Miten vertailisitte näitä kahta, kun toinen on vaatimaton amatöörien rock-yritys ja toinen on jumalainen nerokas ooppera?
Eikö tuo vertaus jo kerro tyhmyydestä - Huom. minä en sitä alunperin tehnyt, ja tässä se on ainoastaan havainnollistamassa teidän heikkolahjaisuuttanne.
Eikö tuo vertaus jo kerro tyhmyydestä - Huom. minä en sitä alunperin tehnyt, ja tässä se on ainoastaan havainnollistamassa teidän heikkolahjaisuuttanne.
Vastaukset 48
Vanhimmat
ööö...kumpi on kumpi...?...noista....?.....hmmmmmmm.........
Nerokasta säveltaidetta = Figaro
Alkeellista ja helposti omaksuttavaa peruspoppia = Sergeant Pepper
Klasariopiskelijapoiuytleidigaggarealismiaym. sai kevätauringosta lisää virtaa ja päätti paskoa palstalle. Klasun pask_a ei ole muuttanut muotoaan, se on sitä samaa pakkomielteistä klasaripaska_a kuin aina ennenkin.
Kl asarien soittama rokki edustaa amatööriyttä.
Luulevat osaavansa
Joko se taas pääsi hoitojaksolta.
'Miten vertaisitte' kysyy vajakki.
Sitten hän kertoo vertaamisen kertovan tyhmyydestä.
MOT
kuolemattoman tyhjentävä huomio - tyhjensi pajatson.
eiku uutta avausta putkeen tykkää klasari, tuotteliaampi kuin baetles
Että Sgt Pepper's joka oli LP-levyllinen yksittäisiä lauluja vs. Figaron häät joka oli uuppera. No katsotaan:
Todella erinomainen laulu mainitusta uupperasta:
http://www.youtube.com/watch?v=dBVVJlDiQwc&feature=related
Myös oikein erinomainen laulu - Pepperistä:
http://www.youtube.com/watch?v=A7F2X3rSSCU
Sinänsä oikein hyvä laulu mainitusta uupperasta:
http://www.youtube.com/watch?v=yz8n2tVyGwc&feature=related
Mutta myös hyvä ellei peräti parempi laulu Pepperistä:
http://www.youtube.com/watch?v=jBDF04fQKtQ&feature=related
Lauluina ja lauluissa ei siis mitään uutta auringon alla, paitsi että toisissa aivan lopuksi kalliimmilla paikoilla istuvat kilisyttävät jalokiviään suosion osoituksiksi jos siis esityksestä tykkäävät, toisissa sen sijaan vain taputetaan käsiä vastakkain.
Nuo Sgt. Pepper -laulut perustuvat heikkolahjaisten muusikoiden yritykseen tuottaa pitkä melodia - ei onnistu. Beatlesin melodiat ovat aina iskelmämäisiä ja primitiivisiä.
Beatlesin anti on epäluova ja musiikillisesti ennalta-arvattava.
Mozart sen sijaan kestää aikaa, koska hänen oopperansa ovat aitoja säveltaiteen merkkipaaluja.
Kauniit melodiat beatles-biiseissä eivät riitä alkuunkaan samalle tasolle kuin klassisen säveltaiteen kaikenkattava rikkaus
With a little help from my friendko on siis sinun esimerkkisi HYVÄSTÄ Beatles-sävelmästä?
Tässä on taas yksi kajahtanut Beatles-fani!
Vaikuttaakin selvältä, että "melodinen tautologisuus", äärimmäinen ennalta-arvattavuus ja helppous ovat popparin lempiasioita musiikissa.
Joissakuissa harvoissa Beatles-kappaleissa on sentään YRITYSTÄ laatia parempia melodinen lineaarisuus: Yesterday, Eleanor Rigby, Fool on the Hill... Mutta tottakai melodiat ovat korkeintaan 7 tahdin mittaisia torsoja! Eli kyllä tässäkin jäädään sillä melodisella(kin) tasolla valovuosien päähän oikeasta musiikista.
