Jos kovasti rakastaa ja haluaa rakkaudesta eroon, niin pitääkö rakkaus tukahduttaa vihan kautta? Siis rakkaus ei ole sopivaa rakkautta vaan epäsopivaa rakkautta...?
Eli pitääkö alkaa kovasti vihaamaan että pääsee jossakin vaiheessa normaaliin olotilaan?
Eli pitääkö alkaa kovasti vihaamaan että pääsee jossakin vaiheessa normaaliin olotilaan?
Vastaukset 51
Vanhimmat
epäsopiva rakkaus :)
Älä siellä hekottele, tämä oli vilosohvinen kysymys?
Et tiedä itsekään vastausta tohon muuten?
kannalta epäsopiva. haluat rakkaudesta eroon joten oletan nyt että se on sinun kannalta epäsopivaa jolloin toinen ei rakasta sinua eli se on yksipuolista (tätä varmaan hait ?). muuten kuulostaa että elät jossain keskiajalla ;D
Viha ei ole kovin rakentava tunne. Musta on aina hienoa kun eronneet ihmiset pystyvät olemaan ystäviä eron jälkeen. Voisiko tuon rakkauden muotoa jotenkin muuttaa niin että rakastaisit häntä kuin ystävää, veljeä tai siskoa.
No entäs toi ystävärakkauden kuolettaminen sitten? Sitä se onkin juuri...
tai en tiedä, ei se mitään rakkautta ole vissiin nähnytkään, jotakin häröilyä, jota mun aivot on muka muuttanut joskin tunteenomaiseksi tunteeksi, koska eihän mulla mitään rakkaustunteita ole ollut vuosiin, ne on kuolleet jo ajat sitten.
Siirry suremaan ja luopumaan, jos haluat luopua. Viha on rakkauden vastapuoli, kupit keikahtavat helposti takaisin päin. Itke ämpärillinen kyyneleitä ja pysy pois tältä palstalta. Täällähän kuitenkin ikävöidään ihmistiä aika positiiviisessa mielessä, siis leikittelevästi puheenaiheena, ja kaikilla tuntuu olevan vielä jossain takaraivossa toive, siitä että jotakin tulisi.
Jes, näin täytyy tehdä. Pitäisi pystyän lopettaa kirjoitteleminen, parempi olisi pÿsyä poissa täältä.
Tää tunnepuolen business ei ole mun juttuja, sen nyt huomasin. Miksi lankesin tähän, kun tiesin jo etukäteen että ei mitään hyvää seuraa.
Nuolen haavat ja siirryn eteenpäin.
Häntä on vain niin helppo vihaa kun hän on sellanen vitun pälli.
Siis rakastaisin häntä hellästi loppuikäni, mutta en voi kun hän on onnellisesti avioliittossa ja hänellä on perhe.
En koskaan pysty häntä vihaamaan, vaikka kuinka yrittäisin.
Mä olen saanut olla koko illan yksin ja onpa tullut itkettyä aika paljon, ja kuunneltua musiikkiakin. Kyllä se varmaan tästä joskus parempaan päin lähtee, tuska antaa tilaa muille tunteille pikku hiljaa. Pitäisi vaan jaksaa olla aktiivinen tuolla oikeassa maailmassa ja tarttua kaikkiin asioihin. Ja vielä kun pääsisi tältä perkeleen palstalta pois :-(.
Kaikkea hyvää!
Eiköhän se viha johdu siitä ettei joku pidä jostakin ihmisestä ja tekee kaikkensa osoittaakseen sen. Ei siinä rakkaudella ole mitään tekoa. Tai se vihaaja puolustaa jotakuta tai pitää hänen puoliaan jotakuta sellasta vastaan jonka kuvittelee uhkaavan hänen rakastamaansa henkilöä. Rakkaus kääntyy vihaksi vain silloin jos toinen on joutunut petetyksi tai jätetyksi jonkun kolmannen henkilön takia. Monesti sellaseen vihaan vastataan vihalla, jossa hyökätään ilman syytä toisen päälle eli puolustetaan itseään. Rakkaus tapetaan siten että toinen osapuoli osoittaa kaikilla tavoilla inhonsa ja ehkä myös vihansa sua kohtaan. Ykspuolinen rakkaus kuolee yleensä itsekseen. Ei normaaliin olotilaan pääsemiseksi tarvita muuta kuin ymmärtää ettei rakkautta koskaan ollutkaan.
