Täällä on paljastunut ainakin yksi totaalinen Beatles-pelle. Hänen mielestään Rubber Soul -levy on merkittävä teos. Huvittavinta on, että hän vertaa sitä klassiseen musiikkiin.
Mitään perustelua ei (yllätys yllätys) anneta: on ainoastaan täydellisen varma MUSTA TUNTUU -fiilis.
Klassinen musiikki perustuu harmonialle: paitsi harmonian rakenne myös sen sisältö koitetaan saada kauniiksi ja kestäväksi. Rakenteellinen rikkaus tulee tätä kautta. Klassisessa musiikissa on tahtilajit (voivat olla muutakin kuin 4/4) ja myös rytminen tekstuuri, joka voi olla nerokkaasti oivaltavaa (Stravinski). Klassinen musiikki on suunnattoman rikas alue, että siltä jokainen löytää aina uutta nautinnollista kuultavaa. Beatlesin kaikkia albumeita ja kappaleita noin MILJARDI kertaa paremmin sävellettyä, suurempaa musikaalisuutta ja taitoa ilmentävää materiaalia riittää klassisessa kymmenien, satojen tuhansien teoksien arsenaalilla.
Beatlesin alkeellisuus tulee ilmi harmoniassa ja melodiassa: melodiat ovat todella suppeita, eivätkä Lennon/McCartney tai Harrison osanneet koskaan kirjoittaa miellyttäviä melodioita tyyliin Mendelssohn, Mozart ja Schubert. Beatles-surkimusten melodiat loppuvatkin aina kesken: juuri silloin kuin nautinnollinen kehittely olisi vasta saamassa alkuvaiheen, jos kyse olisi oikeasta musiikista.
Beatles ei ole oikeaa musiikkia. Toisin kuin Beatlesin fanit ymmärtävät, on niillä klassisen musiikin "pitkästyttävillä" elementeillä myös oikea tarkoitus: ne ovat vaativia teoksia, mutta aukeavat kyllä - ja samalla aukeaa reippaasti Rubber Soulia rikkaampi maailma.
Hyvä esimerkki vaikka Chopin: omana aikanaan karsastettu innovatiivinen säveltäjänero, johon musiikkipiirit eivät täysin osanneet suhtautua. Tänä päivänä hänen musiikkinsa on jo helpompi omaksua - ja se tuottaa kaikille ihmisille suurenmoista nautintoa, koska se on absoluuttisen musiikkineron säveltämää ja vaivalla tekemää.
Nämä tällaiset klassiset aarteet painivat aivan omassa sarjassaan, Beatles ei pääse lähellekään. Jos moderni klassinen vieroksuttaa tai oudoksuttaa, niin onhan sinullakin loputon määrä ihasteltavaa vaikkapa romantiikan ajan mestariteoksissa.
Kysymyksi Beatles-faneille -otsikko antaa olettaa että minulla olisi teille kysymyksiä. Niitä onkin!
1. Kuinka paljon kommenteissanne on kyse siitä, että teitä ärsyttää klassisen musiikin "pakkosyöttäminen"? Jos keskustelu olisi katsomuksenne mukaan asiallisempaa, olisitteko itse sitä? Nimittäin typerät ohilaukomiset kuten Rubber Soulin kaltaisen matalan musikaalisuuden perusilmentymän (kaikki kappaleet huonosti sävellettyjä) kehuminen on todella lapsellista.
2. Missä on musiikkikoulutuksenne? Millaista taustaa teillä on instrumenttien soittajina tai analyysien tekijänä musiikissa? Millainen on teidän ns. ammattitaitonne/valmiutenne sanoa mitään musiikista? Mutu ei kelpaa, koska kaikilla on se, ja se on se erehtyväisin asia. Musiikissakin rakkaat ponterolaiset on kuitenkin sellainen asia kuin KÄSITYÖLÄISTAITO, eli taidetta ei voi arvostella pelkästään (!) tunneperustein, eikä analyyttisessä keskustelussa ollenkaan tunneperustein.
3. Kuinka laajalti radikaaleimmat idiotismin ositukset (tyyliin "Beatles elää kauemmin kuin muut" tai "Rubber Soul on hyvä") allekirjoitetaan täällä? Oletteko te kaikki noin pihalla vai vain yksi hel-vetin nolostuttava onneton beatle-fani?
Ja tuolle beatle-fanille: olepa mies ja vastaa kysymykseen joka on toisaallakin jo esitetty: Mitä olet musiikissa opiskellut ja millainen on korvakuulosi/arviointivalmiutesi?
Mitään perustelua ei (yllätys yllätys) anneta: on ainoastaan täydellisen varma MUSTA TUNTUU -fiilis.