Mutta että pitäisi sitten Figaroon verrata? Mutu on näköjään selvästi eräs suurimmista tyhmyyden taustavaikuttajista, jos se tuottaa näitä vertauksia!
vertailu kertoo tyhmyydestä.
Klasarin laululuettelo taas kertoo ettei hän ymmärrä rokkia.
Jos ei ymmärrä rokkia, ei kannata kirjoittaa tänne.
Joe Cockerin versio Ringon esittämästä rallatuksesta voisi avata keskustelun beatlesmusiikin tulkinnallisista rajoista. Sitä odottaessa
Keksi sinäkin joku oma juttu Lennonapinoinnin sijaan.
Miksi Beatlesfanit ovat niin keskinkertaisia?
Beatlesfanit ovat keskinkertaisia -----> koska heillä ei ole valmiuksia olla muuta.
Otetaan nyt esimerkiksi tämä yksikin, joka puhtaasti tunteen voimalla koittaa nostaa Rubber Soulin laulujen tasolla. Heittelee varmaan lehtiä hyöyryävään kattilaan ja mumisee jotain muinaiskreikaksi.....
No, ne laulut eivät taikauskollakaan parane. Beatles on epämusikaalinen ja ennalta-arvattava säveltäjä.
'Miten vertaisitte' kysyy vajakki.
Sitten hän kertoo vertaamisen kertovan tyhmyydestä.
MOT
figaron häissä ei edes uneksittu äänimaailmasta, joka Pepperissä on.
Pepper uudisti musiikin tuottamisen ja tekemisen.
Tiettävästi taidemusiikki käyttäää samoja keinoja.
Nyt Pepperin voi soittaa jopa lavalla. Aikanaan se oli jäljittelemätön ja ainutlaatuinen. Sitä ei voinut kopioida. Se piti toistaa vain levyltä
figaroa veivataan aina uudestaan. Samoista nuorista.
Sgt. Pepper on täysin aneemista rock-paskaa.
Figaron häät on soitinnuksellinen mestariteos, aivan käsittämätön superluomus ja hengentuote, jota Brahms ylisti maasta taivaisiin.
Jos Brahms eläisi ja hänelle soittaisi Beatlesia, hän alkaisia nauraa. Sitten hän raapisi partaansa: "onko huono musiikki jonkinlainen vitsi? Nämä kappaleethan ovat kuin vitsejä, ei näissä ole mitään harmoniaa!"
Tosin tilanne, jossa nero laitetaan kuuntelemaan lastenpoppia, on vastenmielinen ajatus.
"Figaron häät on soitinnuksellinen mestariteos, aivan käsittämätön superluomus ja hengentuote, jota Brahms ylisti maasta taivaisiin."
Se mitä joku hra Brahms oli jostain mieltä ei ole aiheesta mikään lopullinen totuus vaan ainoastaan Brahmisin mielipide siitä asiasta.
Figaro on soitinnuksellinen mestariteos. Ehkä niin, mutta sovita se vidun Figarosi 4 soittajan orkesterille ja vertaa sitten uudestaan.
Luulisi jopa skitsofrenian osaavan ottaa huomioon että jos jotain kirjoitetaan/sovitetaan 4 soittajan yhtyelle, sovitus on automaattisesti pelkistetympi kuin jos se olisi kirjoitettu/sovitettu 30 -100 soittajalle?
"Jos Brahms eläisi ja hänelle soittaisi Beatlesia, hän alkaisia nauraa. Sitten hän raapisi partaansa: "onko huono musiikki jonkinlainen vitsi? Nämä kappaleethan ovat kuin vitsejä, ei näissä ole mitään harmoniaa!"
Noinkohan, ehkä Brahms nauramisen sijaan koittaisi pölliä ne Beatles-melodiat omiin nimiinsä, eikös ne Brahmsin suurimmat hitit eli Unkarilaiset tanssit oikeastaan olleet pöllittyä kansamusiikkia?
Brahmsin kaltaisen säveltäjäneron mielipide on kuitenkin asiantuntijalausunto, toisin kuin yhdenkään rock-kriitikon tai tämän palstan beatle-fanin apinoinnit.
