Hei kaikille!
Olen tässä muutaman kuukauden ajan paininut pienen masentuneisuuden kanssa. Kaikki alkoi kun tapasin tytön, jonka olin tuntenut n. puoli vuotta. Hänellä on kaikki asiat menneet suoraan sanottuna niin huonosti kuin mahdollista. Hänet on ollut masennus ja hän syö lääkkeitä edelleen, hänet on raiskattu omien tietojeni mukaan ainakin 2-3 kertaa. Tavatessani hänet hän sanoi, että on sisältä aivan rikki, eikä ole varma voiko kukaan häntä korjata. Asumme eri paikkakunnilla, n. 300km päässä toisistamme enkä ole ollut yhteyksissä häneen tapaamisemme jälkeen. Meillä oli pientä molemminpuolista ihastusta ilmassa ennen tapaamistamme, mutta tapaamisen jälkeen hän ilmoitti ettei halua seurustella. En ole surullinen tämän takia, koska en olisi itsekkään halunnut alkaa seurustelemaan hänen kanssaan eräiden syiden takia. Hän on 15-vuotias tyttö ja olen itse 17v poika.
Tämän jälkeen olin jonkin aikaa surullinen, ja kuvittelin, että hän tahtoi unohtaa minut. No, jatkoin eteenpäin ja yritin itsekin unohtaa hänet, kunnes hän viikko tästä eteenpäin lisäsi facebookkiin kuvan itsestään, jossa hänellä oli antamani kaulakoru kaulassa. Kävi ilmi, että hän edelleen halusi pysyä kavereina, vaikka emme ole olleetkaan kovin merkittävissä yhteyksissä tämän jälkeen.
En koe olevani varsinaisesti masentunut tämän takia. Olen keskimääräistä empaattisempi ja tunteellisempi poika, olen tämän jälkeen itkenyt ainakin viikoittain, viimeksi juuri ennenkuin aloin kirjoittamaan tätä tekstiä. En myöskään ole kovin yksinäinen, minulla ei ole kovin paljon kavereita lukiossa jossa olen, koska menin toiselle paikkakunnalle lukioon. Koulussa olen menestynyt kohtalaisesti, arvosanoja on 7-9 välillä sekä pari vitosta. Toisen jakson aikana löysin itselleni kaveriporukan, jossa olen siitä lähtien ollut. Minulla on erittäin hyvä itsetunto, olen maajoukkueurheilija Suomen huipulta ja moni teistä varmasti nyt miettiikin miksi kirjoittelen tänne. Juttelin juuri äsken ystäväni kanssa, joka suositteli menemään terveydenhoitajan luo puhumaan. Ajattelin ottaa neuvosta kaiken irti ja mennä ensi viikon puolella juttelemaan kouluni terkkarille. Taisin unohtaa välistä valaista ongelmaani kunnolla. Syy, miksi kirjoitin tämän tekstin, on se, että olen yleensä ja suurimman osan ajasta aivan tavallinen, mutta välillä mieleni painuu surulliseksi. En koe sairastavani mielenterveyden häiriötä, vaikka sekin on käynyt mielessäni.
Olen myös ajattellut puhuvani mainitsemani tytön isosiskon kanssa, kertoa hänelle vähän ajatuksiani josko oloni helpottuisi.
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti! Ole ystävällinen ja kommentoi omilla mielipiteilläsi. :)
Olen tässä muutaman kuukauden ajan paininut pienen masentuneisuuden kanssa. Kaikki alkoi kun tapasin tytön, jonka olin tuntenut n. puoli vuotta. Hänellä on kaikki asiat menneet suoraan sanottuna niin huonosti kuin mahdollista. Hänet on ollut masennus ja hän syö lääkkeitä edelleen, hänet on raiskattu omien tietojeni mukaan ainakin 2-3 kertaa. Tavatessani hänet hän sanoi, että on sisältä aivan rikki, eikä ole varma voiko kukaan häntä korjata. Asumme eri paikkakunnilla, n. 300km päässä toisistamme enkä ole ollut yhteyksissä häneen tapaamisemme jälkeen. Meillä oli pientä molemminpuolista ihastusta ilmassa ennen tapaamistamme, mutta tapaamisen jälkeen hän ilmoitti ettei halua seurustella. En ole surullinen tämän takia, koska en olisi itsekkään halunnut alkaa seurustelemaan hänen kanssaan eräiden syiden takia. Hän on 15-vuotias tyttö ja olen itse 17v poika.
