Onko tämä normaalia että "pitää" netistä käydä tarkistamassa tietyt asiat, esim tietyt keskustelufoorumit ja sivustot, jos en tee niin tulee tunne että tapahtuu jotain pahaa ja rupeaa jännittämään kun ei tiedä mitä tapahtuu tai mistä ihmiset keskustelevat olen tästä syystä usein hermostunut ja jännitän paljon ja rupee ahdistamaan, luulen usein myös että keskustelut liittyvät itseen jollain tavalla. Tiedän kuulostaa tosi paranoidiselta tuollainen ajattelu! :/ Jos en tarkista netistä tulee tunne että menetän kontrollin jollain tavalla, että siellä puhutaan jotain ja minä en siitä tiedä ja että ihmiset keskustelevat jotain pahaa.... vähän vaikea selittää, aamulla kun herään heti ensimmäisenä on pakko avata tietokone ja heti on tarkistettava nämä tietyt sivustot, jos en tee niin tulee epätietoisuus ja tuntuu että sekoan.. tätä on jatkunut n.2 vuotta, onko tämä jokin ahdistus- tai pakko-oireinen häiriö? Olin aikoinaan koulukiusattu ja niiltä ajoilta on jäänyt tavallaan päälle tuo jännittäminen ja se että stressaannun helposti pienimmistäkin asioista, johtuuko tämä pakkomielle tuosta kiusaamisesta vai mistä, osaisiko kukaa kertoa??
Pakonomainen netistä tarkistaminen
Sekoamassa!!!
31642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Johtuu tylsistymisestä. Hanki enemmän tekemistä ja ajateltavaa niin ei tarvitse tarkistella nettiä.
Se on totta että olen välillä tylsistynyt, mutta tämä netistä tarkistelu ei ole enää ajankuluksi tarkistelua vaan suorastaan pakkomielteistä... mitä mun pitäis tehdä?, en edes tiedä mitä tämä on...
Kerrotko ennemmin itsestäsi.
Täällä netissä on sellainen/sellaisia ihmisiä, ketkä kirjoittelee muista. Eikö?
Niinhän sinäkin teet nyt, kerrot minun oireistani yksityiskohtaisesti.
Eikö ole ihan luonnollista, että tunnistan itseni siitä mistä pitääkin tunnistaa?
Eikö ole ihan normaalia, että koen tämän ns. liittyvän itseeni, kun liki jokainen tekstisi osia tai sana on suora kuvaus elämästäni?
Samoiten, joku tuttuhan, kuka tietää, voi luulla minun tekstikseni, eikö?
Ne mistä en tunnista itseäni, eivätkä liity millään tavalla elämääni; ei siltä tunnukaan. Tuntuuko sinusta? Siinä menee se hiuksenhieno raja; jos sinä kuvittelet "kaiken" liittyvän itseesi on ainakin kolme vaihtoehtoa:
-netissä on ihminen kuka ahdistelee sinua jatkuvasti mm. matkimalla sinua
-netissä on ihminen, kellä menee koko ajan tismalleen samalla tavalla kuin sinulla
-kärsit jonkinasteisista suhteuttamisajatuksista (mutta tällöin, periaatteessa, sinun tulisi kokea että myös sellaiset asiat liittyvät sinuun, mitkä ei ns. oikeasti liity). Jos olisit psykoottinen, et _välttämättä_ kykenisi arvioimaan itseäsi paranoidiseksi. Paranoian määritelmän löydät netistä.
Mikä siinä on paranoidista, jos minä kirjoitan tuon sinun kirjoittamasi tekstin toiselle palstalle, löydät sen viikon päästä ja koet sen liittyvän sinuun/olevan kuin kuvaus sinusta? Ei mikään. Mutta se ahdistaa sinua, olethan herkkä.
Tarkistamispakko on tarkistamispakko.
Se onko sinulla varsinainen OCD vai muuhun häiriöön liittyviä pakkoajatuksia yms. jää varmaan lääkärisi arvioitavaksi tai sitten voit päättää itse, millä nimellä haluat kutsua tätä häiriötäsi.
Täällä netissä on mm. yksi ammattilainen, kuka on niin sairas tällä hetkellä, että kirjoittelee ja levittelee vanhoja juttuja.
Kannattaa sinunkin pysyä vaan poissa, jos olet herkkä ahdistumaan moisesta.
Aloittaja ei puhunut mitään matkimisesta vaan siitä että hän epäilee muitten kiirjoittavan hänestä, se ei ihan ole matkimista, eli aloittajalla on hieman paranoidisia ajatuksia ja joitain pakkotoimintoja mihin hän haluaisi tietoja että mitä se vosi olla. Onko sun luetunymmärtämisessä jotain vikaa?