Klassisen musiikin suuruus lähtee siitä, että oli teos tehty pianolle tai 100-päiselle orkesterille, musiikki on laadittu musikaalisesti. Poppia tämä ei koske.
Brahms on melodikkona miljonääri, Beatlesit katukerjäläisiä. Brahmsin melodinen rikkaus on taivaallista alkuperää, Beatlesin räpellykset puolestaan oikein kunnon listakamaa isoille massoille (eli musiikillisesti ennalta-arvattavaa).
Miksi taistelet realiteetteja vastaan? Klassinen musiikki on nerokasta. Oletko kuullut popparista joka osaisi säveltää sinfonian tai fuugan?
No, en minäkään.
Oletko kuullut rockaavasta klasarista? Olen. Moni on yrittänyt., huonolla menestyksellä.
"Oletko kuullut popparista joka osaisi säveltää sinfonian tai fuugan?"
Miksi kenenkään ylipäätään pitäisi osata säveltää sinfonia tai fuuga? Kulkeeko kaduilla levottomia kansanjoukkoja kysellen toisiltaan että mistä saisimme kullaksemme uusia sinfonioita ja fuugia kun ne entiset jo olemassa olevat on niin puhki kuunneltuja? Kuka yleensä edes piittaa sinfonioista tai fuugista? Kuka tarvitsee yhtään uutta sinfoniaa tai fuugaa? Ei kukaan.
Miksi siis jonkun pitäisi sävellellä jotain niin pystyyn kuolleita sävellyksenmuotoja kuin sinfonia tai fuuga? Eihän edes apurahasäveltelijätkään eli klasaristit niitä enää henkensä pitimiksi vässäile, ne sävellyksinä ja sävellysmuotoina eivät ilmeisesti kiinnosta enää edes apurahalautakuntia.
Mitä tekemistä sinfonioilla tai fuugilla on musiikin tai yleensä minkään kanssa? Onko sinfonia tai fuuga jokin musiikin tai musikillinen aboluutti? Onko sinfonian tai fuugan sävellys jokin musikillinen miehuusriittiin verrattava?
Miksi lauluntekijän joita rockmusiikkia säveltävät pääsääntöisesti ovat, pitäisi säveltää myös ainakin yksi sinfonia tai fuuga? Eikö yksi tai useampi hyvä ja tarttuva melodinen laulu joka leviää yleiseen tietoisuuteen/käyttöön riitä?
"Brahms on melodikkona miljonääri,"
No kerro meille semmoset 10 - 30 kaikkien tuntemaa Brahms melodiaa, melodian miljonäärillä niitä luulisi ainakin sen verran piisaavan. Älä sitten sisällytä yhtään Unkarilaista tanssia siihen luetteloon, Brahms kun oli niiden suhteen korkeintaan sovittaja.
Miksi klasari koskaan alentuisi rokin tasolle?
Tuossa alempana joku beatles-idiootti vaahtoaa mutu-fiiliksellä! Fuuga ja sinfonia ovat siinä määrin vaikeita juttuja, että parempi hänen kaltaistensa pooppareitten on pysytellä kaukana sellaisesta taidemusiikista.
Beatlesit eivät olisi osanneet ikinä tehdä fuugaa tai sinfoniaa, ja juuri siksi tuo rahvas pellejoukko duunaili teille ikiomaa kertakäyttömusiikkia.
Siinäpä oli skitsoilijalta taas kerran varsinainen väistö = vastaamatta jättö.
Että Beatlesit eivät osanneet tehdä sinfoniaa tai fuugaa. Juu, se lienee historiallinen totuus että eivät semmoisia säveltäneet, joten eivät liene sitten olisi osaneet. Mutta entäs sitten ja kuka piittaa?
Ei vaiteskaan! Kyllä siitä on piitattava! Nyt on Beatlesit paljastettu. Nyt äkkiä Beatleslevyt divariin kun niistä ehkä jonkun rovon vielä saa, sillä he eivät säveltäneet yhtään sinfoniaa eikä edes fuugaa!
