Onko linjoilla muita uusperheen äitejä joilla on
miehen lapsia ja yhteisiä lapsia? Miten olette
jaksaneet jakaa rakkauttanne, vai riittääkö
rakkautta niille toisen lapsille? Koetteko
koskaan taakaksi toisen lapsia? Onhan se elämä
ruuanlaittoa, pyykinpesua ja siivousta niin omien
kuin "vieraidenkin lasten" kohdalla
samanlaisesti, mutta kuitenkin se on niin
erilaista ... vai onko? Haluaisin kuulla muiden
mielipiteitä jaksamisesta, itsellä kun välillä on
semmoinen olo ettei jaksaisi kuin niiden omien
kanssa vain. Rehellisesti myönnän, että rakkautta
ei riitä kuin omille, mutta silti pitää olla
äiti, eli siis opettaa ja opastaa elämässä niitä
äidin juttuja, joita isälle ei tule edes mieleen
opettaa. Välillä haluais, että ne painuis
h....ttiin ja sais olla vain omien kanssa!!
Olenko poikkeava ja kauhea äitipuoli, onko
kellään samanlaisia tuntemuksia? Onko liikaa
vaadittu että joskus sais vaikka kiitosta niiltä
toisiltakin, omat kyllä jaksaa myös antaa
rakkauttaan.
miehen lapsia ja yhteisiä lapsia? Miten olette
jaksaneet jakaa rakkauttanne, vai riittääkö
rakkautta niille toisen lapsille? Koetteko
koskaan taakaksi toisen lapsia? Onhan se elämä
ruuanlaittoa, pyykinpesua ja siivousta niin omien
kuin "vieraidenkin lasten" kohdalla
samanlaisesti, mutta kuitenkin se on niin
erilaista ... vai onko? Haluaisin kuulla muiden
mielipiteitä jaksamisesta, itsellä kun välillä on
semmoinen olo ettei jaksaisi kuin niiden omien
kanssa vain. Rehellisesti myönnän, että rakkautta
ei riitä kuin omille, mutta silti pitää olla
äiti, eli siis opettaa ja opastaa elämässä niitä
äidin juttuja, joita isälle ei tule edes mieleen
opettaa. Välillä haluais, että ne painuis
h....ttiin ja sais olla vain omien kanssa!!
Olenko poikkeava ja kauhea äitipuoli, onko
kellään samanlaisia tuntemuksia? Onko liikaa
vaadittu että joskus sais vaikka kiitosta niiltä
toisiltakin, omat kyllä jaksaa myös antaa
rakkauttaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Haluaisin herättää keskustelua uusperhe
ongelmasta ja ongelmattomuudesta.Vastatkaa
minulle miten on teillä kaikilla
uusperheellisillä ne arjenkin asiat
sujuneet.Lähinnäperäänkuulutan,miten toimii
lasten ja "uuden vanhemman"välit?siis onko
perheessä jatkuvaa,"EN HOIDA SUN LAPSIA KUN KÄYT
KAUPASSA JA EN VIE NIITÄ HARRASTUKSIIN;VAIKKA
OLISIT ITSE LEIKKAUSPÖYDÄLLÄ;NE ON SUN
KAKARAT;HOMMAA JOKU MUU HOITAMAAN"Vai ottaako
esim:uusi mies osaa lasten kanssa tapahtuvaan
NORMAALIIN elämään,ja jos olet ÄITIPUOLI niin
miten suhtaudut,TOISEN LAPSIIN.onko se aina niin
että omat on parhaita ja muut täysiä
kiusankappaleita ja vaivaksi vain.en osoita tätä
pelkästään sinulle ,kenelle vastasin,vaan ihan
kaikille uusperheellisille,MIEHET JA NAISET
KOMMENTOIKAA.miltä tuntuu,kun toisen lapsi pyrkii
yöllä viereenne,tekiskö mieli poistua
paikalta,vai onko se mielestänne ok?itse elän
tilanteessa,jossa uusi miesystäväni(olemme olleet
yhdessä 2vuotta,)ei vieläkään voi sietää minun 5
jha 7 v.lapsiani.hänellä itse on 4 vanha,POIKA
JOTA MINUN PITÄISI PALVOA,JA JOTA VASTAAN MINULLA
EI KYLLÄ OLE YHTÄÄN MITÄÄN.TUNTUU VAIN NIIN
ÄÄRETTÖMÄN PAHALTA KUN MINUN JÄLKIKASVU EI
KELPAA.vastatkaa siis kaikki joilla menee
uusperheessä hyvin ja huonosti:SÄHKÄRIOSOITTEENI
ON:[email protected] Ottakaa kantaa.
Meillä e on toisinpäin, eli lapset ovat tulleet
minun mukanani(11 ja 9)ja yhteisiä on 3 (3-v
kaksoet ja 7kk).Koskaan ei ole meillä tätä
ongelmaa ilmennyt,etteivätkö lapseni olisi
samalla viivalla yhteisten kanssa.Tosin olen
ilmoittanut jo tavatessamme että elleivät muksuni
ole tervetulleita "kaupan päällisinä" niin en
tule minäkään -piste-.Mielestäni meillä lapset
ovat kaikki samalla lähtöviivalla.Johtuisiko
sitten siitä että heitä on niin monta vai siitä
että vapaa-ajat viettään koko perheen voimin
koiraharrastuksen parissa.Ei ole mielenkiintoa
puuttua tyhjänpäiväisyyksiin kun yhdessä
toimitaan saman tavoitteen saavuttamiseksi
(kasvatamme koiria).Vaikea on keksiä misä ero on.
Toisaalta saattaisi olla että minä en hyväksyisi
kenenkään "sorsimista",ja tämä saattaisi johtaa
jatkotoimenpiteisiin.
meillä on molemmat tuoneet tullessaan lapsia,
yhteensä viisi, sen tiesimme jo yhteen
mennessäämme että suurperhe tästä tulee, vaikka
mikä olisi. JOten en ymmärrä, missä kohtaa olisin
(tai mieheni olisi) alkanut miettimään, kenen
lapsen kanssa tulen ja kenen kanssa en tule
toimeen. Nautin jokaisen lapsen seurasta
miettimättä sitä, kuka on kenenkin biologinen
vanhempi. Vaatii tietysti yhteensovittamista ja
keskustelua, mutta niin kai isossa perheessä
muutenkin ?