsuusiässä, 10-15- vuotiaana on todisteena siitä.
En ole mikään filosofi, kaukana siitä, mutta näiden pohdintoja on suorastaan ihana seurata.
Mainitsen vielä kuoleman, jolloin henki lähtee pois, elämä mukanaan.
Pysy kanssamme!
Pitkään ja hartaasti olen viestisi sisältöä mietiskellyt. Onhan asia tullut itsellänikin mieleen, mutta onko niin vai näin?
Tällä kokemuksella, joka itselleni on tähän asti tullut, on henki, ihan kaikin sen merkityksin, elämää ylläpitävä voima.
Vaakakuppini kallistuu sen puoleen, että henki on ihmisyyden syvin olemus, ja henki syntyy jo silloin, kun tulevan lapsen solut alkavat jakautumaan, eli ihan alusta asti.
Vanhemmat todellakin, onneksi, puhelevat lapselleen jo hänen äitinsä vatsassa olevana aikana, soittavat mukiikkia, viestivät masuaskukkaan kanssa.
Minusta oli äsken Englannista kiirinyt uutinen vastasyntyneiden kohtelusta niin kaamea, ennen sitä tähän edes pysty kirjoittamaan.
Taitaa esilletuomasi kysymys olla ihmisyyden peruspilareita, josta lie niin monta mieltä, kuin kannanottajaakin?
Kuoleman kosketuskin on erittäin tuttu, se luo loppuelämälle oman, entistä erilaisemman pohjavärin.
Itselläni on aina ollut paha vika, näitä kommentteja ajatellen. Mietin ja kääntelen asiaa niin kauan ja monelta puolin, että loppujen lopuksi jää vastaamatta, kun tuntuu sanottavani liian hauraalta.
Soon oikiasti niin notta henken pitääsi kulukee tekojen erellä, nottei katumussaunoja tarvittis lämmitellä.
Eiköhän henki kiiri lähellämme, teemme sitten niin, tai näin.
Ilman henkeä olisin minäkin ollut pian hengetön, mutta vielä ei ollut tullut aikani.
Niin vähästä, sekunneista, oli henkeni kiinni, sattuman satoa, että
täällä vielä näppäimiä näpyttelen.
Saunat ja kaunat, kuinka pieniä ne ovatkaan loputtaman totuuden vierellä.
Toki, sauna on suomalaisen kirkko. Siellä ei ole lupa huutaa, ei paljon puhuakaan.
Sauna on sielun ja ruumiin puhdistautumisen paikka.
Siellä on synnytty, siellä on ruumiit pesty.
Katuakin siellä voi, kullakin meillä lie katumuksen aihetta.
Ainakin minulla on.