Kun tieto tästä historiallisesta musikillismokastaan leviää levynsä tulevat arvottomiksi ja häpeä valtaa kaikkien joskus Beatles levyjä ostaneiden mielet. Miten minä olen saattanutkin ostaa Beatlesin levyjä ja jopa pitää niistä kun he eivät koskaan säveltäneet yhtään sinfoniaa tai fuugaa!
Tuo on todella merkittävä havainto. Kuinka saatamme enää uskoa huomiseen. Beatles ei tehnyt yhtään sinfoniaa tai fuugaa! Koko länsimainen elämänmuotomme on perustunut valheelle ja nyt sen täytyy olla luhistumassa,. Sillä missä on Beatles-sinfonia tai Beatles-fuuga?
Mutta entäs ne melodiamiljonääri Brahmsin yleisesti tunnetut melodiat? Siis semmoset yhtä tunnetut kuin She loves you ja mitä niitä muita nyt Beatlesilla sen sinfonian ja fuugan puuttumisesta huolimatta oli. Pitääkö olettaa että niitä melodiamiljonääri Brahmsin hittusävelmiä ei olekkaan, kun et edelleenkään niistä ensimmäistäkään mainitse?
Onhan Brahmilla tunnettuja melodioita aika liuta. Ja niiden nerokkuus esim Beatlesiin verrattuna on selkeän ilmeinen.
Vaikkapa tämä kaikkien tuntema tuutulaulu, tässä miljoonamelodia Brahmsin nerokkuus suorastaan hehkuu, ei popparit tämmöistä melodiaa pystyisi kirjoittamaan.
http://www.youtube.com/watch?v=b8vm4yskP3s
Siis esim vaikkapa tämä säälittävä yritys tuutulauluksi, sitäpaitsi missä tässä on sinfonia? missä on fuuga?:
http://www.youtube.com/watch?v=cIKugx1sToY
Noita kahta kun vertaa niin Brahmsin soidessa nukahtaa heti, vaan Beatlesin ei. Kyllä Brahms on siis selkeästi parempi.
Niin miksi?
Miksi klasarit laulavat rokkeja? Soittavat bändeissä? Ehkäpä yrittävät myös säveltää. Miksi sinfoniaorkat soittavat kaikkea - beatlesista alkaen?
Miksi sinä kuuntelet poppia?
Luuletko että sinfoniaorkesterin vakiohjelmistossa on poppia? Miksi valehtelet kelvottomalle pooppiyleisöllesi tällä palstalla? Vain sivistämään hyvästä tahdostaneet omistautuneet klasaritahot pystyvät ymmärtämään sinun ja kavereittesi soopan.
Väität milloin mitäkin, mutta mitään mahdollisuuksia arvioida musiikin kriteereillä sinulla ei kyllä ole. Joten vetäydy luolaasi, ja tule takaisin vasta kun olet kuunnellut edes vähän oikeaa musiikkia, rahvasta kiukutteluasi on inhottavaa katsoa.
Koko tämä HEMMETIN keskusteluhan voidaan kuitata vain mainitsemalla muutama klassinen teos, jotka painii AIVAN eri sarjassa kuin mikään poppi: Brahmsin neljäs sinfonia, Chopinin e-mollikonsertto, Mozartin Figaron häät ja Beethovenin seitsemäs. Heitetään Schubertin Winterreise messiin.
Näitten huolellisen omaksumisen jälkeen paluuta pooppiin ei ole.
Testattu on ja hyvää kamaa oli...mutta Beatles voittaa aina.
Sori nyt vaan kundi,mut se on SINÄ,joka taistelet jotain vastaan.Sanot et "klassinen musiikki on nerokasta"...joo,o..kyllä se on,ja sitä samaa nerokkuutta löytyy myös muista musiikkigenreistä; popista,jazzista,rokista jne. Realismia on se,et KAIKKI musiikki ei ole nerokasta,ei todellakaan,ei mikään musiikki.Itse vierastan koko nero sanaa,mielestäni on lahjakkaita ihmisiä,jotka ovat onneksemme,(siis jotkut heistä),löytäneet oman alansa,niin sanoakseni.