Esimerkkien ja omien heittojen kirjoittaminen on ehdottoman kiellettyä täällä suolessa? Jätä ne älyarviot ym. vähemmälle.
Minä kerroin mitä tuo voi olla, niitä: "liittyy minuun")- ajatuksia voidaan sanoa ns. suhteuttamisajatuksiksi, mitä liittyy psykooseihin.
Matkinen on hyvä esimerkki, että jos aloittaja löytää kopion teksteistään, hän tietää/tunnistaa sen olevan kopio, jolloin kyse ei ole paranoiasta.
Suhteuttamisajatukset on yleensä sellaisia, ettei esim. tekstit OIKEASTI liity lukijaan, vaikka hän kokee niin.
Niin ja erästä lainatakseni: itsetuntemukseen kuuluu itsensä tunnistaminen.
Oletko sä joku helvetin trolli!!?? Siis tarkoitatko noissa edellisissä viesteissä sitä että sinulla on samankaltaisia kokemuksia.... Miten ihmeessä minä voisin tietää SINUN elämästäsi mitään? eihän me edes tunneta eikä tiedetä toisiamme! kyllä se järjen käyttö on sallittua.
Ps. viestisi oli hieman sekava eikä se auttanut minua millään tavalla, miksi edes vastasit viestiini jos et halunnut antaa ratkaisua tai ehdotuksia pulmaani??
Juuri sitä yritin selittää, että vastaavasti voisin/voin kokea kuin ns. tarkoittaisit minua, vaikket tarkoita, jos ja kun tunnistan itseni jostain.
En ole mikään HELVETIN.
"Ps. viestisi oli hieman sekava eikä se auttanut minua millään tavalla, miksi edes vastasit viestiini jos et halunnut antaa ratkaisua tai ehdotuksia pulmaani?? "
No hei, jos tehdään vaikka näin, että pyydän syvästi anteeksi että päätin vastata ketjuun ja asiaan, joka koskettaa. Olen hyvin pahoillani, että onnistuin loukkaamaan syvästi selkeää kertomustasi. Lisäksi pahoittelen, etten heti ymmärtänyt neuvoa.
Kuten, jos epäilet suhteuttamisajatuksia, paranoiaa, psykoosia - käänny lääkärin puoleen. Nuo kun voi olla mitä on. Se on paras neuvo mitä tulet saamaan.
Nyt jätän sinut rauhaan ja ps. en ole trolli, sinuakin sellaiseksi epäilin.
Onko "jotain2345 ja "jotain24567" yksi ja sama henkilö vai miksi nuo viestit on noin ristiriitaisia? :P
Matti ja Esko varmaan.
Lisäys, kun joku kysyi mitä voisi olla.
Suhteuttamisajatuksia on mm.
-tv:ssa puhutaan minusta
-radiojuontaja viittaa minuun lauseellaan
-lehdessä kirjoitetaan asioistani
MUTTA, jos aloittaja _tunnistaa_ tekstin tai tektissä viitataan _oikeasti_ häneen; ei voida puhua suhteuttamisajatuksista, ainakaan psykoottisella tasolla.
Sitä tarkoitin tuolla; netissähän ihmiset kirjoittaa itsestään ja muista.
Joku _VOI_ siis tunnistaa itsensä, tällöin kyse ei ole psykoosista.
Viimeiseen virkkeeseen lisäys, että minä tunnen ihmisiä ketkä kirjoittelee itsestään ja muista. Sen lisäksi tunnen ihmisen, kuka mm. matkii.
Ei lukija ole psykoottinen, eikä edes pakko-oireinen tunnistaessaan itsensä.
Mutta ahdistusta voi syntyä, jos tämä on pitkäkestoista ja/tai lukija on herkkä.
Herkkyyden vuoksi ehdotin, että tauko täältä voisi tehdä hyvää.
Se voi sekoittaa päätä, jos ottaa ns. kaiken itseensä, tällöin ihmistä on joskus myös liian helppo manipuloida.
Tarkistuspakko voi olla pakko-oireista, mutta esiintyykö se yksinään vai esim. psykoosin yhteydessä, on psykiatrin arvioitava.
Vielä:
Eli on mahdoton sanoa; tunnistaako aloittaja jostain itsensä vai onko hänellä _perusteettomia_ kokemuksia siitä, että hänestä puhutaan tai kirjoitetaan, viitataan häneen erityisellä tavallla.
Onko sinulla aloittaja tällaisiä ajatuksia, jos katsot televisiota tai luet lehteä?
Vai onko näitä vain tietyillä nettipalstoilla?
