Äitienpäivänä minä sain ainoastaan halauksen ja
hyvän
äitienpäivätoivotuksen, en muuta. Olisin kyllä
halunnut edes omatekoisen kortin. Mieheni
mielestä olen kiittämätön ja hän sanoi, että
jätetään sitten ensi vuonna halauskin pois, niin
osaan seuraavana vuonna arvostaa sitäkin. Häntä
ei kuulemma ole kasvatettu saamaan ja antamaan
paljon lahjoja. En minäkään paljon olisi
toivonut, mutta omatekoinen kortti ei maksa
mitään, mutta vaatii hiukan
vaivannäköä.Mielestäni olisin sen ansainnut, vai
olenko siis todella niin materialistinen, että en
osaa arvostaa sitä, mikä ei ole konkreettista?
hyvän
äitienpäivätoivotuksen, en muuta. Olisin kyllä
halunnut edes omatekoisen kortin. Mieheni
mielestä olen kiittämätön ja hän sanoi, että
jätetään sitten ensi vuonna halauskin pois, niin
osaan seuraavana vuonna arvostaa sitäkin. Häntä
ei kuulemma ole kasvatettu saamaan ja antamaan
paljon lahjoja. En minäkään paljon olisi
toivonut, mutta omatekoinen kortti ei maksa
mitään, mutta vaatii hiukan
vaivannäköä.Mielestäni olisin sen ansainnut, vai
olenko siis todella niin materialistinen, että en
osaa arvostaa sitä, mikä ei ole konkreettista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
mitäpä tuohon osais sanoa. Minä ainakin odotan
saavani lahjan, oli sitten itse tehty tai ostettu.
Aina on isänpäivälahjakin hankittu? Aika huono
tekosyy minusta, että on johonkin kasvatettu. Voi
sitä kasvua jatkaa aikuisenakin. Koitapa puhua
vielä asiaa selväksi ettei jäis kummallekin paha
mieli. Sano että sinusta tuntuu ettei sinua
arvosteta, etkä tarkoita lahjan arvoa vaan
nimenomaan sitä vaivannäköä. Tsemiä.
Joo, meillä kummallakin on paha mieli. Meillä ei
ole paljonkaan rahaa, joten tiedän, ettei hän
olisi voinut mitään ostaa. Mieheni osaa piirtää
hyvin, joten itsetehty kortti olisi ilahduttanut
paljon ja se olisi ollut ilmainen.
Minä en voi sille mitään, mutta en todellakaan
voi hyväksyä tuollaista "hällä väliä" -tyyliä!
Kerroin hänelle, että TIEDÄN, että olen hyvä äiti
lapsilleni ja toivoin häneltä osoitusta siitä.
Kun kysyin, että mikä sitten esti häntä tekemästä
korttia, niin hän vastasi, että kaipa hän on vaan
niin saamaton. That`s it, että niele sitten vaan
toi. AARRGGHHH!!! Mikä juntti!
No, kyllä me taas pikkuhiljaa riidat sovitaan,
mutta kolmatta lasta ei huvita ruveta hankkimaan
jos noin vähän äitiä arvostetaan, ettei kerran
vuodessa voi kiittää ja vähän huomioida siitä
työstä, mitä on tehnyt. Samoin kuin teillä, niin
meilläkin on aina isänpäivänä lahja ostettu tai
vähintään olen tehnyt kortin.
Sinä MIEHELTÄSI odotat äitienpäivänä tunnustusta?
Vai tunnetko olevasi hänen äitinsä? Muistiko hän
omaa äitiään paremmin? Ellei, niin anoppisi
pitäisi olla loukkaantunut, ei Sinun.
Äitienpäivänä LAPSET muistavat/kiittävät äitiään
ja isänpäivänä isäänsä, eivät puolisot toisiaan
sen kummemmin kuin vaikkapa juuri halaamalla.
Toi oli hyvä pointti! Eihän tässä olla
puolisoiden äitejä! Mä en ole koskaan edes
odottanut mieheltäni mitään äitienpäiväksi. Poika
on isompana alkanut tehdä kortteja.
Sitä paitsi äitien- ja isäinpäivä on kaupallista
hömpötystä. Ostakaa, ostakaa meininkiä!
...no joo, onhan se tietysti vähän niinkin, että
äiti on äiti vain lapsilleen - joku
parisuhdetyyppi sanoi taannoin, että siitä alkaa
tuhon tie seksissä ja parisuhteessa, kun mies
rupeaa sanomaan vaimoaan äidiksi. Mutta toisaalta
äiti on perheen äiti ja pidän kyllä aika junttina
miestä, joka ei ota huomioon vaimonsa toivomusta
pikku huomionosoituksista. Itse en ole koskaan
sellaisia kaivannut, uskon kyllä muutenkin, että
minua rakastetaan ja välitetään. Meitä on
kuitenkin moneksi ja toiset mielellään touhuaa
lahjojen ja muistamisten kanssa ja tykkäävät saada
niitä itselleenkin.
Jos mies moittii kiittämättömäksi ja pihtaa
pienestäkin huomiosta, niin hänet voi kyllä ihan
kylmästi jättää kokeeksi ilman mitään lahjuksia
isän-, nimi-, syntymäpäivänä, jouluna, milloin
vain. Maistakoon omaa lääkettään.