"Brahms on melodikkona miljonääri,Beatlesit katukerjäläisiä"...kuka tahansa saa aivan vapaasti olla tuotakin mieltä,mutta kerropa nyt ihan rehellisesti,miksi pitää yrittää "taistella" realiteetteja vastaan,niinkuin teet ja sanot? Miksi yrität saada KAIKKI kuuntelemaan klassista musaa,eihän se ole realistista.Osaat kirjoittaa välillä ihan hyvin,mutta kai nyt sentään ymmärrät mikä on lievää maanisuutta tai jotain vainoharhaa? Tulla jatkuvasti tälle sivulle samaa asiaa toitottamaan.
Oikeesti,hei..ajattele nyt pikkasen elämääsi.
Se on maanisuus ja vainoharhaisuus, jotka ajavat klasarin palstalle vinkumaan. Kaveri on ns. one trick pony; ei osaa kirjoittaa, ei ehkä puhuakaan, muusta kuin klassisen "ylivertaisuudesta". Sairastahan se on, mutta minkäs ressukalle teet.
Miksi helvetissä esität jatkuvasti, että kaikessa musiikissa on "nerokkuutta"? Popmusiikissa ei ole koskaan nerokkuutta.
Olet siis sitä mieltä ettei nero-sanaa pitäisi edes käyttää. Ehkä se johtuu vain siitä, että vietät aikaasi harmoniakyöhän poppimusan parissa!
Tottahan kuka tahansa tiedostaa, että sana "nero" on hieman romanttinen ja yksilökulttinen ilmaus. Mutta nerolla tarkotetaan hämmästyttävää erityisyksilöä jossakin lajissa - musiikissa kukaan "kivoja melodioita" keksinyt poppari ei todellakaan ole nero (tai erikoisyksilö), vaan ne harmonisen ja rakenteellisen säveltaiteen eli KLASSISEN MUSIIKIN ikikestävät sankarit, HE ovat neroja.
Klassiset mestarit hallitsevat myös melodiankirjoittamisen monin verroin paremmin kuin tarttuvuuteen ja yksinkertaisuuteen tyytyvät popparit. Kuuntele vaikka Mendelssohnia, Chopinia tai Mozartia, jos haluat tällä asialla pientä mieltäsi vaivata.
No,
annappa esimerkki omasta sävellyksestäsi.
Klassisesta että popista. Voit myös esittää ne ja pistää tuubiin, voimme kuunnella.
Verrataan sitä taitoa popin neroihin.
Tämä vertailuhan on järkevää, jos popissa ei ole mitään neroutta.
Jep, nykymusaa säveltää vaikka tietokone ja siinäpä on sen ikävä puoli. Ei sotketa sitä Beatlesiin
Popparit ovat neroja ja sen todistaa sadat miljoonat myydyt levyt ja niistä saadut tulot. Hyvän ja myyvän melodian tekemiseen tarvitaan älyä, ja sitä löytyy poppareilta. Poppari äly = miljardibisnes.
Viimeiset hyvät klassiset melodiat tehtiin Beethovenin ja Mozartn ajalla. Sen jälkeen on tullut pelkkää säveltapailua ja räpellystä. Sellainen räpellys ei vaadi lainkaan älyä ja siihen pystyy kuka vaan. Räpellys ei myöskään myy, joten turha kuvitella klassisen suosion kasvavan räpeltämällä räpellyksiä järkeville levynostajille. Räpellykset jää hyllyyn pölyttymään ja popparimusa-asiakkaat suuntaavat taivaallisten pop-sävelien hyllylle ostamaan taivaallisen hyvää pop-musaa.
eikö löydy?
kai jotain beatlesin kaltaista tapailua syntyy tosta vaan?
ei tarvi olla sanoja
kenen popparin osaamista pitäisi nimittää neroudeksi?