Tämän jälkeen olin jonkin aikaa surullinen, ja kuvittelin, että hän tahtoi unohtaa minut. No, jatkoin eteenpäin ja yritin itsekin unohtaa hänet, kunnes hän viikko tästä eteenpäin lisäsi facebookkiin kuvan itsestään, jossa hänellä oli antamani kaulakoru kaulassa. Kävi ilmi, että hän edelleen halusi pysyä kavereina, vaikka emme ole olleetkaan kovin merkittävissä yhteyksissä tämän jälkeen.
En koe olevani varsinaisesti masentunut tämän takia. Olen keskimääräistä empaattisempi ja tunteellisempi poika, olen tämän jälkeen itkenyt ainakin viikoittain, viimeksi juuri ennenkuin aloin kirjoittamaan tätä tekstiä. En myöskään ole kovin yksinäinen, minulla ei ole kovin paljon kavereita lukiossa jossa olen, koska menin toiselle paikkakunnalle lukioon. Koulussa olen menestynyt kohtalaisesti, arvosanoja on 7-9 välillä sekä pari vitosta. Toisen jakson aikana löysin itselleni kaveriporukan, jossa olen siitä lähtien ollut. Minulla on erittäin hyvä itsetunto, olen maajoukkueurheilija Suomen huipulta ja moni teistä varmasti nyt miettiikin miksi kirjoittelen tänne. Juttelin juuri äsken ystäväni kanssa, joka suositteli menemään terveydenhoitajan luo puhumaan. Ajattelin ottaa neuvosta kaiken irti ja mennä ensi viikon puolella juttelemaan kouluni terkkarille. Taisin unohtaa välistä valaista ongelmaani kunnolla. Syy, miksi kirjoitin tämän tekstin, on se, että olen yleensä ja suurimman osan ajasta aivan tavallinen, mutta välillä mieleni painuu surulliseksi. En koe sairastavani mielenterveyden häiriötä, vaikka sekin on käynyt mielessäni.
Olen myös ajattellut puhuvani mainitsemani tytön isosiskon kanssa, kertoa hänelle vähän ajatuksiani josko oloni helpottuisi.
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti! Ole ystävällinen ja kommentoi omilla mielipiteilläsi. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet herkkä ja varmaan sinuun on ymmärrettävästi vaikuttanut tuo ystävätytön tilanne. Olet jotenkin pettynyt, että hän ei halua olla enää sinun ystäväsi. Itsekkin et halua ihan seurustelumielessä olla hänen kanssaan, muttta kun välillä on ihastusta niin on totuus sittenkin masentava kun yhteys loppuu.
Kun joutuu raiskauksen uhriksi niin moni ei halua edes ajatella seurustelujuttuja ja tulee vastenmielisyys kaikkea eroottisesti virittynyttä kumppanuutta kohtaan. Tyttö ei ole hylännyt sinua ystävänä ja ei sen vuoksi että ei tykkäisi sinun kaveruudestasi vaan tuo ikävä kokemus on syynä etääntymiseen.
Voi olla että koet syyllisyyttäkin, että voi enempää auttaa häntä. Toisaalta jos et koe mietenkään mahdolliseksi seurustella hänen kanssaan niin aiheutuisko vain turhaa pettymsytä ja sydänkipua jos jutusta ei mitään koskaan tulekkaan.
Ystäviä ja tukijoita noin kovan jutun kokenut tyttö kyllä tarvitsee.
Sinun kannattaa puhua tämän tytön isonsiskon kanssa. Voimia ja menestystä sinulle tulevaisuudessa. Kirjoituksesi ei oli hyvin asiallinen ja huolesi ihan todellinen. Käynti terkkarin luona kannattaa. Asioista kannattaa aina ajoissa puhua.