Ja sano, jos haluat olla rauhassa :)
Mutta kun sepä siinä onkin, en pysty erottamaan puhutaanko jossain tekstissä minusta vai ei? sehän tämän ongelman ydin onkin!! minä luulen että siinä puhutaan minusta muta sitten taas vakuuttelen itselleni että mitä ihmettä sä ees mietit tuollaisia, sitten taas ne luulot alkavat en vaan pysty erottamaan mikä on totta ja mikä ei. Ja kaiken huipuksi: suvussani esiintyy mm kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja skitsofreniaa... että onkohan tämä edes pakko-oireinen häiriö vai jotain muuta.
Anteeksi tuo aikaisempi purkautuminen, tämä asia vain turhauttaa niin paljon... Olen aina ollut vähän kontrollifriikki, asiat pitää olla minun hallinassa, muuten tulee paniikki. Se tässä eniten harmittaa että itsehillintäni muissa asioissa on aika hyvä mutta tuntuu että tälle ongelmalle en voi mitään. Minulla ei ole näitä ajatuksia kun katson televisiota tai luen lehteä, vain ja ainoastaan silloin jos jotkut ihmiset jotka minä tunnen, eskustelevat jotain, aina iskee luulo että he jatkuvasti puhuisivat minusta. Mielessäni hoen itselleni että "äh, eihän ne minusta puhu"!! Mutta toisaalta tulee sellainen epäröivä ja hämmentynytkin olo että mitä jos sittenkin....? Tämän päänsisäisen jossittelun takia tuntuu välillä että pää meinaa räjähtää, tästä syystä minulla on usein stressiä, ja tiedän että se on ihan turhaa mutta kun en voi sille mitään! tuntuu että tämä asia ei ole enää edes minun halittavissa. Nämä luulot pyörii mielessä 24/7, tästä on aiheutunut jopa unettomuutta, taidan kamppailla aika vittumaisen ongelman kanssa.....
Hups lipasahti pieni kirjoitusvirhe, tuo yksi lause on siis keskustelevat.
Se on aika outoa että tämä nimimerkki jotain 24567 viisastelee tälle aloittajalle ja heti perään kirjoittaa ystävällisen viestin missä yrittää auttaa. Tuli mieleen jekyll/hide syndrooma, aika friikkiä, mikä ihme tota kirjoittajaa vaivaa?
Ja, tuollaisesta syndroomasta en ollut kuullutkaan, tyhmä kai kun olen.
Mutta sanotaanko vaikka mm. persoonaltaan epävakaa, eri minätilojen vaihtelua (voi liittyä muistinmenetys tai olla epäluuloisuutta jne). Voinhan mä sen myöntää, että oli epäluuloinen fiilis... tai onko se oikea sana? Epäilevä, ehkä pelokas olo?
Sitten saatan hävetä sitä, jälkeenpäin, kun kaikki tekstit ei tunnu edes omilta.
Ai sulla on epävakaapersoonallisuushäiriö, ymmärsinkö oikein?
Strange:
"Se on aika outoa että tämä nimimerkki jotain 24567 viisastelee tälle aloittajalle ja heti perään kirjoittaa ystävällisen viestin missä yrittää auttaa. "
En ole täydellinen ja ystävällinen 24/7, enkä edes terve.
En edes kysy mikä siinä on outoa. Outo en varsinaisesti ole, mutta teksteistäni ja ajattelustani löytyy niitä outouksia hyvinkin paljon.
Tarkoitus ei ole erityisesti viisastella, vaan ihan vaan vastata.
"mikä ihme tota kirjoittajaa vaivaa? "
Miten tarkan luonneanalyysin ja diagnoosilistan haluat?
Näsäviisastelu sikseen ja jätän ne listat laatimatta; lyhyesti tämän hetkinen tilanne: vaivaa aika lailla sama kuin aloittajaa (ja tällainen oireilu voi saada aikaan sen, että mm. tekstini ovat juurikin "outoja".)
Kaikkea siitä mikä vaivaa, en ole julkisesti kertomassa.
Niin tai näin, en ole tullut tänne riitelemään ja pahoittelen jos joku suuttui jostain.
Samalla annan aloittajalle anteeksi, kun pahoitteli.
Sattuuhan niitä, purkauksia.
.....
Tuo ajatusten torjuminen on varmaan yleistä, mutta ymmärrän ettei se oikein toimi. Joitain auttaa, jos miettivät, että nämä on vain ajatuksia, muttei kaikkia.
Olipa diagnoosi mikä tahansa, niin tiedän että tuollaisten ajatusten, luulojen, miksi kutsutaankaan, pyörittely on hyvin stressaavaa ja ahdistavaa.