Sitä minäkin, ettei kyllä kenenkään
Tuhannet ja taas tuhannet popparit ovat neroja. Miljoonat ja taas miljoonat dollarit ja eurot virtaavat heidän tileilleen, kun he tekevät niin hyvää musiikkia niin nerokkaasti. Vain nerot tekevät miljoona- ja miljardihittejä. Klasareista ei siihen ole, kun he ovat vain sävelkehittelijöitä jotka etsii kadonnutta melodiaa. Melodiat myy, sävelkehittelyt ei.
Poppi on melodiaköyhää musiikkia. Klassinen on taivaallista neroutta niin melodisesti, harmonisesti ja kaikin mahdollisin tavoin.
Kaupalliset asiat eivät liity tähän mitenkään.
Popin melodiat ovat nerouden aikaan saamia ja uskomattoman hienoja, ja siksi poppia ostetaan. Poppi on ihmisläheistä neroutta niin melodisesti, harmonisesti ja kaikin mahdollisin tavoin.
Klassisesta puuttuu melodiat ja siksi sitä ei osteta. Poppari rikas, klasari köyhä.
Mozart: Figaron häät (juoni)
Ooppera tapahtumat alkavat Figaron ja Susannan hääpäivänä. Asiat mutkistuvat, kun paljastuu, että kreivi tahtoo käyttää ensiyön oikeuttaan Susannan kanssa ja alkaa kosiskella häntä. Monimuotoisten juonenkäänteiden, juonitteluiden, piiloutumisien, naamioitumisien ja uusien sukulaisuussuhteiden paljastumisien jälkeen kaikki päättyy kuitenkin sovintoon ja hääjuhlia jatketaan entistä riehakkaammissa tunnelmissa.
Bob Dylan: Subterranean Homesick Blues
http://www.youtube.com/watch?v=IMIlP4zB0EM
Oopperoiden libretot ovat aika kevyttä kamaa verrattuna rock-lyrikoihin.
Klassista musiiikkia varten on muuten olemassa oma fooruminsa:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3503
Tosin sielläkin näkyy vaikuttavan joku häirikkö.
"Oopperoiden libretot ovat aika kevyttä kamaa verrattuna rock-lyrikoihin. "
Ei oo perää.
Tutustu vaikkapa Mozartin - Cosi fan tutte oopperaan.
Sen libretto suorastaan sukeltaa runolliseen nerouteen. Parempaa runoutta ja syvempää ja uskottavampaa ihmissuhde draamaa ei siis voisi mitenkään olla.
Mozart oli tietysti vain musiikin tekijä siinä oopperassa ja libreton siihen kirjoitti eräs Lorenzo da Ponte.
Mutta silti, ei Dylan eikä Bolan voisi kirjoittaa niin syvällistä ja uskottavaa runoutta kuin Cosi fan tuttessa on.
Parhaat oopperalibretot ovat kuitenkin librettokirjailijoiden kynästä. Popparit eivät ole likimainkaan samalla tasolla, vaikka olisivatkin oman tonttinsa parhaita tekstittäjiä.
Musiikillisesti liikutaan vielä tuntuvasti selkeämmin vaikkapa Cosi fan tutten alapuolella - Beatlesilla tai Dylanilla ei ole tuhannesosaakaan Cosi fan tutten rikkaudesta, jota ei voi kuluttaa puhki.
"toinen on jumalainen nerokas ooppera?"
Mikä siinä Figarossa muka on niin jumalaisen nerokasta? Kerro kerro! Sitä tietoa on jo kysytty, mutta analyysi ja perustelu väitteelle edelleen vain puuttuu.
Figaro sisältää alkusoiton joka on ok mutta ei erityisen ikimuistoinen, ja se sisältää joukon lauluja, joista ehkä 2 - 4 on super a-luokkaa, loput semmoista ihan ok-tasoa, pari on suorastaan yhdentekeviä jollotuksia.