Klassinen musiikki perustuu harmonialle: paitsi harmonian rakenne myös sen sisältö koitetaan saada kauniiksi ja kestäväksi. Rakenteellinen rikkaus tulee tätä kautta. Klassisessa musiikissa on tahtilajit (voivat olla muutakin kuin 4/4) ja myös rytminen tekstuuri, joka voi olla nerokkaasti oivaltavaa (Stravinski). Klassinen musiikki on suunnattoman rikas alue, että siltä jokainen löytää aina uutta nautinnollista kuultavaa. Beatlesin kaikkia albumeita ja kappaleita noin MILJARDI kertaa paremmin sävellettyä, suurempaa musikaalisuutta ja taitoa ilmentävää materiaalia riittää klassisessa kymmenien, satojen tuhansien teoksien arsenaalilla.
Beatlesin alkeellisuus tulee ilmi harmoniassa ja melodiassa: melodiat ovat todella suppeita, eivätkä Lennon/McCartney tai Harrison osanneet koskaan kirjoittaa miellyttäviä melodioita tyyliin Mendelssohn, Mozart ja Schubert. Beatles-surkimusten melodiat loppuvatkin aina kesken: juuri silloin kuin nautinnollinen kehittely olisi vasta saamassa alkuvaiheen, jos kyse olisi oikeasta musiikista.
Beatles ei ole oikeaa musiikkia. Toisin kuin Beatlesin fanit ymmärtävät, on niillä klassisen musiikin "pitkästyttävillä" elementeillä myös oikea tarkoitus: ne ovat vaativia teoksia, mutta aukeavat kyllä - ja samalla aukeaa reippaasti Rubber Soulia rikkaampi maailma.
Hyvä esimerkki vaikka Chopin: omana aikanaan karsastettu innovatiivinen säveltäjänero, johon musiikkipiirit eivät täysin osanneet suhtautua. Tänä päivänä hänen musiikkinsa on jo helpompi omaksua - ja se tuottaa kaikille ihmisille suurenmoista nautintoa, koska se on absoluuttisen musiikkineron säveltämää ja vaivalla tekemää.
Nämä tällaiset klassiset aarteet painivat aivan omassa sarjassaan, Beatles ei pääse lähellekään. Jos moderni klassinen vieroksuttaa tai oudoksuttaa, niin onhan sinullakin loputon määrä ihasteltavaa vaikkapa romantiikan ajan mestariteoksissa.
Kysymyksi Beatles-faneille -otsikko antaa olettaa että minulla olisi teille kysymyksiä. Niitä onkin!
1. Kuinka paljon kommenteissanne on kyse siitä, että teitä ärsyttää klassisen musiikin "pakkosyöttäminen"? Jos keskustelu olisi katsomuksenne mukaan asiallisempaa, olisitteko itse sitä? Nimittäin typerät ohilaukomiset kuten Rubber Soulin kaltaisen matalan musikaalisuuden perusilmentymän (kaikki kappaleet huonosti sävellettyjä) kehuminen on todella lapsellista.
2. Missä on musiikkikoulutuksenne? Millaista taustaa teillä on instrumenttien soittajina tai analyysien tekijänä musiikissa? Millainen on teidän ns. ammattitaitonne/valmiutenne sanoa mitään musiikista? Mutu ei kelpaa, koska kaikilla on se, ja se on se erehtyväisin asia. Musiikissakin rakkaat ponterolaiset on kuitenkin sellainen asia kuin KÄSITYÖLÄISTAITO, eli taidetta ei voi arvostella pelkästään (!) tunneperustein, eikä analyyttisessä keskustelussa ollenkaan tunneperustein.
3. Kuinka laajalti radikaaleimmat idiotismin ositukset (tyyliin "Beatles elää kauemmin kuin muut" tai "Rubber Soul on hyvä") allekirjoitetaan täällä? Oletteko te kaikki noin pihalla vai vain yksi hel-vetin nolostuttava onneton beatle-fani?
Ja tuolle beatle-fanille: olepa mies ja vastaa kysymykseen joka on toisaallakin jo esitetty: Mitä olet musiikissa opiskellut ja millainen on korvakuulosi/arviointivalmiutesi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Johtuuko vastaamattomuus VAIN siitä, että tähän kysymysviestiin ei voikaan vastata rahvaasti ja ohi aiheen?
Beatles-faneilta tulee vain lyhyitä ja perustelemattomia sohaisuja.
Mutta eivät kai nuo kysymykset sentään mahdottomia ole? Kuinka paljon tunnet klassista? Ihan helppo kysymys!
yhä me muut teemme työtä ja meillä on elämä.
Vastauksia löydät viesteistäsi 1, 3, 4, 9.13...1853. Lue ne
Et saa livistää aiheesta.
Kerro, kuinka hyvin tunnet klassista? Ja millainen on musiikkiteoreettinen valmiustasosi?
Olit ehkä 60-luvun teini, ainakin osa täällä olevista beatles-faneista on ollut silloin kuumassa teini-iässä. Miten sattuikin niin että heidän mielestään se "maailman napa" olikin juuri sen ajan viihdeyhtye kuin mihin oma nuoruus asettuu?
Ja vielä 60-vuotiaanakin tuntuu että se oman teini-iän huuma on tärkeintä maailmassa, se vain on, sen täytyy olla, se on vain ihan pakko olla, koska aikoinaan siitä sai niin hyvät fiilikset