Olen itse 19-vuotias ihanan pienen poikavauvan
yh-äiti. Pärjään hyvin taloudellisesti sekä
rakastan yli kaiken lastani. Mitään ongelmia ei
vauvan hoidossakaan ole ollut. Tuntuu silti, että
ihmiset "pilkkaavat", koska olen näin nuorena jo
yh. Ajattelevat varmaan, että minun olisi ollut
parempi tehdä abortti. Se olisikin ollut
vaihtoehtona, jos olisin huolinut mennä siitä
mistä aita on matalin. Lapsen kuitenkin huolin
jokatapauksessa pitää enkä ole sitä hetkeäkään
katunut, vaikka toisinaan rankkaa onkin ollut.
Vastakkaisen sukupuolenkaan edustajia en
likaisesta tempusta huolimatta vihaa. Hiukan vaan
ihmetyttää, miksi ihmeessä saan esim.
kaupungilla niin viileän vastaanoton. Äiti olen
muiden joukossa ja luulen olevani parempi äitinä
kuin joku ns. normaali-ikäinen.
yh-äiti. Pärjään hyvin taloudellisesti sekä
rakastan yli kaiken lastani. Mitään ongelmia ei
vauvan hoidossakaan ole ollut. Tuntuu silti, että
ihmiset "pilkkaavat", koska olen näin nuorena jo
yh. Ajattelevat varmaan, että minun olisi ollut
parempi tehdä abortti. Se olisikin ollut
vaihtoehtona, jos olisin huolinut mennä siitä
mistä aita on matalin. Lapsen kuitenkin huolin
jokatapauksessa pitää enkä ole sitä hetkeäkään
katunut, vaikka toisinaan rankkaa onkin ollut.
Vastakkaisen sukupuolenkaan edustajia en
likaisesta tempusta huolimatta vihaa. Hiukan vaan
ihmetyttää, miksi ihmeessä saan esim.
kaupungilla niin viileän vastaanoton. Äiti olen
muiden joukossa ja luulen olevani parempi äitinä
kuin joku ns. normaali-ikäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olen itse tehnyt tyttäreni parikyppisenä. olen
myös törmännyt samaan tilanteeseen. nykyisen
yhteiskunnan muotti on, et lapset tehdään päälle
kolmekymppisinä ja erilaisuudesta 'rankaistaan',
kertomillasi tavoilla.
toisaalta ymmärrän monen vanhemmalla iällä lapset
tehneen ihmettelyt - kuinka kummassa jaksankaan.
lähipiiristäni todettiin, -nuorena lapsen tehnyt
äiti sai nelissäkymmenissä iltatähden ja kertoi
että nyt tämä vasta rankkaa on.
-aina ei tietysti ole näinkään, jokainen tekee
itse valintansa ja jokaiselle sopii niin
erilainen elämäntapa ja järjestelyt.
älä turhaan häpeile päätöksiäsi, pää pystyyn ja
baanalle. olet täysi-ikäinen nuori nainen joka on
kykeneväinen tekemään päätöksiä, kantamaan
vastuun niin itsestä kuin toisesta ihmisestä,
joskus voi esimerkiksi vaikka kysäistä siltä
säälin/mulkoilun sekaiselta kummastelijalta
kohteliaasti, että -haluaisitteko kysyä jotakin?
tai että -onko jotain epäselvää tai ehkä -voinko
auttaa Teitä? joskus on aika hyvin tepsinytkin...
olen myös 19-vuotias kuukauden ikäisen
tyttövauvan onnellinen äiti.lapsi oli vahinko
mutta enole katunut päivääkään päätöstäni.mua
ihmiset saattaa kaupungilla tuijottaa lähinnä
siitä syystä että lapsen isä on musta kuin yö!oma
äitinikään ei ole hyväksynyt tätä,että tein
lapsen mustalle miehelle.lapsen isä on mukana
lapsenhoidossa vaikka ei lapsi ollut suunniteltu.
Hei sinä siellä jossain.Minä olen pian 20-vuotias
nuori nainen.Talous kunnossa, opiskelut edessä,
hyvät yo-paperit vuodelta 2000 ja parisuhde
kihlatun kanssa loistaa.Olenko kummajainen, koska
haaveilen omasta vauvasta-OLEN!niin ajattelevat
ihan kaikki.Minulla on vain yksi ystävä, jolla ei
olisi mitään sitä vastaan.Baareissa en tykkää
laukata, en polta, ja alkoholia en voi käyttää
(enkä kyllä haluakaan).Avomieheni haluaisi myös
vaukin, mutta meidän täytyy vielä odottaa...
Olisimme vanhemmuuteen täysin valmiita, ja
tiedämme, että opiskelu pienen kanssa ei ole
mikään mahdottomuus.Ärsyttää, kun joka paikassa
saa kuulla, että "ette kai te vielä " ja "mitä se
sinäki noista vauvoista haaveilet, ku oot vielä
niin nuori".En minä aio odottaa, että olen 30,
minulla on ammatti, työ, auto, koti jne.Eihän
vauvanteko usein enää edes onnistu luonnollisesti
siinä iässä.En halua roikkua palstoilla
itkemässä, että ei onnistu, ei onnistu ja hoidot
on eessä.Karu totuus on, että parhaiten onnistuu
ikävuosina 18-27.Kaikista parhaiten 24-vuotiaana.