No niinhän se voi olla kyllä, mutta tarkoitin lähinnä sitä, että ainakin minä olen aika intohimoinen sekä rakkaudessa että vihassa ja äkkipikaisuuksissani voin nopeasti alkaa vihaamaan toista ja sen jälkeen taas rakastaa hulluna. Mutta onhan meitä moneen lähtöön. Suru ja luopuminen vaan on jo hyväksyntää siitä, että tätä ei tule, tämä on loppu, käännetään katseet muualle tai oikeastaan itseen päin. No suru on surua. Eihän kukaan jaksa vihata kovin kauan (tai ei ainakaan kannata?), mutta suru voi kestää kauan, se on rauhallista ja kipu häviää pikku hiljaa, niin sen täytyy mennä. Toinen on toiselle kuollut.
just se et tässä oli yks henkilö liikaa. Suututtais varmaan häntäkin jos panisin jotain toista tässä
Siis ihan järkyttävää surua se on. Sinusta luopuminen tekee niin helvetin kipeetä.
Surua jota ei voi kenellekään näyttää, koska "ei ole mitään oikeeta surtavaa". Ymmärrät mitä tarkoitan. Oikeesta elämästä...täällä... missä.. mitä sä itket?
Surua jota ei koskaan edes ollut. Menee nyt taas niin oudoks tää koko juttu.
Sitten yksi asia mikä luultavasti auttaa, on puhua asiasta sen oman puolison kanssa. Mä en itse pysty, ainakaan vielä, se ei nyt vaan oikein kuulu tähän tarinaan, ainakaan vielä.
No tietenkin ymmärrän. Ei mennä sellaiseen.
Ei nyt kannata oikeesti puhua puolisolle mitään...missään nimessä
No kyllähän sen itse tiedät, mitä sä suret. Itsestä sä huolta pidät ja yrität ymmärtää, ei siinä mitään outoa ole. Oikeata elämää tämäkin kai jollain tavalla on, kyllä minä ainakin olen tässä ihan lihaa ja verta. Ja itken ihan oikeita kyyneleitä. Tämä on ollut itse asiassa hyvinkin todellinen osa viime aikoina minua, enpä paljon muuta ole tehnytkään. Tuntuu siksikin olo aika turralta, tuo oikea todellisuus tuntuu jotenkin vitun turhalta paikalta, ei oikein kiinnosta mikään, kiire olisi sinne tänne, mutta evvk. Ihmiset olen tyrkkinyt jonnekin sivuun, en jaksa keskittyä edes siihen mitä ne sanoo, sekä töissä että vapaa-ajalla. Mutta kesää kohti mennä, vaikka väkisin.
Mun on niin kiltti ja rakastunut aina vaan, että se vaan palvoisi lisää maata jalkojen alla, mikä vituttaisi vielä lisää. Siinä syy. Enpä mitään tarkempia tietoja kertoisi, se ei kuulu kenellekään.
Sama juttu täällä. Olen ollut omissa oloissani koneen ääressä tunteja. En mitään ole saanut aikaseksi, ihan pää tyhjänä vaan.
Ikävissään kaivannut sinua, tunteja, itkenyt tuskissani kuten nytkin.
MÄ en oo ikinä ollut näin sekaisin kenestäkään.
Inhoan kun joku puhuu mulle jossakin, joskus kun harvoin olen käynyt lounaalla, olen luikerrellut niin ettei kukaan huomaa ja tule missään nimessä seuraan.
Siis ihan samoissa tunnelmissa mennään, huomaan.
