otsikossa onkin kaikki oleellinen. Sairastin anoreksiaa aiemmin, minkä jälkeen taistelin vuodet bediä vastaan, mikä näkyi myös kehossa, eli 10 lisäkiloa ja selluliittia joka paikassa :(! Olen normaalipainossa juuri ja juuri, mutta haluan laihduttaa pikkuhiljaa alipainoon, vaikka mua pelottaa että hyppään takas anoreksian puoleen. Lasken tarkasti kalorit edelleen, liikun noin 2h päivässä, ja sekin tuntuu liian vähältä. Huomasin mitä nuo paastot saivat ulkonäössäni aikaan, ja nyt olen vihdoin tajunnut alkaa laihduttaa pikkuhiljaa, mutta vaikeeta se on. Joka päivä oon niin ahdistunut olemuksestani, enkä halua enää mennä edes ulos, toisinsanoen itseluottamukseni on nollassa. Olen kuitenkin antanut luvan itselleni syödä tarpeen mukaan. Minusta vaan tuntuu että sekoan, enkä ikinä pääse tästä helvetistä pois. Saisinpa vaan vanhan onnellisen elämäni takaisin! Salilla käyntikin on ahdistavaa, kun siellä on peilit. Purskahdan itkuun päivittäin, mikä ei varmaan ole normaalia, mut en muista koska oisin viimeksi ollut oikeesti ONNELLINEN! En muista miltä se tuntuu..... Arvostaisin elämää niin paljon, jos vain pääsisin tästä kuopasta pois... MUTTA MITEN! Miten tästä voi selvitä?!
en vaan jaksa!
kyllästymyt
2164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hae apua ! Psykiatrian poliklinikalta tai jostain. Yksin et tuosta parannu, valitettavasti :(( tarvitset apua, ja kun päätät että haluat parantua, uskon että pääset tuosta yli ! Voimia !!
Voi kuule minusta tuntuu aivan samalta...! Ensin laihdutin, sitten aloin syömään, sain ihmeellisiä ahmimiskohtauksia jonka seurauksena lihoin 5 kiloa... Nyt syöminen taas ahdistaa, haluan laihtua takaisin, ja mielellään vielä enemmän... Vihaan niin itseäni kun olen mennyt repsahtelemaan ja lihomaan vaikka pitäisi laihtua. Tunnen itseni niin rumaksi ja läskiksi että en kestä.. Tiedän niin miltä sinusta tuntuu. Mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni ja laihdutan. Olen syömättä. En kestä enää tuota vaa´an lukua.
Mutta suosittelen sinua hakemaan apua, itse käyn juuri avohoidossa. En tiedä auttaako se paljoa, mutta on hyvä että on joku jonka kanssa jutella omista tuntemuksista ja joka ainakin yrittää ymmärtää. Voimia sinulle, ja toivon että mekin näkisimme joskus sen paremman päivän, ilman syömisongelmia. :)