Tiedän tarkalleen, mikä on vastuuni ja tehtäväni
pienen vauvan kanssa, ja että se EI TOSIAANKAAN
tule oleen mitään ruusuilla valssaamista koko
ajan.Mikään ei saa päätäni kääntymään asiassa, ei
huono palvelu kaupungilla, ei ihmisten asenteet
eikä monen yrittämä "aivopesu".Siis!Pää pystyyn
siellä!Sinä olet nuori ja jaksat leikkiä ja
valvoa ihan eri tavalla kuin kolmikymppiset
uraäidit!Sinun kaltaisiasi on monta,
toivottavasti minullakin on saumaa olla pian
NUORI, onnellinen, jaksava, lastaan rakastava ja
hellä äiti, jota ihmiset halveksuu...
Ai kun kolahti tuo sinun viestisi, niin
samanlaisessa tilanteessa ollaan. Minäkin olen 19
(vm.81). Olen seurustellut (ja asunut yhdessä)
saman miehen kanssa pian 6 vuotta, on oma koti,
auto ja se työpaikkakin tai oikeastaan oma firma.
Ja lapsenteko olisi enemmän kuin ajankohtaista.
Haluan lasta enemmän, kuin mitään muuta. Ja olen
valmis vastuuseen, enkä kuvittele sen olevan
helppoa tai onnellista koko ajan.
Samanlaisia kommentteja olen minäkin saanut.
Enemmän tai vähemmän suoraan on sanottu,
että "mitä sinä nyt noin nuorena...ja et taida
tajuta mitä se sitten on.." Oikein suututtaa
välillä, kun ihmiset eivät luota kykyyni hoitaa
ja rakastaa lasta, siinä kuin vanhemmatkin.
Tällä hetkellä on oikein hyvä aika minun
kannaltani saada lapsi. Kauppiksen paperit
vuodelta 2000 ovat erinomaiset ja tällä hetkellä
liike pyörii erittäin hyvin (3.v.) ja voisin
jäädä kotiin lasta hoitamaan. Tällä iällä sitä
vielä jaksaisikin ja ehtisi tekemään myöhemmin
vielä sen iltatähdenkin jos siltä tuntuu.
Onnea sinulle! :)
ettet vain kuvittele niitä katseita.sain
nimittäin 17 vuotiaana ensimmäiseni enkä
yleisesti ole huomannu mitään tollaista.ehkä
joskus hyvin harvoin....muttei niistä kannata
välittää,sehän on sun oma päätös ja jos pärjäät...
hyvää jatkoa sulle!
Minä aloin odottamaan poikaani 16-vuotiaana, joten
tiedän tunteen.Olen joutunut monien arvostelevien
silmien eteen ja jopa sairaalassa olin
kummaijainen ja sain todella huonoa kohtelua.Mutta
pääasia,että itse arvostaa itteensä ja tietää itte
mitä tekee.Tsemppiä sulle!Kaikki menee hyvin,kun
luottaa ja uskoo itseensä ja on rakastavia ihmisiä
ympärillä.Olen nyt 22v. ja ollut lähes koko ajan
yksinhuoltaja ja olen aina ollut onnellinen ja
toivottavasti tulen aina olemaankin,samaa toivon
sinulle!
mä tulin raskaaksi ollessani 17v. Mulla oli kova
vauvakuume mutta lapsi oli kuitenkin "vahinko
laukaus". Alkuraskaudessa sain taistella
sukulaisten kanssa varsinkin mieheni vanhempien
kanssa kun olimme niin nuoria blaa blaa blaa. Mä
en voi käsittää mitä se muitten persettä kaivaa
mitä me elämässä tehdään. Ei meidän tarvii elää
just samaa kaavaa kuin esim. vanhempamme.
Nyt meillä on kohta 4kk ikänen maailman suloisin
tytöntyllerö ja olen todella onnellinen. Haaveena
on tehdä pian lisää palleroita mutta hetken
kuitenkin aijomme odottaa kun mulla ei oo vielä
ammattia. Sitä vaan piti sanoa että elä ja anna
toisten elää. Älä välitä mitä muut ajattelevat.
Tärkeintä on sun onnes! Ihanaa tulevaa kesää!
ehkä juuri sen takia ettei sinulla ole sitä
ammattia!
Kiitoksia kaikille vastanneille. Tarkoituksenani
ei ollut saada rohkaisua tms. Olen heti
alkuraskaudesta lähtien ollut, ylpeä ja onnellinen
kun lapsen saan jo nyt. Hetkeäkään en ole
tilannetta tai katseita hävennyt. Kaikillehan se
saaminenkaan ei olekaan niin yksinkertaista.
Nuorenahan lapset jaksaa paremmin hoitaa, mutta
kokemuksieni sai hieman miettimään, että onko
Suomi todellakin niin negatiivinen nuoria äitejä
kohtaan. Toiset olisivat varmasti jo pahoittaneet
katseita mielensä. Itse aioin kuitenkin pian
yrittää lisää lapsia. Ne ovat niiiin ihania ja
rikastuttavat elämää enemmän kuin mikään muu.
Minun mieheni tuli Suomeen vasta kun meidän poika
oli kuukauden vanha, nyt olemme yhdessä. Minä
olen nyt 20. Koko raskauden ajan oli yksin ja
huomasin (ja jopa kuulin sivusta) kuinka ihmiset
(varsinkin vanhemmat ihmiset) kauhistelivat
raskauttani, lähinnä ikäni takia, ei sen takia
että minulla ei ollut miestä. Nyt tuntuu siltä
että vielä enemmän ihmiset kauhistelevet
albanialaista miestäni kuin lastamme.
Mutta yleensä kaikkia yh.äitejä katsellaan
muka 'huonoina ihmisinä'.
Sinun pitää olla ylpeä itsestäsi ja
päätöksestäsi, lapsi on sentään kultaakin
arvokkaampi asia! Pidä pää pystyssä ja näytä,
että tätä sinä halusitkin.