1
Aivan mahdoton tilanne.
Tästä netissä roikkumisesta alkaa pää hajota. Vaikka olen yrittänyt tuota kevyempää linjaa, flirttailua ja sen sellaista, ei se onnistu, olen raskasmielinen kuin sukellusvene, sinne mennään suoraan pohjaan ja syvälle. Mulle tuli sellainen olo, että enimmäkseen leikit tai sitten nää viestit tällä pellehermannipalstalla vaan sekottaa. Vähän totiseksi on vetänyt. Nyt pitäisi tehdä päätös, joko lähdetään eri suuntiin tai samaan suuntaan. Olen epäillyt, että sä varmaan olet tuon ekan vaihtoehdon kannalla? Mä olisin mielelläni tutustunut ainakin.
Tiedätkö, haluan tutustua sinuun, helevetti niin paljon.
Kaipaan sinua, haluaisin sinua koskea ja silitellä, halia ja suukotella vaikka koko ajan.
Mennään samaan suuntaan, katsotaan se tie yhdessä. Jos polut erkanevat jossakin vaiheessa, sitten on sen miettimsen paikka..... mitäs tuumit?
1
:-), kyllä ne erkanee heti, kun olet jutellut mun kanssa 10 minuuttia, mutta se on sitten sen ajan murhe. Minä myös sinua. Siirryttäiskö pois täältä julkiselta saitilta, etteivät olisi kaikkien silmissä.
Siirrytään pois... :)
1
no se on helppoa, jatketaan huomenna jossain muualla, ja ruvetaan nukkumaan, pitkä päivä huomenna. Hali ja 17 000 suukkoa.
1 1=11
mitä nää välihälyrit on, onko liian hidasta toimintaa vai?
Ai mitä???
Mä laitoin sulle spostia...hyvää yötä. Vastaa vaikka aamulla. Ja jatketaan siitä siellä muualla. :)
Missä muualla??
Muualla kun täällä palstalla.
Ja nimesi alkaa X:lla???
Okei, tää pelleilyosasto alkoi taas. Kuten sanottua, on se toinenkin vaihtoehto. En jaksa pelleillä :-p
Ok.Ok.Ok.
Tiedän! Se alkaa J:llä
Hyvää elämää sinulle, kuka lie oletkin. Minä lähden jatkamaan omaani ja sitä ennen unten maille!
Sanoisipa hän mulle tuon, en mitään muuta niin tahtoisikaan. Kunpa minä kelpaisin hänelle. Minusta tuntuu siltä, että kaikki oikeasti tärkeä ja aito, mitä tarvitsee toisesta ihmisestä ja elämästä tietää, on meillä ihan selvästi toinen toisellemme nähtävissä. Se on aivan ihmeellinen tunne, käsittämätön, mutta myös pelottava, enkä tietenkään voi olla aivan varma. Mutta se ihmisen ydin... minä jotenkin ihmeellisellä tavalla täysin rakastan häntä, vaikka tilanteen ja kaiken huomioon ottaen, se on kyllä ihan järjetöntä. :(
Nämä muutamat tekstit osuivat niin hyvin omaan tilanteeseeni, että voisivat olla minun kirjoittamiani, mutta eivät ole.
Sama tunne. Ihmeellisen vahva välillämme.
Ainutkertaista, hyvin hentoa ja herkkää. Neitseellisen koskematonta.
Jiiii tekeekin tästä erittäin mielenkiintoisen :)
Mitä teille kuuluu? Vieläkö palava tunne roihuaa?
Saakelin pässit! MÄÄ!!!
35
Viha ei ole rakkauden vastakohta vaan VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS .
No mistä tämä pomppas tänne???
En ollut minä :)
No laitoitko ton meidän tarina loppu nyt -viestin?
En todellakaan laittanut.
Hieman sitä itsekin katselin... :( En viitsi edes kommentoida mitään tuollaiseen.
Kiva, ettet ollut sinä :-)