Sitä toivoisi, että voisi painaa aivonsa off-tilaan.
Onko sulla aloittaja ollut koskaan mitään lääkitystä?
Ei ehkä paljon lohduta, mutta onneksi sulla ei ole niitä ajatuksia telkkarinkin kanssa...
nimim. Strange
Oikeastaan tulin siihen tulokseen, että olisin voinut sanoa heti alussa, ihan suoraan, että minulla on epäilevä ja epämiellyttävä olo.
Enkä suojata itseäni kirjoittelemalla oudosti.
En vaan kehdannut. Häpeän tätä oirettani, mistä aloittajakin puhuu ja sitähän minä tunsin (että liittyykös minuun kun niin samaa)... enkä kehdannut sanoa suoraan...
Mut se tästä, ei ole minun analyysiketjuni.
Mistä sinulla on epämiellyttävä olo? Minä kerroin sinulle omista kokemuksista ja tuntemuksista, tuliko sinulle niistä ahdistava olo, onko sinulla samankaltaisia tuntemuksia, vai mitä tarkalleen ottaet tarkoitit tuolla?
Aloittaja:
Siis minulla on _täysin_ samankaltaisia tuntemuksia kuin sinulla.
Aloitus on kuin minusta, enkä tarkoita että on, mutta luulen että ymmärrät mitä tarkoitan, koska kärsit samanlaisesta "vaivasta".
Eikä tämä sinun syy ole, omasta päästähän tämä johtuu.
-
Bope:
Väitän, eli minulla on samanlaisia oireita/ajatuksia/tuntemuksia kuin aloittajalla.
Juu, en todellakaan matki hänen kirjoituksiaan, kun en tunne koko ihmistä, enkä ole tätä ketjua lukuunottamatta hänen teksteihinsä törmännyt (ainakaan niin, että tietäisin).
-
1234:
On minulla mt-häiriöitä; olen mm. epävakaa persoonaltani.
Osa ahdistuneisuushäiriöistä on lievittynyt siten, ettei ne häiritse elämistä.
Mutta nyt on sitten ollut pitkään tällaista, mitä aloittajallakin, eikä tätä ole sen kummemmin erikseen diagnosoitu (joskus minulla oli diagnoosina pakko-oireinen häiriö, mutten tiedä onko tämä sellaisen oireistoa vaiko harhaluuloista vaiko mitä). Neuroleptitkaan ei oikein auta.
-
Shit:
Juu, olen epävakaa. En ole kysellyt, vieläkö täytän diagnostiset kriteerit, mutten tod terve ole.
Siis väitätkö sinä että sinulla on samoja pakkomielteisiä oireita kuin aloittajalla vai matkitko hänen kirjoituksiaan täällä?
Samaa mietin kuin edellinen kirjoittajakin, saanko kysyä onko sinulla jokin mielenterveydenhäiriö nimim jotain24567? ainakin tuolla aikaisemmissa kirjoituksissa siihen viittasit.
Okei, no se selvensikin asia aika paljon, sori käsitin aiemmin hieman väärin nuo sun tekstit!
Voisitko kertoa lisää minkälaisia oireita sinulla on? olisi mielenkiintoista kuulla jonkun muunkin kokemuksia tällaisesta asiasta.
Bope, sattuuhan sitä.
Ap, tulee vähän pitkähkö teksti, kerron jotain.
Mulla on sellaista, että jos joku teksti netissä on kuin elämästäni, minusta tai vaikka oireistani, niin tulee ajatus: "hmm, liittyyköhän tuo minuun?", sitten alan miettiä, että no tavallaanhan se liittyy, koska oikeastihan tunnistan itseni, kuitenkin usein tiedostaen ettei kyseinen teksti, lause tai sana välttämättä liity minuun oikeasti yhtään mitenkään (paitsi siten, että jollain menee samalla lailla kuin minulla).
MUTTA tähän liittyy järjetön ahdistus, pakonomainen asian mietiskely (tunteekohan tuo minut, onkohan tuo minusta, liittyykö minuun vaiko eikö liity, mistä voin olla varma...) eli ennen kaikkea _epätietoisuus_.
Joskus tämä asioiden veivaaminen menee niin pitkälle, että alan jo kuvitella, että jokin teksti, lause tai sana kertookin minusta; sitten saatan sanoa tyhmästi, ikään kuin suojatakseni itseäni (jos se vaikka kertookin minusta, kun enhän ole varma).
En oikein kestä epätietoisuuden tunteita. Tuntuu, että rauhoittuisin, jos _tietäisin varmasti_ mm. sen, liittyykö jokin minuun vaiko eikö liity.