Pepper on 13 laulun albumi. Lauluista ainakin 4 - 5 on super a-luokkaa. Loput hyvää ok-tasoa. Jollotuksia ei mukana yhtään. Lisäksi Pepperissä on enemmän tyylillistä vaihtelua kuin Figarossa. Figarossa pysytään koko ajan Eurooppalaisessa perinteessä - Pepperissä ei. Pepper lisäksi rokkaa - Figaro ei.
Pepper on siis laulukokoelmana yhtähyvä tai parempi ja musikillisesti raja-aitoja kaatavampi eli monipuolisempi. Jos Pepperiin tehtäisiin sen melodioista alkusoitto ja taustalle joku tarinaksi yhtä epäuskottava juoni kuin Figarossa on, niin se toimisi oopperana paremmin kuin Figaro. Ei tarvis odotella aivan niin pitkään kun seuraava kuuntelemisen arvoinen laulu tulee.
ei voi verratakaan librettokirjallisuuteen.
Onko asiat teillä niin pahasti poiss tolaltaan, että kuvittelette alkeistekijöitä myös runoudessa/kirjallisuudessa oikeata tasoaan laadukkaammiksi?
Dylaniako tässä pitäisi alkaa lukea tasokkaana runoutena.
No, myönnetään mies oli lahjakas ja ilmaiseva lyyrikko. Valitettavasti hän oli beatlejen tavoin täysin keskinkertainen muusikko. =(
Mitä tulee librettoihin, niin tottahan toki kaikki järki-ihmiset puhuvat niistä jonkin muun lähteen kui wikipedian varassa. Mutta poop-jengi ei tunnetusti järjellä ylpeile.
Itse itseään plussaten.
"Librettokirjallisuus".... musikaalitkin ovat yllättävämpiä, oivaltavampia sanomallisimpia, kekseliäämpiä. Perusiskelmä kiteyttää 3 min sen, mitä libretto "kehittelee" 3 h.
Tietäisinköhään yhtään älykästä linbrettoa.
oli yhteiskuntaluokkakritiikkeineen ja tasa-arvoa julistavana teoksena ennennäkemättömän rohkea ooppera, kielletty monissa teattereissa.
Dylanin folk-lyriikka on loistavaa, mutta kalpenee kaikelle korkeakirjallisuudelle ja hänen musiikkinsa on arvotonta.
Libreton ja yleensäkin klassisen ongelmana on se, että "kehittely" kestää 3 - 4 minuuttia, jonka jälkeen alkaa uusi kehittely joka ei johda mihinkään. Ei tule melodiaa ja komppi laahaa. Puuttuu kaikki hyvän biisin ainekset.
löytyy yksi hyvä libretto. Hyvä.
Näin varmasti on. =).
klasari antoi miikan.
ei sitten ole YHTÄKÄÄN hyvää, uskotaan
Pop-tekstit eivät ole runoutta. Ne ovat paskaa. Popmusiikista puuttuvat kaikki hyvän sävellyksen ainekset. Ne ovat melodia-, harmonia- ja rakenneköyhää roskaa.
Klassinen säveltaide on ainoaa korkean tason musiikkia - ja toki myös parasta.
Laatulibrettoja löytyy pilvin pimein - mutta vaikea poopparin on esimerkkiä antaa kun tunnetusti liikkuvat siellä sivistyksen tavoittamattomissa.
Popmusiikin melodiat, harmoniat ja rakenteet ovat niin hyviä, että kaikki rakastavat niitä. On suorastaan ilo marssia levykauppaan, kun levyn mukana tietää saavansa niin hyviä melodioita, harmonioita ja rakenteita.
Popmusiikki on ainoaa säveltaidetta ja korkean tason musiikkia - ja aina parasta.
Laatupopmusiikkia löytyy enemmän kuin pilviä - mutta vaikea puupparin on sitä tajuta kun tunnetusti liikkuu siellä sivistymättömissä puuppipiireissä.
Täst se lähtee! Poppi on kokonaisvaltanen taideteos - aina. Tekijätkin kun usein musiikillisii neroja kun ovat, usko huvikses.
Todisteitakin tästä on historian saatossa pilvin pimein, riittää ku vaan vähä ziikaat ympärilles ja pistät poppikoneet soimaan!