Henkinen hyvinvointini on kovalla koetuksella. Läheiseni on pitkään sairastanut vakavaa tautia. Monia hoitokeinoja on yritetty kahden vuoden ajan ja nyt lääkärit ovat sanoneet että eivät voi enään tehdä mitään. Olen murheen murtama. Vaikka läheiseni on vielä elossa, pelkään ja suren tulevaa joka päivä. Todennäköisesti emme tule viettämään enää yhteistä kesää. Onneksi minun ei tarvitse olla täysin yksin asian kanssa, olemme koko perhe toistemme tukena. Opintojeni takia asun nyt toisella paikkakunnalla enkä voi joka päivä olla perheeni kanssa. Siksi tunnen itseni yksinäiseksi kun minulla ei ole ketään jolle tästä läheiseni tilasta olisi helpompi puhua. En ole saanut uudelta paikkakunnalta vielä niin läheistä ystävää jolle olisi helpompi puhua tilanteesta. Kuitenkin on rankkaa kantaa pelkoa ja ajatuksia jatkuvasti omassa päässä. Mitä minun kannattaisi tehdä? Pitäisikö vain mennä puhumaan jollekin ulkopuoliselle ammattilaiselle vai mitä? Muuttoni jälkeen kotipaikkakuntani kaverit ovat karskeasti sanotusti ''hylänneet''/ ''unohtaneet'' minut, koska olenkin viettänyt tämän tilanteen takia vain aikaa perheeni kanssa. Siksi nyt yhtkäkkiä vanhoille kavereille puhuminenkaan ei tunnu jostain syystä hyvältä. Miten saisin purkaa pahaa oloani ja pelkoa mitä läheiseni kuolema herättää?
Yksin pelon kanssa
lobibuu
287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mene paikalliseen vapaakirkkoon tai helluntaiseurakuntaan. Siellä on ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa ilot ja surut.
Ehkä koulussasi on joku tukihenkilö kuten terveydenhoitaja tai koulupsykologi, jolta voisi ainakin kysäistä, että kehen kannattaa tällaisessa tilanteessasi olla yhteydessä kyseisellä paikkakunnalla. Läheiseltä terveysasemaltakin saat varmasti neuvoa. Jos tykkäät kirjoitella niin pura tuntojasi vaikka kirjoittamalla jollekin luotettavalle läheisellesi. Pidä tiivistä yhteyttä perheeseesi. Nyt on tärkeää ettet jää yksin. Surulle on annettava tilaa ja mahdollisuus purkautua, muuten se jää sisälle jäytämään ja voi sairastuttaa itsesi.
Huolehdi omasta jaksamisestasi tänä vaikeana aikana ja pidä vaikka taukoa opinnoissasi. Jos tuntuu siltä niin hae ihmeessä ammattilaisapua, koska vaikeudet kannattaa käsitellä ennen kuin ne muuttuu suuremmiksi ongelmiksi. Puhuminen on helpottavaa, vaikka ei muutakaan tosiasioita.
Suru on sitten koettava kun sen aika on.
Tässä muutamia linkkejä, jos niistä on mitään hyötyä:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3838
http://www.apua.info/Kategoriat.aspx?classID=644efa2b-df6d-4b65-a65f-a501edd1e9ea
http://www.e-mielenterveys.fi/vaikeat-elamantilanteet/suru/selviytymiskeinoja-surussa/
http://www.nicehouse.fi/omahuone/kriisiapu/death.htm#tuki
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suru_on_pitka_matka_42405.html#media=42410