Eli minun tulisi saada varmuutta eri asioista, mistä en voi saada varmuutta.
Tuntuu, ettei olennaista olekaan se liittyykö jokin minuun, puhutaanko minusta, vaan se etten tiedä (!).
Sitten alan mietttimään, mitä väliä? Miksen osaa vaan olla, antaa olla, relata, miksi mietin "liikaa". Miksei pääni toimi, kuten "terveiden". Miksi muut osaa relata, antaa olla mutta minä en. Minä vaan pohdiskelen ja vatvon, jankutan, enkä pääse mihinkään tulokseen.
Tähän liittyy minullakin nk. tarkistuspakkoa, myös minun oli (joskus vieläkin) pitkään tarkistettava tietyt nettisivustot, että onko siellä tekstejä mitkä voisivat mitenkään liittyä minuun tai elämääni. Ahdistun, jos voisi liittyä, helpotun jos ei voi mitenkään liittyä. Jos en tarkista, en tiedä ja sekös ahdistaa.
Yritän torjua epämieluisia ajatuksiani, huonolla menestyksellä.
Minulla on muitakin ärsyttäviä ajatuksia; esim. joskus päässäni pyörii yksi ja sama lause tai sana (millä ei ole ns. mitään merkitystä).
Joskus minun on pakko muistaa milloin olen käyttänyt jotain tiettyä lausetta, eli mietin ja mietin ja mietin. Yritän väkisin keskeyttää tämän mietiskelyn, muttei aina onnistu.
Olipa epämieluisa ajatus mikä tahansa, minusta tuntuu että olennaista on tuo mainitsemani epätietoisuus. Esim. tiedän varmuudella, ettei telkkarissa edes voida puhua minusta, joten sellainen ei käy mielessäkään. Itse siis yhdistän sen tuohon, että koska olen asiasta varma, ei sitä tarvitse edes ajatella.
Ja jos telkussa jollain menee kuten minulla, en ahdistu, koska olen varma ettei se liity minuun mitenkään muuten...
Mutta netistähän ei tiedä. Sitten jos koen, että no niin tuo kertoo minusta ja siitä ja tuosta, saatan ajatella mm. tarkkailluksi tulemista, jolloin epäilen itselläni olevan mm. skitsofrenia ja kinuan yhä suurempia neuroleptiannoksia/uusia lääkkeitä.
Tunnen itseni unpihulluksi ja häpeän oireitani.
Aiemmin elämässäni kärsin mm. ahdistavista mielikuvista, kamalista pakkoajatuksista, siivouspakosta jne.
Nykyään pakkotoimintoina on... niinkin nolo juttu kuin dermatillomania (revin sormien ihoa :/). Ja tätä tekstiäni, en ala edes tarkistelemaan liiaksi, muuten saan korjata kirjoitusvirheitäni ikuisuuden.
Sitten pelkään mm. nolatuksi tulemista, häpäisyä, HIVia, vankilaa, muiden satuttamista, rikosten tekemistä jne., sitä etten muista tehneeni jotain kamalaa (mikä tuhoaa muiden/minun elämäni).
Luonteeltani olen erittäin analyyttinen, huolellinen, tunnollinen, nykyisin jopa nk. ylirehellinen (mistä juttua täällä suomi24, eli muitakin vaivaa sekin juttu).
Lisäksi olen mm. todella ankara omia virheitäni kohtaan, vaativakin.
Minulla taas on ollut jo ainakin 4 vuotta hirveää ahdistuneisuutta, minulla on luultavasti hypokondria (eli luulosairaus) minkä johdosta pelkään eri sairauksia ihan hirveästi, ja epäilen jatkuvasti itselläni olevan jokin sairaus, esim. jos jalkaani koskee saatan luulla että minulla on luusyöpä ja rupean pelkäämään kuolemaa ja jo tavallaan valmistautumaan siihen "sairauteen" ja sitten hädissäni etsin tietoa netistä, vähän ajan päästä se menee ohi ja rupean pelkäämään jotain toista sairautta ja etsimään itsestäni kyseisen sairauden oireita. Tämä alkoi 4 vuotta sitten, nykyään se on hieman laantunut pahimmillaan se oli 2 vuotta sitten, sen tilalle on tullut tämä tarkistamis pakkomielle. Olen saanut elämäni aikana muistaakseni ainakin 4 paniikki kohtausta viimeisin taisi olla marraskuussa 2010, sen jälkeen eiole onneksi ollut, tosin valtavaa ahdistuneisuutta kuten jo aikaisemmin mainitsinkin ja hermostuneisuutta.